Etä-Äiti

Ei minusta lähivanhemmaksi ollut – Mitä lapsen isä silloin teki?

Teksti: Helka Belt
Mitä teki isä, kun pystyin jälleen olemaan enemmän lapsemme kanssa?

Sanotaan (tämä on yksi eroseminaarin perusopetuksista), että erolapsi on myöhemmin kaikkein kiitollisin sille vanhemmalle, joka eron jälkeen on toiminut riidattomasti eikä estänyt toisen vanhemman yhteydenpitoa lapseen, vaikka tilanne olisi mikä. Lapselle on äärimmäisen tärkeää saada pitää yhteyttä myös siihen vanhempaansa, joka on ehkä kauankin ollut eron jälkeen poissa kuvioista, mutta nyttemmin haluaa pitää yhteyttä ja rakentaa uudelleen suhdettaan lapseensa.

Se vanhempi, joka on hoitanut eron jälkeen lapset ja siinä sivussa oman erokipunsa, voi tuntea katkeruutta vanhemmalle, joka yhtäkkiä ilmestyy taas lapsen elämään.

Se vanhempi, joka on hoitanut eron jälkeen lapset ja siinä sivussa oman erokipunsa, voi tuntea katkeruutta vanhemmalle, joka yhtäkkiä ilmestyy taas lapsen elämään ja NYT haluaa olla lapsensa kanssa. Hemmottelee ja lahjoo syyllisyyden tunteensa ja ikävänsä takia lasta, joka tietenkin innostuu ja ihastuu ja silloin kauan poissa ollut vanhempi on SE KAIKKEIN PARAS! Voisi olla halu sanoa, että missä olit silloin, kun lapsi sinua eniten tarvitsi? Kun minä en olisi jaksanut yksin. Kun jätit meidät selviytymään yksin.

Minä olen tuo vanhempi, joka oli poissa. Ja tuli takaisin. Ja mitä teki isä, joka oli hoitanut lastamme, kun itse en siihen kyennyt? Hän ei KOSKAAN tullut väliimme. Ei edes silloin, kun ehkä olisi ollut syytäkin. Hän ei ole ikinä tullut suhteemme esteeksi, vaikka varmasti on kokenut välillä epäoikeudenmukaisuutta siitä, että hän on hoitanut lapsemme asiat ja minä olen ollut poissaolevampi vanhempi.

Olen ollut tilanteessa, jossa en kyennyt olemaan joka päivä lapsemme arjessa mukana. Olen myös purkanut suruani ja katkeruuttani siitä, että lapseni ei ole yhtä läheinen kanssani kuin isänsä kanssa, juuri sille, joka ei sitä ansaitsisi: lapseni isälle. Silloinkaan hän ei sanonut, ettei minulla ole oikeutta puhua niin tai ettei minulla voikaan olla samanlaiset läheiset välit, koska olen välillä ollut etäällä fyysisesti ja henkisesti.

Hän on kannustanut lastamme tulemaan luokseni silloinkin, kun lapsi ei olisi sitä halunnut. Kun tämä olisi halunnut olla mieluummin isän kanssa. Hän ei ole siinä tai missään tilanteessa sivuuttanut minua lapsemme äitinä. Olen tästä aivan äärimmäisen onnellinen, koska tämä ei ole mikään vakio tai itsestäänselvyys. Voisi olla paljon huonomminkin. Kuinkahan monta etävanhempaa tämä maa päällään kantaa, joka on vieraannutettu lapsestaan tai häntä on syyllistetty siitä, ettei ole ollut lapsensa arjessa mukana. Voin vain kuvitella sen hädän ja pelon, jonka etävanhempi kohtaa siinä tilanteessa, kun tajuaa, että hänet on suljettu pois lapsensa elämästä, eikä takaisin ole tulemista.

Isä ei estänyt minua olemasta lapsemme kanssa, vaikka hän oli tehnyt isoimman työn tämän huolehtimisesta ja kasvattamisesta.

Mutta tätäkin ja hyvin paljon tärkeämpää on: minkä asian lapsemme muistaa aikuisena? Aivan varmasti sen, että isä ei estänyt minua olemasta lapsemme kanssa, vaikka hän oli tehnyt isoimman työn tämän huolehtimisesta ja kasvattamisesta. Onko isompaa ja tärkeää hyvää työtä olemassakaan? Tämän lapsemme saa kantaa aikuisuuteen mukanaan. Tämän hän aivan varmasti muistaa.

Kiitos.

Lue myös:
Äiti, saanko muuttaa isin luokse asumaan?
Miksi minusta tuli etä-äiti?
Kiitos lapsieni isät

Terveisin, Helka

Facebook // Instagram

Lue myös

X