Glitz & Glam

Elämäntapamuutos: kun kaikki on ollut retuperällä

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Mitä kuuluu minun elämäntapamuutokselleni? Rehellisen rehdisti nostan kädet ilmaan antautumisen merkiksi ja sanon, että vedin pohjamutiin lopulta. Kaikki opittu ja hyväksi havaittu lipui otteestani, kunnes huomasin olevani lähes yhtä pahassa tilanteessa kuin keväällä 2017. Teen pikakelauksen tämän vuoden tapahtumista.

Sinnittelin hienosti talven ja kevättalven, vaikka liikuntapuolella olisin saanut olla aktiivisempi. Keväällä alkoivat vaikeudet, kun oli taas liian monta rautaa tulessa, liian vähän aikaa millekään ja stressitasot tapissaan. Sinnittelin ja selvisin kaikki tentit, jopa ruotsin kielen kirjallisen ja suullisen tentin sekä kilpailin Best Seller Competitionissa.

Toukokuussa aloitin myynnin ja markkinoinnin harjoittelijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, jossa pääsin tekemään haastaviakin töitä. Lisäksi järjestin ystäväni polttareita ja tietysti häissä olin apuna, kun kaaso olin.

Kesällä oli paljon juhlia ja muuta kivaa menoa. Myönnän, että kesä meni aika kosteissa tunnelmissa. En muista koska viimeksi olisi ollut näin kostea kesä. Varmaan joskus silloin parikymppisenä. Toki silloin meno oli ämpärissä uimista, kun nykyään se on sivistyneempää siemailua. Joka tapauksessa, tuli oltua juhlahumussa ja syötyä sen mukaisestikin.

Matka Turkkiin oli loppukesän kohokohta. Kun palasimme matkalta, teimme mieheni kanssa yhden suuren elämäntapamuutoksen – lopetimme tupakoinnin. Ja lopputuloksen varmaan arvaakin. Tuo muutos on onnistunut ilman korvaushoitoja tai -tuotteita. Mutta sivuvaikutuksilta ei ole voinut kumpikaan välttyä.

Minua painaa kiireet opiskeluissa. On rekry- ja verkostoitumistapahtuman markkinoinnin johtoa, oma opinnäytetyö ja muutamat muut työt sekä olen sparraaja kilpailijoille tulevissa Best Seller -karsinnoissa. Xamkilta lähtee tänäkin vuonna neljä kilpailijaa edustamaan Best Seller Competion -myyntikilpailuun.

Jokainen tietää miten kiire ja stressi vaikuttaa. On vaikeaa hallita omasta hyvinvoinnista kiinnipitämistä, kun aika ja tarmo menee työhön ja kaiken uuden kanssa pinnistelyyn. Tämä kun ei ole kuitenkaan uusi tilanne, vaan tätä on tavallaan jatkunut koko opintojen ajan. Siksi voimavarat eivät ole enää samassa jamassa kuin esimerkiksi vuosi sitten. Koska olen selviytyjä, yritän selviytyä.

Kun nyt on tupanhimosta selvitty ja sitä himoa lepytelty kaikella roskalla, on aika palata niihin parempiin valintoihin. Kerroinkin, että tämä syksy on aika kovaa aikaa, joten aikani ei tule riittämään ruoanlaittoon. Siksi olen lähestynyt tämän hetken ongelmaani toisella tavalla. Vuosi sitten valmistin kaiken itse ja vältin valmista ja puolivalmista, koska prosessoimaton ruoka on parempi valinta. Nyt en millään tähän vuoden pimeimpään, minulla todella kuormittavaan hetkeen, riitä resursseja olla valmistamassa aterioita ja välipaloja. Siksi valitsen pienemmän pahan.

Onneksi kaupat ovat täynnä ihan hyviäkin valmisaterioita ja välipaloja. Kalliimmaksi se toki tulee, eikä yhtä hyvä kuin tehdä itse, mutta parempi valinta kuin syömättömyys tai esim. suklaapatukka tai pizza. Yllätyin positiivisesti kuvan valmispuurosta. Ei ihan kuraa ravintoarvoltaan, ja maku oli tosi hyvä. Nams!

Kysyn jälleen itseltäni kysymyksen, jota toivon minuun samaistuvien kysyvän myös itseltään; – onko parempi olla tekemättä mitään paremmin vai tehdä edes vähän parempia valintoja? Mistä ihmeestä se täydellisyyden tavoittelu oikein juontaa? Miksi ajatuksissa pitää kaikki aina tehdä joko täysillä tai ei sitten ollenkaan?

Tavallaan osaan vastata tuohon kysymykseeni. Se johtuu mielikuvasta, jossa muut tekevät kaiken täydellisesti. Kun somessa on valitettavasti näitä(kin), jotka tuomitsevat toiset riittämättömiksi. Niitä sivusta seuraamalla saa mielikuvan, että kaikki muut toimivat ideaalisti ja täydellisesti, mutta itse olet aina vaan riittämätön. Teit sitten miten hyvin tai paljon tahansa, aina jonkun mielestä et tee tarpeeksi. Näin se vain menee. Oli siinä sitten kyse muovin vähentämisestä, terveellisemmästä ruokavaliosta, laihdutuksesta, lasten kasvatuksesta tai mistä tahansa.

Onkin siis jälleen kerran muistettava sitä armollisuutta itseään kohtaan. Älä kilpaile ja vertaile, vaan tee itsellesi sopivasti. Niin että olet itse itseesi tyytyväinen. Helpommin sanottu kuin tehty, jos on tavallista ankarampi itseään kohtaan ja erityisen kriittinen itselleen. Se on luonteenpiirre, josta ei välttämättä koskaan pääse eroon, mutta sen kanssa voi yrittää oppia elämään ilman itsensä loppuun polttamista.

Tällaista minulle kuuluu. Vähän pohjamudissa käväisin itsestäni huolehtimisen kanssa, mutta nyt vihdoin se tahtotila heräsi. Jaksan taas prosessoida tämänkin kanssa, kun annoin itselleni periksi ja sanoin, että ei tarvitse yhtä täydelliseen pyrkiä kuin vuosi sitten. Riittää jos edes 50 % saat nyt haltuusi. Nyt on heti parempi olla ja helpompi lähteä jatkamaan. On helpompi katsoa eteenpäin.

Muistatko oikeasti olla itsellesi armollinen?

X