5 parasta...

5 parasta vinkkiä meikittömään tyyliin

1.10.2017 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Tänään vähän poikkeava 5 parasta -postaus. Ohjaan teidät tässä postauksessa lukemaan Anna-lehden verkkojulkaisua (linkki löytyy postauksen lopusta), johon olen antanut asiantuntijavinkkejäni. Linkistä löydätte ne minun listaamani 5 vinkkiä, jotka parhaiksi ja yleispäteviksi koin. Tässä postauksessa keskityn lähinnä aiheeseen meikkaus vs. meikittömyys. Minulla keikkui luonnoksissa postausaihe, jossa oli tarkoitus tätä aihetta käsitellä. Nyt kun haastatteluni artikkeliin sattui sopivasti, yhdistelin tämä kaksi aihetta.

Meikittömyys

Meikittömyys on tällä hetkellä yksi trendien muodoista. Toisille siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta koko ikänsä itseään meikanneille siitä on tullut sellainen itsensä ylityksen paikka. Nyt ajanhenki on itsensä hyväksyminen. Luulen, että tämä ilmiö on noussut ”vastarintaliikkeeksi” kaiken aikaa yleistyvämmälle ja entistä hyväksytymmälle itsensä muokkailulle. Minä olen ole fanaattinen suuntaan, enkä toiseenkaan. Ainoastaan minua harmittaa yksipuolinen kauneusihanne, jota meille tarjotaan. Olen sitä mieltä, että maailma on parempi, kun sieltä löytyy valinnan vapautta, vaihtoehtoja ja yksilöllisiä oikeuksia näyttä siltä miltä haluaa.

Harmillisen usein vaihtoehdot muuttuvat vastakkainasetteluksi. Valitettavan usein törmään somessa keskusteluihin, joissa meikittömyys on suuri hyve ja kaikki meikkaavat omaavat heikon itsetunnon tmv. Eihän se näin ole. Itsetunto-ongelmia on meikkaavissa ja meikkaamattomissa. Ei ihmisiä voi kasvojen ehostelun perusteella niputtaa erilaisiin lohkoihin. Tietysti hyvin erikoisia meikkauksia käyttävästä voidaan päätellä, että hän on taiteellinen ja haluaa ilmentää omaa taiteellisuuttaan kasvojensa kautta. Mutta samalla on lukuisia taiteellisia ihmisiä, jotka eivät meikkaa koskaan. Pointtini on siis se, että voimme luoda mielikuvia toisistamme, mutta emme voi yleistää ketään mihinkään. Olemme kuitenkin niin monisyisiä olentoja. Meitä voidaan jakaa rotuihin, kansalaisuuksiin, ikäryhmiin, sosiaalisiin yhteiskuntaluokkiin, kuluttajasegmentteihin jne. Mutta kuitenkaan ihmiset eivät ole täysin samanlaisia missään lokerossaan, eikä heillä ole kaikki yhteistä. Ei siis ole meikkaamisessa tai meikkaamattomuudessakaan. Joskus olen nähnyt mielipiteitä, joissa ilmaistaan, että meikkaavat katsoisivat meikkaamattomia nenänvarttaan pitkin. Sekään ei pidä paikkaansa. Ikävää, että joku on niin kokenut.

Meikittömyys julkisissa paikoissa on minun mukavuusalueeni ulkopuolella. Kotipäivinä meikkaaminen ei kuulu rutiineihin. Ellei nyt sitten ole jotain vieraita tulossa, joiden vuoksi vaihdan virttyneet vaatteeni vähän edustavampiin ja siivoan kotia. Silloin haluan laittaa kasvonikin edustavammiksi. Tässä sitten tullaankin aasinsiltana siihen, että minulle meikki on ilmeisesti sama asia, kuin vaatteet. Aika harva meistä menee pierukalsareissa kenenkään synttäreille tai häihin. En siis vertaa, että meikittömyys olisi hompsuista tai epäsiistiä. Joissakin tapauksissa meikittömyys on jopa uskottavampaa ja siistimmän vaikutelman antavaa. Tarkoitan vain, että minulle meikki on vähän sama, kuin vaate. Pukeudun/meikkaan tilanteen mukaan. Kotona voi olla alasti, mutta ei sitä kotoaan halua poistua alasti. Keveäkin ehostus saa olon tuntemaan pukeutuneemmaksi. Kun aikoinaan meikkasin arkenakin samalla tavalla, kuin bilettämään mennessä, on paljon tapahtunut muutoksia niistä ajoista. Toki sitä tulee joskus panostettua arkeenkin enemmän ja tulee oltua villimpi, mutta pääasiassa arkimeikkini ovat luonnollisempia, kuin vielä silloin bloggauksen alkuvuosina.

Kun lähdin antamaan vinkkejä Anna-lehden verkkojulkaisuun, mietin kokemukseni kautta huomioitua. On paljon helpompaa antaa yksilöllisiä vinkkejä, kuin jakaa vinkkejä suuremmille massoille, joista jokainen on yksilönsä. Siksi päädyin jakamaan vinkkini sen mukaan, jonka olen huomannut työni ja siviilini kautta monille meikkaaville tärkeimmäksi. Ne ovat silmät. Aina on poikkeuksia ja heitäkin on paljon, mutta silmät, erityisesti ripset ovat meille suomalaisnaisille tärkeät. Minä olen kuitenkin muuttunut. Minullekin maskara oli tärkein meikkituote. Viime kesänä kuitenkin tuli käytettyä aika paljon komboa, jossa oli vain CC-voide, kulmakynä, poskipuna ja huulilla jokin kevyesti sävyä antava tuote. Tästä olisi aika lyhyt matka täydelliseen meikittömyyteen, mutta haluanko sitä? Siinäpä kysymys. Kun minulla ei ole siihen pakottavaa tarvetta, en koe sitä tarpeelliseksi.

Niin kauan kun kevytkin ehostaminen tuottaa minulle iloa, sitä teen. Jos taas alan ärsyyntyä ja kokea meikkaamista pakkona, on minun herättävä pohtimaan syitä sekä mahdollisesti muutostoimenpiteitä. Minusta meikkaaminen ei kuulu tuntua pakolta, se kuuluu olla kivaa. Jos siitä ei nauti, eikä haluaisi sitä tehdä, niin kannattaa pyrkiä siitä eroon. Se voi tuntua silloin jopa vapauttavalta. Minä rakastan meikkaamista, mutta teen sitä omilla ehdoillani, en sosiaalisten paineiden vuoksi.

Lue vinkkini Anna.fin verkkojulkaisusta, jos meikittömyys tai vähäisempään meikkiin opettelu kiinnostaa.

Miltä sinusta tuntuisi meikitön maanantai?