Avautumisia 30.10.2017

Nainen ei voi, koska lapset…

Vaikka olin viime viikolla muutaman päivän vähemmän sosiaalisessa mediassa ja seurasin vähemmän päivän kuumia aiheita, en voinut välttyä uusimmalta kohulta. Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa haastateltavana ollut huippukokki Kari Aihinen päästi suustaan kohua aiheuttavan lausunnon. Kyseessä oli mielipide, eikä hän nojautunut mihinkään tutkimustuloksiin lausunnossaan. Vähän vastaavasti toimin itsekin tässä postauksessa. Puhun omasta mielipiteestäni sekä näkemyksestäni.

Puoli seitsemän -ohjelman vetäjät ihmettelevät huippukokkien olevan yleensä miehiä. Katso Kari Aihisen vastaus ihmettelyyn. Tämä on se lausunto, joka synnytti raivon. Koko ohjelman pääsee katsomaan ylemmästä linkistä.

Keittiömestari Kape Aihinen: Tämän takia huippuravintoloiden k…

Huippukokki Kari Aihinen kertoi illan lähetyksessä, miksi hänen mielestään ravintolakokeissa on niinkin vähän naisia. Lue lisää:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/25/huippukokki-kari-aihinen-alan-rajuus-estaa-naisten-etenemista-huipulle

Julkaissut Puoli seitsemän 25. lokakuuta 2017

En ollenkaan ylläty kohusta ja Kari Aihiseen kohdistuneesta raivosta. Onhan oikeastaan koko haastattelu aika seksistinen ja patriarkaalinen. Alussa Kari Aihinen puhuu keittiöiden kovista kundeista ja jossain vaiheessa kertoo mimmien synnyttävän, olevan kotona 1-2 vuotta ja tuona aikana alalle syntyy uusia raaka-aineita ja laitteita. Nainen joutuu sen vuoksi tekemään enemmän töitä päästäkseen huipulle. Kari Aihinen on oikeassa. Nainen joutuu tekemään enemmän työtä päästäkseen huipulle, koska monilla ammattialoilla vallitsee yhtä seksistinen ja patriarkaalinen asenne. Jokainen huipulla oleva nainen on saanut taistella tiensä sinne missä on. Miehetkin joutuvat, mutta joutuvatko he sukupuolensa vuoksi samaan?

Kuinka moni teistä muistaa tai tiesi minunkin olleen kokki? Monikaan ei tiedä, että haaveilin huipulle pääsystä. Ollessani ammattikoulussa, oli minun haaveeni olla joskus ravintola-alan huipulla. En välttämättä mistään TV-kokin urasta haaveillut, mutta olla alani parhaimmistoa. Vuosituhannen vaihteessa kokeista tuli mediaseksikkäitä. Minua oikeastaan huvitti se, miten kokkien työ oli julkisuudessa vain kivaa ja luovaa kuppien kippailua pataan. Tiesin jo siinä vaiheessa alan raakuuden ja kovuuden. Olinhan mennyt ravintola-alalle jo 9. luokkalaisena.

Jostain syystä minun nälkäni tyydyttyi hyvin varhaisessa vaiheessa, enkä ehkä ollut riittävän rohkea. Nopeasti minä halusin vain käydä töissä tienatakseni ja ollakseni muun ajan vapaalla. Parikymppisenä en ollutkaan urakeskeinen ja kunniahimoinen. Eli minun tapauksessani este ei ollut lapset, eikä Kari Aihisen tapaiset miehet. Valinta oli minun, ilman lapsiakin. En ollut riittävän nälkäinen halutakseni huipulle.

Kuitenkin ahdistuin Kari Aihisen asenteista. En kuitenkaan lähde ampumaan viestintuojaa. Kari Aihinen vain sanoi ääneen sen, jonka me jo tiedämme. Nainen on aina altavastaajana työmarkkinoilla. Kari Aihinen sanoi ääneen sen asenteen, joka vallitsee alalla kuin alalla. ”Nainen ei pysty, kun lapset pitää hakea päiväkodista.”

Ongelmahan ei ole se, että nainen olisi vain kotiin jäävä synnytyskone ja lapsia päiväkodista hakeva taloudenhoitaja. Ongelma on se, että nainen vielä vuonna 2017 nähdään siinä roolissa. Meillä Suomessa on tasa-arvoa, mutta edelleen asenteissa ja ennakkoluuloissa olisi tasa-arvoistamista. Näkisin Kari Aihisen kommentin mimmien synnyttämisestä ja lasten päiväkodista hakemisesta vähän loukkaavana miehiä kohtaan. Edelleen miehet nähdään vain työssäkäyvinä ja urakeskeisinä hauskanpitäjinä. Kyllä, näitäkin tapauksia edelleen on, mutta on myös lapsilleen ja perheelleen omistautuvia miehiä, jotka hakevat lapsia päiväkodista ja osallistuvat vanhempainiltoihin. Ehkä tässä mieleni pahoitin tällaisien isien puolesta.

Onhan se totta, että nainen yleensä antaa enemmän aikaansa kodille ja lapsilleen. Joskus se on valinta, joskus ei. Jossain määrin me naisetkin alennumme kuvittelemaan, että emme voi, koska meillä on ne lapset. Joskus saatamme esittää perheen ja lapset tekosyynä sille, että emme tehneet jotain. Valitettava tosi asia kuitenkin on, että niin kauan, kun me naiset alennumme ajattelemaan kuten Kari Aihiset ja käytämme perhettä tekosyynä, niin kauan tasa-arvo ei toteudu työmarkkinoilla. Paljon on myös meistä itsestämmekin kiinni.

Koska minun kokinura sitten lopulta urautui vain töissä käymiseen, selitin silloin itselleni, etten voi, koska asun muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Minä selitin silloin itselleni näin. Jos minulla olisi ollut lapsia, olisin mitä todennäköisimmin ajatellut, että en lasten vuoksi voi. Kuitenkin kouluttauduin uuteen ammattiin ja loin uutta uraa pienen lapsen äitinä. Olin raskaana, kun kouluttauduin lisää ja loin uraani. Mieheni oli osan vanhempainvapaasta kotona ja siihen perään ”iskäloman”. Hän oli vasta edellisenä syksynä mennyt uuden työnantajan palvelukseen. Kaiken tämän aikana olen kirjoittanut blogia. Lopulta menestyin myös bloggaajana. Ja nyt olen opiskelemassa uutta alaa ammattikorkeakoulussa. Myönnän, että olisihan moni asia ollut helpompaa ilman lapsia, mutta eivät lapset ole yksinään syy mihinkään. Minun lapsillani on onneksi isä, joka myös ottaa vastuuta ja isä, joka on minua enemmän pois töistä lasten sairastuessa. Minä en ole ollut kertaakaan pois töistä. Mieskin loppujen lopuksi vain muutamia kertoja, koska ne esikoisen kolme keuhkokuumetta vaativat muutamien päivien sairaalareissuja. Toki meidän etunamme on ollut vuorotyö molemmilla. On ollut mahdollista hoitaa lapsia, koska työvuorot eivät ole sattuneet samaan aikaan.

Pointtini onkin, että on aivan ääliömäistä olettaa, että äiti jää kotiin, vain äiti hakee lapsia päiväkodista. Näin ei ole. Oletus on hyvin seksistinen ja patriarkaalinen. Yksi syy miksi usein äiti on kotona, on ihan taloudellinen. Olisiko siis aika nostattaa se naisenkin 0,83 euroa sinne miesten euroon? Varmasti isitkin hakisivat lapsia päiväkodista ja jäisi kotiin sairastelevien lasten kanssa, jos palkka olisi tasavertainen.

Joten, ei ammuta Kari Aihista. Ammutaan tämä edelleen valloillaan oleva ajatusmaailma siitä, että naisen paikka on vain kotona synnyttävänä lasten- ja taloudenhoitajana. Mielestäni voimme vain kiittää Kari Aihista lausunnostaan. Tämä on nostattanut tärkeästä aiheesta keskustelua sekä näyttää selkeästi, kuinka patriarkaalinen ajatusmaailma työmarkkinoilla edelleen vallitsee. Biologiaa emme voi muuttaa, mutta asenteita voimme. Fysiikan lait eivät selitä naisten heikompaa menestystä. Ne selittävät tasa-arvottomat asenteet. Nainen voi olla pelkästään perheelleen omistautuva tai nainen voi omistautua työnsä lisäksi perheelleen. Nainen tai mies voi myös olla omasta halustaan tai tahtomattaan lapseton. Mies voi olla pelkästään perheelleen omistautuva tai mies voi omistautua työnsä lisäksi perheelleen. Perhe ei sulje pois uraa, eikä ura sulje pois perhettä. Elämä on valintoja ja tasapainoilua. Mustavalkoisuus ja seksistisyys ovat vanhanaikaista.

Kiitos Kari Aihinen, kun kerroit fysiikan lakien estävän naisia menestymästä huipuiksi. Vailla ajatusta annetuista kommenteista saadaan aikaan keskustelua vakavasta aiheesta, joka on selkeästi edelleen ongelma 2010-luvun lopun Suomessa. Helsingin Sanomien artikkelissa ollutta kosmologian professori Kari Enqvistia lainatakseni:

 Ajatusvirhe on ehkä liian positiivinen termi. Kun ei ole ajatusta, siinä ei oikein voi olla virhettäkään.

Tälle voisin synnyttää hashtagit: #tätäköon100vuotiaansuomentasaarvo #fysiikanlakeja #päiväkodistalapsiaanhakeviaäitejä

Kommentit (8)

Kommenttisi sortui juuri samaan, kuin Kari Aihisten tyylisten miesten. Yleistit ja näet kapeakatseisesti. Ymmärrän, että tämä kommenttisi oli omakohtaisen kokemuksesi turhautumisen tulosta, mutta toivoisin sinun näkevän asian laajemmin, kuten toivon Kari Aihisten tapaisten miestenkin. Olenko minä sinun silmissäsi pilannut elämäni? Onko minun elämänlaatuni heikko lasten vuoksi? Enkö menesty lasteni vuoksi? Olenko vain maannut äitiyslomani kotona ja notkunut päiväkodin portella? 🙂

Itse olen tämän kohun jostain syystä täysin missannut 😀 Nykymaailmassa tosiaan mahdollisuus menestyä on naisillakin aivan yhtälailla olemassa, kiitos monien miesten, jotka haluavat olla yhtä vankka osa vanhemmuutta kuin naiset, mutta tosiaan se mikä jarruttaa on asenteet, jotka vielä valitettavasti vallitsevat. Hyvä kun asia nousee näin tapetille ja siitä lähdetään puhumaan, vaikkakin aikamoisen sammakon suustaan päästi ja varmasti aika monien vihat sen vuoksi niskaansa saa…

Näinpä. Asenteet näyttävät vielä olevan vanhanaikaiset. 🙁 Ei tietenkään kaikilla, mutta tätä patriarkaalisuutta näköjään edelleen esiintyy. Puhumalla asioista, asenteetkin voivat muuttua. Siksi tämän halusin nostaa esiin.

Olin kyllä hyvin hämmentynyt tästä Aihisen kommentista. Ja sitten toisaaltaen, vain surullinen. Surullinen siitä, että tällainen ajattelu on edelleen pelottavan yleistä, sekä miehillä että valitettavasti myös naisilla.

Juuri tätä halusin tässä postauksessani sanoa – myös naisilla. Emme voi vain möyhöttää ja syyttää miehiä, kun itsekin välillä asenteemme ovat sitä. Ei asenteita hetkessä muuteta. Se on sisällemme kasvanut tietous, jota emme välttämättä edes tietoisesti valitse. Se vaan on normi, jonka muuttaminen ei ihan helposti muutu. Siksi näistä pitää puhua. 🙂

Olisi vielä paljon tehtävää, jotta työelämästä saataisiin tasavertaisempaa. Itse koen, että olen kokenut jopa syrjintää työnhaussa pelkän iän ja sukupuolen perusteella. Työnantajat ovat ilmeisesti palkanneet mieluummin nuoren miehen, kuin parikymppisen (lapsentekoiässä?) olevan naisen. Kyllähän se lapsien saaminen vaikuttaa naisten uraan. Onneksi koko ajan käydään jo keskustelua siitä, pitäisikö noita vaikutuksia jotenkin tasata sukupuolten välillä. Tällä hetkellä tilanne on jonkinlaisessa raastavassa välitilassa, jossa nainen joutuu jatkuvasti kamppailemaan. Tällä hetkellä nainen ei voi enää useinkaan taloudellisesti olla vain kotiäiti, sillä kaikki olettavat naisen tasa-arvoisesti maksavan puolet asumiskuluista sun muusta. Työelämässä pysyminen taas on vaikeaa, kun nuorille naisille tarjotaan pätkätöitä, tai työelämä katkeaa vuosiksi lasten vuoksi… Työn lisäksi naisilta edelleen odotetaan sitä lasten- ja kodinhoitajan roolia.

Tulipa sepustus, sillä tasa-arvo on lähellä sydäntä! Oli hyvä kirjoitus sinulta.

Hienoja ajatuksia ja hyvää keskustelua! 🙂 Kiitos itsellesi kehuista.

Minua suoraan sanotusti vähän jännittää oma työllistyminen valmistuttuani. Ikäni ei enää ole liian alhainen, mutta olenko liian vanha joihinkin hommiin? Lapsilukuni on täynnä, eivätkä lapseni ole enää ihan pieniä siinä vaiheessa. Silti minulla on tunne, että se maailma johon pyrin, on vähän miesten hallitsemaa. Koen, että taustani (aikaisemmat ammattini) nähdään vain tyhjäpäisen naisen juttuina. Saat varmasti kiinni mitä ajan takaa. Tavallaan jo nyt tuntuu, että olen vähän törmännyt siihen miesten osalta, että duuni jota teen, ei ole kasvattanut pätevyyttäni. 🙁

Eniten ärsyttää, että oletetaan naisten pilaavan elämänsä lapsia tekemällä. En minä ainakaan mitään lapsia ikinä hanki. Mieluummin menestyn ja satamaan hyvään elämänlaatuun. Kuka ryhtyy poikimaan kantaa itse seuraamukset.

Et kaikki Aihiset vois olla yleistämättä. Kaikki naiset ei hanki lapsia eikö vietä aikaansa kotona makaamalla äitiyslomalla tai päiväkodin porteilla notkumalla.

Kommenttisi sortui juuri samaan, kuin Kari Aihisten tyylisten miesten. Yleistit ja näet kapeakatseisesti. Ymmärrän, että tämä kommenttisi oli omakohtaisen kokemuksesi turhautumisen tulosta, mutta toivoisin sinun näkevän asian laajemmin, kuten toivon Kari Aihisten tapaisten miestenkin. Olenko minä sinun silmissäsi pilannut elämäni? Onko minun elämänlaatuni heikko lasten vuoksi? Enkö menesty lasteni vuoksi? Olenko vain maannut äitiyslomani kotona ja notkunut päiväkodin portella? 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *