Etä-Äiti

Vuoroviikkovanhemmuus ei ole mitään lomailua

26.4.2018 Teksti: Helka Belt

Iltalehti kirjoitti sunnuntaina 22.4.2018 valtakunnansovittelija Minna Helteestä, joka erosi miehestään, kun heidän yhteinen lapsensa oli 3-vuotias. Hänellä on paljon samanlaisia ajatuksia vuoroviikkovanhemmuudesta kuin minulla. Mutta yksi lausahdus särähti korvaan:

  • ”Elämä on muuttunut helpommaksi vuoroviikkovanhemmuuden alkamisen jälkeen.”

Hän ei kuitekenkaan selitä tätä lausahdustaan sen enempää. Onko se siksi helpompaa, ettei enää elä riitaisassa liitossa vai siksi, ettei ole aina lastensa kanssa? Johtuneeko artikkelin kirjoittajasta, mutta tästä kirjoituksesta tulee olo, että vuoroviikoin Helteen elämä on lähes lomailua ja kavereiden kanssa oleskelua.

Vuoroviikkoelämä on raskasta

Uskallan olla eri mieltä. Varsinkin ns. ydinperheessä elävät kuvittelevat ehkä vuoroviikkovanhemmuuden olevan lepoa. Vauvan kolumnisti Ile Uusivuorikin kysyi minulta, ehkä vähän leikillään, että eikö ole ihanaa, kun voi joka toinen viikko nukkua ja olla rauhassa ilman lapsia. Pienten lasten ruuhkavuosivanhempi varmasti voi ajatella näin. 

Okei, voin myöntää, on ihana välillä nukkua rauhassa ilman, että taapero nousee kukonlaulun aikaan herättämään viikonloppuisinkin. Töihin on helpompi lähteä, kun ei tarvitse huolehtia lapsia kouluun tai hoitoon. Töistä tullessa voi romahtaa sänkyyn ja tehdä ei-mitään, jos niin huvittaa.

En osaa rauhoittua ja olla vain itsekseni. Jotain ikäänkuin puuttuu.

Toisaalta ikävä, huoli, syyllisyys, huonommuuden tunteet ja tietynlainen rauhattomuus ovat tuttuja monille vuoroviikko- tai viikonloppuvanhemmille. Lapsen lähdettyä on vaikea rauhoittua viikoksi oleskelemaan yksin. Ja lapsellisilla viikoilla ei ehdi tekemään kaikkea arjen askaretta, kuten ostoksilla käyntiä, töitä, siivoamista. Näitä tulee hoidettua sitten lapsettomina hetkinä.

Ja jos yritän vaikkapa keskittyä katsomaan jotain sarjaa, tunnen itseni usein todella rauhattomaksi. En osaa rentoutua ja olla vain itsekseni. Jotain ikäänkuin puuttuu ja se on henkisesti melko raskasta. Joten Ilellekin vastasin, että toki saan nukkua enemmän, mikä lienee pikkulasten vanhempien unelma, mutta muutoin on aika raskasta. Kumpi on sitten parempi, kuka sen osaa määritellä?

Onhan siinä puolensakin

Olisin toivonut Helteen kertovan vähän tarkemmin, mitä hän tarkoitti sillä, että vuorovanhemmuus sopii hänelle ja nyt kaikki on helpompaa. Itse olen kokenut, että tämä on helpompaa verrattuna riitaiseen eroperheeseen, mutten välttämättä voi sanoa, että tämä olisi helpompaa verrattuna ydinperhe-elämiseen.

Tietenkin nämä ovat hyvin subjektiivisia juttuja, ja mikä käy toiselle, ei käy toiselle. Lisäksi myös lapset ovat erilaisia, ja mikä käy ehkä esikoiselle, ei käykään kuopukselle. Jokainen tilanne on näin ollen erilainen.

Jos osaa järjestää omankin elämänsä vuoroviikkoiseksi, voi elämä muodostua ihan mukavaksi.

Ehkä sekä Ile että Helle puhuvat siitä, että on kiva, jos on omaa aikaa ja elämä ei pyöri aina ja ainoastaan lasten ympärillä. Tätä vuoroviikkonvanhemmuus toki tarjoaa. Saa harrastaa ja nähdä ystäviä, panostaa työhön ja omaan itseensä. Jos osaa järjestää omankin elämänsä vuoroviikkoiseksi, ja tehdä jokaisella viikolla sitä, mitä voi, voi elämä muodostua ihan mukavaksi. Taustalla minulla kuitenkin soi pienoinen alakuloinen sointu. Ikävä.

Lue myös: 
Arjeton arki – vuoroviikkoinen elämäni 
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kuva: Panu Pälviä

 

Lue myös

Suosittelemme