Etä-Äiti

Voinko sinkkuna ja eronneena antaa lapsilleni hyvän parisuhteen ja perhe-elämän mallin?

24.9.2019 Teksti: Helka Belt

Lapsuudenkodissa opitaan, miten rakastetaan, miten saada rakkautta, millainen on parisuhde ja miten perhettä hoidetaan.

Nyt eroseminaariohjaajaksi valmistuneena kuulin koulutuksessani useinkin, miten kaikki myöhempi tapahtunut heijastelee lapsuudessa opittuja malleja. Lapsuudenperheellä on valtava vaikutus siihen, miten aikuisena näkee rakkauden, parisuhteen, perheen ja millaiset käyttäytymismallit omaksuu.

Sitä kuulee, että ehjästä perheestä tulevat ja terveen parisuhdemallin saaneet aikuiset ovat itsekin toimivassa ja kestävässä parisuhteessa. Jos kotona on osattu hoitaa riidat ja erimielisyydet rakentavasti, on haluttu rakastaa ja antaa toiselle tilaa, tehdä perheestä turvasatama, osaa nämä tehdä (ainakin lähtökohtaisesti paremmin) omassakin parisuhteessaan ja perheessään. Kun meidän suvussa on vahvat ja kestävät parisuhteet, eikä erota, niin mekin kyllä osataan.

Tarvitaanko lapsuudessa vahva parisuhdemalli, jotta osaa itse rakentaa toimivan parisuhteen?

Ovatko sitten eroperheiden vesat tuomittu eroamaan? Ja voiko eroperheen lapsi saada hyvän parisuhteen mallia? Miten voin sinkkuna ja  eronneena vanhempana mitenkään opettaa ja näyttää lapselleni, mitä on rakkaus, parisuhde ja terve toisen kunnioittaminen? Voiko hän aikuisena tietää, miten parisuhteessa ja perheessä toimitaan ja rakastetaan, kun ei näe minulta mallia siihen? Tarvitaanko lapsuudessa vahva parisuhdemalli, jotta osaa itse rakentaa toimivan parisuhteen?

Toisaalta voi myös ajatella, että jos lapsuudenperheessä on pysytty yhdessä oli mikä oli, edes lasten takia ja juuri lasten takia, voi lapsi oppia, että erota ei saa, vaikka voisi kuinka huonosti. Sekään ei ole mielestäni terve malli lapselle opetettavaksi. Mikä sitten on ja miten voin sinkkuvanhempana osoittaa lapselle, että hyviäkin parisuhteita on olemassa?

On myös sanottu, että parisuhdemallin ei tarvitse olla omien vanhempien, vaan joidenkin muiden läheisten aikuisten. Mutta jos sellaista ei lapsuudessa ole, onko lapsi tuomittu jotenkin huonompaan asemaan parisuhteensa kestävyydessä kuin muut? Onhan aivan selvää, että lapsuudessa opittu ja nähty vaikuttaa aikuisen elämään, sitä ei käy kiistäminen.

Se, miten lapsi kokee joltain aikuiselta saamansa huomion ja rakkauden, vaikuttaa siihen, miten hän osaa rakastaa ja osoittaa rakkauttaan.

Se mitä voin tehdä, on rakastaa ja kunnioittaa lapsiani ja osoittaa heille, että tunteita voi ja saa näyttää avoimesti, mutta toisia kunnioittaen. Siihen ei parisuhdetta tarvitse, vaan jokainen lapsen ihmissuhde voi tämän opettaa. Jos osaan luoda turvallisen ja rauhallisen koti-ilmapiirin, lapsi oppii, millainen on mukava ja miellyttävä ympäristö elää. Silloin hän voi oppia kohtelemaan muita kunnioittaen ja osaa ottaa mahdollisen tulevan kumppaninsa turvalliseen elinpiiriinsä, jonka on osannut rakentaa lapsuudessaan opituilla malleilla.

Tätä oikeastaan eroseminaarikoulutuksessakin painotettiin enemmän: se, miten lapsi kokee joltain aikuiselta saamansa huomion ja rakkauden, vaikuttaa siihen, miten hän osaa rakastaa ja osoittaa rakkauttaan. Näin ollen myös sinkkuvanhemmalla on mahdollisuus vaikuttaa lapsensa kokemukseen rakkaudesta: yksinkin voi rakastaa ja kohdella lastaan hyvin. Tämä ajatus on lohdullinen meille parisuhteettomille vanhemmille.

Myös sinkkuvanhemmalla on mahdollisuus vaikuttaa lapsensa kokemukseen rakkaudesta: yksinkin voi rakastaa ja kohdella lastaan hyvin.

Myös muiden lähipiirissä olevien ihmisten kohtelu kertoo lapselle paljon siitä, miten toisia kuuluu kohdella. Siksi pidän äärimmäisen tärkeänä, että lapsen eronneet vanhemmat kunnioittavat toisiaan, eivät pidä lapsia eropelinsä pelinappuloina tai mustamaalaa tai vieraannuta toista vanhempaa. Näin lapsi voi oppia, että vaikeistakin tilanteista voi selvitä kunnioittavalla kohtelulla ja käytöksellä. Vastakkaisessa tilanteessa lapsi voi oppia, että toista voi kohdella epäkunnioittavasti. Tämäkin ajattelumalli saattaa kulkea lapsen mukana tämän omaan tulevaan parisuhteeseen.

Ristiriitoja ja eroja tulee, mutta loppujen lopuksi pidän ehkä tärkeimpänä tätä ajatusta: anna ITSE rakkauden ja välittämisen malli lapsellesi. Siihen ei parisuhdetta tai toista ihmistä tarvita. Sinä riität.

Lue myös: Eroavatko huonommin koulutetut useammin kuin korkeakoulutuksen saaneet?

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Lue myös

Suosittelemme