Elämäntapamuutos: miten kesä meni?
En ole vähään aikaan kirjoitellut elämäntapamuutokseni edistymisestä. Missä mennään? Mitä on tapahtunut fyysisesti ja henkisesti? Kesä alkaa tehdä loppuaan, joten voisin puida kesän aikana tapahtunutta muutosta.
Minulla oli personal trainer apuna alusta lähtien. Minulla oli myös tavoitteita kesälle. Ilman tavoitteita en välttämättä saavuta mitään. Olen vähän sellainen ihminen. Personal trainerini pyysi minua listaamaan niitä. Kerroin niistä myös teillekin silloin alussa.
Lainaan pari kohtaa tuosta toukokuisesta postauksestani.
Juuri tämän hetken agendani on pohtia tavoitteeni. Mitä haluan saavuttaa? Missä ajassa se tulisi saavuttaa? En halua puhua laihduttamisesta, koska se tavallaan vie hommaa väärään suuntaan minun mielessäni. Siksi mielelläni puhun elämäntapamuutoksesta, jonka seurauksena paino putoaa, senttejä lähtee sekä rasvaprosentti laskee.
Olen vanhoista oppinut sen verran, että toppuuttelen nyt itseäni. Ei enää ajatusta, että 10 kiloa pitää lähteä 2 kuukaudessa. Koska nyt ei enää kituuteta mitenkään kuurimaisesti, tavoitteeni on 2-2,5 kg / kk. Minun ensimmäisellä tavoitteellani se tekisi 10-12 kuukautta.
Paino ei tietenkään ole ainut tavoitteeni. Se on yksi osanen sitä ja yksi seurantatapa. Lisäksi olennaisimpia ovat oma hyvinvointi fyysisesti ja henkisesti varsinkin. Fyysisen kunnon kehittyminen myös.
Käyn salilla noin 1-2 kertaa viikossa. Pyrin kahteen kertaan, mutta välillä ei vaan aikataulut osu ja kaikenlaisten kesämenojen vuoksi ovat salikerrat välillä olleet vain yhtä ja kesäkuun loppu sekä heinäkuun alku meni kokonaan ilman. Välissä oli se haastevaihe, josta lopulta selvisin.
Olen huomannut, että kehitystä on tapahtunut salilla. Pystyn paljon paremmin tekemään ohjelmani. Vaikka kipeydyn edelleen jossain määrin, niin uskon sen johtuvan enemmänkin siitä, että teen kaiken aikaa paremmin ja täysillä. Alussa itseluottamus itseensä ja tekemiseensä salilla oli hyvin heikko. Nyt uskallan ja tiedän, että kyllä minä jaksan ja pystyn. Lihasten käyttö kehittyy ja oman kropan hallinta. Minun saliohjelmassani on vapailla painoilla tekemistä. Niissä on koko keho käytössä, joten niiden tekeminenkin vaatii enemmän ja ovat haastavampia, kuin laitteissa tekeminen. Ainakin tässä vaiheessa vielä.
Minulla oli 3 kuukauden sopimus personal trainerini kanssa. Meillä oli alkutestit ja lopputestit. Personal trainer otti kuvia minusta syväkyykyssä ja muissa jutuissa, joissa hän tavallaan mittasi kehoni toimivuutta. Kehitystä oli tapahtunut paljon. Kehoni on liikkuvampi, ryhdikkäämpi ja kannattelevampi nykyään. Huikeaa! Minä jatkan personal trainerin kanssa vielä toiset 3 kuukautta, sillä syksy tuo uuden haasteensa tähän elämäntapamuutokseeni. Miten aikatauluttaa kiireisen opiskelijan, harrastavan lapsen äidin ja bloggaajan elämä liikuntaan ja säännölliseen syömiseen sekä riittävään nukkumiseen? Tiedän, että syksystä tulee vaikea, joten tarvitsen edelleen apuja. Haluan oppia rytmittämään elämääni niin, että siihen mahtuu itsestäni huolehtimistakin.
Metsässä kävely on ihan lempipuuhaani. Harmi vain, että Kiira (myrsky) tuli ja tuhosi metsää, jossa käyn lenkkeilemässä. Lenkkipoluille ei ole vielä mitään asiaa, sillä puita on paljon nurin. Pelkään myös kaikkia niitä puolittain kaatuneita puita. Ei ihan turvallista, joten en ole yksinkään sitten viitsinyt lähteä. Mutta kovasti täällä päivittäin moottorisahat laulaa, joten jospa pian olisi mahdollista mennä metsään rentoutumaan. Metsätiellä oli tehty suuria raivaustöitä. Tämä kohta oli ennen sitä myrskyä melko tiheää metsää. Monet kerrat kulkemani lenkkipolku on jossain tuolla puiden alla. Kävimme eilen poikani kanssa katsomassa, että millä teillä pääsee kulkemaan. Tiet ovat sen verran auki, että jalan pääsee kulkemaan, mutta tosiaan polut ja ulkoilureitit ovat edelleen aika täysinäisiä kaatuneista puista.
Lenkkeilyssä olen huomannut, että voin kohentuneen kunnon vuoksi juosta pidempiä matkoja, se tuntuu jopa hyvältä. Alussa ensimmäisillä askelilla iski jo tuska. Juoksua vain estää minun kantapään vaiva. Olin pitkään ottamatta juoksuaskelia, kun kerran se säväytti niin pahasti ensimmäisillä askelilla, että jouduin linkuttamaan kotiin. Olen nyt kuitenkin hankkinut pehmusteet lenkkareihini ja käyttänyt kenkiä, joissa kantapää saa vähiten rasitusta. Hiljakseen on parannusta tapahtunut ja olen uskaltanut joskus ottaa lyhyitä pyrähdyksiä.
Mieleni on kokenut sellaisen muutoksen, että uskallan olla salilla näkyvä. Aluksi en halunnut, että kukaan huomaa minua, mutta nyt en välitä. En voi sanoa, että olisin salilla jotenkin täysin omalla maaperälläni – ehei! Mutta en enää halua piiloutua. Siksipä olen vihdoin uskaltanut pukeutua näkyvästi salille.
Mutta mikä parasta! Olen löytänyt kaapistani uusia vaatteita. Oikeasti siis vanhoja, mutta en ole niitä käyttänyt vähään aikaan, koska ne kiristivät tai eivät istuneet kivasti… tai saivat minut tuntemaan itseni rumaksi, lihavammaksi ja muutenkin kamalaksi. Nyt vanhat vaatteet tuntuvat taas päälläni hyvältä, niistä tulee itsevarma olo.
Minulla oli tavoitteena, että syyskuun alussa olisi 10 kiloa karissut pois. Siihen on pari viikkoa ja vaaka näyttää -8 kiloa. En siis päässyt asettamaani tavoitteeseen, mutta minua ei haittaa. Ihan sama! Olen saanut jotain paljon tärkeämpää tämän kesän aikana. En elänyt orjallisesti jossain kuurissa. Minä elin tavallista elämää ja opettelin pois ehdotomuudesta. Ollakseen terveempi, voidakseen paremmin ja samalla keventyäkseen ei tarvitse elää rääkissä. Sitä voi syödä välillä kunnon mättöä. Välillä voi viettää ”kostean” illan ystävien kanssa tai ottaa kausiluontoisesti iltalonkeron melkein joka ilta. Joskus ei vaan mieli jaksa lähteä salille tai jalat lenkille. Se ei haittaa, sillä kokonaisuus ratkaisee. Olen elänyt sellaista elämää, joka ei tunnu liian raskaalta ja hankalalta ylläpitää. Kuurit ovat juuri niitä, joita ei vaan jaksa. Tuloksia syntyy nopeasti, mutta mikä se niiden hyöty pitkässä juoksussa on? Ei mikään. Minä en ole jaksanut elää yhdenkään kokeilemani kuurin kanssa.
Paino ei ole olennainen, mutta sillä saan itselleni jotain millä seurata. Toki tunnenhan minä vaatteissani hyvin selvästi pienentymiseni ja lenkillä kunnon kohentumisen. Jaksamisestani huomaan hyvän ravinnon ja riittävän unen. Sen verran olen vielä kiinni vanhoissa tavoissani, että käytän vaakaa, mutta sen haluan säilyttää yhtenä osana minun seurantaani. Olennaisempaahan on mittanauhan tulos. Silläkin saralla on miinusta. Vyötäröltä -9 cm ja lantiolta -6,5 cm.
Tietenkin kaiken kohentuneen itseluottamukseni voisi laittaa laihtumisen piikkiin, mutta en usko sen olevan ainoa syy. Olen edelleen reilusti ylipainoinen, jos lääkäriltä kysyttäisiin. En anna sen asian häiritä itseäni. Kun tunnen itseni vahvemmaksi, jaksavammaksi ja terveemmäksi, on minulle tullut itseluottamusta. Se ihan perinteinen yes, I can -ajatus. Minä kyllä pystyn! Ei se olo ole kiloista kiinni. Se tulee muistakin asioista. Tätä asiaa olen työstänyt pääni sisällä. Olen nyt vihdoin sen huomannut itsekin. Tietenkin se pienentyminen on tässä yksi auttava tekijä, mutta se ei yksinään selitä kaikkea, koska olenhan minä edelleen ylipainoinen. Jotain muutakin on muuttunut, kuin vain paino. Minä vähän luulen, että jos olisin mennyt ajatuksissani ja tekemisissäni vanhalla mallilla, olisin edelleen piilossa kaikelta. Miettisin vain, että sitten kun painan sen 34 kiloa vähemmän, voin alkaa elää. Sivuhuomautuksena vain, että minun tavoitehan on tällä kertaa -24 kiloa. Tyydyn sellaiseen, jossa tiedän pysyväni jatkossa helpommin ja jossa voin elää tavallista elämää. Nyt ei tarvinnut odottaa tavoitteeseen asti, vaan voin elää aikaisemminkin. Vian ei tarvitse olla suuri, kun se on päässä. Hyvinvointi ei ole kiloista kiinni, vaan oman pään sisäisissä ajatuksissa. En ole saavuttanut tätä tavoitetta vielä, sillä minulla on vielä rutkasti työstettävää pääni sisällä olevissa asioissa ja ajatuksissa omaa kehoani kohtaan. Elämäntapamuutos on siis edelleen kesken silläkin saralla, mutta edistymistä on tapahtunut kaikessa ja sehän on tämän hetken tavoite ja on ollut agenda. Ei se, että kuinka lähellä olen painotavoitettani tai kuinka lähellä olen yhteiskuntamme kauneusihanteita.
Jos haluat seurata tätä elämäntapamuutokseni matkaa alusta asti, etkä ole niitä vielä lukenut, niin kategoriasta Elämäntapamuutos löydät aikaisemmat postaukseni.
Oikein kivaa torstaita ja loppuviikkoa kaikille!
Kommentit
Ymmärrän täysin sinua. Se että olen tässä tilassa, jossa nyt olen, on vaatinut minulta ponnisteluja pään sisällä. Sali ei koskaan ollut mun juttu, eikä uimahallit, vaikka vedessä on aina ollut mukavaa. Nyt kun minulla on saliohjelma, joka ei ole tylsä sekä liikkeet, joissa huomaa kehityksen selkeämmin, niin se motivoi. Laitteita ei pahemmin ole käytössä, vaan PT laittaa minut tekemään koko kehon hallintaa vaativampia juttuja.
Vesijuoksu on kiinnostanut jo vuosia, mutta vasta nyt sitten aloitin sen. Ylitin itseni ja olen mennyt uimahalliin. Laji on kiva. Pelkkä päästä päähän uiminen ei minua jaksa kiinnostaa. Vesijuoksutunnilla tehdään spontaanisti muutakin, kuin vain juostaan sitä samaa tyyliä. Tykkään!
Ihanaa syksyä sinullekin ja tsemppiä sinun projektiisi. Kuulostaa ainakin siltä, että tähtäimesi on ulottuvillasi. 🙂
Kommentit
Oi, ihana kuulla tällaisia onnistumisia. Eikö vaan tulekin aina vaan parempi mieli, kun huomaa, että jaksaa paremmin 🙂 Hyvä päätös jatkaa vielä PT:n kanssa. Kyllä omaan hyvinvointiin ja terveyteen kannattaa aina panostaa. Tsemppiä tulevaan syksyyn, opiskeluun ja arkirutiineihin paluuseen!
Minä vielä lomailen kolme viikkoa – toisaalta kiva, kun muilla arki jo koittaa ja itse saa rentoilla 🙂
No kyllä! 🙂 Sitten kun on tällainen ihmisluonne, joka suorittaa ja vaatii itseltään paljon, mutta ei ole jaksanut mitään, siitä ahdistuu ja syyttelee itseään… noidankehä on valmis. Nyt kun olen tehnyt paljon työtä pääni sisällä ja huolehdin itsestäni fyysisesti, voin niin paljon paremmin, mutta saan myös riittävästi aikaiseksi. 🙂
Ihanaa lomaa sinulle hanneh!
Hyvältä näyttää ja kuullostaa. Uskon, että taatusti asettamiisi tavoitteisiin tulet vielä pääsemään tuolla asenteella 🙂
Kiitos Mira! <3
Mahtavasti edennyt sun elämäntapamuutos! Onnittelut ja näytät todella hyvältä. 🙂 Elämäntapamuutoksessa huomaa varmasti paremmin sen mikä kaikki vaikuttaa kokonaisuuteen ja oikeasti jaksamiseen ja hyvinvointiin. ”Pelkässä” laihduttamisessa kun yleensä keskitytään kroppaankin hyvin ulkoisesti. Senttejä ja kiloja tarkastellaan mutta ruokavaliokaan ei välttämättä ole terveellinen, jos noudatetaan jotain kuuria. Paljon tärkeämpää onkin tuo, että ymmärtää mistä oma hyvinvointi koostuu. Siihen liittyy myös se riittävä lepo, ravinnon laatu ja se oma pään sisäinen maailma. Täältä päin ruutua ainakin näyttää, että olet hyvin jo edennyt omalla tielläsi ja tsemppiä paljon jatkoonkin!
Kiitos -klaudia! <3 Joo, aikaisemmin olen toiminut enemmän tai jopa vain laihtuminen mielessä. Sen asian eteen tehdyt jutut eivät sitten todellakaan ole olleet terveellisiä ja järkeviä.
Nyt pää voi paljon paremmin ja jaksaminen on toista luokkaa. 🙂
Hei! Ei nyt liity aiheeseen mutta tulit ensimmäisenä mieleeni; sinä teit joskus kattavan esittelyn grimasin tuotteista. Osaisitko sanoa mikä puuteri on kevyin? Make-up powder vaikuttaa todella mattaavalta. Vieläkö grimasin tuotteet ovat käytössäsi?
Grimasit ovat aika pitkälti työpakkituotteita, koska en sieltä niitä kovin usein jaksa kaivella pois. Make-up Powder on todella mattaava. Jos oikein keveää puuteria haluaa, Grimas ei ehkä ole siinä paras vaihtoehto. Ne ovat ammattilaistuotteita, joten niissä on tehoja. Kun kuvauksissa kasvot eivät saa kiiltää tai meikin pitää pysyä hikoilevan teatterinäyttelijän kasvoilla, Grimasin puuterit auttavat. Mutta jos Grimasin puutereista mietitään keveintä, niin ehkä kallistuisin Fixingin puoleen.
https://www.aprilli.fi/grimas/tuote/fixing-puuteri-180-g/G037180/
Tosi hyvin olet saanut aikaiseksi! Olet aikalailla saman määrän saanut pois niin kiloissa kuin vyötäröltä mitä itse olen saanut ja aika samaan aikaa taisi alkaa sinullakin elämäntapamuutos mitä itsellä. 🙂
Se on ihan mahtavaa mahtua vaatteisiinsa eri tavalla, ei ole kauaa kun kokeilin vanhaa häämekkoani ja itkin kun se ei mennyt enää kiinni ja nyt se sujahti vaivatta päälle, samoin eräät farkkushortsit jotka olivat jo ”et mahu näihin enää”-pinossa.
Ja olen samaa mieltä kausiluontoisesta löysäilystä. Mulla on tässä loma meneillään niin kyllä, olen syönyt jädeä ja käynyt jopa viihteellä ja tänään ostinmpussin irtokarkkeja, ehtii sitä sitten olla kunnolla. 😀
No näinpä! Minun PT sanoo paljonkin siitä, että välillä pitää löysäillä, eikä ehdottomuudet ole tarpeen. Hän opettaa minulle 10-90 taktiikkaa. Viikon aterioista 10 % voi olla huonompia valintoja, jos loput 90 % ovat parempia.
Niin ihana kuva toi mekko+hattukuva! <3 Ja mitä vielä, eihän syyskuun alku ole lähelläkään! Vielä ehtii 😀 vaikka eihän se nyt tietty ratkaisevaa olekaan. Tsemppiä edelleen Minna!
Heh, no on se sen verran lähellä, että pitäisi tehdä selkeä kiristys. Toki jos haluaisin, sen saavuttaisin. Pakko myöntää, että on ollut houkuttelevaa kiristää, mutta pelkään lipsuvani sitten kuurimaiseen tyyliin. Mennään tällä hitaalla, tavallista elämää viettävällä, jossa edelleen opetellaan rutiinia kaikkeen. 🙂
Kiitos tsemeistä Justina! <3
Loistava postaus ja loistava SINÄ! <3 Olen sinusta ylpeä, jatka samalla asenteella 🙂
Oi, kiitos Noora! <3
Moikka Minna! En ole pitkään aikaan kerennyt säännöllisesti lukemaan blogeja uuden elämäntilanteen johdosta. On tässä tullut muun muassa siirryttyä aikuisten elämään töihin 😀
Mutta ihana lukea sun elämäntapamuutoksesta <3 Oon niin ylpeä susta! Olit rohkea ja otit askeleen parantaaksesi omaa elämänlaatua. Lisäksi sulla on tosi hyvä asenne liikkumista kohtaan. Teet sitä oman kunnon ja hyvinvoinnin takia, etkä tavoittele vain laihtumista 🙂 Itteä ärsyttää ne tyypit, jotka ovat sanoneet mulle "eihän sun nyt tartte liikkua ku oot niin hoikka!" Mut eihän se mene niin! Liikunta on paljon muutakin kuin vain kilojen karistamista. Itse löysin ryhmäliikunnan, jolla olen päässyt lievittämään niin työhön, ihmissuhteisiin kuin mihin milloinkin liittyvää ahdistusta ja stressiä, vaikka olenkin hyvin positiivinen persoona. Lisäksi se on ihan mieletön fiilis, kun huomaa kehittyneen. Ja tietty oma kehokin kiittää, kun siitä pitää huolta 🙂
You go girl!! Jatka samaan malliin. Oot mahti roolimalli muille ja etenkin lapsillesi <3 Toivottavasti syksystä ei tule liian rankka!
Tiedätkö Sinzu… minulla tuli vähän tippa linssiin. Liikutuin kun mietin, että nyt ne minun nuorimmat lukijat astuvat aikuisten elämään. <3 Kiitos sinulle Sinzu näistä vuosista!
Tuota muuten sanotaan yllättävän usein. Miksi ihmiset ajattelevat, että vain lihavien pitäisi liikkua? Lisäksi lihavissakin on todella paljon liikkuvia ja hyväkuntoisia. Toivottavasti nämä myytit vielä karisevat pois ihmisten käsityksistä. 🙂
Se kehittyminen tuo ihan mahtavan fiiliksen! Minun ranteenikin ovat vahvistuneet hurjasti, eikä niissä ole enää kipuja ja toimintakyvyttömyyttä. Sekin tuntuu huikealta!
Minä aloitan uuden lajin ihan pian... vesijuoksun! Tuntuu hurjalta, että olen ylittämässä estojani ja menossa uimahalliin kerran viikossa. :O Tästä on hyvä jatkaa elämää ja lopettaa niitä sitten joskus -ajatuksia.
Kiitokset tsemeistä ja ihanista sanoistasi Sinzu! <3
Oow, oot niin ihanan sympaattinen <3 Kiitos itsellesi laadukkaasta blogista näiden vuosien aikana. Many more to come 🙂
🙂
On kiva lukea elämäntapamuutoksestasi. Itse käyn läpi samaa. Ja mitä liikuntaan tulee niin olen aina inhonnut sitä. En viihdy hikisellä salilla, jossa laitteet tylsiä ja omituisia. Olen koittanut muutaman kerran käydä ja tylsistynyt. Olen koittanut myös kävellä työmatkat ym. Tajusin myös että se on siitä, ettei ole pakko vaan se että voi / haluaa lähteä lenkille.
Olen 40v. ja tähtäimenäni on kehittää yleiskuntoa ja lihaksia sen verran että ne ei surkastu. Vesijuoksu on uusi rakkauteni, tehokasta liikuntaa lempielementtini ympäröimänä. Miksen aiemmin tutustunut lajiin?
Pienin askelin, ja se että on hyvä olo siitä mitä tekee. Oikein hyvää syksyä sinulle ja tsemppiä!
Ymmärrän täysin sinua. Se että olen tässä tilassa, jossa nyt olen, on vaatinut minulta ponnisteluja pään sisällä. Sali ei koskaan ollut mun juttu, eikä uimahallit, vaikka vedessä on aina ollut mukavaa. Nyt kun minulla on saliohjelma, joka ei ole tylsä sekä liikkeet, joissa huomaa kehityksen selkeämmin, niin se motivoi. Laitteita ei pahemmin ole käytössä, vaan PT laittaa minut tekemään koko kehon hallintaa vaativampia juttuja.
Vesijuoksu on kiinnostanut jo vuosia, mutta vasta nyt sitten aloitin sen. Ylitin itseni ja olen mennyt uimahalliin. Laji on kiva. Pelkkä päästä päähän uiminen ei minua jaksa kiinnostaa. Vesijuoksutunnilla tehdään spontaanisti muutakin, kuin vain juostaan sitä samaa tyyliä. Tykkään!
Ihanaa syksyä sinullekin ja tsemppiä sinun projektiisi. Kuulostaa ainakin siltä, että tähtäimesi on ulottuvillasi. 🙂