Vuodet vierivät, minä muutun
Eilen minun mittariini tuli vuosi lisää. Olen nyt 36-vuotias. Yksi 10 vuotta on mennyt vauhdikkaasti. Olette varmasti nähneet kuvapareja. Toisessa kuvassa ensimmäinen profiilikuva Facebookissa ja toisessa uusin kuva. Tarkoituksena katsoa, kuinka ihminen on muuttunut vuosien aikana. Minun kuvaparini näytti tältä. Oikeasti taisi olla niin, että ensimmäinen kuva on 2007 vuoden puolelta. Niin ainakin muistelisin, mutta se on minun ensimmäinen profiilikuvani Facebookissa, jonne rekisteröidyin alkuvuodesta 2008. Oikeasti välissä on 11 vuotta.
Teitkö itsestäsi samanlaisen? Minkälainen muutos sinussa oli tapahtunut?
Huomasin, että en katsellut 10 vuotta nuorempaa Minnaa kaihoten. Oikeastaan katsoin itseäni ylpeänä vuoden 2018 kuvasta. Joo, olenhan minä 10 vuodessa vanhentunut. Se on luonnollista. Mutta samalla olen muuttunut sisäisestä maailmasta todella paljon. Olin aivan eksyksissä tuossa vanhemmassa kuvassa. Joo, onhan minulla karut kulmakarvat, mutta siihen aikaan kulmakarvamuoti oli ohuempi. Vaikka minulla on uudemmassakin kuvassa meikkiä, olen pehmeämpi. Olen kaikin puolin pehmeämpi nykyään kuin 10 vuotta sitten. Meikkaan ja pukeudun pehmeämmin, tyylini on pehmeämpi, olen fyysisesti ”pehmeämpi” ja minulla on pehmeämmät arvot. Vaikka olen pehmeämpi, olen vahvempi kuin ollessani kovan kuoren takana piilossa. Oikeasti olen aina ollut pehmo, mutta minulla oli todella kova kuori, jonka takana olin piilossa.
Sen kovan kuoren rakensin esiteini-iässä. Sen takana oli helppo olla piilossa. Olen aina ollut herkkä ja pehmo, mutta kuoren takana olin turvassa. Olen miettinyt, että vaikka ihminen muuttuu ulkoisesti vuosien varrella, ehkä suurin muutos tapahtuu sisäisessä maailmassa. Muutumme kaiken aikaa. Ulkonäkömme muuttuu kaiken aikaa, mutta niin muuttuu luonteemmekin sekä tapamme katsoa maailmaa.
Näiden kuvien aikaan olen ollut nuori. Katsoin maailmaa nuoren silmin. En pitänyt itsestäni. En arvostanut itseäni. Elin muita varten ja muita miellyttääkseni.
Jotenkin olen sitä mieltä, että näin 36-vuotiaana ei ollenkaan haittaa olla pehmo. Olen vahvempi kuin koskaan aikaisemmin olen ollut, olen rohkeampi kuin koskaan aikaisemmin olen ollut, enkä pelkää enää yhtä paljon epäonnistumista kuin olen aikaisemmin pelännyt. Pelko epäonnistumisestani kahlitsi minua nuorempana. Kun tässä on nyt ehtinyt kulkea läpi kiirastulien ja pudottu monttuihin, mutta kaikesta lopulta selvitty ja pystyyn noustu uudelleen, tiedän, että minä selviän. Siksi on paljon helpompi kokeilla ja hypätä pois mukavuusalueilta, kun on elämässä jo kokenut epäonnistumisia ja niistä oppinut. Epäonnistuminen opettaa enemmän kuin onnistuminen. Mutta kuka nyt epäonnistumisesta tykkäisi? Ei kukaan, mutta silti epäonnistumisen voi kääntää omaksi voitoksi. Tietenkin pelkään vieläkin epäonnistumista, eihän siitä pelosta voi täysin päästä koskaan. Kuitenkaan se ei ohjaa minua niin vahvasti kuin aikaisemmin.
Olen nyt 36-vuotias ja ikääntymisestä huolimatta, vuosi vuodelta tyytyväisempi itseeni. Hyvä muutos, kun tykkää itsestään vuosi vuodelta enemmän. Edelleen mietin liikaa, mitä muut ajattelevat, mutta kaiken aikaa vähenemissä määrin. En vielä ole täysin vapautunut omista kahleistani, mutta ehkä vielä jokin kaunis päivä olen. Nyt olen vielä sen verran kesken matkallani, että en edes tunnista kaikkia kahleitani, vaikka tiedän niitä olevan.
Kommentit
Oi kiitos -klaudia! ❤
”Maailmankuva on avartunut ja empatia sekä ymmärrys kanssaihmisten motiiveista on lisääntynyt. Se ei tietenkään tarkoita, että välttämättä hyväksyisi kaikkea tai kaikkia ihmisten valintoja mutta jyrkkyys on vähentynyt.”
Minulla aivan sama! Nuorena ajatusmaailma oli niin joko tai. Nyt olen niin harmailla alueilla ja keskitiellä, että psykologisissa testeissa epäiltiin minun valehtelevan, kun olin niin keskellä tuloksissa. En vaan pidä äärimmäisyyksistä ja joko tai -ajattelusta. Mitä ihmisiin tulee, kukaan ei ole vain syntynyt k-päiseksi tai tee tyhmiä valintoja. Kaikki on näkökulmasta, josta itse katsoo ja sen toisen ihmisen taustoista, kokemuksista ja yms. Eräs mentaalivalmentaja kerran hienosti havainnollisti näkökulman. Hän laittoi pullon keskelle huonetta. Pyysi sitten meitä jokaista kertomaan mitä pullosta näkee. Osa näki etiketissä tekstin se ja se, joku ei nähnyt mitään tekstiä. Asiasta olisi voinut väitellä hamaan loppuun asti, että onko etiketissä tekstiä vai ei. Toinen ei voinut nähdä sitä omasta näkökulmastaan. Hänen olisi pitänyt siirtyä nähdäkseen etiketin tekstit. Eli pitää jotenkin mennä toisen asemaan, jotta pystyy näkemään hänen näkövinkkelistä maailman. Se on aina erilainen, sillä jokainen meistä näkee sen eri tavalla. Toiset vähän samanlaisesti, toiset aivan eri tavalla, mutta jokainen näkee kokonaisuuden omalla tavallaan.
Perässä tullaan, sillä ei kauaa, kun minäkin 40 täytän. Hassua vaan, kun äskenhän minun äitini täytti 40. Hän itsekin oli sitä mieltä ja kauhisteli, että kuinka hänen tytär voi täyttää 40 vuotta 4 vuoden päästä. 😅 Hän itse täyttää silloin 59.
Nuoruutta ihannoidaan, mutta minusta nykyään ihanasti tuodaan esiin ikääntymisen hyviä puolia ja muotimaailma ei pidä enää niin tiukkaa rajaa iän puolesta. On huippumalleja, jotka eivät enää ole ihan nuoria. Eikös joskus ollut, että ura oli täysin ohi ennen 30 ikävuotta? Nykyään mahdollisuuksia on enemmän, vaikka ikää olisikin. Minun luokkakaveri on yli 40. Jouluna hän valmistui ja elää nyt tavallaan uutta elämää. Veikkaan, että hän on nyt onnellisempi kaikin puolin kuin 20 vuotta aikaisemmin. 🙂
Eli kippis ikääntymiselle. Sehän siinä on hyvä, että sen asian kanssa ei koskaan ole yksin. Se koskee ihan jokaista, siis ihan jokaista!
Kommentit
Synttärionnittelut!
Kiitos! ❤
Sähän oot ollu hottis läpi elämän 😘. Paljon onnea!!!
Mä oon vielä puolisen vuotta kans 36.. yayyy. Tämä piti ihan laskimella laskea, sen verran on ikä menettänyt merkitystään, että ei muista.. Vai onko sitä jo nii vanhuuden höperö 😂
Heh, kiitos! 😊 Minä ihan punastelen täällä.
Olemme siis samanikäisiä! Joo, ei sitä aina muista ikäänsä. Tulee sellaisia black outeja, kun ei muista ikäänsä. 😅
Mää en tajua, miksi nuoruutta ihannoidaan ja kaihotaan. Mun mielestä elämä on niin paljon parempaa ja ihanempaa yli 30-vuotiaana ku alle. Sitä paitsi mun mielestä ihmisistä tulee iän myötä paljon paremman näköisiä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
Minusta tuntuu, että kaiken aikaa vähemmän ja vähemmän. Toki, onhan edelleen sitä syvälle juurtunutta ja opittua käyttäytymismallia siitä, että nuoruuskuvia katsellaan kaiholla ja nuoruutta ihannoidaan. Mutta minusta tuntuu, että sekin on hieman muuttunut. Minä ainakin tykkään itsestäni enemmän näin yli kolmekymppisenä. 🙂
Onnea synttärinä! Se on aina juhlimisen paikka. 🙂 Itse oon kärsinyt jonkin asteisesta ikäkriisistä viimeisen puolen vuotta. Syksyllä tuli täyteen 40 vuotta ja se jotenkin pysäytti. Että tässä olisi niinkuin hyvässäkin lykyssä puolet elämästä elelty. Toki ikä alkaa näkyä ulkonäössäkin, silmänalusryppyjen peittäminen käy hankalammaksi vuosi vuodelta, mutta sairastelujen myötä ajatukset ovat kolunneet hieman syvemmissäkin vesissä.
Kypsymistä on, onneksi, tapahtunut ulkonäön lisäksi juuri omissa asenteissa, ajatuksissa ja suhteessa toisiin ihmisiin. Maailmankuva on avartunut ja empatia sekä ymmärrys kanssaihmisten motiiveista on lisääntynyt. Se ei tietenkään tarkoita, että välttämättä hyväksyisi kaikkea tai kaikkia ihmisten valintoja mutta jyrkkyys on vähentynyt. Ja totta on sekin, että itsevarmuus on kasvanut itsetuntemuksen myötä. Ei siis välttämättä huonoa ollenkaan mutta silti edelleen tietty nuoruuden ihannointi on laukaissut itsessä ikääntymisen tuskan. Ei silti, ikäkriisiä eräälle vastaantulleelle ihmiselle tuskailtuani, meinasin tikahtua, kun hän luuli minun kriiseilevän 30 vuotiskriisiä. 😀 Ja hei, sinun kuvistasi omaan silmään osuu koko matkalta kaunis nainen mutta kieltämättä uusimmissa kuvissasi olet vielä paljon hehkuvampi ja juuri lempeämpi, kuten itsekin itsestäsi tunnistat. Itsensä hyväksyminen ja ymmärtäminen kaunistaa meistä jokaista. <3
Oi kiitos -klaudia! ❤
”Maailmankuva on avartunut ja empatia sekä ymmärrys kanssaihmisten motiiveista on lisääntynyt. Se ei tietenkään tarkoita, että välttämättä hyväksyisi kaikkea tai kaikkia ihmisten valintoja mutta jyrkkyys on vähentynyt.”
Minulla aivan sama! Nuorena ajatusmaailma oli niin joko tai. Nyt olen niin harmailla alueilla ja keskitiellä, että psykologisissa testeissa epäiltiin minun valehtelevan, kun olin niin keskellä tuloksissa. En vaan pidä äärimmäisyyksistä ja joko tai -ajattelusta. Mitä ihmisiin tulee, kukaan ei ole vain syntynyt k-päiseksi tai tee tyhmiä valintoja. Kaikki on näkökulmasta, josta itse katsoo ja sen toisen ihmisen taustoista, kokemuksista ja yms. Eräs mentaalivalmentaja kerran hienosti havainnollisti näkökulman. Hän laittoi pullon keskelle huonetta. Pyysi sitten meitä jokaista kertomaan mitä pullosta näkee. Osa näki etiketissä tekstin se ja se, joku ei nähnyt mitään tekstiä. Asiasta olisi voinut väitellä hamaan loppuun asti, että onko etiketissä tekstiä vai ei. Toinen ei voinut nähdä sitä omasta näkökulmastaan. Hänen olisi pitänyt siirtyä nähdäkseen etiketin tekstit. Eli pitää jotenkin mennä toisen asemaan, jotta pystyy näkemään hänen näkövinkkelistä maailman. Se on aina erilainen, sillä jokainen meistä näkee sen eri tavalla. Toiset vähän samanlaisesti, toiset aivan eri tavalla, mutta jokainen näkee kokonaisuuden omalla tavallaan.
Perässä tullaan, sillä ei kauaa, kun minäkin 40 täytän. Hassua vaan, kun äskenhän minun äitini täytti 40. Hän itsekin oli sitä mieltä ja kauhisteli, että kuinka hänen tytär voi täyttää 40 vuotta 4 vuoden päästä. 😅 Hän itse täyttää silloin 59.
Nuoruutta ihannoidaan, mutta minusta nykyään ihanasti tuodaan esiin ikääntymisen hyviä puolia ja muotimaailma ei pidä enää niin tiukkaa rajaa iän puolesta. On huippumalleja, jotka eivät enää ole ihan nuoria. Eikös joskus ollut, että ura oli täysin ohi ennen 30 ikävuotta? Nykyään mahdollisuuksia on enemmän, vaikka ikää olisikin. Minun luokkakaveri on yli 40. Jouluna hän valmistui ja elää nyt tavallaan uutta elämää. Veikkaan, että hän on nyt onnellisempi kaikin puolin kuin 20 vuotta aikaisemmin. 🙂
Eli kippis ikääntymiselle. Sehän siinä on hyvä, että sen asian kanssa ei koskaan ole yksin. Se koskee ihan jokaista, siis ihan jokaista!