Glitz & Glam

Elämäntapamuutos: ruokavalio - miten ja mitä syön?

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Minkälainen ruokavalio minulla on? Lupasin kirjoitella ravintopuolestani ja jakaa omia jo opittuja ruokailutapoja ja ihan niitä arjen ruokia. Olen tässä pari kuukautta kirjoitellut elämäntapamuutoksestani. Aika alkuvaiheessa tässä vielä olen, mutta sitäkin motivoituneempana.

Banaaniletut, pensasmustikoita ja mansikoita

Käytän tämän postauksen kuvituksena kännykällä napsittuja ateriakuviani. Tämä aamupalakuva banaaniletuista on kyllä kameralla otettu kuva. Viime viikolla kirjoitin postauksen inhokistani banaanista, joka 34 vuoden jälkeen vihdoin maistuu lettujen muodossa.

Olen tosiaan tässä elämäntapamuutoksessani/-remontissani kiinnittänyt huomiota siihen mitä syön ja miten usein syön. Lähtökohta oli tosiaan se, että söin 1-3 kertaa vuorokaudessa. Yleensä vain kaksi, joista se ilta olikin yhtä hiilarien mättöä pohjattomassa nälässä. Noista lähtökohdistani olen kertonut aikaisemmissa elämäntapamuutos -postauksissani.

Nyt tehtäväni on syödä 5 kertaa päivässä, 3-4 tunnin välein. Myönnän, että aika usein se on vain 4 kertaa, mutta pääsen paljon siihen 5 kertaankin. Se niin riippuu heräämisajastani tai nukkumaanmenoajasta. Lisäksi terveellisempi syöminen on agendani.

Me Trying To Eat Healthy

Me trying to eat healthy like… ??

Julkaissut Memes 5. syyskuuta 2016

Onko muillekin tuttu fiilis? Minulle on! Olen laihduttanut elämäni aikana lukuisia kertoja ja syönyt terveellisemmin. Tähän nykyiseen tilanteeseen suurena erona on se, että nyt teen hyvää terveellistä ruokaa. Aikaisemmin olen yrittänyt nälissäni närkkiä ruokia, jotka eivät ole olleet mitenkään maistuvaa. Kuinka pitkään sellaista elämäntapaa jaksaa? No ei pitkään! Rakastan hyvää ruokaa. Olen ensimmäiseltä ammatiltani kokki, ja työskentelin ravintola-alalla 10 vuotta. Minulle ruoanlaitto on luontevaa ja olen aina ollut sellainen, joka tykkää valmistaa ruoan melko alusta asti. Mutta ruuhkavuosien pukatessa päälle, muuttui tämän ruokaa rakastavan ihmisen tavat ja periaatteet. En muuttunut täysin einesihmiseksi, mutta huomasin liiankin usein nappaavani puoliksi valmiita vaihtoehtoja. Nopeus oli valttia, koska kiire painoi ja jaksaminen oli koetuksella.

Minun personal trainerini Juuso ei tee minulle valmiita aterialistoja, joita pitäisi orjallisesti noudattaa. PT:ni on ohjeistanut ja kannustanut oikeaan suuntaan. Olen saanut ravinto-oppia, joka ei sillä tavalla ole minulle mitenkään uutta tietoa, mutta on aina hyvä käydä läpi tuttujakin juttuja, joista tavallaan itse kokee sellaisen uuden suhteen ruokaan ja ravintoon. On uuttakin tietoa tullut ja olen lähtenyt rohkeasti kokeilemaan hänen ehdottamia ruoka-aineita. PT:ni ei demonisoi mitään. Mikään ei ole absoluuttisen kiellettyä, mutta niitä vähemmän hyviä tulee käyttää harvemmin. Tällainen kultaisen keskitien rakastaja arvostaa tätä mentaliteettia. Mikään ei minua saa enempää kapinoimaan, kuin ehdottomuudet. Elämä ei vaan oikein toimi tietyissä asioissa tiukoilla ehdoilla ja ehdottomuuksilla.

Tiedättekö miksi terveellinen ruoka maistuu nykyään paremmin? Miksi ruokavalio on parempi?

Syön rasvoja! Kuinka moni muu teistä on kasvanut hysteriseen rasvojen välttelyyn? Minä nostan käden ylös. Aikaisemmilla kitudieeteilläni rasvat vedettiin alas. Oikeastaan saattoi mennä päiviä lähes nollarasvoilla. Eihän se ole tervettä, eikä ole ratkaisu pitkällä tähtäimellä. Ei ihme, että ratkesin aina lopulta. En siis tietenkään syö rasvaisia lihapiirakoita tai pekonia. Mutta paistan ruokia pannulla ja käytän paistamiseen voita. Sisäinen pikkukokkini kiittää tätä. Voi saa kaiken maistumaan mehevämmältä. Lisäksi käytän manteleita ja avokadoa, joista sitten saan muunlaisia rasvoja. Niin ja vähän oliiviöljyäkin tulee käytettyä.

Toinen juttu ruoassa on se, että olen vähentänyt prosessoidun ruoan määrää. Suosin raaka-aineita, joita ei ole käsitelty tai ne ovat aika vähän käsiteltyjä. Luomun määrää haluaisin vielä vähän kasvattaa. Siinä ovat vaan hinta ja saatavuus ongelmallisia. Mutta ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu, joten hiljakseen kohti parempaa.

Paistettua siikaa, perunamuusia, höyrytettyjä porkkanoita ja parsakaalia sekä vihersalaattia (baby-pinaattia, kurkkua, avokadoa ja viinirypäleitä)

Kalaa meillä on jo vuosia pyritty syömään kerran viikossa. Noh, se on välillä mennyt hyvin, huonosti ja välillä hyvin huonosti. Nyt olemme oikeastaan melkein joka viikko syöty kerran tai kaksi kalaa. Olen alkanut käyttää vaaleita kaloja kirjolohen lisäksi. Meillä lapset tykkäävät kalasta, mutta minä olen ollut vähän laiska valmistamaan sitä. Lisäksi olen vähän kranttu kalojen suhteen. Inhoan silakkaa, muikkujen ruodot ovat ärsyttäviä jne. Joskus vaalea kala on tuoretta, mutta olen alkanut valmistaa vaikka pakasteseitifileistäkin aterioita. Nekin maistuvat kun voissa paistaa.

Baby-pinaatista tuli suuri herkku. Sehän on paljon parempaa kuin vihreät salaatinlehdet! Kun vielä ravintoarvoakin vertailee, niin olemme nyt sitten satsanneet siihen.

Savustettua lohta ja kvinoa, baby-pinaattia, paprikaa, miniluumitomaatteja, kurkkua, avokadoa, kukkakaalia ja puolikas kananmuna

Ruokahävikki on pienentynyt suuresti, kun meillä aina joku syö myös lounasta. Nyt olemme kaikki neljä kotona, niin nyt meitä on neljä syöjää, mutta aikaisemmin lapset olivat koulussa ja päiväkodissa, mies töissä tai kotona ja minä usein kotona. Edellisillan rääppeistä saa hyvin kasattua lounaan, eikä lounaan tarvitse olla niin suuri, kun päivällisellä syödään toinen lämmin ateria.

Omeletti naudanjauheliha- ja juustotäytteellä, guacamolea ja vihersalaattia

Syön avokadoa käytännössä päivittäin. Sillä on valtaisasti terveydellisiä vaikutuksia ja se täyttää vatsan. Onneksi tykkään avokadosta. Harmillisesti se vain on aika hintavaa.

Kananmunia syön myös aika paljon. Periaatteessa minun ei pitäisi syödä kolmea (keltuaista) enempää viikossa, koska kolesterolini ovat kohollaan ja se on lisäksi minulla sukurasite. Olen kuullut ja lukenut kananmunan vaikutuksesta kolesteroliin hyvin ristiriitaista tietoa. Uusimpien tutkimuksien mukaan se ei vaikuttaisikaan, mutta näistä on aika vaikea ottaa tolkkua. Päätin nyt aluksia tehdä niin, että syön munia sen minkä syön, kun muuten syön terveellisesti. Syksyllä on kuitenkin kontrolli, joten jos siellä ei näy laskua, niin sitten ryhdytään miettimään asiaa uudelleen. Tässä vaiheessa se kananmuna on vaan niin hitsin kätevä minulle. Siitä saa paljon kaikkea tarpeellista ja auttaa jaksamaan. Lisäksi pidän kananmunista.

Välillä herkuttelen väli- tai iltapalalla. Syön raakasuklaata. Olen jo useamman vuoden tykännyt tummasta ja vahvasta suklaasta. Kun siitä hitsin sokerikoukusta on päässyt eroon, raakasuklaakin maistuu oikeastaan makealle. Raakasuklaa tavallaan kuuluu ruokavaliooni, mutta en syö sitä joka päivä. Yleensä otan 2-3 palaa, mutta toisinaan perjantaiherkkuni saattaa olla koko patukka. Suurin lempparini on tähän mennessä ollut Puhdistamon inkivääri-lakritsiraakasuklaa.

Mutta kyllä sitä välillä tulee vedettyä ihan sitä perinteistä ”mättöäkin”. Tässä erään illan iltapala. Ben & Jerry’sin uutuusjädejä Topped Salted Caramel Brownie ja One Sweet World. Ennen näitä pystyi vetämään puoli purkkia kerralla. Enää ei tämäkään annos meinannut mennä. Ovatko nämä vain niin makeita vai onko nyt vaan vähäsokerinen elämä herkistänyt makuhermoni niin, että liian makea oikein kirvelee suuta?

Epäilen vahvasti tuota jälkimmäistä, sillä suolan maistan nykyään herkemmin. Ennen lisäsin suolaa lähes kaikkiin omiin annoksiini, koska en ole halunnut lasten syövän liian suolaista ruokaa. Nykyään minä olen se joka valittaa marinoimattomista broilerifileistä, että ovatpa suolaisia. Ne kun tosiaan ovat aika usein valmiiksi suolattuja.

Muutama päivä sitten kokeilin pitkästä aikaa karkkia. Ei minulla ollut sellaista ihan pakko saada, mutta vähän teki mieli kun lapsille avasin heidän karkkipäiväpussin. Meillä oli peli-ilta perheen kesken, joten ajattelin, että kokeillaan nyt sitten!

Haluan oppia kohtuuteen. Haluan oppia siihen, että otan karkkia kuten normaalit ihmiset. Ei kuten tässä klipissä. 😀

No miten arvelette minulle käyneen? Söinkö vain ne karkit, jotka etukäteen varasin? Vai alkoiko peli-illan aikana käsi käymään lasten karkkikupilla? Minä hitsi vie tyydyin vain kouralliseen! Wuhuu! Eikä edes tehnyt tiukkaa. Hyvältä ne maistuivat, mutta minä hallitsin tilannetta, eivät karkit. Jesh!

Ja tosiaan olen tehnyt muutenkin vähän parempia valintoja. Oli tuossa taannoin miehen ja minun krapulapäivä illanistujaisten jälkeen. Sen sijaan että olisimme syöneet noutoruokaa, söimme kotitekoista roskaruokaa. Tämä kun ei ole ihan niin paha valinta kuin esimerkiksi mäkki tmv. Itse grillatut burgerit, joissa paljon ihan hyvääkin sisältöä.

Mutta miltä tuntui tällaisen ruoan jälkeen? No ihan hirveältä. On muuten ihan käsittämätöntä tajuta ja kokea se, että sillä on ihan älyttömästi merkitystä mitä syö. Jos vetää hiilarihöttöä, on olokin voimaton, väsynyt ja pöhöttynyt. Olen vihdoin tajunnut sen, että ruoka voi olla voimistava ja piristävä. Ennen se on minulle ollut väsyttävä tekijä. En muuten ole ollut ainut joka tässä perheessä on huomannut saman. Energiataso sen kun vaan lataantuu tietynlaisella ravinnolla ja toisenlaisella se laskee roimasti.

Laitan esimerkin yhden päivän aterioistani. Nämä kuvat eivät ole samalta päivältä, mutta voisivat hyvinkin olla.

Aamupala

Rakastan tuorepuuroa! Aika usein tulee syötyä tuorepuuroa aamupalaksi. Käytän turkkilaista jogurttia, johon sekoitan Sadonkorjuupuuron hiutaleita ja vähän lisään auringonkukan-, kurpitsan- ja pinjansiemeniä. Joskus käytän chiansiemeniä. Päälle ripottelen marjoja ja yön yli jääkaapissa liotettuja manteleita. Joskus tuoreiden tai pakkasmarjojen sijaan käytän goji-marjoja tai kuivattuja karpaloita.

Joskus syön ihan keitetyn puuron. Sen kanssa se keitetty muna on usein tarpeen, sillä olen huomannut proteiinien auttavan jaksamaan. Joskus aamupala on kepeämpi, enkä syö proteiinia. Näissä tapauksissa olen nukkunut sen verran pitkään, että lounasaikaan ei ole niin pitkä aika.

Lounas

Tykkään syödä lounaalla kevyemmin ja päivällisellä tuhdimmin. Joskus ne menevät toisinkin päin, mutta yleensä lounas on keveämpi. Paahdettu paprika-bataattikeitto on ihanaa. Tällaisia kasvispohjaisia keittoja en oikein osaa syödä ilman leipää. Niinpä silloin nappaan rinnalle kaura- tai ruisleipää.

Välipala

Koska tässä kokonaisuudessa ei vielä ollut proteiineja niin paljon, niin välipalaksi Skyr ja vesimelonia. Mieheni tykkää paljon Skyreistä. Minun suuhuni jotkut maistuvat aika tunkkaisilta. Mutta tämä lime-inkivääri on ihan sairaan hyvää!

Päivällinen

Päivällisellä tulee yleensä syötyä jotain hiilaria liha-, lintu- tai kalatuotteen kanssa. Tällä kertaa valitsin broilerin rinnalle vain salaattia, avokadoa ja tuoretta ananasta. Söin aamupalaksi ja lounaaksi hiilihydraatteja.

Iltapala

Illalla syön unta tukevia aineita. Vältän nykyään kahvia, mutta kyllä sitäkin tulee juotua iltamyöhällä. Tässä iltapalassa nappasin marjoja, koska niitä oli sekä vähän viinirypäleitä. Mantelit ja kananmuna antavat kylläisyyden tunnetta ja niistä saa hyviä rasvoja. Vihreän teen makeutan hunajalla.

Yritän siis miettiä kokonaisuutta. Rakennan päivän niin, että aterioissani on erilaisia rasvoja, proteiinia ja hiilihydraattiakin saa olla. Niitä käytän kuitenkin maltillisemmin ja niitä ei ole runsaasti jokaisella aterialla. Jos syön jo päivällä hiilareita, vältän niitä illasta ja toisinpäin. Yleensä kuitenkin hiilarit kuuluvat päivälliselle enemmän kuin lounaalle, mutta vaihtelen tätäkin vähän. Mikä nyt vaan sattuu päivän kuvioon paremmin.

Tadaa! Elämäntapamuutoksessa on meillään 7. viikko PT:n ohjeiden ja oppien mukaan. Alussa painon hidas lasku ja välillä pieni (satojen grammojen) nousu meinasi lannistaa minua. Tein ison työn pääni sisällä siitä, että en ala nipistelemään syömisistäni. Olen lukuisat kerrat laihduttanut kitudieeteillä ja pilannut niillä ja vuosia kestäneellä liian harvoin syömisellä aineenvaihduntani. Nyt alkaisi näyttää siltä, että se hiljakseen roihahtaa käyntiin. Tämä suurempi painonlasku muuten tapahtui reilussa viikossa. Eilen tein ensimmäisen mittauksen vyötärölle ja lantiolleni sitten alkumittauksen (joka oli 1.5.). Vyötäröltä on lähtenyt 5 senttiä ja lantiolta 3 senttiä. Voi vitsi jee! Salillakin olen huomannut sen, että taljalla reisitukeen ei tarvitse sulloa paksuja reisiä, vaan ne sen kun solahtaa säätöjen ollessa kohdassa 2. Niin ja tuntee sen myös vaatteissa ja omassa olossakin. Minun ”varastoni” ovat hieman huvenneet. Menneissä elämäntapamuutoksissani laihdutuksissani minulta on lähtenyt tyyliin viikossa tuo sama määrä kiloja, mutta ei senttejä. Se kertoo siitä, että tällä kertaa lähteneet kilot eivät ole pelkkää nestettä. Rasvaakin on saattanut lähteä. Elimistöni ei ole kuiva ja tyhjä, eikä lihakseni katoa samoissa määrin, kuin niillä minun kitudieeteilläni on käynyt. Tuo tieto on minulla ollut jo silloin, mutta kun tunne ja järki eivät aina ole yhtä mieltä. Ne eivät aina suostu kulkemaan käsi kädessä keskenään. Nyt ne kaksi ovat joutuneet tulemaan paremmin toimeen keskenään. En anna tunteen vaikuttaa liikaa, vaan annan sen järjenkin olla äänessä. Näin tehdään pitkän tähtäimen muutosta.

Laihtuminen ei ole se minun ainut tavoite. Haen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siksi en puhu laihduttamisesta ja käytä niitä miljoonaan kertaan kokeiltua huonoja menetelmiä. Nyt kun en enää hysteerisesti vältä rasvoja, enkä ole totaalikieltäytyjä, voin paljon paremmin myös henkisesti. Päivä päivältä ajatus epäonnistumisesta projektissani hälvenee. Tällä kertaa ruoka ei ole pahaa, eikä minun tarvitse nähdä nälkää. Minun ei tarvitse taistella herkkuja vastaan, koska säännöllinen ateriarytmi ja minulle hyvää tekevä ravinto pitävät mieleni vahvana. Aivojeni ei tarvitse käskeä minua syömään nopeita hiilareita polttoaineeksi. Siksi minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aika helppoa syödä terveellisesti. On niitä päiviä kun ei vaan kerta kaikkiaan ehdi syömään 3-4 tunnin välein. Silloin se nälkä käskee tarttumaan sellaiseen, jolla saa nopeasti verensokeria nousuun. Kun verensokeri on pysynyt tasaisena, tätä ei tapahdu minulle. Lisäksi nykyään tiedän ähkyn ja kylläisyyden eron. Kun ruokaa saa pitkin päivää, sitä ei tarvitse tankata varastoon. Syömistä ei tarvitse lopettaa ähkyn tunteeseen. Sitä ruokaa kun saa taas 3-4 tunnin päästä uudelleen. Noh, ihanteellisessa maailmassani se olisi aina 3-4 tuntia. Joskus se lipsahtaa huomaamatta 5-6 tuntiin. Mutta opettelen vielä. Ei heti voi täydellisyyttä odottaa – edes itseltään!

Salipukeutumista vol. 1. #salivarusteet #aktiivi #elämäntapamuutos #peiliselfie #pukuhuoneselfie

A post shared by Minna | Glitz & Glam (@glitz8glam) on

Fiilis on niin älyttömän paljon jaksavampi. Ei toki vielä täysin energinen, mutta selkeästi olen jo parempaan suuntaan. En halua syödä väsyttävää ruokaa, joka turvottaa ja saa olon huonoksi. Ihminen niin tottuu kaikkeen – myös siihen väsymykseen ja pahaan oloon. Kun siitä pääsee edes hetkeksi irti, loksahtaa päässä palikoita kohdilleen ja sisäistää sen mistä ne terveydestä intoilevammat aina puhuvat. Kun elää siinä omassa sumussa, jossa on vaan väsynyt ja yrittää selvitä päivän kerrallaan, ei yksinkertaisesti käsitä miten suuri ero on hyvällä ja huonolla ravinnolla ja ateriarytmillä.

Tällainen kurkistus minun elämäntaparemonttini ravintopuoleen. Tällainen on minun ruokavalio. Tuli aika pitkä juttu. Jouduin jättämään joidenkin aiheiden syvällisemmän pohdinnan ja avaamisen väliin, mutta ehkä niistä sitten kirjoittelen omia syventäviä postauksia.

Ihan pakko kysyä, että löytyikö jutuistani samaistuttavia juttuja? Itsestäni ainakin tuntuu, että kun luen jonkun omista ongelmista vuodattavien juttuja, niin usein tuntuu kuin itsestään lukisi. Meitä monia taitaa yhdistää samat ongelmat. Meillä on samoja murheita ja kompastuksia, olimme sitten millä tahansa BMI:llä varustettuja.

Oikein kivaa torstaita kaikille!

X