Voita Remington Pearl Pro Curl -kiharrin
Minulla on ilo ilmoittaa, että sain teille lukijoille arvottavaksi samanlaisen Remingtonin Pearl Pro Curl -kihartimen, jonka esittelin tässä postauksessa. Sieltä kannattaa lukea teknistä tietoa ja arviotani kihartimesta.
Arvoltaan tämä kiharrin on noin 40-50 euroa.
Pakettiin kuuluu lämmön kestävä hansikas ja suojapussi.
Tämä kiharrin on loistava pehmeiden ja loivien kiharoiden luomiseen nopeasti ja helposti. Tällä jumbo-kihartimella luodaan helposti muodikkaat taipuisuudet latvoihin, mutta myös koko pituuksiin. Pearl Pro Curl -kihatimella ei voi saada aikaiseksi lammas -efektiä, joten säkkäräpääksi ei voi vahingossa muuttua. Kihartimella sitä vastoin voi pelastaa bad hair day -päivänsä.
Osallistumisohjeet:
1. Kommentoi tähän postaukseen tai osallistu sähköpostitse osoitteeseen minttura@hotmail.com
2. Kerro elämäsi pahin ”bad hair day”?
3. Liitä mukaan oma sähköpostiosoitteesi tai jos et halua kertoa sitä kommentissa, niin muista käyttää nimimerkkiä, jotta voin huhuilla perääsi, jos onnetar suosii.
Arvon osallistuneiden kesken yhden Remington Pearl Pro Curl -kihartimen. Osallistumisaikaa on 1.3. klo 18.00 asti. Eli noin viikko aikaa osallistua kihartimen arvontaan.
 |
| Kuva: Remington |
Oma bad hair day? Hmm… niitä on lukuisia! Viimeisin oli vasta viime keväänä. Olin töistä napannut erään hiustuotteita valmistavan brändin uuden tuoteperheen näytepusseja. Eräs työaamu kävin suihkussa ja pesin näytepussin shampoolla, hoitoaineena saman tuoteperheen hoitoaine ja käytinpä vielä hiuksiin jätettävää hoitoainetta näytepusseista. Aloitin föönaamisen ja ihmettelin vartin jälkeen, että eipäs nämä hiukset meinaa nyt kuivua. OHO! Hiukseni olivat kyllä kuivat, mutta aivan lähmäiset ja kimppuiset. Luin uudestaan mitä siinä hiuksiin jätettävässä hoitoaineessa lukikaan? Voi apua! Eihän se ollut hoitoainetta, vaan muotoiluvoidetta, eli tuote, joka lisää voimakkaasti vaikeasti hallittavien hiusten kontrollia. Ei siis hoitoaine, ei minun hiuksiin välttämättä paras vaihtoehto ja sitä ei todellakaan annostella, kuin hiuksiin jätettävää hoitoainetta! Tuote on kuiville, paksuille, pörröisille ja vaikeasti hallittaville hiuksille. Minulla ei ollut enää aikaa pestä hiuksiani uudestaan, joten päätin tehdä kalanruotoletin (minulla oli silloin pidemmät hiukset). Ei ole koskaan ennen letti pysynyt siloisana ja hapsuttomana koko päivää samalla tavalla, kuin silloin. Minua hävetti töissä, sillä minulla oli sellainen olo, kuin en olisi pessyt hiuksiani kuukauteen. Hrrrr… Mitä tästä opin? Pakkaukset kannattaa lukea tarkemmin!
Palkinnon tarjoaa Remington/PR-toimisto Succes-Story
Kommentit
Mun bad hair day on ehdottomasti sillon, ku oon leikannu ottiksen liian lyhyeksi. Sille ei auta tehdä mitään 🙁
unelmiaonnesta(at)gmail.com
Kommentit
Oi ihana arvonta!.. katselin juuri tuota kiharrinta,minulla on ohuempi vastaava ja olen kaipaillut loivempaa kiharaa. Eli pakkohan Se on onnea kokeilla, vaikken mikään onnettaren suosikkilapsi olekkaan 😀
Kysymyksestä tuli heti ensimmäisenä mieleen vastaava kokemus teini-iältä. Piti kokeilla aamulla pitkiin hiuksiini, jotakin kotokaapista löytyvää ikivanhaa hiusgeeliä.
En edelleenkään muista mitä olin tavoittelemassa geelillä, mutta lopputuloksen muistan vallankin hyvin!
Hiukset näyttivät öljysangossa uitetuilta, ja tottahan koulubussi oli sillä samalla sekunnilla lähdössä, kun asian totesin.
Kireä pompula ei sekään asiaa pelastanut ja ensimmäinen kysymys kavereiltakin oli, mitä ihmettä hiuksilleni oli tapahtunut.
Ne kyllä näyttivät jotenkin erityisen kammottavilta, eikä geelin hajukaan mikään aisteja hivelevä ollut, tämän kyllä tiedostin erittäin hyvin koko pitkän koulupäivän.
En olekkaan sen jälkeen juurikaan hiusmuotoilutuotteita käyttänyt..
skriiks@gmail.com
kynsinauhatanssi@suomi24.fi
No, tämä on vähän erilainen bad hair day.. Eli tästä ei ole kauaakaan aikaa, kun minulta poistettiin luomi päänahasta, otsan puolelta pari senttiä hiusrajasta. Olin tietty varannut lääkäriajan kyseiseen operaatioon niin että on vapaapäivä. No, tottakai tulee sairastapaus ja iltapäiväksi pitää töihin mennä. Iso, sentin paksuinen sidetaitos päässä ja kuivunutta verta hiuksissa.. Tikattua päätä kun ei tietenkään samana päivänä sovi pestä, ja vertahan päästä vuotaa runsaasti jos siihen reikä tulee.
Onneksi on tummat hiukset niin ei se veri juurikaan näkynyt, silti olo ei ollut mikään kovin mukava.. 😀
Voi ihanuus, mikä laite! Ihastelin tuota tukkaasi tosi paljon ja haaveilin, että josko joskus ostaisin jonkinlaisen kihartimen itsekin. Minulle sattuu bad hair day suunnilleen kerran viikossa. Tukkani laatu on sellainen, että se rasvoittuu ihan kamalan näköiseksi jo 12 tunnissa, jos en kerkeä föönaamaan heti pesun jälkeen. Niinpä tulee väkisinkin joskus kuljettua liimalettinä ympäriinsä, mutta hopparityylinen pipo pelastaa tilanteen. <3
tiinajsipola @ gmail.com
Apuaa miks mulla ei ttuu mitään mieleen 😀 ??? No itseasiassa varmaan se kun kävin ainoan kerran ammattikoulussa leikkauttamassa tukkani ja se oppilas alkoi vaan leikkaan kysymättä multa oikeesti mitään? :0 Jouduin ite sit kysyy nii et paljo sä ny otit, kun se oli ekan kerran saksilla napsassu ja sehän oli ottanu ihan mielettömästi. Jälkeenpäin aatellen se olikin vaan hyvä, sillä en muuten ois koskaan varmaa uskaltanu leikkaa niin lyhyeksi 😀
maya87(a)netti.fi
Bad hair day tuntuu olevan nykyään aina, joka päivä. Hiukseni on kohtuu pitkät, lirut ja lasimaiset. Lettejä ja muita ihanuuksia saa laitettua kun laittaa ensin noin kilon tököttiä alle ja silti tuntuu että kohta joku haiven hapsottaa epämukavasti. Olen pitkään katsellut ja miettinyt jotain kiharrinta mut en osaa päättää minkä kokeiluun ottais.
Tätä ois hieno päästä testaamaan kiharoista kun kuitenkin tykkään.
Ninni
annanen75@gmail.com
Bad hair day? Joka viikko :D! Nopeasti tulee mieleen syyslomareissulta kun en jaksanut pestä hiuksia kunnolla ja seuraavana päivänä hiusten tyvi oli ihan korppua huonosti huuhdellun shamppon takia. Ei ole tullut tehtyä toisten 😀
helmisbeautyblog@gmail.com
Bad hair day.. Hmm.
Paljon tarinoita olisi kerrottavana itsepäisestä pyörteestäni, jonka takia en voi haaveilla otsatukasta.. ikinä.
Kuitenkin muutaman vuoden välein unohdan tämän tosiasian ja käyn leikkauttamassa ihanan otsatukkamallin. Se pysyy tosi kivana kunnes pesen sen kampaamoreissun jälkeen.
Siihen ei auta lakka, ei lämpö.. ei mikään. Itsepäisesti otsatukkani muodostaa ihan hirveän kolon keskelle otsaani.
Olen siis useampana kiirepäivänä kulkenut otsatukalla, joka on kuin suoraan 90 luvun miesten hiustrendeistä.
Referenssikuva: http://i736.photobucket.com/albums/xx4/amberdare/90s-BoyPartedHair1.jpg
Tämän lisäksi tukkani on äärimmäisen itsepäinen, se on suora kuin tikku ilman suoristamistakin, kiharoiden saati muun muotoilun pysyminen hiuksissa on kovan työn takana. Uusi, helppokäyttöinen kiharrin ei olisi siis pahasta. 😀
¨
Sähköposti nanna000@gmail.com
Miulla on aika usein huonoja hiuspäiviä… olin lähdössä yks kerta illalla juhlimaan ja aloitin valmistumisen jo hyvissä ajoin päivällä kolmen aikaan, kävin suihkussa, jne.. No hiuksethan ei asettuneet mihinkään suuntaan ja silloin menetän hermoni ja menen pesemään koko pään uudestaan.. pesin sen päivän aikana hiukset kolme kertaa. 😀
t. EliZaaa, ellu_1990(at)hotmail.com
Meinasin eilen tilata tämän 😀 jospa arpaonni nyt suosisi.
viimeksi huono hiuspäivä oli viime viikolla kun nukuin pommiin ja tukkani sojotti joka suuntaan. Varsinkin sivukaljuni, jonka tukka on kasvanut liian pitkäksi. Myös tukka oli muuten rasvainen, koska aamulla aioin käydä suihkussa. Siispä paljon kuivasampoota päähän ja sivukaljun ”sliippasin” vedellä ja juosten bussipysäkille.
nunnu@live.fi
Mun huonoin hiuspäivä ei kestänyt vain päivää, vaan yli puoli vuotta esikoiseni syntymän jälkeen ja paheni vain koko ajan.. Hiukseni alkoivat putoilla isoina määrinä imetyksen aikana ja aamuisin tyynyni näytti siltä, kuin siihen olisi nyljetty joku eläin. Suihkussa käydessä lattiakaivot ritilä meni aina melkein umpeen irronneista hiuksista:'(
Nyt kun jätkä alkaa olemaan kohta kolme vee olen saanut hiukseni takaisin ja änskälläkin kasvattanut niihin pituutta, vaikka nämä ohuet ja liukkaat hiukset tuottavatkin laitettaessa aina kirosanoja. Sun blogista olen saanut sen verran hyviä vinkkejä hiusten laittoon, että nykyään onnistun vähän paremmin pelastautumaan huonoilta hiuspäiviltä. 🙂
tanjak686@gmail.com
Värjään aina itse hiukset kotona ja kuten kuvitella saattaa se ei aina mene niinkuin Strömsössä. Kerrankin oma tukka oli aikaa myöten vaalentunut haluaamani pisteeseen ja tarkoitus oli värjätä ihan vaalean kuparisen oranssilla ja lopputulos olikin tumma (viinin)punainen… Ja taas alkoi vaalenemisen odottelu alusta… Kyllä harmitti!
riina_87_@hotmail.com
Huonoja tukkapäiviä on valitettavan usein 😀 tukka sojottaa eikä suostu asettumaan! Mulla on takana pyörre jonka kanssa saa tapella 🙂
Ostin tuhkanvaaleaa hiusväriä ollessani vuosia sitten myös vaaleahiuksinen. Joo-o, sen jälkeen olin harmaahiuksinen. Tuli muuten pipot tarpeen just siinä kohtaa! Sen jälkeen päätin, että olen mielummin pikkuisen kellertävä blondi kuin harmaa blondi 😀
Ihana arvonta! <3
nonnula(at)gmail.com
THE WORST hair day oli ehdottomasti ylä-asteella. Äite oli jo lähtenyt töihin ja minä valmistuin kouluun lähtöön kotona. Luokkakuvapäivä ja ajattelin lainata äidin ilmakiharrinta a)pitkiin b)paksuihin ja c)luonnollisesti taipuviin hiuksiini (ei silloin voinut hei kaikkea tietää :D.) No, kihartimeenhan hiukset sitten tietenkin sotkeutuivat totaalisesti! Kello käy, ketään ei auttamassa… Keittiösakset käteen ja tukka irti kihartimesta. Voi luoja niitä luokkakuvia :’D -Piude-
Yksi kamala bad hair day tulee mieleen. Olin innoissani illalla, väsyneenä työpäivän jäljiltä, ”vähän” trimmaillut otsatukkaani. Aamulla sitten laittaessani hiuksia kävi ilmi, että olin turhankin innokkaasti lyhentänyt otsistani. Tulos oli se, että otsatukka oli liian lyhyt ja pyörteen kohdalta se nousi vielä aika ihanasti ihan pystyyn. Laitoin kaikki mahdolliset muotoilutuotteet hiuksiini, mutta silti pari haituvaa nousi ihan suoraan pystyyn. Jouduin sitten koko työpäivän ajan, ja seuraavat kaksi viikkoa laittamaan otsatukkaani koko ajan. Lisäksi tuntui koko ajan siltä, että otsani näytti järisyttävän isolta, kun otsatukka ei ollut sitä pienentämässä.
Mitä tästä opimme? Jätä se otsiksen leikkaus ammattilaisille ihan reippaasti, varsinkin jos vielä pyörre on siunaantunut siihen otsalle. 😀
millaatstAThotmailPISTEcom
Mun elämäni on yhtä bad hair dayta. Parhaimmalta tukka näyttää silloin kuin en edes yritä, mutta esim. kaikki kiharrusyritykset päättyvät jonkinlaiseen katastrofiin. Viimeisin yritys päättyi kaameaan kasarirokkarimoppiin, mikä tosin ei ollut pahinta historiassa, yleensä kiharat katoavat päästä sitä mukaa, kun niitä jaksaa väsätä. 😀
Ehkä mielenkiintoisin ruma tukka päivä oli pari vuotta sitten, kun olin unohtanut silloin ainoan harjani töihin, ehkä saanut totaalisen takkuuntunutta tukkaani auki. Kaamean tilanteen lopputuloksena oli tosin muhkea ja kehujakin saanut nuttura. Kehuista huolimatta en aio kokeilla uudelleen, vaan luotan valkkeihin, jos nutturaan pitää saada kokoa. 😀
Mulla on ollut monia huonoja hiuspäiviä, mutta yhden muistan kaikista parhaiten: olin yläasteella, hieman jo myöhässä koulusta, ja päätin kiireessä saksia itselleni otsatukan. Noh, karseahan siitä tuli (epätasainen ja liian lyhyt) ja seuraavat pari viikkoa kuljin etutukka taakse vedettynä, jotta se ehti kasvaa hieman paremmaksi. taijjja@gmail.com
Elämäni bad hair day on kyllä selkeä. Yläasteella halusin värjätä hiukseni vaaleanruskeista mustiksi. Äitini päätti alkaa pihiksi hiusväriä ostaessaan ja osti vain yhden paketin. Sanoin jo kun hän tuli kaupasta että eihän mun hiuksiin ole aiemminkaan yksi paketti riittänyt? No väri laitettiin päähän ja se ylettyi noin korviin asti, latvat olivat sekalaisen harmaat. Äiti riensi yöllä vielä paikalliseen ruokakauppaan mutta eihän siellä ollut mustaa väriä. Kaikkein pahin oli että äiti pakotti minut vielä kouluun seuraavana päivänä! Pidin hattua koko päivän ja annoin opettajille aina lapun johon olin kirjoittanut että hiustenvärjäykseni meni mönkään, haluaisin siksi pitää hattua tunnilla päässä. Kyllähän ne luokkakaverit huomasi, erityisesti kun en normaalisti hattuja käytä 😀 Olen tuosta kyllä vieläkin äidille katkera.
Olisi hirmu kiva voittaa tuollainen, en ole koskaan edes kokeillut kiharrinta tämänpituisiin hiuksiin mitkä minulla on nyt. Lapsuuden kokeilut erikseen, niistä saisi oman avautumisensa aikaiseksi.. 😀
rokkikaisuli (a) gmail.com
Tulee mieleen ainaskin v.97 päästessäni ylioppilaaksi. Kampaaja teki jotenkin karmean kiharakampauksen lakin alle 😛 En tykännyt lainkaan, mutta ei ollut aikaa itsekään enää laittaa tukkaa eri lailla.
marikax@gmail.com
Tämä kiharrin näyttää siltä että sillä saattaisi hallita myös tämän hiuspehkon! 😀
Pahin bad hair day…
Uskoisin sen olevan viime vuoden puolelta loka-marraskuulta. Minulla on aina ollut todella pitkät ja paksut hiukset. Tällä hetkellä hiukset yltää alaselkään asti. Pari vuotta sitten sain kuitenki jonkun kuningasidean leikkauttaa toiselle puolelle ”sivu-siilin” eli toisella puolella on kohta missä hius oli todellakin siilimittaista.Nyt olen kuitenki yrittäny kasvattaa sitä pois ja se ei todellakaan ole aina mukavaa. Olin käynyt salilla ennen töihin menoa. Ennen töitä kävin tietenkin suihkussa mutta hiuksia ei aina jaksa eikä kerkeä pestä kuten ei silloinkaan. Tarkoituksenani oli laittaa hiukset kiinni ja ohut hiuspanta päähän. kasvava sivusiilini ei vielä yllä ponkkarin mukana eikä muutenkaan pysy hallinnassa vaan sojottaa joka suntaan ilman pinniä. Onneksi juuri tuona päivänä olin unohtanut joka ikisen pinnin kotiin… Eikä salilla ollut ketään keltä olisin voinut sitä lainata. Sivusiili siis sojotti koko päivän miten sattuu. Ja ammatiltani olen vartija eli kuljen ihmisten seassa lähes koko päivän… Ei naurattanu silloin kulkea hallitsematon ylipitkäsiili toisella puolella päätä :((
pauliina.lansman@hotmail.com
Elämäni yksi pahimmista hiuspäivistä oli syksyllä, kun olin ostanut Biozellin color maskia. Käytän yleensä KC Professionalin maskeja, mutta halusin kokeilla tuota hieman edullisempaa Biozellia ja moni oli sitäkin kehunut. No kävi ilmi ettei tuo maski sovi mulle lainkaan. Menin suihkuun ennen harjoittelupaikkaan lähtemistä ja ajattelin, et ehdin kuitenkin kokeilla maskia tällä suihkukerralla. Maski huuhtoutui tosi huonosti hiuksistani pois ja omaan nenääni se tuoksuikin aika epämiellyttävältä. Hiukset jäivät tahmaisen oloisiksi, vaikka kuinka kauan niitä huuhtelin. Tätä tahmaisuutta en aluksi suihkusta poistumisen jälkeen edes huomannut, vaikka se siis sielläkin jo tuntui ja siksi huuhtelin todella kauan. Hiukset olivat aivan rasvaisen oloiset. Kello olikin sitten jo niin paljon etten ehtinyt tehdä mitään asialle. Sipaisin vaan hiukset kiinni sotkunutturalle ja yritin asetella tahmaisia etuhiuksiani pinnillä kiinni. Hiukset olivat aivan kamalat ja lättänät!
En kuitenkaan halunnut luovuttaa värimaskin kanssa, joten testasin sitä vielä uudemman kerran. Se ei vaan kertakaikkiaan tunnu sopivan mulle! Pysyttelen jatkossa vakkari värimaskissani ja maksan mielelläni siitä. 😀
marianne.salonen(a)hotmail.fi
Ylitse muiden nouseva hiusmuisto ei liity itseeni vaan tyttäreeni, joka oli ehkä parivuotias ja onnistunut löytämään jostain purkin oikein perinteistä hiusvahaa. Siis kunnon liisteriä. Näppärä tyttö oli saanut kannen auki ja annostellut pitkään tukkaansa oikein kaksin käsin vahaa, tukassa oli siis valehtelematta puoli purkkia hunajaa muistuttavaa tahmaa.
Sehän ei sitten ihan helpolla irronnutkaan. Kokeilin kaikki mahdolliset pesuaineet ja hädissäni soitin jo kampaajallekin, joka kehotti kokeilemaan fairya. Sekään ei liisteriä irrottanut mutta viimein apu löytyi siitä autotallissa käytettävästä pesuaineesta, swartzwegasta vai mikä lie olikaan. Huh.
Oli oikein hiuspäivä from hell:)
Sissi
betternailday(a)gmail.com
Apuaaa, ihana arvonta!!
On tosi hankala sanoa, mikä huonoista hiuspäivistä on ollut pahin. Luonnonkiharalla tukalla se kun tuntuu olevan melkein joka päivä… yksi pahimmista taisi olla kuitenkin eräs kerta, kun olin jättänyt jätettävän hoitoaineen pois, enkä ollut jaksanut harjata hiuksia. Pistin tukan nutturalle niinkuin melkein aina, ja hoitamisen laiminlyönti kostautui siinä vaiheessa, kun yritin avata tukkaani… eipäs niin vain onnistunutkaan! Tukka jämähti kiinni ponnariin niin kovasti, ettei siihen auttanut enää kuin sakset… tukasta lähti loppujen lopuksi viitisen senttiä takaraivolta. 😀
piiperoinen00 at luukku piste com
bad hair day? aika monesti pesun jälkeen, jos olen unohtanut hoitoaineen, siinä sit selvitellään ja ihmetellään.
Minulla ei niinkään yksittäistä bad hair dayta ole, mutta yleisesti ottaen aina kun hiukset näyttävät rasvaisilta, eikä ole aikaa käydä suihkussa ja on vaan pakko heittää ne ponnarille ja kestää se likaisten hiusten tuntu..
tiia.siivola@gmail.com
Ihana arvonta mukana ollaan =)
Mulla se pahin on varmaan alaaste iältä ku kylän tuttu parturi ja mun täti vähän nautti vettä väkevämpää ja sit parturi leikkas mun etuhiukset.seuraavana päivänä oli viel koulukuvaus
eekku80@netti.fi
Kamalin bad hair dayni johtui kookosöljystä… Päätin tehdä vapaapäivänäni kunnon tehohoidon levittämällä puoli purkkia kookosöljyä päähäni, päänahkaa ja pituuksia myöten. Muhittelin hommaa monta tuntia ja lopuksi painelin suihkuun pesemään koko komeuden. Ekalla pesulla shampoo ei tietenkään vaahdonnut, mutta jo toisella pesulla päänahka tuntui puhtaalta. Lopettelinkin pesut siihen ja siirryin kuivattelemaan tukkaani. Voi kunpa olisin tajunnut pestä myös hiusten latvat shampoolla! Nyt lopputuloksena oli nimittäin tyvestä puhdas, mutta pituuksista todella likaisen näköinen tukka. Oli kyllä hullun näköistä, kun yleensähän se menee toisin päin: tyvi on likainen, kun pituudet näyttävät hyvältä. Ei siis enää tällaisia ”tehohoitoja” minulle 😀
Arvontaan osallistumassa!
Olen aika huoleton hiusteni suhteen, ja tykkään kokeilla erilaisia tyylejä ja värejä aika ennakkoluulottomastikin. Nuorempana hiuksissani on nähty kaikkia sateenkaaren värejä aina pinkistä vihreään ja kaikkea siltä väliltä, mulla on ollut rastat muutamaan otteeseen, permanentti, sivusiiliä jne… Nyt olen jämähtänyt punaiseen hiusväriin, ja se sopiikin mun persoonalle parhaiten, tällä on menty nyt vuoden verran putkeen, mikä on mulle aika harvinaista 😀 Shokkiväreihin en ole melkein kymmeneen vuoteen enää koskenut, mutta tukan väri on muuttunut näin ”aikuisiällä” vaaleanoranssista melkein mustaan asti. Hiusten pituudessa mulla taas on kasvatusprojekti päällä, haluan pitkät hiukset, ensimmäistä kertaa elämässäni. Tai oli mulla rastatukkana pitkät hiukset, mutta ne ei ollu kaikki omaa hiusta.
Ja tämän sepustuksen kerroin siksi, että en ole kokenut mitään ultimate bad hair dayta kuin lapsuudessa, juurikin siksi, että olen todella huoleton hiusvärkkini suhteen. Tai voisihan tähän kertoa kaikkea sellaista, kuinka väripurkissa luki ”kirkkaanpunainen” ja päässä se olikin tumman punaruskea; kuinka unohdin hiuksiä kähertäessä käyttää lämpösuojaa ja tukkani suurinpiirtein paloi; kuinka saan päähäni leikellä itselleni etuhiukset aina, kun olen saanut edellisen kasvatettua pois jne…
Mutta ne ultimaattiset bad hair dayt on kyllä tosiaankin siellä lapsuudessa. Silloin minä leikkelin hiuksiani aina, kun sain vain sakset kätösiini. Piilossa ne multa yritettiin pitää, mutta jotenkin aina löysin tieni niille. Mulla oli siis lapsena _aina_ hyvin lyhyt ja hyvin nirhitty tukka. Tätä parantaa vielä se, että isosiskoni ja äitini tykkäsivät tehdä mulle kiharoita, tiedäthän, että illalla on käyty saunassa ja yöksi laitetaan tukka osioissa sykerölle, ja minä ainakin lapsena inhosin nukkua niiden sykeröiden kanssa 😀 Aamulla tukkalaite purettiin ja mun muutamasenttinen nyrhitty harakanpesäni sojotti joka ilmansuuntaan… Todistusaineistoa löytyy mm. tarha-aikaisista vuosikuvista 😉
Ja se e-mailosoite on inkivaeaeri@gmail.com. Kiitos ja näkemiin!
Pahin tukkapäivä? Hmm… Sellaisia on usein, kun tämä sivukalju kasvaa siihen tiettyyn mittaan, että jokainen aamu se törröttää jokaiseen eri ilmansuuntaan. Vesikampauksella ne saa taas taltutettua, mutta hei. Vesikampaus? Oikeesti. Hiustensuoristajaan ne ovat liian lyhyitä, enkä hirveästi käytä hiuslakkaa. Muotoiluvahaa en omista, ja hermot on kireällä. Kampa ja vesi ovat siis melkeinpä ainoa vaihtoehto joka kerta. Onneksi Mutu tulee jälleen mun luo tänä viikonloppuna, ja sivukalju saa lähteä sileäksi. (Itse en uskalla sitä ajella pois :D)
inthispartoftown@gmail.com
Haha tämä on helppo! Ei tukka muutenkaan toki ole kovin yhteistyökykyinen, mutta se kaikista kaamein ei unohdu.
Otin joskus ala-asteen lopulla etelän reissulla semmoset hienot pään myötäiset pikkuletit. Kun lopulta raaskin ne avata niin niiden sisällä oli jotain valkoista mönjää (en ees halua kuvitella mitä) ja tukasta piti ainakin parikymmentä senttiä leikata heti pois 😀
Shinyandglossy(ät)luukku.com
Kynsille, kynsille@luukku.com
Mitään erityisen kamalaa en muista, mutta kun mulla on erittäin nopeasti rasvoittuva hiuslaatu, niin kerran sitten pesuväli jäi liian pitkäksi. Olen lisäksi todella huono aamulla suihkussa kävijä, joten ajattelin paikata tilannetta kuivashampoolla. Kyseinen kuivashampoo ei kuitenkaan ollut kovin yhteistyökykyinen taikka minä olin kovin taidoton, sillä se jäi vaaleaksi kerrokseksi hiuksiin vaikka kuinka harjasi, mikä ei tummemmissa hiuksissa kovin kivalta näytä… Siinä sitten joko pikapesulle tai pipo tiukasti päähän.
Ja toinen tällainen on jo pienenä sattunut pieni moka; seuraavana päivänä oli kerhon kuvaukset, minulla oli kuitenkin pakottava tarve päästä parturoimaan etuhiukseni, ja olinkin sitten leikannut äidiltä salaa melkoisen lommon, katseenkiinnittäjän kaunistamaan mun etutukkaani:) äidille menin pelokkaana kuitenkin kertomaan, että ei käynyt pahasti, ei käynyt pahasti, tälle nauretaan jo nykyään, mutta silloin ei. Äiti joutui leikkaamaan mun etutukan TODELLA lyhyeksi tän jälkeen, ja siltä se kuvissakin näyttää..
Mulla oli toissakesänä kolmen bad hair dayn putki, kun sain omasta mielestäni äärimmäisen hyvän idean ensin vaalentaa hiukset, jotta kirkkaanpunainen hiusväri näkyisi jonnekin… ei siinä mitään, aivan ihanan kirkkaanpunaisen hiusvärin sain – pistin vieläpä kaksi purkillista sitä, kun yksi ei ihan riittänyt koko päähän. Sitten ei muutakun uuden tukan kanssa pariksi päiväksi festareille hikoilemaan. Kun sitten kävin suihkussa ja yritin saada tukkaa selvitettyä, niin eihän siitä mitään tullut, hiuksia vaan irtosi enemmän kuin laki sallii. Tuon supervärjäyksen seurauksena tukka meni niin surkeaan kuntoon, että lopulta ei ollut muita vaihtoehtoja kuin leikkaaminen. Opinpahan, että en enää koskaan toista tuota käsittelyä…
katri.rantala@phpoint.fi
Minäkin tahdon arvontaan mukaan! 🙂
Pahin hiuspäivä löytyy viime vuoden marraskuulta. Innoissani olin kaupasta ostanut aivan kirkkaan oranssin hiusvärin. Ei muuta kuin kotiin ja äkkiä värjäämään, enpä vain tajunnut ottaa huomioon, että silloinen turkoosi hiusvärini oli sävyte. Lopputulos oli mitä kamalin : tyvestä aivan kirkkaan oranssi (noin 2,5cm) ja loppu pitkistä hiuksistani olikin sitten aivan vihreä. Sellainen mädäntyneen vihreän värinen. Elämäni kamalin hiuspäivä. Päätin silloin, etten enää ikinä laita yhtäkään sävytettä hiuksiini, vaikka enhän voi olla varma että nimenomaan siitä olisi tämä fiasko johtunut. 😀
Olen todella huono ja laiskakin laittamaan hiuksiani, koska nämä on pitkät ja paksut. Aivan sama mitä yrittää väkertää, lopputulos on kuitenkin takkuinen kasa. Siksi olisi hauska kokeilla, saisiko tälläisellä kihartimella laitettua nämä jotenkin nätiksi. Ei sitten aina olisi tämä iänikuinen ponnari. 😀
säpö: jennim.laine@hotmail.com
No mulla on varmaan aina bad hairday, kun otsan kohdalla on tuo pyörre niin otsatukka sojottaa aina pystyssä, niin että näyttää heinäsirkalta. Kampaajat kuitenkin väkisin tahtovat leikata sen otsatukan itelleni.
Mutta pahin oli varmaan se, kun seuraavana päivänä menin kouluun ja tajusinkin, että edellisillan hiusten värjäys ei ollutkaan toivotunlainen. Tumman ruskean sijaan se olikin sellainen tumma vihreä, aika sammaleen tai homeen näköinen. 😀 Yritäpä siinä sitten piilotella hiuksia isossa koulussa muiden katseilta.
Osallistun 🙂 rakkauskynsiin@gmail.com
Mun ainoa tavallisuudesta poikkeava BHD sattui juuri häiden alle, kun kävin tutussa kampaamossa värjäyttämässä silloin vaalennettujen hiusteni juurikasvua. Luottokampaajani oli tekemässä kampausta, joten toinen otti hiukseni värjättävksi. Ilmeisesti ei sekoittanut tarpeeksi vahvaa väriä, koska tyvi jäi keltaiseksi. Hän sitten fiksuna ajatteli paikata sen hopeakäsittelyllä, josta tuloksena oli edelleen kellertävä tyvi ja harmaat pituudet. Ja tämä oli siis viikkoa ennen häitä 😀 Itku pääsi silloin, mutta pari päivää ennen häitä saatiin tilanne korjattua ja kokonaan valkoiset hiukset.
Mahtava arvonta! Juuri kun tuota aikaisempaa postausta lukiessa himoitsin tuota kyseistä kiharrinta 🙂 Mullahan on useamman kerran viikossa bad hair day. Suoranainen ihme ylipäätään, että edes joskus hiukset asettuu jotenkuten ihmismäiseen malliin, kun yhdistetään kuiva luonnonkihara hius ja hiustenlaittotaidoton ja aamu-uninen ihminen… Pahin hiuskriisi taisi olla useampi kesä sitten, kun olin parin viikon lomalla etelä-Euroopassa ja siellä hiukset kärähtivät tosi pahasti auringossa. Näytin pitkän aikaa siltä, että pääni päällä asuu jokin kuollut eläin…
Nää Bad hair day -tarinat on niin hauskoja! Hyvä tapa aloittaa aamu 🙂
Unohdin näköjään tosta aikaisemmasta kommentista sähköpostin…
emmi.tolonen(at)netti.fi
Oioioi mikä ihana arvonta! 🙂 pahin bad hair day.. Niitä on paljon 😀 ensimmäisenä tulee mieleen ihan pikku tyttönä itse saksin hiukset lyhyeksi 😀 naps naps tyylillä koko pää, ja itketti niin ettei tahtonut pystyä kouluun 😀 toinen on kun minulle laitettiin sinettipidennys. Sinetti takkuuntui keskenään takaraivoon palloksi, vähän oli tuskaa se niiden irroittaminen. Se oli eka ja viimenen kerta kun minulle laitetaan mitään lisäkkeenä hiuksiin.. Takaraivossa oli kaljuja kohtia sen jälkeen. Meni hiukset totaalisesti pilalle. Se kutisi päänahkaa vielä niin paljon että ihan hirveä! Noh sitten tuli vaihe etten tiennyt olenko tumma vai vaalea.. 😀 vaihdoin väriä niin tiuhaan että kaikki aina sanoi ettei tiedä minkä näköisenä tulen milloinkin vastaan. Nyt vuosien vuosien saatossa oon saanut vihdoin pitkät hiukset. Kesti se kauan 😀
Oma bad hair -day sijoittuu viime syksylle. Olin töissä messuilla, jotka kestivät 3 päivää. Työpäivät olivat 10-14h ja jalat huusivat iltaisin hoosiannaa. Sunnuntaina viimeisenä työpäivänä olin jo ihan loppu, itketti kun jalkoihin sattu niin paljon ja oli muutenkin aika väsynyt fiilis. Hotellin vessassa sitten koitin laittaa tukkaa (jonka olisi pysyttävänä hyvänä koko työpäivän 10h ajan.) Mikään suortuva ei asettunut, oman suokkarin olin unohtanut lähtökiireessä kotiin ja suihkuunkaan en olisi kerinnyt enää aamulla kun nukuin vielä vähän pommiin tänä ihanaisena sunnuntaina. Jotenkin sain tukan ”edes sinne päin” -edustuskuntoon. Enkä oikeastaan halunnut enää edes vilkaista päivän mittaan tukkaani. Ei se varmasti oikeasti ollut niin kamala, miltä itsestä tuntui, kun ei työkaverit tai asiakkaat mitään kehdanneet sanoa. Mutta tällä kiharrin palkinnolla varmasti saisi nopsaan tehtyä siistit kiharat, jotka pysyisivät koko päivän ja ehkä uskaltaisin katsoa myös messupäivän aikana peiliin. 😀
closedangel(at)gmail.com
Voi kuule, huonoja hiuspäiviä on ollut paljon 😀 Mutta voiton varmaan vie muutaman vuoden takainen kampaajakäynti, jonka jälkeen hiukseni olivat KELTAISET, katkenneet ja olin sata euroa köyhempi. Puistattaa ajatuskin!!
misspiggyspearls(at)gmail.com
Ihana arvonta, juuri tuollaisesta isommasta kiharrusraudasta olen haaveillut vaikka kuinka pitkään! 🙂
Voi näitä bad hair day:ita on ollut vähän liikaakin.. Viimeisin oli kun olin menossa seuraavana päivänä juhliin, ja keksin edellisenä iltana täyttää pääni kokonaan pienillä leteillä, niidenhän täytyy näyttää seuraavana päivänä söpöiltä pikku kiharoilta! … Heräsin seuraavana aamuna ja letit purettuani minulla oli suurinpiirtein afro. :”D Siinäpä sitten paniikissa suihkuun ja hirveässä kiireessä juhliin.
Toinen oli, kun päätin itse leikata ns ”vinot” etuhiukset ja vahingossa sohaisin saksilla lyhyimmän kohdan aivan liian lyhyiksi, vain pari senttiä pitkiksi. Oli siinä piilottelemista seuraavat pari kuukautta.. 😀
enni94@hotmail.com
Mun elämä on yhtä suurta bad hair dayta. 😀 Mutta ne karmeimmat oli varmaan lukiossa, kun piti aamuisin taittaa 5-6 kilometriä pyörällä kouluun säästä riippumatta. Milloin tuli vettä, milloin lunta tai räntää ja siihen vielä kova puhuri. Ja mulla on vielä helposti takkuuntuvat hiukset ja talvisin ikävän kuivat. Että ei siinä hirveesti kannattanut aamulla itseään laitella, kun lopputulos oli kuitenkin katastrofaalinen. Mulla oli kuitenkin usein hiusharja repussa mukana, että sai harjata perillä edes takut pois. 😀
hanna-soini(ät)hotmail.com
Ihana arvonta! 🙂
Päällimmäisenä tulee mieleen, kun kaverini opiskeli parturi- kampaajaksi ja leikkasi kiireessä ylipitkäksi kasvanutta otsatukkaani lyhyemmäksi, mutta leikkasikin liian lyhyeksi, jolloin otsatukkani sojotti ihan pystyssä. Seuraavana päivänä oli vielä luokkakuvaus! 😀 Eihän siihen mitkään hiusmuotoilutuotteet auttaneet, kun oli liian lyhyt. Siinä sitten pidettiin hiuspantaa pidemmän aikaa, että otsatukka kasvoi.
sanna_katariina@hotmail.com
Oi mikä palkinto, pakko osallistua ja toivoa parasta! 🙂
Omassa bad hair day – tarinassa kärsin kammotukasta pidempään kuin päivän, kerran nimittäin annoin uudelle kampaajalle vapaat kädet lyhyen tukan leikkaukseen ja väriin, lopputuloksena peilistä paljastui samanlainen ja värinen kuontalo kuin äidilläni, yhdennäköisyys oli huomattava..Kukapa haluaisi parikymppisenä näyttää äidiltään kun sitä pyrkii siinä iässä olemaan juuri kaikkea muuta? Väri meni pian vaihtoon ja siitäpä asti onkin kasvateltu pitkää tukkaa.. 😀
blushoverdone@gmail.com
Kiva arvonta, onkin ollut jo ostoslistalla vähän pidemmän aikaa tollanen kiharrin. 🙂 Mulle pahin bad hair day-trauma on jäänyt eskarista. Me oltiin joskus vuonna nakki tutustumassa paikkakunnan taidegalleriaan, jossa meille oli järjestetty ohjelmaa. Yksi ohjelmanumero oli sellainen, että saatiin maalata lattialla vesiväreillä jotain yhteistä taideteosta. Siinä maalattiin onnellisina, kunnes toinen taiteilijatoveri sähläs ja jotenkin horjahti niin että sai kuitenkin tukea minusta. Mun blondi takaraivo otti osumaa pensselistä. Ei mun tukassa kuulemma mitään näkynyt, mutta epävarmuus kalvoi silti mieltä koko loppu päivän! Olin tuolloin niin ujo ja epävarma, että pienetkin kolhaisut itsetuntoani kohtaan tuntui isoilta. Muistan ajatelleeni että onneks saan pitää pipoa ainakin paluumatkan ajan päässä. Kauheeta, enää en onneks ota kaikkea niin vakavasti.. 😀 t. tiiamariia92@gmail.com
aivan iiiihana arvonta 🙂
yksi monista bad hair day-tarinoista tulee tässä. olin kesälomareissulla ja ehkä hiukan ihmettelin, miksi hiukset oli niin lättynä päätä myöten, eikä mikään kampaus onnistunut. pariviikkoisen reissun loppupuolella sitten satuin lukemaan käyttämäni muotovaahtopullon kyljestä, että se sisälsikin poishuuhdeltavaa hoitovaahtoa. ei ihme, ettei kampaus kohonnut…
buffy57200@gmail.com
lotta.hakkarainen@gmail.com
Pahin hiuspäiväni jonka muistan oli kerran, kun en jaksanut pestä hiuksiani ja laitoin illalla hiuspuuteria jo seuraavaa päivää varten. Siitäpä ei aamulla hyvää seurannut, littana ja lähmäinen tyvi joka ei liikkunut mihinkään suuntaan ei näyttänyt eikä todellakaan tuntunut hyvältä. Aamulla ei enää ollut aikaa pestä hiuksia, joten kietaisin nopean nutturan (joka sekin epäonnistui kiitettävästi).
Oi, mikä curlutin! (eli kiharrin 😉 )
Mulla näitä huonoja tukkapäiviä mahtuu lähes joka viikolle, mutta kerran meinasin oikeasti alkaa itkemään heti seuraavan pesun jälkeen kun olin kampaajalla käynyt. Pitkä, vaalea kuontaloni pätkäistiin lyhykäiseksi ja halusin sähäkän punaiset hiukset. Sanoin kampaajalle, että minulle pitää laittaa siniseen taittavaa punaista, koska ”oranssinpunainen” haalistuu hiuksissani tosi nopsaan. Omaan silmääni punainen oli melkein jees värjäyksen jälkeen, mutta se ensimmäinen pesu.. Niin minulla oli sitten sellainen ihana haalean oranssi kuontalo! Kaikki väri oli ihan varmasti jäänyt kaakeleihin ja pyyhkeisiin. Siinä sitten yritin itkua tihuttaen laittaa treffeille hiuksia edes jotenkin, mutta eihän se auttanut.. En osannut laittaakaan uusia hiuksiani ja lakkaakin kului hurjia määriä. Sitten alkoi tietysti vielä satamaan, joka sai hiukseni näyttämään kuivuessaan siltä, kuin oranssi koirankarvapussi olisi räjähtänyt päähäni… Se oli kauheeta, se 😀
petra.j.tuominen (a) gmail.com
Mun ehdottomasti hirvein päivä oli todella epäonninen käynti, erittäin taidottomalla kampaajalla. Leikkauksessa kesti n.10 minuuttia. Päältä pitkät hiukseni olivat lyhimmillään noin 5 senttiset.Sinä päivänä itkin hiuksieni kohtaloa.
anuroininen@hotmail.com
Mulla on alaselkään ulottuvat hiukset joiden kihartamisesta mä vaan haaveilen, eli mun elämä on ikuista huonoa hiuspäivää 😀 ja jos mä voitan, niin lupaan käytettäväksi kuvan missä hapset on kiharrettu 😀 ruuruli@gmail.com
Pahin bad hair days-aikani oli, kun jouduin ottamaan sytostaatteja puoli vuotta ja sen takia lähes kaikki hiukseni tippuivat pois. Nyt karvoja sentään on onneksi taas päässä, ja kiharrellakkin voi 🙂
kipa1978@jippii.fi
Viimeisin muisto bad hair day:sta on viime vuoden lopulta. Leikkautin kaksi päivää ennen pikkujouluja hiukset lyhyeksi ja kampaaja laittoi ne todella nätisti. Ajattelin sit laittaa hiukset samalla tavalla pikkujouluihin. Aloitin laittamisen 30 min ennen lähtöä (eihän kampaajallakaan mennyt kuin muutama minuutti lyhyiden hiusten kihartamiseen) No, ensimmäistä kertaa kun uutta hiusmallia yritin laittaa totesin hyvin nopeasti, että seuraavalla kerralla hiukset leikataan joko pikkujoulupäivänä tai niiden jälkeen. Aikaiseksi sain jotenkin siedettävän kampauksen, mutta nätiksi kampausta ei voinut sanoa. …No, ehkä juhlahumussa kukaan muu ei sitä liikoja miettinyt. 😀
niittanne(at)gmail.com
Mä oon vasta hiljattain alkanut suosimaan Remingtonia ja tarkotuksena on ollut hankkia vielä kiharrin ku hiustenkuivain ja suoristurauta jo löytyy. Hmm pahin bad hair day tais olla joskus pari vuotta sitten kun olin menossa työhaastatteluun. Pesin hiukset ennen haastattelua mut jotenkin ne jäi tosi likaisiksi ja päätin äkkiä kuivattaa ne jotta pesisin hiukset sitten kuivashampoolla. No kuivasahmpoo teki hiuksistani entistä hirveämmät ja tosi likaset. En tietysti enään ehtinyt pesemän hiuksia kunnolla, joten menin työhaastatteluun likaisissa ja aivan hirveän näköisissä hiuksissa. En saanut työpaikkaa 😀 katjamarketta@luukku.com
Minulla oli pikemmin pari huonoa hiuskuukautta tässä jokin aika sitten. Päätin kasvattaa hyvin lyhyeksi päässeet hiukset taas pitkiksi. Se vaihe, kun hiukset eivät olleet enää lyhyet, mutta eivät pitkätkään oli ärsyttävä. Niitä ei kunnolla saanut kiinni, muttei niissä ollut mitään malliakaan. Silloin sai kyllä lähes joka päivä ihmetellä, että miten niistä saisi edustuskelpoiset… Onneksi ovat nyt kasvaneet jo sen verran, että tuollaisella kihartimella saisi aikaankin jotain. ;D
(ilon7a@hotmail.com)
Pahimmat hiuspäivät olivat ehdottomasti sen jälkeen, kun päätin leikata itse hiuksiani. Ne eivät asettuneet sitten millään mitenkään ja jouduin käyttämään hullusti muotoilutuotteita, mikä sitten teki hiukset ihan tahmeiksi.. Ei näin 😀 email: t.ansku@luukku.com
Muutama vuosi sitten pakkasten aikaa kärsin aivan sietämättömästä päänahan kutinasta, johon ei mistään tuntunut löytyvän apua. Päänahka hilseili oikein isoina levyinä. Epätoivoisena päätin levittää kaiken pelastavaa pebanthen voidetta päähän jakaus jakaukselta ja päälle vielä ceridal öljyä, voi sitä ihanaa liima, lima, rasva, klöntti tukkaa voitte kuvitella! Ja sitten muistin yllättäen, että minullahan olikin sovittua menoa illaksi, enkä suihkussa olisi ehtinyt sitä rasvaa millään poistamaan , joten ei muuta kun huivi tiukasti päähän niin ettei hiusrajaakaan mistään näkynyt ja ihmisten ilmoille 🙂 minianna86@hotmail.com
Ehdoton herkkuhetki on mieheni ex-vaimon kohtaaminen, kun olet juuri käkertänyt tykkasi ja on ns.hyvä hiuspäivä ja sade lätistää ja latistaa liimakasaksi. 🙂 Ilolla arvonnassa mukana. tiia68@gmail.com
Voi kyllä kiitos tuo kiharrin! Minulla ei varsinaisesti ole koskaan ollut todella huonoa hiuspäivää, mutta oma tukkani rasvoittuu todella nopeasti. Joten kaikista kauheinta on ollut lähteä töihin tai kouluu tukka näyttäen siltä että siihen olisi kaadettu öljypurnukka..
Essip
Ehdottomasti pahin bad hair day oli vanhojentanssien jälkeen, kun piti olla seuraavana päivänä jo menossa, mutta tukka oli pinnien ja tupeerausten takia aivan järjetön pehko, jota oli ihan mahdoton selvittää. Kyllä siinä selvittämisessä sitten aikaa meni ja kiire tuli… valijoki.emma@gmail.com
Mun elämäni pahin bad hair day oli mun valmistujais aamuna, laitoin itse hiukseni… Tein kiharoita suoristuraudalla, ja toisen puolen sain tehtyä hyvin mutta toista puolta en saanut MILLÄÄN kunnon kiharalle, noh väsäsin sitten lopuksi hiukset niin että ovat vain toisella puolella päätä, niin ettei huonommin kiharrettua puolta huomannut. Lisäksi poltin otsaani jäljen jonka onneksi sain otsurin alle piiloon, ja poltin myös sormeni niin että siihen tuli valtava rakko ja jouduin pitää mehujääpuikkoa viilentämässä sitä koko 2h valmistujais juhlan ajan…. JA ikinä tuota ennen tai sen jälkeen en ole itseäni suoristusraudalla telonut..
tiijuska-@hotmail.com
Mun pahin bad hair day oli n. vuosi sitten. Värjäsin viisu vuotta pitkiä hiuksiani tummanruskeaksi, jonka jälkeen kaksi kotivärinpoistoa ja vaalea kullanruskea päähän. Tässä vaiheessa hiukset olivat vielä todella hyvässä kunnossa, ei siinä mitään. Jossain vaiheessa innostuin suoristusraudasta ja vaikka käytin lämpösuojaa, hiukseni paloivat. Jos valmiiksi kuivat hiukset eivät kestäneet suoristusta, vaan alkoivat haista märälle koiralle ja se haju ei lähtenyt pois ennenkuin leikkautin hiuksistani 25 cm pois. Hiukseni ovat edelleen pitkät, mutta nykyään myös hyvännäköiset ja -tuoksuiset!
siljar
rajasilja @ gmail.com (ilman välejä)
Bad hair day on aina kampaamokäynnin jälkeen, kun on muuttanut useamman asteen hiusväriä. Itku meinaa tulla, ennen kuin silmä tottuu uuteen väriin.
kitiv69@luukku.com
Kamalin päivä oli laittaessano uudet hiustenpidennykset koko päähän ja ensimmäisen pesun jälkeen tukka pamahti pilalle. Hiuksen piti olla aitoa hiusta mutta seassa oli ilmeisesti ns. roskahiuksia ja koko pääni oli aivan takussa ja suuri rastainen pallo. Olin lisäksi juuri tavannut poikaystäväni ja tukan piti olla edustava mutta olikin kaikkea muuta. Hius oli vielä 60 cm pitkä ja yhdessä iltaisin sitten poikaystäväni harjasti palloa auki. Ei mennyt kuin viikko niin kävin poistattamassa uudet sinetit. Sen jälkeen olen luottanut vain Simplyn hiustenpidennyksiin. Pidennysten lisäksi harmitti tietty rahanhukka 🙁
emskutin@gmail.com
Huonoja hiuspäiviä mahtuu elämään vaikka kuinka paljon, niin kuin varmasti meille kaikille 😀 Yksi kerta oli ihan piinaava tässä lähiaikoina, kun vähän värjäilin hiuksiani. Minulla on ollut tapana heittää tehohoito ja sävyttävä hoitoaine päähäni kun menen saunaan pyyhkeen alle. Kerran sitten päätin laittaa nimeltä mainitsemattoman henkilön vinkista suoravärin + tehohoidon päähäni samalla tavalla saunaan mennessä. Noh… lopputuloksen huomasin vasta seuraavana aamuna. Päänahkani ja orastava juurikasvu loistivat kirkkaanpunaisina varsinkin päälaelta 😀 Työpäivän aamuna ei hirveästi ole aikaa tilannetta paikkailla, joten yritin viritellä jonkin näköisen ison nutturan päälaelle, ettei katastrofi paistaisi koko kansalle. Onneksi minulla on pitkät hiukset, joten sain tilanteen pelastettua 🙂 Pari päivää sitten mentiin nuttura päässä hyvin pitkälti…
Bad hair day minulla on usein sen takia, että en osaa päättää miten laitan hiukseni. Usein tulen laittaneeksi niitä niin monin eri tavoin peräkkäin, että lopulta päädyn ponnariin enkä aina edes jaksa silloin enää harjata hiuksiani 😀 Ehkä tuolla kihartimella saisin hiukset laitettua nätisti useammin ja ponnaripäivät jäisivät vähemmälle 🙂
annamariakaroliina ä hotmail.com
Bad hair day minulla on usein (luonnonkiharat ja ohuet) ja omistan klipsipidennykset. Aluksihan ne olivat ihanan sileät ja näyttivät hyviltä ja pystyin pitämään hiuksia auki. Nykyään pidennykset ovat jo kärsineet eivätkä näytä hyvältä paitsi ponnarilla. Eikä siinä vielä kaikki! Pidennysten sävy ei ole ihan sama kuin omat hiukseni, joteeen… :’D BDH on siis silloin, kun haluaisin laittaa ihanat pidennykset mutta en saa niitä nätisti päähän vaan kampauksesta tulee ruma ja amatöörimäinen 😛
heidi-1092@hotmail.com
Olen parturi-kampaamossa töissä. Kerran nukuin pommiin ja työkaverini herätti minut soitollaan 15min ennen kuin minulle tuli asiakas. Olin tietenkin suunnitellut peseväni hiukseni aamulla ennen töihin lähtöä, mutta pommiin nukkumisen takia en sitten kerennytkään. Ja hiusten pesusta oli vierehtänyt jo useampi päivä. Tukka oli kyllä heti semmoinen limaletti, että hyhhyh 😀 ei muuta kuin hiukset ponnarille! kyllä hävetti olla päivä töissä…
mari.vihanta@kotinet.com
Huonoja päiviä on kohdallani varmaan useammin kuin hyviä, mutta pahin niistä oli joitakin vuosia sitten kun kokeilin suihkutettavaa yöhoitoainetta hiuksiini ja laitoin sitä ekalla kokeilulla ihan liikaa. Seuraava päivä oli koulupäivä ja hiukset olivat ihan lähmäiset ja näyttivät hirveältä. Taisin sinä päivänä jättää menemättä kouluun 😀
meikinloppu@gmail.com
Remington Pearl Pro Curl -kiharrin olisi oikein mieleinen!
Bad hair day… kyllä se oli joskus nuorena kun päätin värjätä itse tummanruskeiksi värjätyt hiukset vaaleiksi. No sehän oli sitten oranssi! Eihän sitä enää samana päivänä korjattua saanut, joten oli mentävä seuraavana päivänä kouluun sen näköisenä 🙁
minnapo1(at)gmail.com
Tulee mieleen kerta, jolloin heräsin aamulla kasa purkkaa hiuksissani! Olin siis nukahtanut purkkapallo suussa… Selvittämisessä meni tovi.. 😀
jelena.nieminen@hotmail.com
Menin 10 vuotiaana leikkaamaan itselleni otsatukan 😀 Hyvin, hyvin lyhyen otsatukan ja hyvin epätasaisen.. 😀 Yritin vielä piilotella sitä perheeltäni, mutta tottakai se tuli ilmi 😀
jessina.nieminen@hotmail.com
Permanentti. Sitä päivää kadun kun sen joskus otin. ;D No, kokemus sekin!
irmeli.nieminen@hotmail.com
Laitoin värinpoiston ja tulos oli keltainen. Pistin sitten väripurkin mukana tulleen hopeanaamion päähäni, ja pidin sitä päässäni luultavasti aivan liian kauan ja pestyäni hiukseni olivat SINISET!!!! 😀 Itkin silmät päästäni googlettaessani keinoja, miten sinisen värin saan päästäni pois. Onneksi keino löytyi: sitruuna. 😀 <3 Nyt voi vain nauraa tällekkin, vaikkei sillon kyllä naurattanut yhtään! ;D
jelluna8@hotmail.com
Bad hair day. Kaippa se pahin ajoittuu teini-iälle kun tuli värjäiltyä tukkaa niin ahkeraan, että pahimmmilaan hiuksissa oli kolmea neljää sävyä sekaisin ja rumasti haalistuneena vielä. Aikuis-iällä tullut vähän maltillisemmin ja ammattilaisen hoidossa värjäiltyä 🙂
isontalonpoikii@gmail.com
Kokeilin ensimmäistä kertaa öljyhoitoa hiuksiin, sunnuntai-iltana, ajattelematta että seuraavana aamuna täytyy olla aikaisin menossa. Noh, hiuksista tulikin harvinaisen lähmäiset, enkä kerennyt niitä pesemään enää aamulla. Aamulla tajusin tilanteen, vetäisin hiukset nutturalle mutta silti ne näyttivät järkyttävän likaisilta.. 😀
Elämäni pahin ”Bad Hair Day” oli ala-asteella. Oli koulukuvapäivä ja äitini kreppasi hiuksiani. Siinä tohinassa sitten meni korvalehtikin rautojen väliin käristymään. Ei tullut kreppikorva, mutta tulipunainen ja kipeä korvalehti. Tietenkin se oli kosketusarka eikä siihen päälle hennonnut hiuksia laittaa päälle peitteeksi. Tästä episodista on kuvallinen todiste – se koulukuva nimittäin. Nyt ehkä naurattaa mutta kyseinen päivä on jäänyt historiaan elämäni tähän astisesti pahimpana ”Bad hair Day:nä”.
Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa toivotteleepi,
Leben / meikki_monsteri@luukku.com
Minulla ei kovin usein (onneksi) ole bad hair day:tä, mutta muutama viikko sellainen sattui, JUURI kun seuraavana päivänä töissä oli tärkeä palaveri. Minulle nimittäin todettiin lievä jännetupin tulehdus ja en mitenkään voinut pestä hiuksia sinä iltana, koska käsi ei vain taipunut hiuksiin saakka. Siinä ei sitten auttanut seuraavana aamuna muu, kuin yksikätisenä yritin pelastaa kuivashampoon avulla tukan. Ja aika hyvin se onnistui, vaikka kovin itsevarma olo ei palaverissa ollut 🙂
josalmela@luukku.com
Oon himoinnu tuota kiharrinta jo pitkään, joten ihana arvonta! 🙂
BHD on todella usein mutta mulla on ollut yksi katastrofaalinen hiushetki.
Mulla oli tummat hiukset joista halusin vaaleat joten hiuksiin tehtiin useampi värinpoisto.. Jonka takia hiukset oli pissan väriset ja katkeili pahimmillaan muutaman sentin mittaisiksi. Mun piti lähteä viikon riparille muutaman päivän päästä joten yritin sitten suihkun jälkeen laittaa elvytystä hiuksiin ja suihkun hiukset täyteen hoitoainetta jota ei huuhdella. Häsättyäni siinä sitten tarpeeksi oli aika kuivata hiukset. Jotka oli aivan klimppiset ja kovat.. Tarkemmin tutkailtuani sitä hoitoainetta jota pää oli nyt täynnä huomasin että se olikin lakkaa.. Kiva no ei muutaku hiukset jotenkin kiinni ja kouluun.
Tässä vaiheessa rippileiri lähestyi enkä halunnut lähteä pissan värisissä hiuksissa joten menin kauppaan ja värjäsin hiukset takaisin mustiksi. Huh täähän toimi!
Paitsi että mun ripari oli Virossa ja yövyimme talossa jonka vesi oli todella rautapitoista. Siis siitä pystyi haistamaan sen raudan.. No tuolla vedellä hiustenpesu ei oikein toiminut ja puolessa välissä leiriä mun mustat hiukset oli haalistunut vihreiksi.. Mahtavaa! Kun pääsin kotiin oli hiukseni laikukkaat ja vihreät. Kyllä siinä meinas itku tulla 😀
lakkalaatikon.salat@gmail.com
Kun laitoin geeliä, hiuksiin jätettävän hoitoaineen sijaan… Olin menossa työhaastatteluun. anna_.94@hotmail.com
Mun pahimmat bad hair dayt koin varmaan silloin kun mulla oli otsis. Siihen aikaan varasin aamulla aikaa heräämisestä lähtöön n. 30min ja menin usein märillä hiuksilla nukkumaan. Yön aikana otsis tottakai painui tyynyä vasteen siten, että kun aamulla heräsit et ollut varma oliko peilissä töyhtöhyyppä vai sinä itse. Ja se töyhtö sitten muuten oli ja pysy. Ei auttanu vesi eikä mikään, varsinkaan kun aikaakaan sen korjaamisen ei oltu varattu.
dazzlingglowblog@gmail.com
Mulla oli bad hair day, kun värjäsin kotona hiukset muka ruskealla hiusvärillä ja pesun jälkeen tukka paljastuikin heleän oranssiksi 😀 Oli pakko perua seuraavan päivän menot, koska hiusväri oli oikeasti kammottava.. Sen jälkeen olen jättäny kotivärjäilyt vähän vähemmälle! Osallistun arvontaan 🙂
ella.savolainen93@gmail.com
Mulla on ollut useitakin bad hair-päiviä. Joskus parinkympin korvilla jouduin leikkauttamaan hiukseni ihan lyhyiksi pieleen menneen kotivärjäyskokeilun (tai kröhöm, siihen taisi liittyä muutamakin värinpoisto + värjäys) seurauksena. Yksi ”hauska” bad hair day tuli mieleen eli olin monen vuoden jälkeen uskaltautunut rahapulan innostamana kokeilemaan markettiväriä hiuksiini (vaalensin nuorena itse hiuksiani mutta inhosin kun niistä tuli aina pissankeltaiset ja luovuin moneksi vuodeksi itse värjäämisestä) ja hui kauhistus sentään, hiuksistani tuli kirkkaan oranssit!! Lapset piti lähteä hakemaan päiväkodista ja eskarista enkä ehtinyt siihen väliin tehdä hiuksille mitään. Ei auttanut kuin heittää pipa päähän (onneksi se sentään sopi vuodenaikaan!) ja lähteä hakemaan mukuloita. Ihmettelivät hieman mun pipaani koska en juuri koskaan sellaista käytä ja jestas mitkä ilmeet oli kun kiskaisin sen pois päästäni! 😀 Vieläkin kuopus muistaa toisinaan muistuttaa, että ”Muistatko äiti kun sulla oli oranssit hiukset?”. Ja siis oranssi ja/tai punainen ei ole missään muodossa mun värejäni. Kerran tosin sama oranssivahinko tuli mun kampaajalle (mulla on hiuksissa punapigmenttiä, joka ei tosin näy päälle päin) ja kärvistelin sitten muuten kivassa mutta väärän värisessä tukassa muistaakseni kuukauden tai pari ennen kuin tuska oli niin suuri, että piti käydä korjausvärjäyttämässä hiukset. 😛
Puhumattakaan teini-iän bad hair-päivistä joiden ei silloin tiennyt sellaisia olevan. 😀 Kasiluokalla mulla oli tapana letittää yli olkapäiden ulottuvat hiukseni miljoonalle pikkuletille saadakseni ”ihanat” kiharat hiukset aamuksi. Luokkakuvaankin ne piti väkertää eli todistusaineistoakin löytyy. 😛
Minähän en tuota kiharrinta tarvitse nyt kun on lyhyet hiukset mutta tyttärellä on pitkät joten hänelle olisi ihana yllätys tuollainen kiharrin saada.
pakolliset ät gmail.com
Pidemmältä reissulta palatessa välistoppi Briteissä. Kolme päivää shampootta Lontoossa (ei enää mitään muistikuvaa, miksen vaan mennyt ja ostanut sellaista!), yrittäen kahden tähden hotellin ruosteisessa yleisessä suihkussa palasaippualla pesten saada tukkaa kuosiin. Tulos jotain ihan kamalinta ikinä.
aubrianna (at) gmail (piste) com
Ihana arvonta! Mullakin huonoja tukkapäiviä on takana lukemattomia, mutta tässä yksi:
Olin uudella kampaajalla ja koska olin kasvattamassa tukkaani, pyysin kampaajaa vähän säästelemään pituutta. Kampaaja kuitenkin napsutteli tukan tosi lyhyeksi ja kaiken lisäksi hän leikkasi kasvojani kehystämään lyhyempiä hapsuja, jotka eivät sovi minulle sitten yhtään. Katsoin lopputulosta peilistä itku kurkussa ja sanoin kampaajalle näyttäväni ihan hamsterilta. Kaiken lisäksi olin menossa parin päivän kuluttua treffeille.
No, nyt ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta ja naimisissakin useamman vuoden ajan, joten bad hair day ei onneksi säikyttänyt miestäni. 🙂
mylittlebookofbeauty(at)gmail.com
Minun bad hair dayni taitaa olla se, kun värinpoistolla yritimme saada muuten vaaleista hiuksistani tummat raidat pois. Raitoihin tehtiin useampi värinpoisto, koska ne jäivät kirjaviksi. Lopulta hiukset olivat niin huonokuntoiset, että niitä katkeili reilusti ja hiuksista tuli todella epätasaiset. 🙁
lunarnails@gmail.com
Yksi pahimmista muistoista huonoissa hiuspäivissä; minulla on ollut pitkät hiukset lähes aina. Ala-asteella kampaaja päätti leikata ”muodinmukaisen” kampauksen ja keritsi päälaelleni siilin?!?!? WTF? Nuori tyttö ei uskaltanut suutaan avata, mutta mieleeni tuo käsittämätön väkerrelmä on jäänyt näihin päiviin saakka. Todistusaineiston olemassaolosta en ole varma… ja toisaalta – haluaisinko nähdäkään..
kynnenviilaaja (at) gmail.com
Pahin bad hair dayni tapahtui, kun päätin käyttää kookosoljyä kuiviin hiuksiin jätettävän hoitoaineen sijaan. Idea osoittautui huonoksi: lopputuloksena rasvaisennäköiset ja todella sähköiset hiukset. Ja vieläpä arkena, jolloin oli mentävä ihmisten ilmoille! holyjumper(at)hotmail.com
Ikimuistoisin bad hair day on muutaman vuoden takaa. Olin ensimmäistä kertaa yökylässä poikaystäväehdokkaan luona ja ponnari unohtui avata nukkumaan mennessä. Aamulla heräsin iloisena ja erittäin onnellisena pojan kainalosta. Hymyni hyytyi hyvin nopeasti, kun poika hiuksiani koskettaessaan kysyi ”Mikä näitä vaivaa?” Hiukseni olivat yön aikana (ja ponnarin avustuksella) muuttuneet valtavaksi harakanpesäksi. Parasta oli se, ettei miehen luota tietenkään löytynyt kampaa saatika harjaa. Sormilla harominen tuntui vaan pahentavan tilannetta. Mies oli kuitenkin kiltti ja huumorilla tilanteesta selvittiin, sain jopa pipon lainaksi kotimatkaa varten. Muutaman ihmettelevän katseen sain villapipossa keskellä heinäkuuta 😀 Kotona takkukasa selvisi pullollisella hoitoainetta.
pia.lahtisalo@gmail.com
Nuorempana olin värjännyt hiuksiani monella eri värillä, välillä käyttäen suoravärejä ja välillä päälle kestoväriä. Hiuksissa oli kahta väriä (sinimustaa ja tummaa, viileää punaista), mutta halusin yhden tasaisen värin. Ratkaisuksi valitsin värinpoiston kotona kylppärissä… Tulos oli KAUHEA! Päästä löytyi turkoosia, keltaista, vaalean sävyjä, sinistä, vihreää, oranssia, violettia, pinkkiä… Pipo päässäkin hävetti käydä hakemassa uusi värinpoisto kaupasta, jolla onneksi sain tukasta tasaisen vaalean ja siihen sitten uuden värin myöhemmin päälle. Tosin taisin olla sateenkaaritukkani kanssa vain muodin edelläkävijä, kun nyt katsoo esimerkiksi Saara Sarvaksen tukkaa 😉
-Neeuli ( aikaideoida@gmail.com )
Mulla ei onneksi ole ollut hirveästi huonoja hiuspäiviä! Johtuen siitä, etten osaa hiuksia mitenkään laittaa, niin en sitten yritäkään. 😀 Kiharoita haluisin välillä kokeilla ja joskus harvoin niitä itselleni teenkin.
Pari kertaa on kiharrin juuttunut todella ”kivasti” hiuksiin, kerran ala-asteella mulla oli aivan järkyttävä takkupallo hiuksissa, ja kampaajallakin meni pitkään avata se. Järkyttävin muisto on silti se, kun olin ekaa kertaa eräässä kampaamossa ja ekaa kertaa vielä mieskampaajalla. Luulin selittäneeni ymmärrettävästi, että haluan polkkamallisen lyhyen tukan. Noh, kampaajalta meni se ”polkka”-osa ohi, ja se leikkasi mulle ihan kunnon poikatukan. Voin kertoa, etten ole ikinä sellaista edes harkinnut ja näytin aivan järkyttävältä (olin 19 v.). Itkin monta kuukautta! 😀
mari.santasalo@hotmail.com
mä oon aika pitkään punninnu tän ja sen ohuemman välillä uskaltamatta kuitenkaan ostaa kumpaakaan niin kokeilen onneani 🙂
mun pahin hiuspäivä on varmaan kun ensimmäistä kertaa kokeilin oliiviöljykosteutusta hiuksiin ja olin sen pesevinäni mutta eihän se sieltä hiuksista mihinkään lähtenyt. taattu linttiefekti seurasi seuraavat kaks päivää vaikka miten hankasi koska öljyä oli lirahtanut reippaasti eikä se pysynyt vain latvoissa. vahingosta viisastuneena laitan sitä pienellä kädellä nykyään.
annianniw@hotmail.com
Mun pahimmat hiuspäivät ovat olleet palashampookokeiluni aikana, tosin kokeilu kesti vain muutaman päivän. Tukka oli nahkea, raskas, suortuvilla ja päänahka oli tunkkainen. Ehkä tukka olisi normalisoitunut, jos olisin malttanut jaksaa kokeilua pidempään, mutta en kestänyt hiuksiani, joten luovutin aika nopeasti ja olen siitä lähtien pysytellyt tavallisissa shampoissa ja hoitoaineissa.
Myös muutamat hiustenvärjäykset olisi voinut jättää väliin, mutta onneksi olen jo monta vuotta viihtynyt värjäämättömissä hiuksissa, joten epäonnistuneet värit ovat kaukaista historiaa.
Pahin on ehdottomasti 9,5 vuoden takaa, kun leikkasin rastat pois.. Ylikasvanut piilokalju ja kymmenisen senttiä rastojen tyvestä pelastettua kauheassa kunnossa olevaa tukkaa ei ollut mitään herkkua. Onneksi väri ja hiusnaamiot pelastivat jonkun verran, mutta enemmän olisi pelastanut kampaaja. Hölmönä teininä en vaan kehdannut sellaiselle mennä. 😀
En tiedä, onko tämä nyt aivan bad hair day, mutta..
Vaihdosta palatessani kesällä olivat rahat liian vähissä luottokampaajalleni menemiseen, mutta tyvikasvu oli jo aika paha. Eräs tuttu, kampaajaopintoja käynyt, sitten lupasi että voi värjäillä tyvikasvuni pois. Hän sitten ensinnäkin värjäsikin tyven sijaan koko kullanvaaleat hiukseni tosi blondeiksi. Hiusten värin kanssa olisin voinut ehkä vielä elää, mutta hän ilmoitti myös tasaavansa latvoja hieman. Sitten hän leikkasi piitkät hiukseni olkapäämittaisiksi, eli puolet lyhyemmiksi. Ei varmaan tarvitse edes erikseen sanoa, mutta järkytys oli suuri.. En ikinä ollut ajatellut, että omasta päästäni pidennykset löytyisi, mutta nytpä sitten löytyy kun kasvattelen hiuksia entiseen pituuteen. Huh.
Teininä halusin luonnontaipuisista hiuksistani kiharammat. Hiukseni kihartuvat todella helposti joten pyysin kampaajaa tekemään permanentin mahdollisimman isoilla rullilla. Kampaaja oli sitä mieltä ettei kannata koska hiukseni ovat niin painavat etteivät kiharru siten ja laittoi pienillä. Lopputulos oli aivan karmiva afro, latvatkin kärähtivät ja leikkaus oli aivan kaamea, sivuilta lyhyempi. Ei tullut mentyä sille kampaajalle toista kertaa…
sari piste susanna at hotmail piste com
Bad hair day. Näitä on ollut monia, mutta ehdottomasti pahin on monen vuoden takaa, jolloin värjäsin hiukset punaisiksi. Ei sopinut minulle ei sitten yhtään, joten tuli kiire värjätä toisen värisiksi 😀
teekoo81(ät)gmail.com
Mulla on aina tukka huonosti :/ Mutta se kaikista kaamein päivä oli parikymppisenä, kun yritin permanentilla saada lisävolyymiä ohuisiin hiuksiini. Kampaaja kähersi kaikki hiukseni tosi tiukille sykkyröille, joten lopputulos näytti siltä, kun olisin mummoikäinen valkoinen afro päässäni 😀 Itkukin silloin pääsi ja varasin heti saman tien ajan suoristuspermanenttiin. Sellainen tarina se 😀
kaljukeiju@gmail.com
Mulla löytyy tollanen pienemmässä koossa ja oon kyllä tykänny tosi paljon, mut tollasella isommalla sais varmaan vähän luonnollisempaa jälkeä:)
Tuntuu et mun pahimmat hiuspäivät on aina kampaajakäyntien jälkeen, yhtenä kerta pyysin kevyttä kerrostusta hiuksiini, mutta kuten arvata saattaa, tulos oli aivan kaamea…
pauliina.patovirta@gmail.com
Mun bad hair day on ehdottomasti sillon, ku oon leikannu ottiksen liian lyhyeksi. Sille ei auta tehdä mitään 🙁
unelmiaonnesta(at)gmail.com