Missä sinä olet älykäs? Mitä pidät tyhmyytenä?
Törmäsin tässä hetki sitten täällä Anna.fillä pieneen kepeään artikkeliin, jossa käsiteltiin erilaisia älykkyyksiä. Toiset ihmiset koetaan älykkäiksi, mutta itse jotenkin uskon, että meillä jokaisella on omat älykkyysalueemme vahvuuksineen ja heikkouksineen. Tämän oman uskomukseni tueksi viittaan moniälykkyysteoriaan. Teorian loi Howard Gardner (kts. linkki Wikipediaan). Hänen mukaansa ihmisillä on 8 erilaista, itsenäistä älykkyyttä (hän lisäsi 8. älykkyyden myöhemmin).
Minullahan ei oikein ole sitä ns. kirjaälyä. En loista tenteissä. Jos olen lukenut: hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala… Mutta kun kysytään, että mikä hauki on, niin vastaankin orava. Eli en ole pänttääjä. Minun mieli leijuu omissa sfääreissään, kun yritän toistaa sitä, että hauki on kala. Mietin kaikkea muuta kuin sitä, mikä hauki on.
Mutta kun tehdään jotain konkreettisesti yhdessä tai yksin, pääsen loistamaan paremmin. Vuosia pidin itseäni tyhmänä, kun en ymmärtänyt, että me ihmiset olemme erilaisia. On väärin mitata ”älyä” ulkomuistilla. Olen vasta nyt aikuisena opiskellessani tajunnut, että ei tyhmä ihminen voi porskuttaa yli nelosen keskiarvolla. Ne kurssit, jotka pitävät sisällään tenttejä, näkyvät usein arvosanassakin. Ei kaikissa ole näin, mutta aika monessa.
Siitä tulen aasinsiltana retoriseen kysymykseen, minkälainen sitten on tyhmä ihminen? Minusta tuntuu, että jokainen meistä mieltää tyhmäksi sellaisen ihmisen, joka on sinua itseäsi heikompi siinä älykkyyden osa-alueessa, jossa itse loistat ja olet vahvoilla.
Annan artikkelissa oli hauska ja oikeasti epätieteellinen testi. Minusta testit ovat hauskoja. Teinpä testin kahteen kertaan, koska hyvin usein minulla on sellainen kahtia jakautuva fiilis testejä tehdessä. Olen aina kahden rajamailla, vaikka tässä testissä onkin väite, ja arviointi tehdään liikuttamalla pistettä skaalassa.
Yllätyyys! Ei mitenkään yllättävä tulos. Tiedän ja tunnen omia vahvuuksiani vuosi vuodelta paremmin ja paremmin. Tosin tämä herkkyys, joka minulla on, on se myös raskas toisinaan. Aistin jännitykset ja mielialat. Minulla on vain se paha tapa, että mietin ensimmäiseksi, että olenko minä tehnyt jotain, jonka vuoksi joku ihminen on etäinen tai suuttunut. Analysoin ja pohdin sekä yritän löytää syyn toisen mielialaan. Miksi vaan teen sen usein etsimällä syytä itsestäni? Tässä minulla on vielä opeteltavaa, että toisen huono mieliala ei aina voi olla minun syy.
Mutta entäs se toinen tulos?
Ah! No tietenkin! Loogista. Mutta se mikä on hassua, niin intrapsyykkinen älykkyys oletetaan olevan introvertin juttuja. Interpsyykkinen luultavasti ekstrovertin. Olen sitä mieltä, että olen molempia.
Välillä olen todella sosiaalinen ja haluan olla ihmisten parissa. Saan heistä inspiraatiota ja voimaa.
Välillä en vaan jaksa. Haluan vetäytyä, koska muiden ihmisten seura tuntuu vain niin uuvuttavalta. Tässä ei siis ole kyse mistään sairaudesta, vaan ihan omasta persoonastani. Sosiaalinen ja ihmisten parissakin viihtyvä ihminen taitaa joskus potea kausia, jolloin sosiaalisuus ei lataa, vaan se imee energiaa. Tarvitsen niitä aikoja, kun saan syvällisemmin pysähtyä pohtimaan itseäni ja omia tuntemuksiani.
Monesti tuntuu, että olen kaksi ääripäätä tai sitten niiden väliltä. Olenko joko-tai-ihminen? Vai ihannoinko keskitietä niin paljon, että en sovi mihinkään laatikkoon? Olenko sitten ambivertti inter-/intrapsyykkinen? En tiedä, mutta itsetuntemus tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta tärkeämmäksi osaksi minua.
Muistatko retorisen kysymykseni aikaisemmin tässä postauksessa? Arvaatko mitä miellän tyhmyydeksi?
Voisin esittää kysymyksen molemmin päin tahansa – mikä on sinun älykkyytesi, tai minkälainen ihminen on mielestäsi ”tyhmä”? Tyhmyyttä ja älykkyyttä on yhtä montaa erilaista. Saitko kiinni, mitä ajan takaa tällä ajatuksellani?
P.s. En ole aloittanutkaan äitienpäivälahjaksi saamaani kirjaa, vaikka tämä pohdintani antaisikin sellaisen mielikuvan. Idiootit ympärilläni -kirja avautuu vasta elokuussa, kun saan pidettyä vähän lomaa. 😉
Kommentit
Just tuo tekemällä oppiminen. Se on minun juttuni. Tuo vitsin kerronta kuulostaa tutulle. Minäkin olen se rikkinäinen puhelin, joka tekee omat lisäykset ja muokkaa tarinaa niin, että se ei ole samanlainen kuin kuulemani. 😀
Kun luin kohdan ”Mä en tiedä, millaista ihmistä pidän tyhmänä..”, tiesin miten tulet sitä jatkamaan. Minulla sama juttu. Itsekin pidän samoja asioita ”tyhmyytenä”.
Kommentit
Aika samoilla linjoilla sun kanssa” 🙂 Nyt vuosien saatossa kun on oppinut tietämään paremmin, sitä osaa käsitelläkin paremmin kaikkea ja samalla myös kehittämään itseä. Minäkin aina ajattelin, että olen tyhmä, kun en esimerkiksi oppinut koskaan lukemaan täysin suoraan nuotteja lukihäiriön vuoksi, mutta soitan pianoa ”korvakuulolla”, mitä monet eivät pysty tekemään. Lukeminen ja kirjoittaminen ei ole ollut mulle koskaan todella helppoa, joten siinä sitten leimautuu heti tyhmäksi. Ajattelin, että olen tyhmä, kun en pärjää tenteissä, enkä muista ulkoa kaikkea. Akateemisessa ympäristössä työskennelleenä inhoan sitä ajatusta, että millä tavalla siellä leimataan ihmisiä tyhmäksi. Mun mielestä älykkyyttä on niin montaa erilaista, ettei sitä voi määritellä vaikka matemaattis-loogisesti, kuten monet tuntuu tekevän. Sosiaalinen, musikaalinen ja vaikkapa liikunnallinen älykkyys on musta yhtä arvokasta. Minä ihailen ihmisissä yksilöllisesti aina sitä, missä he ovat hyviä. Oli se sitten vaikka tarjoilija, jolla on kyky muistaa asiakkaat. 🙂
Juuri tämä! Älykkyyttä on niin monenlaista. Harva on huippu jokaisessa osa-alueessa.
Minun miehellä ja lapsillani on myös tuo korvakuulolla soittamisen taito, vaikka eivät harrasta soittamista. Minulla ei sitä ole. Minun suurin heikkous on kielet. Olen alkanut epäilemään lievää lukihäiriötä, joka kyllä selittäisi monta asiaa. Pakko kyllä sanoa, että AMK:ssa opiskelu on yksi parhaita juttuja, joihin olen ryhtynyt. Olen oppinut paljon! Olen tajunnut omia vahvuuksiani.
”Minä ihailen ihmisissä yksilöllisesti aina sitä, missä he ovat hyviä. Oli se sitten vaikka tarjoilija, jolla on kyky muistaa asiakkaat. 🙂”
Sanoit hienosti! Tarjoilijan työ muuten on aika vaativaa tänä päivänä. Kenenpä ei nyt olisi, mutta halusin vain tässä siitä erikeen yleisesti mainita. Tarjoilijan työ on muuttunut pelkästä palvelutyöstä elämyksien tuottamiseksi. Muistava tarjoilija on muuten aina ihana kokemus. Maaliskuussa Serenaden Bon Vivantin eräs tarjoilija ilmaisi muistavansa meidät jo useilta matkoilta. 😀 Hän tuli oikein kyselemään meiltä rehellistä mielipidettä sen hetkisestä Nordic Menusta. Menuhan oli hyvä, mutta pystyimme rehellisesti hänen kanssaan keskustelemaan sen tylsyydestä. Tämä on sitä tilanneälyä, jota tarjoilijalla oli. 🙂
Tämä olisi voinut kuin olla mun kynästä, mäkin vastaisin orava 😀 Ja opin parhaiten tekemällä, en pänttäämällä. Jos mun pitää selostaa jokin kuulemani asia, vitsi tms. jollekin toiselle, olen se rikkinäinen puhelin kun en vaan muista, miten se asia oikein meni. Onneksi osaan ilmaista kirjoittamalla itseäni. Ja mulla sama, olen sosiaalinen ihminen ja rakastan kanssakäymistä mutta tarvitsen sitä omaa, yksinäistä aikaa. Parhaita hetkiä ovatkin ne vapaapäivät, jolloin mies ei tee etätöitä ja saan olla kotona yksin ^_^ ( vaikka häntä rakastankin yli kaiken ).
Mä en tiedä, millaista ihmistä pidän tyhmänä..no, ehkä sellaista välinpitämätöntä, joka ei ota toisia huomioon. Eli jos käyttäytyy moukkamaisesti, niin pidän sitä tyhmänä 😀
Just tuo tekemällä oppiminen. Se on minun juttuni. Tuo vitsin kerronta kuulostaa tutulle. Minäkin olen se rikkinäinen puhelin, joka tekee omat lisäykset ja muokkaa tarinaa niin, että se ei ole samanlainen kuin kuulemani. 😀
Kun luin kohdan ”Mä en tiedä, millaista ihmistä pidän tyhmänä..”, tiesin miten tulet sitä jatkamaan. Minulla sama juttu. Itsekin pidän samoja asioita ”tyhmyytenä”.