Glitz & Glam

20 vuotta yhdessä - avoin kirje elämäni rakkaudelle

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Joulukuu 2001

Tänään kirjoitan hyvin erilaisen postauksen. Tämä on avoin kirje aviomiehelleni. Avoin kirje miehelle, joka on puolisoni, lasteni isä, paras ystäväni, rakastettuni, jota olen rakastanut 20 vuotta. Tänään siitä on kulunut tasan 20 vuotta, kun meistä tuli pari. Tähän rakkaustarinaan mahtuu iloa, surua, rakkautta, pettymyksiä, riitoja, suutelua ja kaikkea siltä väliltä. Olemme kasvaneet nuorista aikuisiksi, olemme hakeneet toistemme rajoja sekä kasvattaneet toinen toistamme. Olemme Minna ja Pete, jotka ovat rakastaneet toisiaan 20 vuotta. Olemme menneet naimisiin, eronneet, saaneet lapsia ja menneet uudelleen naimisiin. Olimme olleet vuosia yhdessä ennen eroa, mutta nyt olemme olleet pidempään yhdessä kuin ennen eroamme. 20 vuotta on pitkä aika parisuhteelle nykyaikana. Taidamme olla aika harvinainen tapaus meidän ikäluokassamme.

”Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta. Silloin tuntemattoman, tunnen nyt, ja tunnustan. Sä olit vaara liian suuri kiertää, ja liian houkuttava ohittaa. En tiennyt kuinka kaikki voisikaan, niin palaa, polttaa.” Rakkauslaulu / Johanna Kurkela

Joulukuu 2001

Rakkaalleni,

Olisitko ikinä arvannut, että siitä 15-vuotiaasta tytöstä tulee vaimosi? Jopa kahteen kertaan. Kun tapasimme ensimmäisen kerran, en olisi arvannut, että siinä edessäni on elämäni rakkaus. Mies, jota rakastan vielä 20 vuoden jälkeenkin. Ihminen, joka saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ja jaksamaan vaikeimpina aikoinani. 

En kokenut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta aika pian tapailumme alussa aloin tuntea perhosia vatsassani. Minun piti vain katsoa mihin tämä johtaa, vai johtaako yhtään mihinkään. Parin viikon jälkeen en halunnut olla missään muualla kuin siinä sinun vieressäsi, kainalossasi sohvalla meidän kutupesässä, istua vieressäsi sinun rämäisessä, öljyä syövässä Mitsubishissäsi. Hyvin pian aloin tuntea rakastumista ja suurta kiintymistä sinuun. On vaikea muistaa kaikkea niin kauas, mutta muistan rakastuneeni sinun huomaavaisuuteesi. Kuuntelit minua, olit herrasmies ja halusit minulle parasta. Tämä asia ei ole muuttunut 20 vuoden aikana. Ei silloinkaan, kun minä halusin pois luotasi. Päästit irti, koska halusit minun olevan onnellinen, vaikka se tapahtuisi sinun oman onnesi kustannuksella.

”Joskus me eksytään, yksin pimeään. Huudetaan kunnes itketään. Sanat on turhia eikä ne tuu riittämään. Annan mun rakkauden enkä pyydä mitään. En oo unohtanu sitä mitä sanoin. En oo luovuttanu siitä minkä vannoin. Ja jos sanoinkin sen ääneen liian harvoin, niin sua jatkuvasti mielessäni kannoin.”Antaudun / Reino Nordin

Elokuu 2005

Pitkään kaduin eroamme, vaikka olimme palanneet yhteen. Nyt joitakin vuosia on mennyt katumatta. Olen tajunnut, että meitä piti sattua, meidän piti kävellä läpi se helvetti, meidän oli opittava tuntemaan itsemme aikuisena, yksilöinä, jotta pystyimme jälleen rakastamaan. Opin antamaan anteeksi itselleni. Molemmat kasvukipuilimme, mutta minä radikaalimpana persoonana uskalsin lopulta tehdä muutoksia. Salaa varmaan toivoin, että sinä tekisit pisteen kaikelle. Olen pahoillani, että satutin, mutta en kadu lopputulosta. Jos katuisin, katuisin sitä kaikkea mitä olemme nyt. Olemme nyt parempia toisillemme, ymmärrämme itseämme, jota kautta myös toisiamme. Olen tyytyväisempi elämääni nyt kuin silloin meidän ollessa parikymppisiä. Olen ymmärtänyt, että onni pitää löytää ensin itsestään. Vasta sen jälkeen sen voi jakaa toisen kanssa. Ei voi odottaa, että toinen ihminen tekee sen puolestani. 

Lokakuu 2007

En koskaan unohda niitä ystäviemme 30-synttäreitä, joissa juttelimme eronneina useita tunteja. Unohdimme juhlia synttärisankareita, koska viihdyimme toistemme seurassa. Olimme avoimia toisillemme. Varmasti avoimempia kuin koskaan aikaisemmin olimme olleet edes itsellemme. Muistan vieläkin sen hetken, kun jalkamme koskettivat pöydän alla syödessämme vierekkäin. Tunsin sen saman säkenöinnin, jonka olin tuntenut ennen meidän kriisivuottamme. Sillä hetkellä tajusin, että se vetovoima on vielä tallella. Sillä hetkellä siellä synttäribileissä tajusin rakastavani sinua edelleen. Tai oikeastaan suostuin myöntämään sen itselleni. Meni vielä tovi ennen kun sinulle oivalluksestani ja tunteistani kerroin.

Toukokuu 2009

”Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun kun hetken päässä aamu odottaa. Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa. Oomme taas kuin kaksi lasta jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan.”Kaksi vanhaa puuta / Juha Tapio

Kesäkuu 2010

Onneksi uskalsit uuteen kokeiluun ja onneksi minä olen niin samperin sitkeä tyyppi, että en helposti luovuta. Kun minä haluan jotain, teen töitä sen eteen niin kauan, että saan haluamani. Mutta tahtoa se sinultakin rakkaani on vaatinut.

”Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa. On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista, että kuiskauskin on huuto. En vaihtais sekuntiakaan. En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja. En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja. Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt.” Olet puolisoni nyt / Samuli Putro

© Sofia Virtanen kesäkuu 2013

Olemme kuin kaksi vanhaa puuta, jotka ovat jossain alla maan yhteen punoneet juuriaan. Kaksi niin hehkuvaa ja niin kaunista kirkkaana loistaa. Täällä mä oon vieläkin sun.

Parasta meidän suhteessa on, ettemme enää yritä muuttaa toisiamme. Olemme hyväksyneet toistemme puutteet ja vahvuudet. Sinä olet sinä ja minä olen minä. Sinun ei tarvitse muuttua minua miellyttääkseni, ja minä saan olla oma itseni. Tämä on ehkä tärkein oivalluksemme suhteemme kannalta. Meistä ei koskaan tule samanlaisia, eikä tarvitsekaan. Jaamme yhteisen arvomaailman ja tavoitteet yhteiseloomme. Sinä riität ja minä riitän. 

Kiitos kun rakastat minua silloinkin, kun en sitä välttämättä ansaitsisi. Juuri silloin tarvitsen rakkauttasi kaikista eniten. Kiitos kun voin luottaa sinun olevan siinä vielä huomennakin. Olen niin kiitollinen, että annat tukesi minulle, et kyseenalaista kaikkia hullun keksintöjä, vaan annat minun olla minä. Olen ehkä vähän levoton sielu, mutta kestät sen. Olemme tässä asiassa toistemme ääripäät, mutta juuri se tuo elämäämme tasapainoa. 

Kesäkuu 2018

Enää moneen vuoteen emme ole olleet pelkästään me kaksi. Olemme vanhempia kahdelle lapsellemme. Olet paras isä lapsillemme. Vaikka arki onkin monesti kaoottista, en päivääkään vaihtaisi. Kun tätä kirjoittaessani sinä viikkaat lastemme pyykkejä, minä katselen selkääsi ja mietin, miten voisin pukea sanoiksi kaiken sen mitä tunnen? Toivon sinun tietävän, vaikka liian harvoin sitä sinulle sanon. 

Vaikka olemme olleet niin pitkään yhdessä, edelleen odotan sinua töistä tai muista menoistasi kotiin. Kun itse olen töissä tai jossain työreissulla, odotan innolla kotiintuloa. En odota pelkästään lastemme näkemistä, vaan odotan myös sinua. Kun tulen jostain iltariennoista, mikään ei ole parempaa kuin kömpiä viereesi saman peiton alle. 

Kesäkuu 2018

20 vuotta on aika pitkä aika, vaikka se on kanssasi mennyt kuin siivillä. Vaikea edes ymmärtää, koska vastahan minä täytin 20. Miten olemme voimme olla yhdessä jo niin kauan? Paljon on muuttunut 20 vuodessa. Sen lisäksi, että toisella hiukset harventuvat, toisella perä leviää, rakkaus ja toistemme kunnioitus on kasvanut. Meillä on edelleen 20 vuoden jälkeen yhteisiä unelmia, yhteisiä tavoitteita ja halu olla toistemme seurassa. Havahdun välillä siihen, että ei tämä ole itsestään selvää näin monen vuoden jälkeen. Pidetään tästä kiinni, pidetään se kipinä yllä – vähintään toiset 20 vuotta. 

Rakastan sinua tänään enemmän kuin eilen. Huomenna rakastan sinua enemmän kuin tänään. Kiitos näistä 20 vuodesta sekä vuosista tulevista.

X