Glitz & Glam

Hiusvärejä 10 vuoden ajalta — näin paljon tyylini on vaihdellut vuosien varrella

Hiustyylit ja värit vaihtelee. Olen vaihtanut hiusväriäni ja tyyliäni viimeisen 10 vuoden aikana. Välillä otsahiuksilla, välillä ilman. Joskus tumma, joskus vaalea, sitten taas luonnollisen kautta värikkääseen.

Teksti:
Minna / Glitz & Glam
Hiustyylit ja värit vaihtelee. Olen vaihtanut hiusväriäni ja tyyliäni viimeisen 10 vuoden aikana. Välillä otsahiuksilla, välillä ilman. Joskus tumma, joskus vaalea, sitten taas luonnollisen kautta värikkääseen.

Glitz & Glam on täyttänyt 10 vuotta. Tämän juhlavuoden aikana julkaisen erilaisia aiheeseen liittyviä postauksia. Tällä kertaa toteutan lukijan ehdotuksen postauksesta, hiustyylini 10 vuoden ajalta.

Oli aika jännä kasata tätä postausta. Huomasin, että minullahan on ollut kaikenlaista, vaikka ensimmäisenä kuvailisin itseäni tyylilleni uskolliseksi. Hah, no en todellakaan näytä olevan! No eihän minulla ole ollut sateenkaarihiuksia, enkä ole leikkauttanut aivan lyhyiksi sitten vuoden 2008 jälkeen, mutta onhan tuo pituus ja mallikin vähän vaihdellut.

2011

Glitz & Glamin alkuvuosilla olin vielä tummahiuksinen. Joskus kokonaan mustat, joskus mustanruskeat, välillä hiuksissani oli vähän raitojakin. Edellisen vuosikymmenen alussa sirppiraidat olivat muodissa, joten minullakin oli sellaisia.

Leikkaus oli aika usein kerrostettu. Minulla oli viistosti leikatut etuhiukset, joita pidin aina sivulla, ja jakaukseni oli oikeastaan aina sivussa.

Pidin hiuksiani aika paljon kiinni. Siihen aikaan suosin sivuponnaria niskassa, jonka koristelin erilaisilla hiuskoristeilla.

2012

Vuoden vaihteessa leikkautin otsahiukset, jotka peittivät kulmakarvat. Jenni Vartiainen oli tuohon aikaan inspiraationi tälle tyylille.

Kasvatin otsahiuksia pois kesäksi, joten keväällä 2012 suosin hiuspantoja tai laitoin pinnillä hiukset ”tötterölle”. Mikä muuten olikaan tämän tyylin nimi? Nyt on iskenyt muistikatko, enkä enää muista, millä nimellä näitä tötteröitä ja torttukampauksia myös kutsuttiin.

Kuvassa on muuten vappumeikki vuodelta 2012.

Syksyn tultua leikkautin jälleen otsahiukset. Opiskelin tuohon aikaa kampaajaksi. Halusin turkoosit raidat itselleni, mutta näin tummia hiuksia ei olisi saanut yhdellä kertaa riittävän vaaleiksi, jotta turkoosi olisi ollut turkoosi. Liian oranssinen tai keltainen pohja olisi vääristänyt värin. Värjäsin sitten itse Elumenin turkoosilla vaaleat teippiraidat, jotka silloinen työkaverini, nykyinen kampaani Heli laittoi minulle.

Muita pidennyshiuksia minulla ei koskaan ole ollutkaan. Nuo noin sentin levyiset teippiraidatkin tuntuivat minusta hankalilta, joten niitä ei koskaan laitettu takaisin. Silloin tajusin, ettei pidennykset ole välttämättä minun juttuni.

2013

Ja niin taas oli otsahiusten kasvatus käynnissä. Käytin tuohon aikaa pinnejä, joilla kiinnitin hankalassa kasvatusvaiheessa olleet otsahiukseni sivuun. Niiden ”tötteröiden” aika oli jo ohi, enkä pantojakaan enää tykännyt käyttää.

Vaikka olin edelleen tummahiuksinen, olin vaihtanut kylmän mustanruskean lämpöisempään ruskeaan. Muutenkin tyylini muuttui pehmeämmäksi. Elin vauva-arkea, sillä sain toisen lapseni jouluna 2012.

Kesällä 2013 hiusvärini oli jo huomattavasti lämpöisempi ja yleisilmekin vaaleampi. Otsahiuksia edelleen kasvattelin pois, ja olin sitä mieltä, etten enää ikinä leikkauta otsahiuksia. Nyt sai riittää tämä jatkuva kasvattelu.

Mutta kuinkas ollakaan, syksyllä oli jälleen aika kullannut muistot. Muutenkin koin tarvitsevani muutosta. Olin uupunut, siis todella uupunut liiallisesta työstä ja joka paikassa mukana olemisesta. Mieheni hoiti lapsia kotona, mutta siitä huolimatta minä uuvuin.

Tarvitsin muutosta tilanteeseeni, mutta samalla koin tarvetta myös hiustyylini muutokselle. Niin sitten otsari teki paluun ja 20 senttiä lähti hiusteni pituudesta. Lämmin ruskea vaihtui violettiin, mutta se kylmä violetti ei pitkään kestänyt hiuksissani, vaan väri muuttui nopeasti punertavaksi. Siitä violetista väristäni ei oikein ole hyviä kuvia tallella.

Niin minä sitten syksyllä 2013 tein päätökseni. Lopetin kampaajan opintoni, mutta jatkoin edelleen Kotkan kaupunginteatterin maskeeraajana. Opettelin myös sanomaan ei. Lähdin vain rahallisesti kannattaville kuvauskeikoille meikkaajaksi.

2014

Ja niinhän siinä taas kävi, että kasvatin jälleen otsahiuksiani. Mutta sen lisäksi jouduin kasvattelemaan hiusteni pituuttakin takaisin.

Alkuvuodesta 2014 löytyi uusi tyylini hiustenmuotoilussa. Sain blogin kautta Remingtonin jumbokihartimen, jonka avulla sain kauniit kiharat. Tuo kiharrin on minulla edelleen käytössä!

Keväällä 2014 keksin, että haluan värjäyttää kupariset hiukset. Olin niin sanotusti lämmennyt lämpöisille hiusväreille, vaikka vuosia olin vastustanut niitä. Halusin aina kylmiä sävyjä. Totesin, että lämmin sopii minulle erittäin hyvin.

Mutta juuri kuparisen värin jälkeen aloin haaveilla beigestä hiusväristä, jonka jälkeen sain pakkomielteen harmaasta. Olin keksinyt, että nyt haluan muuttua vaaleammaksi. En halua olla enää tumma, vaan haluan vaaleammat hiukset, haluan harmaat.

No tuo prosessi on oma tarinansa. Se vaati useita vaalennuksia ja vuosien värikerrostumien purkamista hiuksistani. Lisäksi lämpöistä väriä yritettiin taittaa neutraaliksi. Matka oli pitkä, mutta sitkeästi jaksoin käydä läpi sen prosessin. Minä itse asiassa nautin silloin siitä, kun minulla oli aina erilaiset hiukset. Toki muutos oli hidasta, mutta siitä matkasta silti otin kaiken ilon irti.

Loppuvuodesta 2014 innostuin tekemään entistä enemmän kampauksia itselleni.

2015

Edellisenä kesänä aloitettu vaalennusprosessi oli edennyt jo pitkälle keväällä 2015. Taitoin lämpimiä sävyjä hopeashampolla, jotta vaaleus korostuisi.

Alkukesästä olin vihdoin saavuttanut vaaleuden. Pientä harmahtavuutta jo oli, mutta väri oli ehkä vielä lähempänä beigeä.

Letitin todella usein hiusteni etuosan. Otsahiukset oli lähestulkoon kasvatettu samaan mittaan muiden hiusten kanssa.

Loppukesästä onnistuin saamaan harmaan, kun Fudgen shampoolla pesin ja annoin vaikuttaa monta minuuttia ennen huuhtelua. Olin onnellinen!

Syksyllä 2015 sitten lopulta sain täydellisen harmaan, joka sitten aivan loppuvuodesta olikin jo siniharmaa. Silmä tottui siihen harmauteen. Olin jopa näin siniharmaasta sitä mieltä, että voisihan se olla vielä kylmempi ja harmaampi. Näin joskus muka keltaistakin hiuksissani — voi apua! 🙈

2016

Kun olin aikani ollut harmaissa, kaipasin väriä. Vihdoin minulla oli sellainen pohja (hiusväri), joka mahdollisti monenlaisia kokeiluja. Niinpä sitten kokeilin ponihiuksia, eli laventelisen violettia hiusväriä.

Ponihiusten ylläpito oli raskasta, joten palasin helppoon harmaaseen. Tällä kertaa vaaleampaan harmaaseen.

Reilu puoli vuotta meni harmaissa, kunnes sain pakkomielteen kanervaisen violetista sävystä. Ja taas mentiin Helille (kampaajalleni) ideoideni kanssa. Samalla pätkäistiin reilusti pituutta, sillä hiukseni katkeilivat ihan järkyttävästi. Halusin niistä haperoista latvoista eroon.

Lue myös: ABC kampaajalla käyntiin

2017

Myös kanervainen sävy oli haastava ylläpitää.

Välillä kokeilin vähän pinkimpääkin sävyä. Miksasin hoitoaineeseen vähän pinkkiä suoraväriä, niin sain kotonakin kokeiltua uusia juttuja hiuksilleni.

Keväällä 2017 alkoi riittää, halusin blondiksi. En ollut vielä sitä kokeillutkaan. Enpä tosiaan tuolloin vielä tiennyt, että vaaleista hiuksista tulisi minulle osa identiteettiäni. Vaikka juuri nyt en olekaan vaaleahiuksinen, identiteettini on vaaleahiuksinen.

Jostain syystä minua viehättää todella paljon tuo pituus, joka minulla tuolloin oli. Aika ihanat! Pitäisikö uskaltautua lyhentämään reilusti?

Loppuvuodesta palasin aika harmahtavaan blondiin. Mitään erityistä värjäystä ei tehty, mutta käytin runsaammin hopeashampoota.

Tuolloin innostuin laineraudasta, jolla aloin tehdä toisenlaisia kiharoita.

Lue myös: 5 parasta hopeashampoota

2018

Kun olin ollut hetken aikaa aika kylmässä vaaleassa, halusin kokeilla jo aavistuksen lämpöisempää vaaleaa. Halusin shampanjaista sävyä, joka on sopivan neutraali. Ei liian lämmin, eikä liian kylmäkään.

Mutta sitten taas kyllästytti neutraali väri. Uskalsin kokeilla pitkään haaveilemaani vaaleanpunaista. Olin jo pitkään ihaillut kaikkia vaaleanpunaisia värjäyksiä, mutta en ollut uskaltanut kokeilla jotain näin hempeää. Onneksi uskalsin kokeilla, sillä vaaleanpunainen sopikin minulle todella hyvin.

Aah, tuo sävy oli niin herkku! Ihailen sitä vieläkin.

Vaaleanpunaisen ylläpito on vain niin työlästä, ja tavallaan taas kyllästyin siihen, joten palasin takaisin neutraaliin blondiin.

2019

Valmistuin ammattikorkeakoulusta toukokuussa 2019. Ostin valmistujaisjuhliini Minna Parikan ihanat vaaleanpunaiset korkokengät. Niistä inspiroituneena värjäytin hiukseni jälleen vaaleanpunaisiksi.

Lue myös: Vaaleanpunaisia unelmia – mun lempivärini just nyt!

 

Olin loppukesästä jälleen vaalea, kun väsyin vaaleanpunaisen ylläpitoon. Syksyllä kokeilin persikkaista sävyä, mutta harmi vain, ettei siitä ole parempia kuvia tallella. Väri kesti vain muutaman päivän.

Kun yritin silloisilla ylläpitotuotteilla palauttaa persikkaista väriä, hiukseni jostain syystä nappasivat persikkaisen värinaamion punapigmentit, joten minulla olikin taas vaaleanpunaiset hiukset.

Ja kuinkas ollakaan, olinkin taas loppusyksystä blondi.

2020

Vuosi 2020 meni melkein kokonaan vaaleissa hiuksissa, mutta sitten innostuin uudestaan väreistä. Haaveilin kuparisen persikkaisista hiuksista. Testasin ensin ruusukultaisella värishampoolla, mitä pitäisin lämpöisemmästä väristä. Pidinhän minä! Tämä oli vain nopea kokeilu, sillä aika kampaajalle oli jo varattuna.

Jestas, miten pitkiksi hiukseni olivatkaan kasvaneet viime kesän aikana! Huh!

Lue myös: Hiusvärikokeiluja kotona – hiustenvärjäys shampoolla

Ja niin taas kampaajani loihti täydellisen värin. Rakastuin! Tällainen lämmin, hehkuva väri sopiikin minulle todella hyvin.

2021

Kun katsoo hiushistoriaani, niin olen aina vain hetken jossain värissä, mutta sitten palannut takaisin johonkin, kuten harmaa tai blondi. Nyt olen viihtynyt jo puolen vuoden ajan tässä kuparisen persikkaisessa sävyssä. En ole käynyt kampaajalla kertaakaan välissä, vaan olen ylläpitänyt sävyä värishampoiden avulla.

Toki välillä sävyni on ollut haalistuneempi, jos olen pessyt hiukseni tavallisella shampoolla pidemmän aikaa. Saan kuitenkin kauniin hehkuvan sävyn takaisin aina käyttämällä aprikoosista ja ruusukultaista shampoota.

Nyt on tyvikasvu karannut jo niin pitkälle, että alkaisi olla jo ihan pakkotilanne mennä sinne kampaajalle. Tyven raidoitus freesaisi taas ilmettäni.

Minusta tuntuu, että en ole ihan vielä valmis palaamaan takaisin blondiin, vaan pysyttelen jossain tällaisessa lämpöisen hehkuvassa sävyssä. Nyt olen miettinyt, josko kesäksi kokeilisin jotain korallisempaa. Luultavasti onnistuisin värin ylläpidossa samoilla tuotteilla kuin olen tähänkin asti. Miksailen vain enemmän sitä ruusukultaa ja vähemmän aprikoosia.

Ehkä näette ennen kesää sitten, mihin ratkaisuun päädyn kesävärin suhteen. Tämä kampaajalle meno on viivästynyt minun jahkailuni ja päättämättömyyteni vuoksi.

Pistäisitkö paremmaksi omalla hiushistoriallasi 10 vuoden ajalta? Vai luotatko yhteen hyväksi havaittuun vuodesta toiseen?

 

Lue myös:

Hiusväri ilman tyvikasvua – siksi rakastan hiusteni väriä!

Mustasta lähes blondiksi (välikatsaus projektistani)

5 parasta keinoa pelastaa värimoka kotikonstein

X