Elämäntapamuutos

Elämäntapamuutos: muutosta terveydessä

28.9.2017 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Nostelen aina silloin tällöin postauksieni aiheeksi elämäntapamuutokseni. Se on matka, josta riittää kerrottavaa ja pohdittavaa hyvinkin paljon.

Mennään vähän ajassa taaksepäin. Aloitin vuosi sitten opiskelut Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Hieman pedanttina ja täydelliseen suoritukseen pyrkivänä ihmisenä olin todella kovilla. Yritin ylittää itseni niin opiskeluissa, bloggauksessa kuin siviilissä. Eihän siitä mitään tullut, kun illat koneella venyivät yöksi. Katselin kelloa ja laskin, että jos nyt pääsisin nukkumaan, minulla olisi 3 tuntia aikaa nukkua. Yksi viikko meni yhteensä 15 tunnin yöunilla. Tilanne alkoi olla jo siinä jamassa, että itkin muutamia kertoja yön pimeinä tunteina läppärini valossa ja väänsin Power Point -esitystä. Sen homman jälkeen odotti kuvien käsittely ja blogipostauksen kirjoitus. Minua väsytti. Minusta tuntui, että en riitä.

Koulu järjestää opiskelijoilleen terveydentarkastuksia. Kartoitettiin taustoja, kirjattiin sukurasitteita jne. Koska olin yli 30-vuotias, hoitaja tarjosi pakettia, jossa katsottaisiin kolesterolit, sokerit, kilpirauhaset jne. Mittasimme myös verenpaineeni. Minulla on sukurasitteena kohonnutta verenpainetta sekä korkeaa kolesterolia. Diabetesta ei onneksi lähisuvusta löydy.

Kävin maaliskuussa labrassa ja noin viikon vai parin päästä kävin terveydenhoitajalla kuulemassa tulokset. Olin aika hajalla jo valmiiksi, mutta ne tulokset olivat sellainen viimeinen niitti. Minulla oli kolesterolien kokonaisarvo niin korkealla, että lääkitystä väläytettiin minulle. Verenpaineet eivät onneksi enää olleet niissä lukemissa, kuin mitä ne olivat ensimmäisellä mittauksella. Paineeni ovat selkeästi vähäiseen uneen, stressiin ja jännitykseen sidonnaisia. Kilpirauhasarvot olivat ok. Myös sokeriarvot olivat viitteissään. Mutta se kolesteroli…

Aikani sitä sitten pureskelin mielessäni. Lopulta aloin tehdä ratkaisuja. Huhtikuussa vähensin blogini postaustahtia. Pudotin kaksi päivää pois totutusta tahdista. Palkkasin myös personal trainerin. Aloitin elämäntapamuutoksen. Tämä on ollut ylä- ja alamäkiä. Kun ennen olen ollut laihduttaja, nyt olen itseni terapeutti. Ennen tein elämäntapamuutoksissani suurimman työn kituuttamalla itseäni sekä rehkimällä liikunnan parissa, nyt teen suurimman työn pääni sisällä. Sieltä se kaikki lähtee. Ajatuksien muutoksesta. Olen käynyt läpi erilaisia aiheita ja vaiheita kanssanne täällä Glitz & Glamissa. Avainsanan Elämäntapamuutos takaa löytyy kokemistani asioista.

Nyt minulla oli kolesteroliarvojen kontrolli. Kävin viikko sitten kuulemassa tulokset. Tiedättekö mitä? Pudotin yhden kokonaisen yksikön verran kokonaiskolesteroliarvosta! Alta puolessa vuodessa yhden yksikön verran!

onnellinen

Tämä on minulle ihan mieletön ylpeyden aihe. Saan olla tyytyväinen itseeni ja toden totta olenkin. Tämä pudotus on puhtaasti elämäntapamuutoksella saavutettua. Ei lääkitystä, ei mitään rankkaa dieettiä, ei tiukkaa ruokavaliota. Olen syönyt voita, lihaa ja kananmunia, mutta vastaavasti ruokavaliossani avokadon, mantelien ja siemenien määrä on kasvanut. Olen aina syönyt kasviksia, mutta olen niitäkin lisännyt. Olen vain ohjannut itseäni terveempään suuntaan, jossa apunani on myös ollut personal trainer. Tästä on hyvä jatkaa. Olen vielä hieman viitearvojen yläpuolella, mutta otetaan huomioon lyhyt aika. Kun sain näin paljon muutosta aikaan noin 4,5 kuukaudessa, niin mitä se on sitten toisen 4,5 kuukauden jälkeen? Haluan kuitenkin huomauttaa, että minä en ole millään tavalla terveysalan asiantuntija. Se, että minä olen saanut pudotettua kolesterolia kananmunista ja voista huolimatta, ei tarkoita sitä, että se toimisi kaikilla. Jos minun arvoni olisivat kohonneet, olisin tehnyt muutoksia ravintooni. Nyt toistaiseksi vaikuttaa siltä, että voin jatkaa näin. Sopivassa suhteessa kaikkea.

Toki myönnän, että nyt taas on vähän huono viikko. Huono ateriarytmi ja sen seurauksena ”tyhmät” valinnat. Jännitän mitä syksy tuo tullessaan. Ajaudunko vanhaan salakavalasti, vai pystynkö priorisoimaan hyvinvointini ja terveyteni muun edelle? Pystynkö pitämään pakkani kasassa ja samalla nauttimaan elämästä ja sen tuomista mahdollisuuksista?

Joka tapauksessa työ elämäntapamuutokseni parissa jatkuu. Vaikka välillä tulee näitä heikkoja viikkoja, eikä todellakaan yllä niihin asettamiinsa ihanteisiin, tulee minun ja jokaisen muunkin samassa tilanteessa olevan pysähtyä miettimään niitä jo saavutettuja tuloksia. Kokonaisuus ratkaisee, ei se yksittäinen viikko tai kuukausi.

Tällaisia kuulumisia minulle tällä hetkellä. Nyt on edistystä todistetusti myös terveydentilassani. Ei pelkästään ulkonäössä, jaksamisessa ja kunnon kohentumisessa.

Oikein ihanaa loppuviikkoa kaikille teille!

Kommentit (6)

Todellakin! Uni on ihan liian aliarvostettua. Tai ainakin itse olen sitä pitänyt liikaa aliarvossaan. Kyllä sen todellakin huomaa, että nukun nykyään enemmän. En vieläkään ole ihanteissa, sillä ruuhkavuosissa elävänä ja kaikkea tekevänä on hankalaa ehtiä ajoissa nukkumaan. Kuitenkin nukun aika tyypillisesti sen 6-8 tuntia. Vuosia ja vuosia elin 4-6 tunnilla, vapaina sitten 10-12. Viime syksynä ja keväänä nukuin tosiaan 2-5 tuntia yössä. Ihan jäätävää! En tajua miten selvisin hengissä siitä.

Hih! Tuosta se sitten jatkuu vahtaamisena. Muistan kun ryöminen alkoi, niin se oli sitten hyvästit kaikelle keskittymiselle omiin juttuihin. Ei edes vessassa voi käydä rauhassa. 😀 Onneksi se siitä sitten hiljakseen alkaa helpottaa. Minun ”vauva” täyttää joulupäivänä 5 vuotta. Huhheijaa! Vuodet vierii niin vauhdilla, että ei edes tajua minne ne vaan menee. Onneksi saat olla kotona. 🙂 Eivät kaikki halua olla, eivätkä kaikki pysty olemaan, mutta jos haluaa ja voi, niin se on ihana juttu. 🙂 Ihania hetkiä teidän arkeenne! <3

Joskus pienetkin muutokset elämässä tuovat todella konkreettisia seurauksia 🙂 Ihanaa loppuviikkoa <3

Kyllä! Ravistelen itseäni ja haluan ravistella muitakin irti siitä ehdottomuudesta sekä turhasta pingottamisesta. En olisi näitä tajunnut ilman Vaakakapinaa, heidän asiantuntijoitaan sekä personal traineriani. Vielä minulla iso savotta, kun yritän tätä laajentaa muillekin elämäni osa-alueilleni, mutta hiljaa hyvä tulee. 🙂 Ihanaa loppuviikkoa sinullekin Mira! <3

Hei ihana Minna,
on tosi mukavaa saada hyviä uutisia terveydestään, onnittelut siitä!
Olen sitä mieltä, että elämäntapamuutos tarvitsee rentoa otetta. Se on pitkä prosessi ja kestää aina aikansa mielen asettua siihen moodiin. Positiiviset tulokset antavat aina lisäpotkua!
”Ajaudunko vanhaan salakavalasti, vai pystynkö priorisoimaan hyvinvointini ja terveyteni muun edelle?”, ihan hurjasti tuollaisia ajatuksia ei kannata mietiskellä 🙂 . Nauti hyvistä tuloksista, mutta paineita niistä ei kannata ottaa.

Kiitos JohannaG! <3 Kiitos ihanasta kommentistasi.

Minulla on tänään ihan uskomattoman hyvä päivä. Olen kokenut onnistumisia muissakin asioissa, joten nyt nautin ja jatkan tässä moodissa. Hyvät asiat ruokkivat itse itseään ihan samalla tavalla kuin ne pahat ja ikävätkin. Siksi tässä yritän keskittyä siihen hyvään, jotta se jatkuisia mahdollisimman pitkään.

Upeaa Minna <3 Näitä postauksiasi tähän aiheeseen liittyen kun on lukenut huomaa, että nyt on naisella oikeasti asenne kohdillaan. Juurikin se, että kokonaisuus ratkaisee, eikä mikään kaadu yhteen tai kahteen huonoon viikkoon. Elämää ei kuulu enää verenmaku suussa vaan järkeviä valintoja tehden, mutta samalla myös itseään ja tunteitaan kuunnellen, pätee myös ruokavalioon ja liikuntaan. Hirmuisesti tsemppiä syksyyn! Sanoisin, että kiireen keskellä se LEPO on se kaikkein tärkein. Vaikka joskus söisi vähän mitä sattuu, eikä ehtisi liikkua, niin kunnon yöunilla sitä paikkaa yllättävän paljon.

PS: Täällä vauva-arki alkaa muuttamaan muotoaan, kun pieni mies 6kk on oppinut ryömimään! Eipä olekaan äidinkään enää niin helppo keskittyä blogin lukemiseen ja juoda kahvia sillä välin, kun herra touhuaa lattialla, sillä nyt saa olla kokoajan silmä tarkkana sen suhteen, mihin hän milloinkin päättää suunnata 😉 Mutta on hänen kehitystään kyllä vaan niin ihana seurata, koen olevani tosi etuoikeutettu kun saan olla hänen kanssaan kotona <3

Todellakin! Uni on ihan liian aliarvostettua. Tai ainakin itse olen sitä pitänyt liikaa aliarvossaan. Kyllä sen todellakin huomaa, että nukun nykyään enemmän. En vieläkään ole ihanteissa, sillä ruuhkavuosissa elävänä ja kaikkea tekevänä on hankalaa ehtiä ajoissa nukkumaan. Kuitenkin nukun aika tyypillisesti sen 6-8 tuntia. Vuosia ja vuosia elin 4-6 tunnilla, vapaina sitten 10-12. Viime syksynä ja keväänä nukuin tosiaan 2-5 tuntia yössä. Ihan jäätävää! En tajua miten selvisin hengissä siitä.

Hih! Tuosta se sitten jatkuu vahtaamisena. Muistan kun ryöminen alkoi, niin se oli sitten hyvästit kaikelle keskittymiselle omiin juttuihin. Ei edes vessassa voi käydä rauhassa. 😀 Onneksi se siitä sitten hiljakseen alkaa helpottaa. Minun ”vauva” täyttää joulupäivänä 5 vuotta. Huhheijaa! Vuodet vierii niin vauhdilla, että ei edes tajua minne ne vaan menee. Onneksi saat olla kotona. 🙂 Eivät kaikki halua olla, eivätkä kaikki pysty olemaan, mutta jos haluaa ja voi, niin se on ihana juttu. 🙂 Ihania hetkiä teidän arkeenne! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *