Glitz & Glam

Tunnistatko feikkitilit somessa ja valemediat verkossa? Havaitsetko niiden tarkoitusperät?

Useiden suomalaisten media- ja informaatiolukutaidon heikkotaso huolestuttaa minua hieman. Oletko sinä valveutunut somessa ja verkossa? 

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Kuva: Pexels

Useiden suomalaisten media- ja informaatiolukutaidon heikkotaso huolestuttaa minua hieman. Oletko sinä valveutunut somessa ja verkossa? 

 

Feikkitilit eli valetilit ovat someajan yksi vitsauksista. Tiesitkö, että pelkästään Facebook arvioi, että noin viisi prosenttia alustalle perustetuista tileistä on feikkitilejä.* Se on huikea määrä!

*Lähde: Facebookin blogi, 2019

Koska Facebook on pitkään osannut poistaa feikit jo ennen ilmiantoja, ovat feikkitilien luojat ja käyttäjät joutuneet opettelemaan entistä tarkemmiksi. Olen itsekin havainnut, että valetilit on toteutettu pitkäjänteisesti ja entistä ovelammin. Niitä myös hyödynnetään nykyään entistä ovelammilla tavoilla.

Useat ovat oppineet tunnistamaan valetilit ja erilaiset trollaajat keskusteluista sekä valemediat verkossa. Silti vieläkään kaikki eivät niitä tunnista. Kaikkein ilmeisimmät ovatkin vielä helposti tunnistettavissa, mutta eivät kaikki. Tavallisin vinkkihän on katsoa, milloin sometili on luotu ja minkälaisia kavereita tai seuraajia tilillä on tai kuka/ketkä vastaavat median toimituksesta.

Olen ollut vähän hämmentynyt siitä, miten harvat kuitenkaan huomaavat feikkitilit tai saati niiden tarkoitusperät. Tämä ilmenee usein ihmisten tapana kommentoida ja jakaa sisältöjä eteenpäin omalle verkostolleen ilman minkäänlaista kyseenalaistamista.

Vaikka media- ja informaatiolukutaidon kehittämisestä puhutaan paljon, edelleen näen päivittäin somessa ihmisiä, jotka eivät havaitse feikkitilejä ja niiden vilpillisyyttä. On ollut erittäin yllättävää, miten paljon edelleen tapahtuu ns. rakkaushuijauksia, joihin on yllättävän nuoretkin haksahtaneet.

Kuva: Pexels

Otan nyt yhden esimerkin, jota olen pidempään sivusilmällä seurannut Facebookissa. Olen ilmiantojakin tehnyt, mutta Facebookin ylläpito ei osaa tulkita tiliä feikiksi, koska se näyttää aidolta tililtä ja se on perustettu muutamia vuosia sitten. Vaikka olen 99 % varma, että kyseessä on valetili, en kuitenkaan kerro nimeä täällä blogissani, koska aina on se pieni mahdollisuus, että olisinkin väärässä, jolloin syyllistyisin kunnianloukkaukseen.

Tämä naishenkilön nimeä kantava Facebook-tili on aktiivinen erilaisissa Facebook-ryhmissä. Feikkitili kuuluu usean kaupungin puskaradioryhmiin sekä kaikenlaisiin muihin lähes moderoimattomiin ryhmiin. Feikkitiliä käyttävä ei niinkään osallistu toisten keskusteluihin, vaan jakaa ns. valemedian/roskasivustojen artikkeleita, joihin liittää mukaan saatesanat, joilla saadaan herätettyä keskustelua. Nyt viime aikoina muutamat ovat tunnistaneet profiilin käytösmallista sen feikiksi, joten tiliä hallinnoiva on tehnyt erilaisia keskustelua herättäviä kysymyksiä ryhmäläisille. Ne kyllä tulkitsen jälkien peittelyksi ja muiden epäilyjen häivyttämiseksi.

Roskasivustot tunnistaa ensimmäisenä siitä, että artikkeleilla ei ole nimettyjä kirjoittajia, natiivimarkkinointia ei ole merkitty asianmukaisella eli lainsäädäntöä noudattavalla tavalla, eikä sivustolta aina edes löydä toimitusta nimeltä mainittuina. Tai jos löytyy, niin hieman Googlea käyttämällä selviää bisnesten ja yritysten epämääräisyys, kun jonkun sisällöntuotantoyrityksen osoite on keskellä peltoa, eikä yritystietoja jakavista sivustoista löydy juuri mitään tietoa ko. yrityksestä.

Vastuullisesta mediasta löytyy aina toimitus, yrityksen avainhenkilöt, yritystietoja jakavilta sivustoilta löytyy runsaasti tietoa yrityksestä. Artikkeleilla on aina jutun kirjoittajan nimi. Vastuullisella medialla ei ole haamukirjoituksia, ne kuuluvat lähinnä yritysten omiin julkaisuihin, eivät journalistisiin artikkeleihin. Jos tekstin kirjoittaja puuttuu tai nimi vaikuttaa tekaistulta, kyseessä on mitä ilmeisimmin mis- ja disinformaatiota levittävä sivusto, tai jopa malinformaatiota levittävä sivusto.

Lue myös YLE:n vinkit valemedioiden tunnistamisesta.

Kuva: Pexels

En ole havainnut kertaakaan, että tuo feikkitiliksi epäilemäni olisi jakanut missään suuressa Facebook-ryhmässä toisten blogikirjoituksia tai edes Iltalehden tai Iltasanomien viihdeuutisia. Ne ovat aina olleet jonkun roskasivuston, joka on yleensä kopioinut hömppäuutisensa joltain toiselta medialta. Ja useinhan nuo sivustot kuuluvat samalle omistajalle. Muka-artikkeleja linkitellään ristiin rastiin niin sivustoilla kuin somessa, jonka avulla huijataan algoritmejä.

Klikkiotsikko ja hieman provosoivat saatesanat saavat useat ihmiset klikkaamaan linkkiä ja/tai kertomaan kommentteihin omat vahvat mielipiteensä. Näin Facebookin algoritmit tulkitsevat sisällön kiinnostavaksi, jonka seurauksena julkaisua näytetään aina vaan isommalle määrälle ryhmään kuuluvia.

Näin klikkikalastelu toimii ja linkitetty roskasivusto saa liikennettä. Se on heille rahaa mainostuloina tai vaihtoehtoisesti valemedian tekstisisällöllä ajetaan omaa tai jonkun maksavan tahon agendaa. Se voi olla poliittista, uskonnollista tai kaupallista.

Harmittomalta vaikuttavia roskasivustoja yhdistää yleensä nettikasinomainokset ja muilta medioilta kopioidut sisällöt. Ja sitten on näitä ärsyttäviä, keksittyjä tarinoita, joilla yritetään moraalisella opetuksella saada hankittua jakoja somessa. Nämäkin ovat usein muualta kopioituja, jotka nekin hyvin usein keksittyjä tai urbaanilegendoja, joita on kerrottu jo aikaa ennen somea.

Nämähän eivät sinällään ole meille klikkaajille suoranaisesti haitallisia, mutta ne altistavat luomaan vääränlaisia mielikuvia. Vielä yksi vinkki, josta tunnistat tuollaisen vähän harmittomamman roskasivuston. Vaikka klikkasit somesta sivustolle jotain ex-miehen tai vaimon moraalisesti oikeutettua kostoa käsittelevään sepustukseen, huomaat sivuston alaosassa lukuisia nostoja ja ohjauksia katsomaan jonkun nuoren naisen ”kuumia” bikinikuvia jne.

Haitallisia artikkeleja ovat terveyteen liittyvät jutut, jotka sisältävät mis- tai disinformaatiota, sekä propagandan väritteiset kirjoitukset, jotka eivät noudata journalistin eettisiä ohjeita tai saati olisivat edes totta.

Kuva: Pexels

Tiesithän, että kolumnit ja blogit ovat yleensä mielipide- ja kokemuspohjaisia, eivät täysin puolueettomia, eksaktia tietoa ja absoluuttista totuutta. Olen sanonut useissa postauksissani, että muistakaa kyseenalaistaa lukemaanne, jopa minun blogissani! Toki minua sitoo tietyt säännöt. Jos kirjoittaisin selkeästi haitallista sisältöä, siihen puututtaisiin. Toimin vastuullisen median sivustolla, joten minuunkin sovelletaan jossain määrin journalistin ohjeita.

Kun seuraavan kerran näet somepahoinvoinniksi tulkitsemaasi kommentointia, kannattaa pohtia, onko kyseessä sittenkään henkilön pahoinvointi. Kyseessä saattaa olla feikkitili, joka pyrkii ajamaan omaa agendaansa. Se voi olla melko harmitonta ja yksittäinen tapaus. Mutta se voi olla myös isosti organisoitua ja yhteiskunnallisesti erittäin haitallista.

Jos tämän päivän postauksen aihe tuntuu vieraalta, niin eräs fiktiivinen elokuva avaa aika hyvin, miten radikalisoituminen voi tapahtua tänä päivänä ja miten meihin vaikutetaan. Netflixistä löytyy nettitrollaajasta kertova, puolalainen elokuva, Vihaaja (eng. the Hater). Se on katsomisen arvoinen ja ajatuksia herättävä.

Toinen suositteluni onkin sitten dokumentti, the Great Hack. Dokumentissa puhutaan paljon siitä, miten teknologia kerää meistä tietoa. Tässä asiayhteydessä kuitenkin suosittelen tarkastelemaan dokumentissa kerrottuja keinoja vaikuttaa vaalien äänestystuloksiin, kuten ilmeisesti kävi Trumpin vaaleissa 2016 ja Britanniassa Brexitin äänestyksessä.

Lisäksi haluan vielä suositella FaktaBaarin Informaatiolukutaito-opasta, joka on suunnattu opettajien ja oppilaiden digitaalista informaatiolukutaitoa kehittäväksi oppaaksi. Hyvää materiaalia kaikille sukupolville.

Miten on, tunnistatko sinä feikkitilit, valesivustot/roskasivustot ja niiden mahdolliset tarkoitusperät?

 

Lue myös:

Ekstrovertti vai introvertti – Mikä ihme minä olen?

Solidaarinen tukeni tietovarkauden ja kiristyksen uhreille

Lyhyt avautuminen – Mikä minua ärsyttää

X