The Handmaid’s Tale on ollut maailmanlaajuinen menestys. Hulun alkuperäissarja on puhuttanut sen dystopisen maailmansa vuoksi, joka ei loppujen lopuksi ole niin kaukana todellisuudesta. Sarja pohjautuu kanadalaisen kirjailijan Margaret Atwoodin romaaniin Orjattaresi vuodelta 1985.

Katsoin tämän keskustelua ja ajatuksia herättävän sarjan kaikki kolme kautta muutamassa päivässä. Sarja imaisi mukaansa, vaikka toki välillä vähän tuskastuinkin toistoihin ja junnaamiseen. The Handmaid’s Talessa on omat ärsyttävyytensä, mutta silti sanon sitä loistavaksi sarjaksi, joka oikeasti laittaa peilaamaan sarjan tapahtumia omiin havaintoihin oikeasta elämästä.

”Vainotaanko sinua kotimaassasi sukupuolen, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisesi vuoksi?”

Tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen tai vaihtoehtoiseen nykyhetkeen kuvitteellisessa yhdysvaltalaisessa osavaltiossa Gileadissa. Tarinaa kerrotaan erään orjattaren, Junen näkökulmasta. Naiset ovat miesten omaisuutta, hedelmälliset naiset synnytyskoneita. Hedelmällisistä naisista tulee orjattaria ja he menettävät perheensä, oikeutensa kaikkeen, myös omaan kehoonsa, jopa oman nimensä.

Orjattaria kutsutaan isäntäperheensä miehen omaisuutena, June on Frediläinen (eng. Offred), komentaja Frederick ”Fred” Waterfordin mukaan. Homot ja lesbot ovat sukupuolipettureita, eikä tiedettä ja tutkimustyötä suvaita. Vaimot ovat miestensä alistamia, jotka taas alistavat yhdessä miehensä kanssa orjuutettuja ”synnytyskoneita”. Naisilla ei ole oikeutta lukea mitään, ei edes korkea-arvoisen komentajan vaimolla, sillä siitä menettää sormensa. Ihmisiä tapetaan hyvin pienistäkin syistä, sillä yhteiskunta on totalitaarinen. Yhteiskunnan normit, säännöt ja lait perustuvat Raamatun tulkintoihin.

Sarjan ehkä yksi koskettavimpia kohtia oli Kanadan rajavartijoiden kysymys Gileadista paenneelle naiselle: vainotaanko sinua kotimaassasi sukupuolen, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisesi vuoksi? Haetko turvapaikkaa Kanadasta?

 

The Handmaid’s Tale ei ole tuulesta temmattu

The Handmaid’s Tale sai ajattelemaan sekä havainnoimaan monia asioita, joita tapahtuu ympärillämme parhaillaan tai on jo tapahtunut Iranissa 70-luvulla. Sarjan myötä kiinnostuin lukemaan lisää, mitä Iranin vallankumouksessa silloin tapahtui. Vaikka The Handmaid’s Tale on fiktiivinen, on helppo löytää yhtäläisyyksiä todellisiin tapahtumiin ja ilmiöihin.

Hankamäki esittää kirjassaan muun muassa, että avioliiton sisäisen raiskauksen kriminalisointi on vastoin avioliiton ideaa.

Kesällä ajatushautomo Suomen Perusta julkaisi kohua aiheuttaneen Totuus kiihottaa -kirjan, jossa filosofi Jukka Hankamäki tieteellisyyden sijaan purki omaa kieroa mieltänsä. Oli hyvin pelottavaa lukea sellaista naisvihaa, varsinkin kun pamfletin julkaisijataholla on hyvin vahva kytkös poliittiseen puolueeseen, Perussuomalaisiin. Hankamäki esittää kirjassaan muun muassa, että avioliiton sisäisen raiskauksen kriminalisointi on vastoin avioliiton ideaa.

Tuotoksen ympärillä ollut keskustelu oli hämmentävä. Ensin perussuomalaisten keulanimet suosittelevat Hankamäen ”tutkimusta”, mutta kohun noustua sanotaan, ettei sitä kukaan lukenut ennen julkaisua. Mutta kaikista eniten minua hämmensi, miten perussuomalaiset naiset vaikenivat niin nopeasti ja antoivat tukensa puolueensa keulahahmolle. Kun otetaan huomioon herra Halla-ahon naisvihaa tihkuvat sanailut menneiltä vuosilta ja Hankamäen kirjan julkistustilaisuudessa suosittelut lukemaan sen, niin onhan tämä vähän surullista, että hiljaisena puolueen naiset vain hyväksyy.

Enempää mainosta en tälle roskalle anna. Jos jostain syystä olet onnistunut missaamaan tuon kesällä tapahtuneen, tässä linkki YLE:n tekemään juttuun.

 

Onko The Handmaid’s Tale vain raa’alla väkivallalla mässäilyä?

Olen lukenut todella paljon The Handmaid’s Talesta ennen kun olin katsonut yhtäkään jaksoa, mutta myös sen jälkeen. Yksi ikävä ilmaisu tuntui toistuvan ainakin joissakin suomenkielisissä kirjoituksissa: orjattaret ovat pakotettuja harrastamaan seksiä isäntiensä kanssa. Harrastamaan seksiä? Mielestäni tuo ilmaisu tavallaan vähättelee asiaa. Sarjassakin puhutaan raiskauksesta. Orjattaret raiskataan joka kuukausi hedelmälliseen aikaan ja joskus ns. luvattomasti. Eihän Gileadissa saa harrastaa seksiä, eikä kyllä raiskatakaan. Kerran kuukaudessa on lupa, oikeastaan velvollisuus, raiskata orjatar vaimonsa ollessa mukana seremoniassa. Tavoitteena siis hedelmöittää orjatar, mutta seksin harrastamisesta siinä ei ole kyse.

The Handmaid’s Talessa näytetään väläyksiä menneisyydestä, joka kertoo omaa tarinaansa siitä, miten Yhdysvalloissa ajauduttiin siihen tilanteeseen. Yksi mieleeni vahvasti jääneitä kohtia oli se, kun ääriliike Jaakobin poikien johtohahmot suunnittelivat limusiinin takapenkillä, miten saisivat tukea idealleen saada syntyvyys nousuun. Keksittiin, että vaimoille markkinoidaan hedelmällisten naisten raiskaus uudella termillä, seremonia. Keksittiin, että kehitetään ”seremoniaan” rituaalit ja vaimo pääsee mukaan siihen, niin se saa heiltäkin kannatusta.

Parempi ei ole koskaan kaikille parempaa. Se on aina joillekin huonompaa.”

Olen lukenut paljon kommentteja siitä, että The Handmaid’s Tale on väkivallalla mässäilyä, ja sarjan tekijöille esitetään kriittisiä kysymyksiä siitä, miten tämä kaikki kauhukuvasto auttaa naisten asemaa? Miten se edistää naisten oikeuksia ja parantaa heidän asemaa?

Kriittisten kysymysten esitys on mielestäni aina paikallaan. Itse kuitenkin näkisin asian niin, että kun tätä jo olemassa olevaa kauheutta esitetään viihteen kautta ja länsimaisessa ympäristössä, siihen on helpompi samaistua. Sitä ymmärtää vahvemmin, se muuttuu fiktiosta konkreettisemmaksi. Tästä yhtenä esimerkkinä oma tiedonhaluni ottaa vähän enemmän selvää, mitä Iranissa silloin 40 vuotta sitten tapahtui?

No auttaako se iranilaisnaisia? No ei. Mutta mitä enemmän me ihmiset – jotka olemme ihan hyvässä asemassa – näkisimme ympärillemme, sitä paremmin voisimme ymmärtää, mitä täälläkin voi tapahtua, jos annamme totalitarismille valtaa. Oli sitten kyse maahanmuutosta, koronan torjunnasta, uskonnollisista suuntauksista, ilmastopolitiikasta tai politiikasta ylipäänsä.

Kuten The Handmaid’s Talessakin, ei niihin kauheuksiin päädytty tuosta vain. Siinäkin kaikki alkoi hyvistä tarkoitusperistä, mutta totalitaarisuus otti lopulta vallan. Kuten sarjan keskeinen hahmo, komentaja Fred, eräässä jaksossa vastaa Junelle: ”Parempi ei ole koskaan kaikille parempaa. Se on aina joillekin huonompaa.”

Niinpä niin.

Aikansa jaksoja tuijoteltuaan meinaa omassa arjessaankin vastata miehelleen “Praise be” (ylistetty olkoon) ja “May the Lord open” (herra avatkoon)! Eikä unohdeta “Blessed be the fruit” eli siunattu olkoon hedelmä!

Voisiko The Handmaid’s Tale toteutua länsimaisessa yhteiskunnassa?

Olen ennenkin sanonut, että liiallinen fanaattisuus saa minun karvani pystyyn. En kestä mitään äärimmäisyyksiä, enkä kriittisyyden puutetta, enkä vastakkainasettelua. Niin valitettavaa kuin se onkin, juuri nuo asiat, joita inhoan, ovat enenevissä määrin äänekkäämpiä ja kannatetumpia.

The Handmaid’s Talen dystopia ei ole kaukana meidän länsimaalaisten todellisuudesta, sillä ei siihen tarvita kuin muutama fanaattisia, omaa asiaansa ajavia. Kun riittävän karismaattinen ja fanaattinen onnistuu liittoutumaan, hankkimaan valtaa ja hyödyntää mielipiteisiin vaikuttamisen tekniikoita, on kaikki mahdollista. Valeuutisia, algoritmeja ja vallankaappaus armeija apunaan sekä politiikkaa, totalitaarinen yhteiskunta voi syntyä.

Katsoin tosiaan kaikki kolme tähän mennessä ilmestynyttä kautta The Handmaid’s Talea. Neljäs kausi tulee ensi vuonna. Odotan sitä, mutta toivon kovasti, että tarina saataisiin päätökseen sen myötä. Pelkään, että tuottajat alkavat ahnehtia, ja lopputuloksena on monen kauden sarja, joka vaan toistaa samaa päättymättömältä nauhalta, eikä enää pysty olemaan uskottava.

The Handmaid’s Talen kaikki kolme kautta löytyvät HBO Nordicilta, kaksi kautta on katsottavissa Viaplayltä ja YLE Areenasta löytyy vain kolmannen kauden viimeiset jaksot enää muutaman päivän ajan.

Aikansa jaksoja tuijoteltuaan meinaa omassa arjessaankin vastata miehelleen “Praise be” (ylistetty olkoon) ja “May the Lord open” (herra avatkoon)! Eikä unohdeta “Blessed be the fruit” eli siunattu olkoon hedelmä!

Että blessed be the fruit! Tällaisia ajatuksia minulle The Handmaid’s Tale sai päähäni. Miten itse käsittelit mielessäsi sarjaa?

Lue myös:

Netflix-vinkki: The Umbrella Academy

Netflix-vinkki: Dark

Netflix-vinkki: Black Mirror

Huippumaskeeraaja haussa

5 parasta sarjaa katsottavaksi

X