2. kerran 1. hääpäivä

Onko kummallinen otsikko? Kyllä, tänään on minun ja mieheni toinen ensimmäinen hääpäivä. Vuosi sitten kerroin tässä postauksessa, että olemme eronneet mieheni kanssa ja meille on tulossa häät. Kannattaa lukaista postaus, jos haluaa hieman ”selvennystä”. Me tosiaan vietämme tänään toista kertaa ensimmäistä hääpäivää. Tapauksemme on ollut sen verran kiinnostava, että olen antanut Iltalehdelle haastattelun meistä. Jos joku sattui huhtikuussa bongaamaan Iltalehdestä aukeaman kokoisesta kuvasta tutun tyypin, niin saa hihkaista.

Ihan nolottaa lukea, että lupasin vuosi sitten laittaa kuvia häistämme. Havahduin useampi kuukausi häidemme jälkeen siihen, että en ole vieläkään postannut häistämme. Silloin päätin, että vuosipäivänä sitten juhlistan asiaa ja postaan häistämme.

Vuosi sitten minä menin aamusta töihin meikkaamaan toisen morsiamen ja hänen kaasonsa. Töiden jälkeen istahdin työkaverini penkkiin kampaukseen. Tällä välin mieheni ja äitini hyöri kotonamme. Äidilleni olin antanut tehtäväksi kihartaa tyttäreni hiukset valmiiksi. Mummo kiltisti kiharteli neidon hiukset, joihin minä sitten tein kampauksen, kun pääsin takaisin kotiin.

Äidilleni väkersin pikaisen kampauksen. Hmm… taisin olla tuossa vaiheessa jo hieman stressaantunut. Kello on aina yhtä armoton!

Mies hoiti meidän pikkumiehen juhlatamineisiin ja meidän neitikin alkoi olla melkein valmis.

Näin simppelillä pikakampauksella meidän prinsessa juhli äidin ja isin häitä.

Omani oli sitten vähän taidokkaampi, jonka oli toteuttanut työkaverini Heli Sjölund. Emme tehneet harjoituskampauksia, mutta olimme työn lomassa muutaman kerran suunnitelleet sitä. Heli teki sellaisen 5 minuutin testikampauksen, kun hän teki värjäyksen minulle, mutta hääpäivän kampaus olikin jotain ihan muuta. Annoin vapaat kädet hänelle, koska luotin hänen tyyliin ja makuun. En ottanut stressiä ja sanoinkin Helille monta kertaa, että siitä tulee aivan varmasti parempi, kuin minun itse tekemänä, joten ei stressiä.

Minulla oli pari erilaista koristetta, jos sinne sellainen halutaan laittaa. Päädyimme Glitteristä ostamaani helmin koristeltuun koristeeseen. Pidin kampauksestani todella paljon. Se oli ihana!

Meikki olikin sitten omaa käsialaa. Päädyin tekemään nopean, helpon ja varman meikin. Pelkäsin, että kiireen ja jännityksen vuoksi en osaisikaan meikata itseäni. Siksi otin varman päälle ja käytin teippejä varjostuksien luomiseen.

Vihkiminen ja juhliminen tapahtuivat meidän omalla pihalla teltassa.

Käytimme ilmapalloja koristeina, jotka tilasimme Juhlamaailma -verkkokaupasta. Kaasun palloihin saimme heidän juhlapisteestä, joita löytyy ympäri Suomea. Meillä tällainen on Pilailu-Puoti.

Näissä kuvissa näkyy vielä lasten goodie bagit, jotka eivät ole vielä viety oikealle paikalleen.

Lapsille oli ilmapallot.

Ja salkut, joissa karkkia ja muuta mukavaa.

Meillä oli ”alttari”, sillä vihkimisemme oli kirkollinen. Ajattelimme mieheni kanssa, että saamme häihimme sitä oikeaa hääfiilistä, jos meillä olisi teltassa käytävä ja teltan perällä ”alttari”, jossa pappi vihkii meidät.

Ihana muusikkonaapurimme lainasi meille kunnon musiikintoistovermeet.

Tein modernimmat kukka-asetelmat Partyliten kynttiläsomisteisiin.

Alttarilla käytimme valkoisia kukkia somisteina.

Pöydät noudattivat värimaailmaltaan häidemme teemaväriä. Valkoista, mustaa, harmaata ja ripaus fuksiaa. Lisäksi meille vähän niin kuin vahingossa tuli teemaksi perhoset.

Kerron nyt vähän yksityiskohtaisemmin pöytien somisteista.

Päädyin plaseeraukseen, sillä pöytiä ja tuoleja oli teltassa juuri sen verran, kuin tarvitsimme. Säästimme näin vieraitamme, kun heidän ei tarvinnut ihmetellä kuinka asettua ja minne, jotta oma perhe pääsisi samaan pöytään. Olen sitä mieltä, että plaseeraus ei ole vieraiden kiusaksi tehty, se on heidän avuksi monestikin. Nyt perheet pääsivät samaan pöytään ja muutenkin kaikki mukavasti kumppaninsa/seuralaisensa tai vanhan tuttunsa kanssa samaan pöytään.

Paikkakortin sisältä löytyi sanat virsiin, jotka seremoniassa laulettiin.

Kynttilälyhdyt tein kauniista kuultopaperista, johon tulostin meidän sisääntulolaulun sanat. Nämä somisteet syntyvät niinkin helposti, kuin teippaamalla A4-kokoinen paperi rullaksi. Sisälle sitten lasikupissa tuikku palamaan. Näyttää kauniilta. Paloturvallisuus kannattaa kuitenkin muistaa, kuten kaikissa kynttiläsomisteissa.

Pöydissä oli myös organzapusseissa tuikkuja ja tulitikkurasia, jossa teksti: Pidetään liekkiä yllä! Sytytä uusi kynttilä vanhan sammuttua.

Pidän hyvin simppeleistä jutuista. Siksi en halunnut valtaisia kukkasomisteita, vaan hyvin yksinkertaista.

Astioina minulla oli meidän ASA Selection Quadrato -sarjan kuppeja, jotka täytin valkoisilla kivillä, muutamalla heinällä, jotka käänsin mutkalleen ja fuksian värisellä gerberalla.

Pienempii Quadrato -kuppeihin fuksian värisiä suklaasydämiä.

Ihanasti vieraat pitivät huolet kynttilöiden palamisesta ja lapset keksivät hyvin nopeasti suklaasydämet. Ne olivat tarkoitettukin syötäväksi.

Juhlatila vielä tyhjillään odottamassa juhlijoita.

Vieraille olimme laittaneet vinkiksi, että he voivat pihaamme saapuessa, siirtyä takapihalle juhlatelttaan odottamaan.

Kun kaikki oli valmista, pappi ja vieraat olivat saapuneet ja me miehen kanssa valmiina astumaan toista kertaa papin eteen antamaan lupauksemme, minulle iski kuin iskikin jännitys! Olimme hetken kahdestaan. Henkäisin miehelleni, että näin 15 vuoden jälkeen ja toista kertaa naimisiin mennessä, tämä ei olekaan rutiinia. Perhoset ovat vatsassa ja olo on hyvin herkkä. Hymyilimme toisillemme ja otimme käsistä kiinni ja siirryimme paikkaan, josta meidän oli tarkoitus lähteä kulkemaan telttaa kohti sisääntulolaulun alettua.

Sisääntulolauluna meillä oli Johanna Kurkelan Rakkauslaulu. Sen sanat ovat hyvin meille sopivat, se on hyvin kaunis laulu ja tilanteeseen soveltuva. Mieheni painoi kaukosäätimestä biisin alkamaan ja niin me lähdimme kohti juhlatelttaa kulkemaan.

Jos haluaa päästä fiilikseen mukaan, niin klik Rakkauslaulu soimaan samalla.

Minä itkin tässä vaiheessa jo todella vuolaasti! Niin herkkänä olin. Tuo laulu, oma rakas ja kaikki se tunne mikä tilanteessa oli.

Sisääntulomme aiheutti vieraissakin kyyneleitä. Heidän koskettuneisuuden ja ilonkyyneleiden vuoksi en sitten saanut koottua itseäni, vaan tämä toinenkin kerta meni minulla kyynelehtien. Olen aika herkkä kaikissa tällaisissa tilaisuuksissa, häät, ristiäiset jne.

No niin! Naimisissa taas! Tällä kertaa ei sukunimi vaihtunut, kun olin jo valmiiksi Hirvonen. Seremonian jälkeen otimme onnittelut vastaan ja joimme maljan. Vieraat saivat seurustella vapaasti, kun meistä otettiin hääkuvat.

Lasten puuhalaukut pääsivät heti käyttöön.

Meillä ei ollut boolia, mutta baaritiski oli. Jokainen sai itse tehdä mielensä mukaisen juoman. Baaripöydän vierestä löytyi jääkaappi, joka sisälsi alkoholittomia juomia, olutta, siideriä, lonkeroa jne.

Jos pää löi tyhjää, niin apu löytyi 1000 cocktailin kirjasta.

Ruokailu meillä oli hyvin yksinkertainen. Teimme itse, eikä meillä ollut tarjoilijoita. Siksi kylmäbuffa oli toimivin vaihtoehto.

Tällä kertaa minäkin hyörin keittiössä. Onneksi ihania auttavia käsiä löytyi oman ja miehen suvun naisista. <3

Jälkiruoaksi meillä oli hääkakku, joka oli tätini tekemä.

Kakku oli upea, mutta harmi, että se oli kokenut kovia kuljetuksissa. Tätini oli askarrellut upean koristeen kakun päälle. Siinä oli suuri valkoinen lilja ja kaksi perhosta. Kakku oli hieno, vaikka cake topper oli vähän rikkoutunut.

Ensimmäisissä häissä minä polkaisin ensimmäisenä. Tällä kertaa annoin miehelleni mahdollisuuden.

Meillä ei ollut pahemmin ohjelmaa. Vapaata seurustelua ja mukavaa yhdessä oloa tanssien, syöden ja laulaenkin SingStarilla. Yksi juttu kuitenkin oli. Lähetimme ilmapalloja ilmaan.

Ihana ja rakas työtoverini/ystäväni Sofia Virtanen kuvasi juhlissamme. Sain niin paljon ihania kuvia muistoksi, kun tällä kertaa meillä oli ammattilaiskuvaaja. Toki Sofia oli vieraanakin ja annoin ohjeeksi, että ei tarvitse kaiken aikaa kuvailla, että pääasiassa hän on vieras, ei töissä. Noh, tiedätte varmaankin miten siinä sitten kuitenkin kävi.

Kesällä 2005 juhlamme olivat paljon virallisemmat. Bileet ne silloinkin olivat, eivätkä millään tavalla jäykkiskemut. Silti tämä toinen kerta oli lämminhenkisempi, tunteellisempi ja jotenkin aidompi juhla, kuin ensimmäinen. Olimme nuoria ja ehkä häät oli tuolloin suorittamista. Ensimmäisistä häistämme voi käydä kurkistamassa täällä. Löysin netin syövereistä vanhan julkaisun häistämme.

Mikä sitten on eri tavalla? Noh, kesällä 2005 minä olin 22-vuotias ja 20 kiloa hoikempi. Olin tuolloin vielä vähän naiivi, kun nyt katson taaksepäin. Me olimme lapsettomia ja rakastimme toisiamme.

Nyt 20 kiloa painavampana, 9 vuotta (kuvassa 8 vuotta) vanhempana lapsiperheen äitinä rakastan edelleen tuota vierelläni olevaa miestä. Onneksi hänkin minua.

Olemme yhdessä kasvaneet ja kypsyneet nuorista aikuisiksi. Olemme eläneet läheisten menetyksiä ja saaneet uusia elämänalkuja. Olemme rakastaneet ja riidelleet. Olemme löytäneet toisemme, eronneet ja palanneet yhteen. Kaikki kokema on varmasti lujittanut ja vahvistanut meidän suhdetta.

Jokaisella sanotaan olevan se sielunkumppani. Minun on tässä. <3 Tänään ei miehen kanssa juhlita hääpäivää, mutta pian lähdemme kaksistaan rentoutumaan muutamaksi päiväksi. Juhlimme samalla kertaa tätä meidän toista ensimmäistä hääpäivää, miehen 37-vuotissynttäreitä & nimipäiviä, että myös meidän 16-vuotispäivää. Siitä on pian 16 vuotta, kun aloitimme seurustelun. Se tarkoittaa sitä, että puolet minusta on kuulunut miehelleni suurimman osan elämästäni.

Rakkaudentäyteistä kesää kaikille! <3

Kuvat: Sofia Virtanen (kuvat häistä vuodelta 2005 omasta albumista)