Mainos: Dove Self-Esteem Project
Kuvitus kuva - Johanna ja Olivia Oras kriisin jälkeen: Haluan tyttäreni tietävän, että hän on maailman ihanin ja fiksuin
mainos | Dove Self-Esteem Project

Johanna ja Olivia Oras kriisin jälkeen: Haluan tyttäreni tietävän, että hän on maailman ihanin ja fiksuin

Teksti: Dove Self-Esteem Project

Tyttären itsetunnon tukeminen on elämänmittainen opintomatka. Taiteilija Johanna Oras ja hänen some-tähtenä tunnetuksi tullut tyttärensä Olivia ovat oppineet kunnioittamaan toistensa mielipiteitä ja tekemistä. Välillä ovet paukkuvat ja tunteet käyvät kuumina, mutta tärkeintä on, että keskusteluyhteys säilyy.

Temperamenttinen taiteilija-äiti ja kaunis, vahvatahtoinen tytär. Johanna Oras myöntää, että hetkittäin asetelma ei ole ollut ihan helppo.

– Äitinä kasvaminen ei lopu koskaan.  Olen varmasti tehnyt paljon virheitä äitinä ja teen edelleen. Osaan mainiosti syyllistää ja heittäytyä marttyyriksi, Johanna toteaa.

– Kyllä, nämä asiat äiti osaa. Ja syyllistävyys ja marttyrointi ovat muuten arjessa loistava yhdistelmä, Olivia Oras toteaa.

Molemmat purskahtavat nauruun. Ihan aina ei yhdessäolo ei ole ollut näin helppoa, mutta rakkautta ja naurua äidin ja tyttären väliltä ei ole koskaan puuttunut.

Numeroihin nojaava itsetunto

Hyvä itsetunto vie pitkälle. Mutta mistä me puhumme, kun puhumme itsetunnosta tai sen vahvistamisesta? Johanna ja Olivia Oras ovat yksimielisiä siitä, että ympäröivän maailman asenteissa on paljon korjattavaa.

– Varsinais-Suomessa on sanonta ”Hullu omaansa kehuu”. Se kertoo paljon siitä, millaisena oman lapsen kannustaminen on nähty. Omalta osaltani yritän murtaa tätä perinnettä. Haluan tyttäreni tietävän, että minun silmissäni hän on maailman ihanin ja fiksuin, Johanna Oras toteaa.

Toisaalta pelkkä hyvä palaute ei riitä.

– Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse kaiken aikaa arvottaa itseään ulkoisten tekijöiden kautta. Omaa itsetuntoani ovat vahvistaneet henkilökohtaiset onnistumiset: olen saanut tehdä jotakin, mistä nauttin, ja missä olen hyvä, Olivia pohtii. – Toisaalta länsimaisten tyttöjen itsetuntokysymykset ovat vain jäävuoren huippu. Esimerkiksi liikuntarajoitteiset tai vaikka tummaihoiset tytöt joutuvat kohtaamaan hyvin erilaisen maailman.

Kun itsetuntoa poljetaan

Olivian omaa itsetuntoa koeteltiin yläasteella koulumaailmassa ja myöhemmin somessa. Koulukiusaaminen alkoi yläasteella.

Ulkonäöstä huomauteltiin, terve ja normaalipainoinen tyttö sai kokea olevansa vääränlainen. Olivia alkoi rajoittaa syömisiään ja pian koko elämä pyöri mittojen ympärillä.


Kun tytär sairastui, Johanna Oras tunsi itsensä voimattomaksi. Samalla ajatukset palasivat omaan nuoruuteen.

”Tuntui todella pahalta tajuta, että juuri mikään ei ole muuttunut: tyttäreni kipuilee oman itsensä kanssa ja ulkonäköpaineiden suhteen täysin samoissa asioissa kuin minä vuosikymmeniä sitten.”


Kun Olivia ponnisti jaloilleen syömishäiriön suosta, hän teki myös itsestään näkyvän Instagram-palvelussa.

”Kaikki ajattelevat, että täytyy olla hirveän hyvä itsetunto, kun on esillä somessa. Mutta some-maailma ei edusta kenenkään koko elämää. Alkoi tuntua, että koko some-tekeminen alkoi mennä suuntaan, joka ei enää tuntunut omalta. Silloin päätin sulkea koko tilin.”

 

TIESITKÖ Kiusaamisesta saattavat kertoa pukeutumistavan muutos tai äärimmäiset kokeilut: Esimerkiksi pyrkimys lopettaa silmälasien käyttö tai hiusten leikkaaminen. Lue itsetunto-oppaasta, miten tunnistat kiusaamisen merkit.

Sanoita, kuuntele, kannusta

Miten tässä ajassa tyttöjen itsetuntoa sitten voidaan vahvistaa? Miten annetaan eväitä nuorelle, joka näkee joka päivä some-maailmassa täydellisiä kasvoja ja vartaloita ja jonka pitäisi silti uskoa, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on?

– Ihan ensimmäisenä pitäisi lopettaa se ajattelu, että kaikki, mistä nuoret tytöt tykkäävät, on jotenkin halveksuttavaa. Kaikki nuortenleffat, yksisarviset, sateenkaaret ja keppihevoset ovat aina toissijaisia, koska usein niistä tykkäävät nimenomaan tytöt. Mielenkiinnon kohteita pitää tukea ja nostaa ylöspäin eikä koko ajan olla osoittamassa, että kaikki, mistä pidät, on jotenkin noloa, Olivia napauttaa.

Johanna Oras kannustaa Olivia-tytärtään seuraamaan omaa polkuaan.

Myöskään tunteiden sanoittamista ei voi tehdä liikaa.

– Itse olen sortunut siihen, että kun Olivia on tullut kertomaan minulle tunteistaan, olen koettanut selittää, mistä olo johtuu, vaikka olisi kannattanut kuunnella ja lohduttaa. Liian helposti tsemppaaminen kääntyy niin, että nuori kokee, että hänen tunteitaan vähätellään, Johanna Oras pohtii.

Olivian mukaan tärkeintä on varmistaa, että tytöille on perheessä jalansijaa.

– Kun nuori tietää, että hänen mielipiteillään ja ajatuksillaan on väliä, on helpompaa saada omaa ääntä kuuluviin. Ja ihan kaikkia asioita ei vanhempien myöskään tarvitse ottaa ihon alle. Jos nuori ottaa irrottautuessaan kierroksia, se ei ehkä nyt aina ole niin vaarallista.

Eikä hyvä itsetunto tarkoita sitä, että pitää olla räväkkä tai esillä.

– Meillä on pitkät perinteet sille, että herkkyys nähdään huonona asiana. Suurinta rohkeutta ja vahvuutta on olla herkkä ja tunteikas, jos se on itselle oma tapa olla. Siinä ei ole mitään väärää, Johanna Oras toteaa.

Lue lisää Aidosti Minä -oppaasta, miten voit tukea lapsesi itsetunnon kehitystä.

Opas on tuotettu Doven ja asiantuntijoiden yhteistyönä.

X