Glitz & Glam

Elämäntapamuutos: mitä muutoksia on jo tapahtunut?

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

En ole 2-3 viikkoon kirjoitellut elämäntapamuutoksestani. Nyt on kuukausi siitä kun homma lähti kunnolla käyntiin. Kiinnostaako kuulla miten ensimmäinen kuukausi on mennyt ja mitä muutoksia on tapahtunut remontissani? Miten sujuu?

Täältä ja täältä pääset lukemaan aikaisemmat postaukseni tästä projektista. Kerron taustoja syvällisemmin sekä siitä mihin olen ryhtynyt ja miksi?

Mitään ennen ja jälkeen -kuvia minulla ei vielä ole. En ole vieläkään kuvannut lähtötilannetta ulkoisista puolista. Nyt mennään enemmän sisäisen muutoksen kanssa. Ehkä jossain vaiheessa haluan ottaa itsestäni kuvat, jotta voin joskus ottaa ne uudestaan ja katsoa mitä on tapahtunut? En puhu pelkästä laihtumisesta, vaan myös ryhdistä ja kehon asennosta. Niitä on vaikea nähdä ilman kuvia. On vain se tunne. Nyt on tunne, että ryhtini olisi jo parantunut.

Syön melko oikein. Välillä kiireen ja aikatauluongelmien vuoksi lipsun säännöllisyydestä ja joku ateria on jäänyt väliin, mutta kokonaisuus on minulle ihan ylpeilyn aihe. Olen innostunut kokeilemaan uusia juttuja ja meidän perheemme on löytänyt paljon terveellisempiä lempiruokia ja herkkuja. Ihan jokainen juttu ei uppoa lapsiin. Esimerkkinä nyt lehtikaali, joka taas on pannulla paistettuna minun ja mieheni suurta herkkua.

Olen syönyt järkevästi myös juhlahetkinä. Ja voi hyvä tavaton kuinka paljon tässä onkaan ollut erilaista juhlaa koko toukokuun. Tässä on todellakin opeteltu sitä, että ruoka-ajoista pidetään kiinni ja sillä tavoin juhlissa ei tule nälkäisenä syötyä pelkkää herkkua. Toki kerran meni kunnon herkutteluksi, kun kummitytön synttäreillä en nälkäisenä enää voinut vastustaa niitä kaikkia ihania kakkuja ja piirakoita. Viime lauantaina illanistujaisissa tuli syötyä näin terveellistä grilliruokaa. Mutta samalla siihen iltaan kuului vähän viiniä ja lonkeroa kera kortinpeluun. Aamuyöstä kotiin palatessa vedin lenkkarit jalkaan ja kävelin kotiin. Eli tässäkin parempi valinta tuli tehtyä.

Seuraavana päivänä olikin sitten nukkumista pitkään ja siinä meni aamupala- ja lounasaika nukkuessa. No mitä silloin tapahtuu? On nälkä! Mieli ja kroppa haluaa sitä raskasta hiilarihöttöä. Sen sijaan, että olisimme kurvanneet mäkkärille, teimme kotona itse burgerit. Grillattua jauhelihapihviä, salaattia, tomaattia, punasipulia jne.

Voin sanoa, että sain hyvän muistutuksen siitä, kuinka sellainen ruoka tekee huonon olon ja väsyttää. Terveellisemmin syömällä ravinto on polttoainetta, se on energiaa! Syömisestä jää pirteämpi olo. Kun syö huonompia valintoja, olo on raskas, väsyttää, ei jaksaisi mitään ja sen lisäksi minun jalkoja alkaa turvottaa. Tämän olen nyt huomannut.

Kirjoitan varmaan jossain vaiheessa ihan oman postauksen siitä mitä nyt syön. Itse ainakin kaipaan ihan hirvittävästi inspiraatioita ruoan suhteen. Kun on vähentänyt vehnän ja leivän käyttöä, niin onhan tässä ollut oma juttunsa keksiä tilalle muita juttuja. Olen myös sellainen herkästi samaan kyllästyvä, niin uudet kokeilut innostaa ja inspiroi.

Olen myös repinyt aikaa liikunnalle. Käyn pari kertaa viikossa salilla ja sen päälle kävelyllä olen käynyt 3-4 kertaa viikossa. Pari viikkoa sitten kiipesin Kouvolan hyppyrinmäellä rappusia. Kyllä meni reidet maitohapoille! Täytyy jatkaa treeniä ja lähteä uudelleen kokeilemaan. Pääsisikö raput ilman maitohappoa?

Lenkkeilyt teen pääasiassa luonnossa. Se on muuten rentouttavaa! En muistanutkaan miten rentouttavaa se on.

Vaaka ei kerro kaikkea, eikä sitä saa tuijottaa hysteerisesti. Mutta onhan se niin, että kyllä sekin jonkinlaista osviittaa antaa energiankulutuksesta ja saannista sekä siitä, että onko aineenvaihduntani käynnistynyt? Joten kyllä, katson 1-2 kertaa viikossa vaakaan.

Kuukaudessa -2,1 kg. Tällä viikolla en ole vielä käynyt vaa’alla, koska vältän henkistä ahdistusta. Viikonloppuna otin muutaman ja söin vähän hölmösti sunnuntaina. Joten olen todennut, että ei kannata mennä vaa’alle, jos tietää sen näyttävän enemmän turvotuksen vuoksi. Kyse on psykologisesta seikasta. Joudun myöntämään, että ehkä olen vähän pettynyt, mutta samalla olen kyllä tavoitteessani. Asetin itselleni tavoitteeksi 2-2,5 kg / kk. Tuo saavutus osuu tavoitteeseen. Mutta samaan aikaan toinen ääni pääni sisällä hokee pettymystä, koska aina ennen on ensimmäisenä kuukautena lähtenyt enemmän, paljon enemmän. Kuitenkin se kuuluisa järjenääni yrittää piipittää, että tällä kertaa teet asiat ihan toisin. Tällä kertaa et ole näännytysdieetillä, vaan teet terveellistä ja kokonaisvaltaista muutosta. Ja lisäksi aineenvaihduntani on ollut jo vuosia ihan pilalla, niin tässä voi mennä hetki, että se roihahtaa käyntiin.

Tiedättekö mikä on ihan toisin? Tiedättekö mikä on muuttunut? Minä olen muuttunut! Vaikka se ei ole suuri muutos ulkoisessa olemuksessa, olen silti eri ihminen kuin 2 kuukautta sitten. Olen omaksunut monia asioita. Etsin, raivaan ja teen aikaa itsestäni huolehtimiseen. Minulla menee päivässä paljon tunteja aterioiden tekemiseen. Tuo kuuluu ihan normaalin ihmisen elämään, mutta minä en ole elänyt normaalia elämää. Olen liian kauan nipistänyt aikaani vääristä paikoista. Pelkään jo nyt tulevaa syksyä. Kuinka tulen selviämään kaikista koulutehtävistäni, bloggauksesta ja tästä itsestäni huolehtimisesta? Yritän kovasti ajatella, että sen aika on sitten syksyllä. Asia kerrallaan. Silti se jo nyt hieman kolkuttelee takaraivossani.

Toinen suuri muutos on se, että en ole ehdoton. Jos haluan syödä juhlissa kakkua, niin syön. Mikään ei mene pilalle siitä. En lipsahtele ja vaikka lipsahtaisinkin, niin en vedä loppupäivää/-iltaa perseillen. En ole dieetillä, joten mitään ei menetetä. Herkku ei pilaa elämäntapamuutosta. Muutenkaan en koe enää suuria kiusauksia, koska en kiellä itseltäni mitään ehdottomasti. Tiedättekö mikä on tähän kaikkeen suurin syy? Se ei ole pelkästään suuri motivaatio. Se on yksinkertaisesti oikeaoppisempi syöminen rytmeineen. Kun keho ei huuda polttoainetta, ei synny mielihaluja samalla tavalla. Huikeaa kokea nämä asiat, joista on lukenut lukuisia kertoja, mutta silti aina vaan on halunnut kokeilla jotain perse edellä puuhun meininkiä. Haluan palata myöhemmin ravinnon kanssa ihan omassa postauksessaan, sillä tähän minulla on niin paljon kerrottavaa. Nyt tehdään vain pieni pintaraapaisu tässä kuulumisien kertomisessa.

Suurin haasteeni on aika. Vaikka postauksestani saattaa saada mielikuvan, että kaikki on nyt helppoa ja mahtavaa, niin ei se ole. Päivittäin opettelen ja omaksun asioita. Toisinaan vähän stressaankin ja ahdistun. Nyt minulla ei vaan ole mitään suuria taisteluja mielihalujani vastaan, koska en enää näännytä itseäni. Mutta sen lisäksi minulla on myös tahtoa. Tahtoa voida paremmin.

Minä toivotan kaikille ihanaa kesäkuun alkua! Paljon tsemppiä muillekin, jotka ovat vasta hiljattain aloittaneet itsestään huolehtimisen.

X