Mikään ei droppaa mun tunnelmaa

En yleensä jatka seuraavana päivänä samasta aiheesta, mutta nyt teen poikkeuksen. Tuntuu, että tunteeni ja ajatukseni on jaettava.

Eilen avauduin ja kerroin liian kiireellisestä elämästäni. Kerroin muutoksista, jotka koskevat Glitz & Glamia ja minua. Kun postaus oli kirjoitettu, valitsin sille artikkelikuvan ja asensin julkaisun ajastusta keskiviikkoaamulle, koin jännitystä ja helpotusta. Tätä en päässyt kertomaan eiliseen postaukseeni, mutta kerron siitä nyt.

Minulla oli hyvin jännä tunne. Minua vähän jännitti ja pelotti. En teitä tai teidän reaktioita pelännyt. Enemmän ehkä itseäni. Miltä minusta tuntuu huomenna, kun postaus tulee julki? Toki mietin, että saanko osakseni ymmärrystä vai pidetäänkö bloggaustani vain kepeänä harrasteluna, jonka vuoksi ymmärrystä ratkaisuuni ei ehkä heruisikaan. Mutta päällimmäinen tunne oli helpotus. Olin vihdoin ja viimein antanut periksi. Olin vihdoin ja viimein tehnyt sen päätöksen, että minun on annettava aikaani muuallekin ja itselleni. Minä voitin oman jääräpäisyyteni! Jesh! Voitte vaikka mieheltäni kysyä, niin hän voi todistaa jääräpäisyyteni melkein 20 vuoden kokemuksellaan.

Olin yhtä suurta hymyä eilen lukiessani kommenttejanne. Huokailin ja hymyilin. Niitä oli kiva lukea eilen paniikinomaisen esseen kirjoittelun, matikan laskujen ja yms. välissä. Hain niistä voimaa ennen työhaastattelua.

Niin joo, minulla oli eilen toinen työhaastattelu. Maanantaina viimeistään saan tietää, että miten käy. Sinne asti joudun jännittämään. Kahteen paikkaan hain ja molempiin pääsin haastatteluun asti. Voin olla siitäkin ylpeä, sillä olenhan vasta 1. vuoden opiskelija, joka haki töitä, ei harjoittelupaikkaa. Tietysti harjoittelujen pisteet niistä hyödynnän, jos paikka/paikat irtoaa. Nyt kaikki on vaan siitä kiinni, että onko minun osaaminen juuri sitä, mitä haluavat kevääksi ja kesäksi. Toinen tehtävä alkaisi heti ja toinen sitten kun ensimmäinen päättyy. Olen joutunut/päässyt esittämään palkkatoiveita. Uuh, miten vaikeaa se onkaan! Kymenlaaksolainen on aina vähän vaatimaton ja joutuu käymään taistojen taiston itsensä kanssa, jos meinaa sanoa sen, jonka oikeasti haluaisi. Kehtaako sitä? Olenkohan riittävän pätevä esittämään tällaisen summan? Tämäkin voisi joskus olla ihan postausaiheensa – itsensä hinnoittelu. Niin jännää tämä odottelu. Saa nähdä mikä fiilikseni on sitten maanantaina.

Nyt minulla on hyvä fiilis. Vaikka koko eilinen oli yhtä tappelua aikaa vastaan, enkä tehnyt kaikkea mitä piti, niin olen silti huojentunut. Kuulostaako tökeröltä jos sanon, että fiilistelin kahta vapaapäivääni, jotka alkavat tästä päivästä? Kun perjantain ja lauantain postaukset tipahtivat pois, voin käyttää sen aikani muuhun. Nukkumisessa olen nyt pari viikkoa petraillut, mutta pari postausta viikossa vähemmän tuo mahdollisuuksia muuhun. Saan purettua sumaa, joka minulle on kasautunut osaksi myös sen vuoksi, että olen alkanut nukkumaan vähän enemmän. Itsekäs ”paskiainen” kun nyt olen. 😀 Olen hävyttömästi alkanut vaatia itseltäni nukkumista. Vielä kun flunssa helpottaisi niin paljon, että voisi lähteä kävelylle. Ehkä sitten perjantaina koko perheen voimin.

Kiitos vielä eilisistä kommenteista! <3 Palaan vastaamaan niihin lähipäivinä. Kun saan tämän viikon kiireellisimmät koulutehtävät hoidettua. Kiitos vain niiden muutaman kurssin opettajan, jotka eilen meinasivat droppaa mun tunnelmaa. Josta tulikin mieleen päivän biisi.

Niin osuva just tähän tunnelmaan! 🙂 Ihan pakko kopioida ne osuvimmat kohdat lyriikasta.

Mul on vuodessa vaan yksi kesäloma
satanu siitä puolet jo tosi kiva
Mä oon tehny töitä vaa apinana
mulla on sotkunen grilli ja takapiha
Ja mä päätän et tää on nyt Costa Rica

Mul on aurinko-, vitsku- ja univaje
siinä riittää jo himmeeki valonkaje
Sul on synkkä ja myrskyinen iso ego
mul on ehdotus tee yksi ekoteko
Anna mun olla rauhassa vähän seko

Oon niin ansainnut mun laskevan sykkeen
(Älä tuu droppaa mun tunnelmaa)
Oon vaan järkännyt delfiinikellukkeet
(Älä tuu droppaa mun tunnelmaa)

Palataan kommenteissa, mutta postauksissa nähdään sitten sunnuntaina. Minä lompsin postausvapaille! Älkää antako minkää droppaa tunnelmaanne, jos on hyvä sellainen. Valo kajastaa ikkunoista!

P.s. Synttärionnittelut rakas ystäväni Mari! 🙂