Ekstrovertti vai introvertti - Mikä ihme minä olen?
Oletko sinäkin yhtä hämilläsi kuin minä silloin, kun lokeroidaan ekstrovertiksi tai introvertiksi? Luet jonkun somejulkkiksen avautumisen hänen introverttiudestaan. Seuraat LinkedInissä introverttien puolustuspuhetta heidän erilaisuudestaan. Törmäät asiantuntijan hyvään artikkeliin ihmisten erilaisuudesta ja jakautumisesta ekstrovertteihin tai introvertteihin. Teet jopa hauskoja testejä siitä kumpi olet? Riippuen päivästä tai kaudesta, olet välillä ekstrovertti ja välillä introvertti.
Olen aina ollut vähän sivustaseuraaja, kun on lokeroitu ihmisiä ekstrovertteihin ja introvertteihin. Osaan tässä kohtaa samaistua heihin, joilla on oman sukupuolensa kanssa vähän samaa – tunne ettei kuulu perinteisiin lokeroihin. Kuuluisiko minun tuntea kuuluvani johonkin, jotta voisin itseäni sivistyneesti esitellä olevani jokin – ekstrovertti tai introvertti.
Olen aina osannut samaistua ekstroverttiin sekä introverttiin. En ole koskaan osannut lokeroida itseäni kumpaakaan tai sitten olen halunnut lokeroida itseni molempiin.
Olen aina ollut ”social butterfly” eli sosiaalisissa tilanteissa luonteva. Osaan olla erilaisten ihmisten seurassa sekä keskustella sujuvasti. Small talk sujuu. Olen omalla maaperälläni verkostoitumistapahtumissa, uusien asiakkaiden tapaamisissa ja neuvotteluissa. Olen elementissäni ihmisten edessä ja parissa, ei väliä.
Mutta vastaavasti nautin suunnattomasti rauhasta, hiljaisuudesta ja yksin olemisesta. Sitä ei kahden lapsen perheessä ihan hirveästi tarjoilla, mutta tarvitsen niitä hiljaisia hetkiä, kun lapset ovat nukkumassa tai koulussa/eskarissa ja mies töissä. Saan omille ajatuksilleni tilaa ja lataan itseäni sosiaalisia tilanteita varten. Minulla on taas enemmän annettavaa, kun saa latautua rauhassa ja hiljaisuudessa. Vaikka pidän ihmisten parissa olemisesta ja esiintymisestä, se kuluttaa minua. Tarvitsen sen oman rauhan, jossa lataan itseni.
Vaikka sanoin, että small talk sujuu, pidän enemmän syvällisistä keskusteluista. On mahtavaa, kun kaksi samalla aaltopituudella olevaa ihmistä alkaa jakamaan syvällisiä kokemuksia rakkaudesta, itsetunnosta, painonhallista, peloista jne. Uppoudun keskusteluhetkiin. Ajantaju katoaa siinä vaiheessa.
Teen töitä ja koulutöitä tiimissä ja ryhmissä. Tykkään tehdä töitä myös muiden kanssa. Ravintola-alalla oikeastaan melkein joka paikassa työtä tehtiin tiiminä. Muutamia poikkeuspaikkoja oli, kuten pienemmät kahvilat, joissa oltiin yksin. Inhosin silloin nuorempana yksintyöskentelyä. Pystyin siihen, mutta inhosin sitä. Kauneusalalla työ alkoi olla itsenäisempää. Puolittain työtä tehtiin yhteisössä ja tiimissä, mutta oma tontti oli omalla vastuulla. Bloggaajana sitten taas olen todella itsenäinen ja työ on kyllä vähän yksinäistä. Sisällöntuotanto on yksinäistä työtä suurimmaksi osaksi. Muihin ihmisiin ollaan yhteydessä digitaalisten työkalujen kautta, mutta sellaista fyysistä yhteistyöskentelyä minulla ei oikeastaan ole.
Pidän työskentelystä yksinkin. Oikeastaan, juuri nyt se on minulle tutumpi tapa kuin tiimityöskentely. Onneksi opiskelu ”pakottaa” minut fyysisesti ja digitaalisesti tiimityöskentelyyn.
En osaa sanoa kumpi työskentelytapa on mieluisampaa. Molemmissa on puolensa ja molemmissa viihdyn ja en viihdy, koska kaikessa on puolensa ja puolensa. En tässäkään asiassa oikein lokeroidu kumpaankaan. Toisinaan työskentely tiimissä on yksin työskentelyä inspiroivampaa ja joskus taas toisin päin työ sujuu helpommin.
Sosiaalinen media, välillä olen aktiivinen, välillä en vaan jaksa. Toisinaan olen todella sosiaalinen somessa, toisinaan en haluaisi rekisteröidä yhtäkään punaisena vilkkuvaa merkkiä somekanavista. Haluaisin vain olla erakko. Blogiin sisällöntuotanto on helppoa, koska tämä on se minun työni myös. Muu some Glitz & Glamin Minnalle ja siviili-Minnalle on vaan välillä pakoilun kohteena. Ei kiinnosta näyttää naamaansa Instagramissa, ei kiinnosta sanoa mitään Facebookissa, WhatsApp tuuttaa ääriään myöten täynnä olevia ryhmäkeskusteluja. Ei huvita edes klikata tykkäyksiä, vaikka kuinka kuva on kiva tai sanoma minua puhutteleva. Se on vaan joskus vaikeaa, kun ei haluaisi olla olemassa somessa. Ja sitten välillä tykkään kaikesta mitä näen, kommentoin jokaiselle neuvoa kysyvälle ja jaan autuaasti omaa aikaani erilaisiin keskusteluihin uppoutuen. Ihan viime aikoina olen selkeästi taas alkanut sosiaalistua somessa, mutta en ole vielä huipussani.
Sanoin tuossa juuri, että ”Blogiin sisällöntuotanto on helppoa, koska tämä on se minun työni myös”. Tajusin, että sisällössäkin näkyy, minkälainen vaihe minulla on. Jos olen todella paljon ihmisten parissa, en jaksa blogissani olla syvällinen. Jos taas olen vähemmän ihmisten parissa, raotan syvällisemmin elämääni ja olen postauksissa avoimempi itsestäni. Vältän näitä aiheita silloin, kun elämä on täynnä ihmisten parissa olemista. Tuntuu, että en kuule omia syviä tuntojani, vaan kaikki ”kuulemisen” kyky menee itsensä lataamiseen.
Mikä minä olen? Miksi en lokeroidu mihinkään? Miksi olen aina vähän kaikkea, mutta en täydellisesti mitään?
Olet ambivertti!
”Luonteeltasi sijoitut introvertti-ekstrovertti -asteikolla hyvin keskivaiheille. Mahdollisesti pystyt ymmärtämään molempia ihmistyyppejä hyvin. Viihdyt ihmisten keskuudessa mutta silloin tällöin kaipaat myös omaa rauhaa. Suosittelemme lukemaan harhaluuloja introverteista -osion, sillä osa kohdista voi sopia sinuunkin.”
Olenko sitten ambivertti? Muutama vuosi sitten törmäsin termiin ambivertti. Vaikuttaisi siltä, että olen ambivertti, jos minut pitäisi johonkin lokeroon laittaa.
Nyt minut on saatu lokeroitua. Olen omassa laatikossani. Helpottiko se minua? Tavallaan, tavallaan ei. Tavallaan minun rationaalinen puoleni pitää tästä, että asioille löytyy loogisuutta ja syitä. Emotionaalinen puoleni kapinoi, että asioita lokeroidaan ja minut olisi laitettu tiettyyn laatikkoon, jossa sitten pitäisi pysyä ja olla. Minusta on aina vähän vaarallista liikaa lokeroitua. Olen huomannut, että se liikaa estää meitä elämästä ja toteuttamasta itseämme. Jos meille saatiin kouluaikoina iskostettua, että et ole hyvä matematiikassa tai olet pärjää musiikissa, uskot sen niin vahvasti, että et uskalla tai edes ymmärrä kokeilla siipiäsi uudestaan kypsempänä tai kypsyneemmässä tilanteessa. Jokainen tietää sen teorian horoskoopeista. Jos se lupaa jotain, ihminen ajautuu tilanteisiin, jotta horoskoopissa luvattu asia toteutuisi. Vastaavaa minä ajan takaa lokeroitumisen riskeistä, mutta vain lähinnä päinvastaisesti. Ihminen saattaa pelätä tarttua tilaisuuksiin, koska hänet on lokeroitu taitamattomaksi ko. tilaisuuteen. Tietysti voi käydä niinkin, että on jossain lokerossa, mutta ei koe olevansa enää sinne sopiva, mutta ei uskalla tulla sieltä ulos, koska sinne on kerran laitettu.
Minullehan on tehty parit testit, joissa on psykologisia testejä sekä sitten ominaisuuksia mittaavia juttuja. Ei lääketieteellistä, mutta psykologiaa vuosia lukeneen ammattilaisen tekemä ja tulkitsema. Minulla näkyi vahvasti kahtiajakautuminen. Epäiltiin, että olen huijannut testeissä. Että en ole sanonut mitä oikeasti haluan ja olen mieltä. Vaikea sanoa, koska tasapainoilen aina sen kanssa, että en pidä ääripäistä. Valitsen aina mieluummin keskitien. Onko se keino miellyttää muita vai olenko se minä pohjimmiltani? Sitä en tiedä aivan varmuudella, ehkä se on molempia. Uskon kuitenkin, että minussa on kaksi puolta. Siksi en ole selkeästi vahva ja erityinen missään, vaan pärjään kivasti ja jotenkin kaikessa.
Kommentit
On tietenkin hyötyä tietää asioiden syitä. 🙂 Mutta lokeroinnista en näe niin suurta hyötyä. Kun asioista tiedetään, puhutaan ja jaetaan tietoa, ymmärrys itseämme ja toisiamme kohtaan kasvaa ja kehittyy.
Itsekin olen helpottuneempi, että on myös tällainen ambivertti, enkä olekaan maanisdepressiivisyyden lievimpiä ilmentymiä tai sen suuntainen mielialahäiriöinen. Olen vaan kahden ääripään sekoitus. 🙂
Kommentit
Minusta nyt on jonkin verran ollut juttua siitä, että jako intro- ja ekstrovertteihin on vähän keinotekoinen. Olemme skaalalla, emme laatikoissa. Mutta monet rakastavat testata itseään ja peilata muihin ja tämä varmaan se tyypillisin testeistä, joita netissäkin pyörii. Itse määrittelen itseni sosiaaliseksi introvertiksi eli tykkään paljon ihmisten seurasta ja minulla on paljon ystäviä mutta olen kuitenkin helpommin tarkkailijan roolissa, väsähdän nopeasti ja suuntaudun vähän liikaakin pääni sisälle.
Tuo skaala on parempi. Skaalat liikkuvat ja antavat liikkumavaraa laatikoita paremmin. Mutta itseäni en saa ihan skaalaankaan osumaan.
Minullahan on vain ihan muutama ystävä. Kaksi ystävää ovat lapsuudesta asti. He ovat ne kaikista läheisimmät minulle. Sitten on muutama aikuisiällä, joiden kanssa olen aikuisiällä tutustunut ja joiden kanssa ystävyydeksi suhde muodostunut. Kavereita ja tuttuja minulla sitten onkin todella paljon. En ole oikeastaan koskaan tarkkailijan roolissa. Olen se supliikki seuralainen, joka small talkkaa sekä keskustelee syntyjä syvällisiäkin. Olen just tuota miettinyt, että olenko erakko ekstrovertti vai sosiaalinen introvertti? Kumpikin osuu ja ei osu. 😀
Ihan kuin olisit kirjoittanut minusta 😀. Olen miettinyt samaa ja jopa miettinyt onko minulla joku persoonallisuushäiriö, kun välillä liitelen ja kiinnostun muista ja välillä ahdistun melkeinpä kaikista ja ihmistentapaamiskiintiö on täysi. Ehkä se on vain tasapainottelua, en tiedä. Nyt on taas ollut parisen kuukautta jatkuvaa ihmisvilinää, tapaan ihmisiä jatkuvasti myös töissä. Ja nyt jo kysellään joulukuun jokaista päivää johonkin ja täytyy sanoa, että en pysty sopimaan mitään. En vaikka kyse on ystävistä ja muista kivoista tyypeistä. Yltiö-sosiaalisuudelle tuli stoppi. Pakko ladata. Muuten iskee ahdistus ja vitutus ja stressi. Joskus en ole tajunnut tai pystynyt latailemaan ja siitä seuraa kyllä se, että tilanne purkautuu kuitenkin jotenkin epämieluisasti. Töksäyttelen kavereille ja suunnilleen naputtelen sormia pöytään kelloa vilkuillen, että oisko jo aika lähteä.. Samalla päässä pyörii tekemättömät hommat ja viipyilen omissa ajatuksissani. Nyt kun kotona on lapset ja työkin on sosiaalista yksinolon tarve korostuu entisestään.
Jotkut kyllä ymmärtääkin sen jotkut taas ei.
Ps. Mua ei haittaa vaikka sinä et somessa päivitäkkään joka hetki. Sehän on vain raikas tuulahdus, kun näkyy sun pärstä. Jotkut somevaikuttajat jne kuulemma kokee painetta olla näkösällä koko ajan ja voihan se olla, että se seuraajien määrään jotenkin vaikuttaa, mutta mun mielestä naamat kuluu.. Jos ei ole mitään sanottavaa, ollaan hiljaa.
Sama! Itsekin miettinyt, että olenko maanisdepressiivinen, kun toisinaan menee niin lujaa ja toisinaan olen kuin lievästi masentuntu, joka käpertyy itseensä ja haluaa vain olla rauhassa. Joo, tiedänhän minä, että ei nyt ihan tällä diagnosi osu, mutta tiedät mitä tarkoitan. Ihmettelee itseään.
Nuorempana minulla on ollut enemmän ekstrovertin piirteitä. Todella vaikea silti hahmottaa, että ovatko ne olleet aitoja vai olenko tarvinnut laumaa hyväksynnän vuoksi. Tavallaan elin kaksoiselämää, nyt kun mietin. Minulla oli sosiaalinen elämä, mutta käperryin myös omaan sisäiseen maailmaan. En koskaan ole ollut sivusta seuraaja, mikä sitten taas on introvertin tyypillisin ominaisuus. Kun oma käytös ja kokemukset ovat niin ristiriidassa määritelmien kanssa, on vähän, että täh? Mikä minä sitten olen, kun muut osaavat nimetä itsensä joksikin.
Itse olen niin täys-introvertti ettei siihen mahdu edes epäilykselle sijaa. Joskus siitä lokeroinnistakin on jotain apua. Itse luulin pitkään olevani vain jotenkin outolintu. Nykyään luettuani introverttiydestä, ymmärrän itseäni paremmin, hyväksyn itseni paremmin, enkä enää koe että pitäisi koettaa olla jotain muuta mitä on, päinvastoin.
On tietenkin hyötyä tietää asioiden syitä. 🙂 Mutta lokeroinnista en näe niin suurta hyötyä. Kun asioista tiedetään, puhutaan ja jaetaan tietoa, ymmärrys itseämme ja toisiamme kohtaan kasvaa ja kehittyy.
Itsekin olen helpottuneempi, että on myös tällainen ambivertti, enkä olekaan maanisdepressiivisyyden lievimpiä ilmentymiä tai sen suuntainen mielialahäiriöinen. Olen vaan kahden ääripään sekoitus. 🙂
Oli pakko tehdä tuo testi. Olen myös ambivertti ja jakauma tasan 50% 😃 Tiedostan kyllä että olen vähän tuuliviiri… riippuu niin tilanteesta miten haluaa siihen suhtautua ja mielialasta!
En yllättynyt ollenkaan! 😂😉❤ Olemme niin samanlaisia tässä asiassa.