Elämäntapamuutos

Elämäntapamuutos: liikunta ja oivalluksia siitä sekä itsestäni

14.9.2017 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Elämäntapamuutos on pitkä prosessi, josta riittää asiaa pitkäksi aikaa. On erilaisia vaiheita, muuttuvia tekijöitä ja henkistä kasvua. Tänään kirjoitan omakohtaisista muutoksista liikunnan ja ajatusteni suhteen.

lenkkikengät

Lenkkeily

Lenkkeily on varmasti se perinteisin liikuntamuoto monille. Minäkin harrastan sitä. Siitä on monia hyötyjä, eikä se maksa mitään, mutta kyllähän ne lenkkeilyyn sopivat varusteet jotain kustantaa. On aika kenkkua lenkkeillä, jos kengät ovat pahat tai vaatetus hankala. Mutta noin muuten lenkkeily on ilmaista ja sitä voi tehdä just silloin kun omassa aikataulussa on varaa.

Eipä siis ihme, että se on tuntunut suoraan sanotusti ihan p*skalta touhulta. ”Kun pitää tänään mennä lenkille…”

Minulla on taustalla paljon lenkkeilyä ja sitten on myös totaalista lenkkeilemättömyyttäkin. En voi sanoa pitäneeni lenkkeilystä. Olen ennen aikoinaan tehnyt sitä vain laihtuakseni tai laihtuakseni tehokkaammin. Eipä siis ihme, että se on tuntunut suoraan sanotusti ihan p*skalta touhulta. ”Kun pitää tänään mennä lenkille…” Minä en aidosti saanut siitä muuta iloa kuin sen, että sain itseni liikkeelle ja poltin enemmän kaloreita.

Nykyään on jotain loksahtanut kohdilleen. En käy lenkillä pakosta. Käyn koska haluan. Tämä tarkoittaa, että jos en ehdi tai minua ei kerta kaikkiaan huvita, en sitten mene lenkille. Miksi tehdä asiaa joka ei huvita? Siitä siis on kyse elämäntapamuutoksessa – ei pidä tehdä asioita väen väkisin, jos se tuntuu täysin epämieluisalta.

Luopuminen itseni pakottamisesta on muuttanut minua. Kun päätän mennä lenkille, haluan sitä aidosti. En siksi, että kyttään kaloreiden polttoa ja mieti kuinka tehdä tästä vieläkin kuluttavampaa. Käyn rentoutumassa, tuuletan päätäni ja samalla ihokin saa uutta hehkua ulkoilmasta. Joskus on fiilis, että haluan juosta, joskus taas hyvin rauhallinen kävely tuntuu parhaimmalta. Siksi se on nyt mielekkäämpää, kun lenkkeily ei ole tämän hetken pakollinen juttu, vaan se on juttu, jota tehdään omasta halusta ja vain silloin kun haluan sitä.

Salitreeni

Salilla treenaaminen kuuluu kanssa minun harrastuksiini. Käyn kaksi kertaa viikossa salilla. Jos on lukenut fitness-blogeja, niin ymmärtää, ettei se todellakaan ole mikään suuri ”saavutus”. Minulle se kuitenkin on. En koskaan ennen pitänyt salitreenaamisesta. Minun historiaani kuuluu muutamia salikertoja, koska oikeasti en koskaan kokenut salitreenausta omaksi jutukseni.

Mutta nyt tässäkin on loksahtanut asioita kohdilleen pääni sisällä. En käy salilla saavuttaakseni tiukkaa kroppaa, käyn salilla voimistaakseni itseäni. Kun olen muuttanut oman pääni sisällä ajatusmalleja, tekeminen on alkanut tuntua mielekkäämmältä. Enää ei tarvitse pakottaa itseään salille. Menen sinne, koska haluan.

Minä hitto vie roikun sen koko ajan ja nostan polvet ylös! Voi tätä onnistumisen ja kehityksen iloa!

Nyt treeniohjelmani on fiksailtu uuden tasoni mukaan. Teen nyt asioita, jotka eivät aloittaessani olleet mitenkään mahdollisia. Minun personal trainerini suosii ns. vapailla painoilla tekemistä laitteissa istumisen sijaan. Harjoitan kokonaisvaltaisemmin ja käytän kehoani monipuolisemmin. Ehkä myös tämä kokonaisvaltaisempi tekeminen on saanut minut innostumaan salilla treenaamisesta. Oman kehon toimivuuden lisääntyminen, sen hallinta ja voimaantuminen näkyy kehityksessä selkeämmin.

Otan esimerkin omasta kehittymisestäni. Ennen en pystynyt lapojen aktiivi-passiiviroikuntaan tangolla. Tämä liike on minun alkulämmittelyssä ja loppujäähdyttelyssä. En pystynyt tekemään sitä edes jalat laatikon päällä. Tuntui pahalta ottaa tangosta kiinni ja roikkua siinä. Minullahan on taustalla ranneongelmia, puristusvoiman heikkoutta jne. Aloitin aktiivi-passiiviroikunnan renkailla polvet maassa. Siirryin kesällä tangolle. Loppukesästä nostin aktiivivaiheessa jalat ilmaan laatikon päältä. Lopulta pystyin roikkumaan koko painollani tangolla ja suorittamaan lapojen aktiivi-passiiviroikunnan. Nyt uudessa treeniohjelmassa on tangolla roikkuen jalkojen nosto. Minä hitto vie roikun sen koko ajan ja nostan polvet ylös! Voi tätä onnistumisen ja kehityksen iloa!

salivaatetus

Aluksi häpesin itseäni ihan mielettömästi salilla. Minun itsetuntoni ei ole ollut niin huonossa jamassa, että häpeäisin itseäni kaikkialla, mutta sali on ollut sellainen ympäristö, jossa olo oli aluksi todella heikko henkisestikin sen fyysisen heikkouden lisäksi. Kun itsetunto alkoi kehittyä, uskalsin vaihtaa värikkäämmän puseron päälleni. Nyt olen käynyt shoppailemassa ja olen ostanut hihattoman salipuseron itselleni. En vielä ole käynyt salilla se päällä, mutta koen tämän yhdeksi itseni ylittämiseksi. Kehtaan mennä hihattomassa paidassa treenaamaan.

Lapseni haluaisi uimaan äitinsä kanssa, mutta hänen äiti on turhamainen, eikä kehtaa mennä uimahalliin oman kehonsa vuoksi. Minkälaisen viestin minä lapselleni tällaisella toiminnalla annan?

Vesijuoksu

Vielä suurempi itseni ylitys on uimapuku! Olen aloittanut vesijuoksun. Tämä on nyt uusi harrastukseni tähän lisäksi. Laji on kiinnostanut pitkään, mutta uimapuvun päälle vetäminen ja uimahalliin se päällä meneminen… Olen viettänyt lukuisia tunteja aikaa uimahallilla… siis uimahallin kahviossa. Lapseni harrasti uimakoulua jokusen vuoden. Hän pyysi lukuisia kertoja minua hänen kanssaan uimahalliin, koska hän rakastaa uimista ja vedessä oloa. Minä en pystynyt. Koin siitä suurta alemmuuskompleksia ja itsesyytöksiä myös äitiyden näkökulmasta. Lapseni haluaisi uimaan äitinsä kanssa, mutta hänen äiti on turhamainen, eikä kehtaa mennä uimahalliin oman kehonsa vuoksi. Minkälaisen viestin minä lapselleni tällaisella toiminnalla annan? En koskaan sanonut, että ei äiti voi mennä uimaan, koska olen niin läski. Sopersin jotain epämääräistä, vaikka totuushan on se, että päässäni vastaus oli juurikin tuo, jonka tuossa sanoin. En koskaan siellä pukuhuoneessa lastani saatellessa tai odotellessa arvostellut muita. Vähän vain kadehdin muiden ”rohkeutta”. Olen miettinyt, että sitten kun saan laihdutettua, niin sitten kehtaan minäkin.

Tiedättekö mitä? Joo, olenhan minä nyt laihtunut, mutta olen silti painavampi, kuin noita sitten kun -lupauksia itselleni tehdessäni. Hupaisinta tässä tosiaan on se, että en kevyempänä ja hoikempana kehdannut, mutta nyt kun pääni sisällä alkaa asioita loksahdella paikoilleen, olen siellä uimahallissa uikkareissa. Olen siellä nyt, koska olen muuttanut ajatusmallejani. Puhun ja toimin Vaakakapinan tavalla – elän ja teen asioita, joita haluan ja teen ne nyt, enkä sitten kun olen riittävä itselleni. Olen riittävä nyt! 

vesijuoksu

Nyt on kaksi kertaa ollut vesijuoksua. Olen tykännyt. Itse vedän siellä aika täysillä, sillä vedessä on jotenkin niin helppoa mennä kuin viimeistä päivää. Toki seuraavana päivänä sen tuntee nahoissaan, tai oikeastaan lihoissaan. Huh!

Ja mitä siihen itseni häpeilyyn tulee, niin olen ylittänyt itseni. En voi sanoa, että olisin kuin taikaiskusta mukavuusalueellani, mutta olen ok. Ei suurta ahdistusta, eikä valtavaa häpeää.

Ihmisen mielikin on sellainen, että aina siellä on jotain puuhailtavaa ja projektia. Koskaan ei tule valmista.

laituri

Eteneminen

Minulla on vielä pitkä matka maaliin monessakin asiassa ja kaikista en voi koskaan päästä maaliin asti. Ihmisen mielikin on sellainen, että aina siellä on jotain puuhailtavaa ja projektia. Koskaan ei tule valmista. Mutta yritän opetella sietämään keskeneräisyyttä, myös itseni. Aina ei tarvitse olla heti valmista ja priimaa. Vähempikin riittää. En aidosti edes tajunnut tähän elämäntapamuutokseen ryhtyessäni, että mitä kaikkea henkisen puolen kasvua ja remonttia kokonaisuus tulee minulta vaatimaan. Minä osaan laihduttaa. Olen tehnyt sitä 19-vuotiaasta asti. Mutta entäs nyt kun en laihduta, vaikka jokaisesta menetetystä kilosta iloitsenkin? Tämä on iso prosessi, jossa opetellaan niin monta asiaa. Tämä on matka itseeni, jossa on selkeästi erilaisia vaiheita ja onnistumisien lisäksi tietysti kompastumisiakin. Koska elämäntapamuutos on kokonaisvaltainen projekti, siinä pitää olla kompastumisia, sillä virheiden kautta yleensä oppii paremmin. Elämäkin on ylä- ja alamäkiä, miksi ei elämäntapamuutoskin olisi?

Jos tätä matkaa haluat seurata alusta asti tai kurkata uudelleen aikaisempiin elämäntapamuutos -postauksiin, niin täältä löydät aihetta käsittelevät juttuni.

Minkälainen suhde sinulla on liikuntaan? Oletko onnistunut tekemään muutoksia ajatusmalleihisi?

Suosittelemme