20 vuotta yhdessä - avoin kirje elämäni rakkaudelle
Tänään kirjoitan hyvin erilaisen postauksen. Tämä on avoin kirje aviomiehelleni. Avoin kirje miehelle, joka on puolisoni, lasteni isä, paras ystäväni, rakastettuni, jota olen rakastanut 20 vuotta. Tänään siitä on kulunut tasan 20 vuotta, kun meistä tuli pari. Tähän rakkaustarinaan mahtuu iloa, surua, rakkautta, pettymyksiä, riitoja, suutelua ja kaikkea siltä väliltä. Olemme kasvaneet nuorista aikuisiksi, olemme hakeneet toistemme rajoja sekä kasvattaneet toinen toistamme. Olemme Minna ja Pete, jotka ovat rakastaneet toisiaan 20 vuotta. Olemme menneet naimisiin, eronneet, saaneet lapsia ja menneet uudelleen naimisiin. Olimme olleet vuosia yhdessä ennen eroa, mutta nyt olemme olleet pidempään yhdessä kuin ennen eroamme. 20 vuotta on pitkä aika parisuhteelle nykyaikana. Taidamme olla aika harvinainen tapaus meidän ikäluokassamme.
”Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta. Silloin tuntemattoman, tunnen nyt, ja tunnustan. Sä olit vaara liian suuri kiertää, ja liian houkuttava ohittaa. En tiennyt kuinka kaikki voisikaan, niin palaa, polttaa.” – Rakkauslaulu / Johanna Kurkela
Rakkaalleni,
Olisitko ikinä arvannut, että siitä 15-vuotiaasta tytöstä tulee vaimosi? Jopa kahteen kertaan. Kun tapasimme ensimmäisen kerran, en olisi arvannut, että siinä edessäni on elämäni rakkaus. Mies, jota rakastan vielä 20 vuoden jälkeenkin. Ihminen, joka saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ja jaksamaan vaikeimpina aikoinani.
En kokenut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta aika pian tapailumme alussa aloin tuntea perhosia vatsassani. Minun piti vain katsoa mihin tämä johtaa, vai johtaako yhtään mihinkään. Parin viikon jälkeen en halunnut olla missään muualla kuin siinä sinun vieressäsi, kainalossasi sohvalla meidän kutupesässä, istua vieressäsi sinun rämäisessä, öljyä syövässä Mitsubishissäsi. Hyvin pian aloin tuntea rakastumista ja suurta kiintymistä sinuun. On vaikea muistaa kaikkea niin kauas, mutta muistan rakastuneeni sinun huomaavaisuuteesi. Kuuntelit minua, olit herrasmies ja halusit minulle parasta. Tämä asia ei ole muuttunut 20 vuoden aikana. Ei silloinkaan, kun minä halusin pois luotasi. Päästit irti, koska halusit minun olevan onnellinen, vaikka se tapahtuisi sinun oman onnesi kustannuksella.
”Joskus me eksytään, yksin pimeään. Huudetaan kunnes itketään. Sanat on turhia eikä ne tuu riittämään. Annan mun rakkauden enkä pyydä mitään. En oo unohtanu sitä mitä sanoin. En oo luovuttanu siitä minkä vannoin. Ja jos sanoinkin sen ääneen liian harvoin, niin sua jatkuvasti mielessäni kannoin.” – Antaudun / Reino Nordin
Pitkään kaduin eroamme, vaikka olimme palanneet yhteen. Nyt joitakin vuosia on mennyt katumatta. Olen tajunnut, että meitä piti sattua, meidän piti kävellä läpi se helvetti, meidän oli opittava tuntemaan itsemme aikuisena, yksilöinä, jotta pystyimme jälleen rakastamaan. Opin antamaan anteeksi itselleni. Molemmat kasvukipuilimme, mutta minä radikaalimpana persoonana uskalsin lopulta tehdä muutoksia. Salaa varmaan toivoin, että sinä tekisit pisteen kaikelle. Olen pahoillani, että satutin, mutta en kadu lopputulosta. Jos katuisin, katuisin sitä kaikkea mitä olemme nyt. Olemme nyt parempia toisillemme, ymmärrämme itseämme, jota kautta myös toisiamme. Olen tyytyväisempi elämääni nyt kuin silloin meidän ollessa parikymppisiä. Olen ymmärtänyt, että onni pitää löytää ensin itsestään. Vasta sen jälkeen sen voi jakaa toisen kanssa. Ei voi odottaa, että toinen ihminen tekee sen puolestani.
En koskaan unohda niitä ystäviemme 30-synttäreitä, joissa juttelimme eronneina useita tunteja. Unohdimme juhlia synttärisankareita, koska viihdyimme toistemme seurassa. Olimme avoimia toisillemme. Varmasti avoimempia kuin koskaan aikaisemmin olimme olleet edes itsellemme. Muistan vieläkin sen hetken, kun jalkamme koskettivat pöydän alla syödessämme vierekkäin. Tunsin sen saman säkenöinnin, jonka olin tuntenut ennen meidän kriisivuottamme. Sillä hetkellä tajusin, että se vetovoima on vielä tallella. Sillä hetkellä siellä synttäribileissä tajusin rakastavani sinua edelleen. Tai oikeastaan suostuin myöntämään sen itselleni. Meni vielä tovi ennen kun sinulle oivalluksestani ja tunteistani kerroin.
”Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun kun hetken päässä aamu odottaa. Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa. Oomme taas kuin kaksi lasta jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan.” – Kaksi vanhaa puuta / Juha Tapio
Onneksi uskalsit uuteen kokeiluun ja onneksi minä olen niin samperin sitkeä tyyppi, että en helposti luovuta. Kun minä haluan jotain, teen töitä sen eteen niin kauan, että saan haluamani. Mutta tahtoa se sinultakin rakkaani on vaatinut.
”Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa. On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista, että kuiskauskin on huuto. En vaihtais sekuntiakaan. En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja. En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja. Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt.” – Olet puolisoni nyt / Samuli Putro
Olemme kuin kaksi vanhaa puuta, jotka ovat jossain alla maan yhteen punoneet juuriaan. Kaksi niin hehkuvaa ja niin kaunista kirkkaana loistaa. Täällä mä oon vieläkin sun.
Parasta meidän suhteessa on, ettemme enää yritä muuttaa toisiamme. Olemme hyväksyneet toistemme puutteet ja vahvuudet. Sinä olet sinä ja minä olen minä. Sinun ei tarvitse muuttua minua miellyttääkseni, ja minä saan olla oma itseni. Tämä on ehkä tärkein oivalluksemme suhteemme kannalta. Meistä ei koskaan tule samanlaisia, eikä tarvitsekaan. Jaamme yhteisen arvomaailman ja tavoitteet yhteiseloomme. Sinä riität ja minä riitän.
Kiitos kun rakastat minua silloinkin, kun en sitä välttämättä ansaitsisi. Juuri silloin tarvitsen rakkauttasi kaikista eniten. Kiitos kun voin luottaa sinun olevan siinä vielä huomennakin. Olen niin kiitollinen, että annat tukesi minulle, et kyseenalaista kaikkia hullun keksintöjä, vaan annat minun olla minä. Olen ehkä vähän levoton sielu, mutta kestät sen. Olemme tässä asiassa toistemme ääripäät, mutta juuri se tuo elämäämme tasapainoa.
Enää moneen vuoteen emme ole olleet pelkästään me kaksi. Olemme vanhempia kahdelle lapsellemme. Olet paras isä lapsillemme. Vaikka arki onkin monesti kaoottista, en päivääkään vaihtaisi. Kun tätä kirjoittaessani sinä viikkaat lastemme pyykkejä, minä katselen selkääsi ja mietin, miten voisin pukea sanoiksi kaiken sen mitä tunnen? Toivon sinun tietävän, vaikka liian harvoin sitä sinulle sanon.
Vaikka olemme olleet niin pitkään yhdessä, edelleen odotan sinua töistä tai muista menoistasi kotiin. Kun itse olen töissä tai jossain työreissulla, odotan innolla kotiintuloa. En odota pelkästään lastemme näkemistä, vaan odotan myös sinua. Kun tulen jostain iltariennoista, mikään ei ole parempaa kuin kömpiä viereesi saman peiton alle.
20 vuotta on aika pitkä aika, vaikka se on kanssasi mennyt kuin siivillä. Vaikea edes ymmärtää, koska vastahan minä täytin 20. Miten olemme voimme olla yhdessä jo niin kauan? Paljon on muuttunut 20 vuodessa. Sen lisäksi, että toisella hiukset harventuvat, toisella perä leviää, rakkaus ja toistemme kunnioitus on kasvanut. Meillä on edelleen 20 vuoden jälkeen yhteisiä unelmia, yhteisiä tavoitteita ja halu olla toistemme seurassa. Havahdun välillä siihen, että ei tämä ole itsestään selvää näin monen vuoden jälkeen. Pidetään tästä kiinni, pidetään se kipinä yllä – vähintään toiset 20 vuotta.
Kommentit
Kiitos Mirveli! <3
Onnea teidän hääpäivänne johdosta! Nelikymppisillä on paljon vielä edessä. Itse vielä muutaman vuoden odotan sitä aikaa, mutta mies sen ylitti vuosi sitten. Hänellä kun on tällainen nuori villikkovaimo. 😀
Kirjoita ihmeessä. Veikkaan, että tämä avoin kirjeeni miehelleni tuntui syvämmällä sydämessä kuin jokin materiaali tai edes yllätysmatka. 🙂
Kommentit
Ihana ❤️ Pitää korjata meikki. Onnea teille! Meillä on mieheni kanssa 20v hääpäivä tänä kesänä. Paljon on tapahtunut ja nelikymppisillä taitaa olla vielä edessäkin 😊 tällainen kirje on kiva! Voisinkin rustailla omalle puolisolle jotain myös!
Kiitos Mirveli! <3
Onnea teidän hääpäivänne johdosta! Nelikymppisillä on paljon vielä edessä. Itse vielä muutaman vuoden odotan sitä aikaa, mutta mies sen ylitti vuosi sitten. Hänellä kun on tällainen nuori villikkovaimo. 😀
Kirjoita ihmeessä. Veikkaan, että tämä avoin kirjeeni miehelleni tuntui syvämmällä sydämessä kuin jokin materiaali tai edes yllätysmatka. 🙂
<3
<3
Voi ihana, mikä kirjoitus! Aukesi kyynelkanavat heti näin aamusta. Onnea ja halaukset kauniille serkku-tytölle ja hänen komealle miehelleen! 🙂 Meillä tulee tässä kuussa 18 yhteistä vuotta täyteen
Kiitos Pirjo! <3 Onnea teidän vuosipäiväänne! Pitkä on teidänkin taival ollut ja tulee olemaan.
Ihana! Liian harvoin sitä tulee rakkailleen sanottua, kuinka tärkeitä he ovat, juuri omina itsenään, ja kuinka onnellinen onkaan kaikesta yhdessä koetusta.
Paljon paljon onnea, iloa ja rakkautta tuleville vuosillennekin!
Kiitos sinulle! <3 Näinhän se on. Liian harvoin tulee sanottua rakkailleen miten tärkeitä he ovat. Yhteiset kokemukset (hyvät ja vaikeat) vain lujittavat suhdetta. 🙂 Otin tämän postaukseni jälkeen agendan, jossa yritän muistaa kiireen keskellä koskettaa ja sanoa. 🙂
Olipa kaunis kirjoitus, herkisti. Meilläkin takana 19 yhteistä vuotta, joista 16 naimisissa. Onnea ja rakkautta teille!
Kiitos, samoin teillekin Virve! <3 Ensi vuonna teilläkin pyöreät vuodet. 🙂
Kaunis teksti <3
Kiitos Minna! <3
Hei ihana Minna,
Miten kauniisti osaatkin pukea ajatuksesi sanoiksi. Ihailtavaa.
Onnea teille molemmille <3 <3
Kiitos JohannaG! <3
Oi miten kauniisti kirjoitettu! Olette rakkaita ❤️
Kiitos sinä! <3 Sinun ansiostahan tässä ollaan, kun halusit meidät naittaa yhteen. 😀
Tippa tuli linssiin lukiessa, vaikken ”tunne” teitä millään lailla. Onnea yhteisistä vuosista! Pystyn hieman samaistumaan, koska itselläni on hieman samanlainen tarina. Vuosia on takana ”vain” 12, sillä olen hiukan nuorempi. Minäkin aloitin seurustelun 15-vuotiaana, ja erosimme muutaman yhteisen vuoden jälkeen miehen kanssa 1,5 vuodeksi, jotta pystyimme aikuistumaan ja jatkamaan yhteiselämää. Nyt yhteisiä vuosia on jo pari enemmän, kuin ennen eroa. Toivottavasti voisin itsekin kirjoittaa tällaisen kirjoituksen, kun 20 vuotta tulee täyteen 🙂
12 vuotta on pitkä aika sekin. Kun nuorena löytää sen ”oikean”, jonka kanssa synkkaa ja haluaa tehdä töitä suhteen eteen, tulee kyllä hyvin usein ne kasvuntarpeet jossain kohtaa elämää. Uskon, että tekin näette 20-vuotispäivän yhdessä. <3
Ihana kirjoitus, ilon kyyneleet tulivat. Kaikkea hyvää tulevaan 🙂
Otin viime kuussa käyttöön voittamani Efva Attlingin Miss Butterfly -hajuveden. Kiitos vielä sinulle arvonnasta ja valinta-avustasi. Nimi kuvaa hyvin tätä hajuvettä, raikkaan kevyt ja kaunis, pidän siitä todella paljon.
Kiitos Aurinkoinen! <3
Ooh, se on kyllä niin houkutteleva! Ehkä minä sen ensi kevääksi hankin itselleni. Olen niin kade siitä sinulle. 😀
Miten kauniisti kirjotettu! <3 Paljon onnea teille! Ihailtavan pitkä taival teillä jo yhdessä takana! <3
Kiitos Mira! <3 Onhan meillä. Vaikea tajuta, kun vuodet ovat vierineet vauhdikkaasti.
Onnea <3 Mikä kirje, huh huh.. täällä kyyneleet valuvat solkenaan.
Voi äiti! <3 🙂
Niin kaunis tarina. Onnea tuleville vuosille.
Kiitos Maiju! <3
Enpä tiennytkään, että olette noin kauan pitänyt yhtä. Onnea teille!
Mulla ja miehelle tulee ensi kuussa myöskin 20 vuotta täyteen joista 10 naimisissa. Ei sitä sillon 15-vuotiaana kihlautuessa ekana vuosipäivänä koska ”mennää nyt kihloihin koska eka vuosipäivä ja se kuullostaa siistiltä” ajatellut ehkä että tässä ollaan edelleen, joten samaistun hyvinkin paljon.
Juu, olemme me! 🙂 Ei tätä meinaa itsekään tajuta.
Mutta minäpä en tiennyt, että myös te olette olleet noin pitkään yhdessä! Oletteko puolisosi kanssa samanikäisiä? Meillähän on 6 vuotta ikäeroa. Se oli alussa iso ongelma miehelleni, kun tyttöystävä oli niin nuori. Ulkoinen paine katos. 😉 Mutta se ei haitannut, jos ikääni ei tiedetty. Näytin 15-vuotiaana vanhemmalta.
Oikein paljon onnea teillekin tulevaan vuosipäivään! <3
Onnea teille! Olipa kaunis ja syvällinen kirjoitus
Voin kompata monessa kohtaa. Meillä tulee tänä vuonna yksitoista vuotta täyteen.
Kiitos Elise! <3
Teilläkin on jo reilusti vuosia. Onnea teillekin tulevasta vuosipäivästä! <3