Hyvinvointi

Vähemmän ehdottomuutta, niin orkideakin kukkii

20.3.2019 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Kuinka monella on tai on ollut orkidea? Minulla on ollut monia. Ne ovat äärimmäisen kauniita, mutta jumalattoman vaikeita hoitaa – tai ainakin minulle on ollut. Minulla on viherpeukalo, mutta se on keskellä kämmentä. Meillä on ihan vitsi, että ”anna kukka Minnalle tapettavaksi”. Olen tappanut kaktuksiakin, eikä syynä ole liika kastelu, vaan kuivuus. Siitä huolimatta, että mieheni tietää ja tuntee minun hortonomiset taitoni ja niistä kaikella rakkaudella minulle vinoilee, osti hän minulle jälleen orkidean. Toisaalta ihanaa, hän ei ole menettänyt uskoa minuun. En enää muista, oliko orkidea meidän 20-vuotispäivän kukka, mutta kesällä sen mieheltäni sain.

Tämä eksoottinen kukka vaatii kuulemani ja lukemani mukaan hapetettua, huoneenlämpöistä vettä. Mielellään sen elinympäristöstä Suomeen tuotua. Kukka tulisi upottaa sankoon noin viikon välein, eikä sitä saisi siellä pitää pitkään. Se tarvitsee ravinteita kukinnan jälkeen sekä sen aikanakin, mutta pitää osata oikea annostus. Paras aika lisäravinteelle on täysikuun aika. Jossain sanotaan, että juuret tarvitsevat valoa, jossain taas sanotaan, että välillä juuret pitää peittää. Paras aika antaa valoa kasville, on aamupäivä tai ilta-aurinko, mutta aurinkoa ei saa saada liikaa, mutta ei liian vähänkään.

Huomautan, että nämä eivät ole hoito-ohjeita, vaan minun tuskainen liioittelu hoitovinkeistä ja ohjeista, joita olen lukenut ja kuullut.

Myönnän, koska viherpeukaloni on keskellä kämmentä, en välttämättä ole aina ymmärtänyt, että orkidea on yhtä laaja yleisnimitys kuin kissa tai jopa nisäkäs. Lajeja on monia, joten varmasti hoito-ohjeetkin vaihtelevat.

Oli miten oli, lopputulos on aina ollut tämä. Kukat ehkä ehtivät kukkia loppuun ja varista sitten pois. Alkaa se vaikein osuus, miten saada orkidea selviämään hengissä minun kasvina ja jopa kukkimaan uudelleen?

Olen tehnyt tempun jos toisenkin. Olen käyttänyt rahaa orkideoihin ja yrittänyt saada niitä selviämään. Kun väsyn liikaan yrittämiseen, ja olen unohtanut kasvini kastelun ja hellimisen pariksi viikoksi, luovutan! Koen jo siinä vaiheessa epäonnistuneeni ja annan vaan olla. Kaikki meni pilalle -ajattelu nostaa päätänsä.

Mitä kuuluu orkidealle tänä päivänä?

Tässä eräänä päivänä huomasin, että mun orkideassa on NUPPUJA! Voi sitä iloa! Minun yksikään orkidea ei ole kukkinut uudestaan niiden kukkakaupan kasvattamien kukintojen jälkeen. Ei kertaakaan! Minulla on ollut about 12-20 orkideaa tässä yli 10 vuoden aikana.

Miten sain orkideani kukkimaan? Mitä tein toisin?

Vältin liikaa yrittämistä, en ollut ehdoton sen hoitamisessa, välillä kompastelin ja taas tsemppasin. Eli kukka sai uittoja silloin tällöin. Kerran kukka oli aivan nuukahtanut. Upotin juuret veteen, mutta unohdin sen pariksi päiväksi veteen. Ei se mitään, sitten oli taas pidempi aika kastelematta. Hoidin orkideaani huolettomasti. Välillä oli kuvitteellinen sadekausi, välillä kuivakausi – aivan kuten niiden luonnollisessa elinympäristössäkin. En siis pingottanut, enkä luovuttanut. Elimme vain elämäämme ja välillä muistin kukkani juuret upottaa veteen.

Tästä sain konkreettisen esimerkin itselleni. Sillä turhalla pingottamisella ei kuki mikään! Kukaan ei jaksa jatkuvasti täydellisyyteen pyrkiä, joten olisiko parempi tehdä rennosti, niin saattaa saada parempia tuloksia. Ihan vaan elää ja huolehtia siinä samalla hyvinvoinnista ilman stressiä.

Olen todella iloissani tästä pienestä, mutta merkityksellisestä onnistumisesta. Minulla on joku ajatusmalli rakentunut, että onnistumisen pitää tulla valtavalla työllä, itkua vääntäen ja hammasta purren. Siten vain saa nauttia onnistumista ja se on silloin ansaittua. Tunnistatko ajatusmallin? Mitäs nyt, kun iloitsen onnistumisesta, jonka eteen en tehnyt konkreettisesti muuta kuin ajatusmallin vaihtamista toiseen? Onko iloni onnistumiseni liiallisen yrittämisen vaihtamisella rentouteen sallittua?

”Vähemmän ehdottomuutta, enemmän rentoutta, niin kukat kukkivat!”

Tässä minulle ajatusmalli, jota pyrin nyt työstämään. Reilu viikko sitten kaivoin opinnäytetyöni uudestaan esiin ja lähdin jatkamaan siitä, mihin jäin marraskuun lopulla. Jos olisin vähemmän ehdoton itselleni ja enemmän rento, olisi minun opparini valmistunut tammikuun loppuun mennessä. Ehkä se olisi tavoitteeni mukainen, jos olisin rennompi. Nyt olen poistanut liiallisen tavoitteellisuuden ja teen, kiireellä kylläkin, mutta rennommalla otteella. Teen koko ajan suuresti työtä pääni kanssa, että en ala taas vaatimaan ylisuorituksia itseltäni. Vähempikin riittää, eikä minun maailma kaadu, jos en valmistukaan nelosen keskiarvolla tradenomiksi. Olisihan se mahtavaa, mutta mitään konkreettista hyötyä siitä ei minun tulevaisuudessa ole. Ihan sama, oletko kolmosen vai nelosen tradenomi, kokonaisuus ratkaisee sekä se, että olet hyvä tyyppi! Kukaan ei tykkää pingottajista, en edes minä.

Minna / Glitz & Glam

Instagram

  • Pitkästä aikaa kirjoitin blogiin maskarasta. Oon halunnut kokeilla, että onko Maybellinen ”snäppimaskarasta” mihinkään? 👻 Ei huono, mutta ei ihan helmikään. Hyvä markettimaskara kuitenkin. Peseytyy pois helposti, mutta ei valu silmien kyynelehtiessä. 👁💦 Oletko kokeillut? 
Lue lisää blogistani, jonka linkin löydät biostani. 👀

#annablogit #maskara #ripsiväri #maybelline #mascara #lash #snapscara @maybelline

glitz8glam

Kommentit

Minä oon monesti ihan naurettavan kova pingottaja. Vihdoin alan hölläämään, kun en ole aina niin kiva, kun oikein pingotan. 😞 Mutta siis vähemmän pingottamista, jos syntyisi parempaa tulosta joihinkin asioihin. Joissakin olen tietty parempi, kun pingotan. Jotkut asiat vaan ovat sellaisia, että kova paine ja pingottaminen auttaa parempaan suoritukseen.

No tuo on kyllä niin tuttua, että jotkut hommat on tekemättä naurettavan pitkään. 🙈😂

Kommentit

Mahtavaa, että tällaisenkin kautta oppii uutta ja jotain sellaista, mikä on ihan varmasti pitkässä juoksussa itselleen hyväksi <3

Nooh, oppinut ja oppinut. Yritän opetella kovasti. Matka on vain niin pirun kivinen. Sitä niin helposti luiskahtaa takaisin vanhoihin, opittuihin ajatusmalleihin. 😞

Mutta vähänkö oli mahtavaa, kun nuput huomasin orkideassani. 😍 Tuli onnistumisen ilo!

Ystävälläni on upeasti kukkivat orkideat. Kuulemma ne pitää kesäksi viedä marjapensaan juureen, niin sitten syksyllä kukkivat.

No tuota en ole kuullutkaan. Meidän pihassa ei vaan ole marjapensaita enää. Uusia ei ole tullut istutettua.

Just tää! Tämän ku iteki älyäis kunnolla.

No niinpä! Tämä oli nyt vasta orkidean hoidossa tapahtunut läpimurto. Vielä kun se onnistuisi itseni hoidossakin, niin avot!

Tää on niin totta. Viime kesänä, kun oli tosi kuumaa, hoidin miehen kanssa hänen vanhempiensa kukkien kastelua ja heillä on orkidea myös. Epäilimme monien kasvien vain kuolevan harvojen, mutta runsaiden kastelujen vuoksi, mutta ei. Myöhemmin kesällä miehen äiti kysyi mitä oikein teimme, kun orkidea kukkii! Eli juuri meidän kurjalla kuivumaan päästävällä ja sitten runsaalla kastelulla se alkoikin kukkia. Vielä jos tämän rentouden oppisi omaan elämäänsäkin. Ettei tuntisi syyllisyyttä siitä, kun ei ole jaksanut ahkeroida tai pystynyt siihen kovaan suoritukseen.

No juuri tuo! Kuinka oppia omaan elämään sama käytäntö? Olen nyt tosiaan yrittänyt vapauttaa itseäni liiasta itsensä syyllistämisestä ja ruoskimisesta. Yritän tehdä asioita rennommalla otteella. Ehkä jo jotain muutosta on tapahtunut, sillä ihan kun en olisi niin stressaantunut kuin olisin tässä tilanteessa ilman ajatuksien ja toimintani muuttamista. Kirjoitan siis oppariani ja deadlinet lähestyy monessa asiassa. Otan nyt päivän kerrallaan, enkä luettele kaiken aikaa itselleni työtaakkaa, joka minun nyt vaan pitää saada tehtyä, jos meinaan valmistua toukokuussa ja joihin olen lupautunut tai sitoutunut. Olen rennompi kuin tavallisesti olisin tällaisessa tilanteessa. 😊

Hyvää asiaa 🙂

Eipä sillä, kyllä ’pingottamisellakin’ on paikkansa ja sen kohdalla lähinnä enimmäkseen kuka siihen kykenee. Itse pakon edessä joudun suurimman osan asioista hoitamaan minimipanostuksella. Timanttia tulis, jos pystyisin siihen mitä mieli haluis, mutta sen täytyy nyt vaan antaa olla, tulee kohtalaista tälläkin pelillä. Välillä kyllä jotkut hommat on tekemättä naurettavan kauan aikaa, myönnetään. Tekee sen minkä jaksaa.

Minä oon monesti ihan naurettavan kova pingottaja. Vihdoin alan hölläämään, kun en ole aina niin kiva, kun oikein pingotan. 😞 Mutta siis vähemmän pingottamista, jos syntyisi parempaa tulosta joihinkin asioihin. Joissakin olen tietty parempi, kun pingotan. Jotkut asiat vaan ovat sellaisia, että kova paine ja pingottaminen auttaa parempaan suoritukseen.

No tuo on kyllä niin tuttua, että jotkut hommat on tekemättä naurettavan pitkään. 🙈😂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *