Glitz & Glam

Eläinten ja lemmikkien puolesta & kynsilakka swatch arkistoista

Teksti: Minna / Glitz & Glam

Tällä viikolla on SEY:n Eläinten viikko ja tänä vuonna 2011 teemana on kanien ja pienjyrsijöiden hyvinvointi. Käykää lukemassa Radio Novan sivuilta juttu. 😉

Itse olen ollut lapsesta asti todella eläinrakas ihminen. Minulla on aina ollut lemmikkejä, jotka ovat olleet kissoja. Lapsena meidän perheessä oli myös koirakin, mutta se jouduttiin sitten loppujen lopuksi lopettamaan. 🙁 Reilu kuukausi sitten kerroinkin blogissani täällä siitä, kun vanhempi kissamme nukkui pois. *sniif* Elämä on jatkunut ilman Assia, mutta tyhjä kolo on sydämessä ja vieläkin tuntuu vahvasti siltä, että perhe ei ole enää kokonainen. Assi jätti tassunjälkensä sydämiimme.

Emme tiedä minkälaisen elämän Assi oli elänyt ennen meille tuloa, sillä adoptoimme Assin Kouvolan eläinsuojeluyhdistykseltä helmikuussa 2000. Assi säikkyi äkkinäisiä liikkeitä ja ääniä vanhaksi asti, mutta nuorempana raukka-parka säikähti käden kohotuksia ja maastoutui herkästi. Hän myös pelkäsi korkeita paikkoja todella paljon. Epäilimme, että Assia on joku lyönnyt joskus ja hänelle on sattunut jotain ikävää joka liittyy korkeisiin paikkoihin. Muuten Assi oli kyllä sosiaalinen ja reipas kissa, joka sulatti kaikkien sydämet. 🙂

En voi, enkä ole koskaan voinut käsittää miten jotkut ihmiset kohtelevat eläimiä ja lemmikkejään huonosti. Miten joku voi lyödä ja satuttaa puolustuskyvytöntä ja viatonta eläintä? Äitinä joudun tähän lisäämään, että lapsista puhumattakaan, mutta nyt tällä kertaa kirjoitan eläimistä, joten en sen enempää kirjoita lapsiin liittyvää.

Jos mietit lemmikin hankkimista, niin voisitko ajatella antavasi huolehtivan ja rakastavan kodin jollekin jolla sellaista ei ole ollut? Monissa kunnissa on eläinsuojeluyhdistyksiä ja heillä on lukematon määrä eläimiä, jotka tarvitsisivat kodin ja jonkun joka rakastaisi ja huolehtisi. 😉 Googlettamalla löydät oman alueesi eläinsuojeluyhdistyksen tai voit käydä katsomassa SEY:n omia sivuja. Sieltä saa tietoa miten muuten voit auttaa, kuin antamalla kodin hylätylle. Tapoja on muitakin. 😉

Esittelen teille nyt Eläinten viikon kunniaksi meidän perheen eläimet. 🙂

Tässä on meidän Vilma, joka on syntynyt 7.3.2001 ja meille tuli vapun aikoihin samana vuonna. Vilma on vilkas, lapsellinen, vieraita kohtaan hieman varauksellinen, mutta äitiin ja isiin luottaa 110 prosenttisesti. Vilma on todellinen petokissa ja harrastaakin paljon saalistamista, mutta ei syö saaliitaan. Vilma ei syö raakaa lihaa ollenkaan. Hän onkin kissamaailman ”kasvissyöjä”. 
Vilma on hieman huitshapeli luonteeltaan ja siksi sanonkin häntä iki-teiniksi. Vilma tykkää mennä miten huvittaa ja nukkuu puolille päiville. ;D Vilman lempipaikka nukkua yöunia on minun jalkopää sängyssämme.
Vilmalla vei aikaa tottua tyttäreemme ja vieläkin hän juoksee tyttöä karkuun toisinaan. Mutta nykyään Vilma on sen verran rohkeampi, että antaa jo tyttömme paijata ja haliakin.
Vilma on erittäin tarkka reviiristään ja tästä syystä hän tappelee aika usein muutaman talon päässä asuvan oranssin kollin kanssa. Toisinaan toinen on ottanut osumia, toisinaan toinen ja joskus molemmat. Vilmalle onkin eläinlääkäri aika tuttu paikka.

Tässä on tämä meidän Assi, joka lähti elokuussa vihreämmille saalistusmaille viettelemään kissanpäiviä. Assin syntymäaikaa emme tosiaan tiedä, mutta eläinsuojeluyhdistyksen löydettyä hänet oli arvioitu 2-vuotiaaksi, mutta nyt jälkeenpäin olemme melko varmoja, että Assi oli vanhempi. Meille Assi muutti helmikuussa 2000, eli 11,5 vuotta ehti viettää meidän kanssamme.
Assin lempiharrastuksia oli syöminen, syöminen… ja syöminen. Assi rakasti ruokaa ja se valitettavasti näkyi hänestä, vaikka syöntiä yritettiin kontrolloida. Ulkona sai hyvää ruokaa ja vanhana kun ei enää jaksanut saalistaa, niin pikkusisko Vilma kantoi hiiriä ja lintuja tarjolle. Joskus nälkää nähnyt kissa söi aina kun vaan sai syötävää… siitä se himo ruokaan varmaankin johtui.
Assi oli erittäin äidillinen luonne. Hänellä on pentuja jossain päin, sillä eläinsuojeluyhdistyksen loukkuun jäädessään hänellä oli pentuja masussa ja hän oli synnyttänyt kaikki terveinä. 🙂
Kun Vilma pienenä pennun rääpäleenä muutti meille, niin Assi inhosi ensimmäisen viikon HÄNEN reviirilleen tullutta kissaa, mutta seuraavalla viikolla jo leikittiin yhdessä ja sitä seuraavalla Assi hoiti ja pesi Vilmaa ja lisäksi yritti imettää. 😀 Assi huolti Vilman turkkia vielä vanhuuspäivilläänkin. Kun tyttäremme syntyi, niin Assin äidillisyys tuli hyvin äkkiä taas esiin. Jos tyttömme itki tai kiukkusi vauvelina, niin Assi meni aina katsomaan huolestuneena, että mikä hätänä. Tyttäremme ja Assi tulivat hyvin toimeen ja Assi sieti lapselta todella paljon! He olivat kavereita. 🙂 Minun appiukko oli Assin lempivieraita ja syliin oli aina päästävä. Assi otti aina meidät ja vieraat ovella vastaan ja kun tulimme kaupasta, niin Assi tunki päänsä kauppakasseihin tyyliin ”mitä toitte, mitä toitte? Onko mulle herkkuja?”. 😀

Olen aina ollut ns. kissaihminen, vaikka pidän kaikista eläimistä, niin kissa on minulle sopivin kaveri. Rakastan kissojen itsenäistä ja itsepäistä luonnetta. Kissa on niin sulavaliikkeinen ja kaunis. Kissan filosofiassa sinä olet hänen palvelijansa, kun koiran filosofiassa hän on palvelija. 

Loppuun koneeni kätköistä löytynyt kynsilakkakuva, joka sopii tähän teemaan…

OPIn Shrek kokoelmasta löytyvä What’s With the Cattitude? Kuten huomaatte, niin kuvassa on minulla vielä luonnonkynnet. ;D Kuva on viime talvelta.

What’s With the Cattitude? on vaaleansininen creme-lakka. Cattitude on hieman kinkkinen kynsilakka. Se raidottuu ja kuivuu/kovettuu äärimmäisen kauan! Kiva väri ja ihana nimi, mutta kenkku käytössä.

Mitä lemmikkejä teiltä löytyy? Heräsikö kenelläkään halu antaa koti kodittomalle? 🙂

Lue myös

X