Ikääntymiseni seuraava vaihe - Saan silmälasit!
Postauksen otsikossa oikeastaan kerronkin jo olennaisimman. Nyt ikä alkaa tehdä temppujaan muussakin kuin ulkonäössä ja kyvyssä palautua. Nyt näkö on seuraavaksi vuorossa. Artikkelikuvaan valitsin tuollaisen kuvan, jossa olen maskeerannut itseni keski-ikäiseksi erästä opiskeluaikaista mainosvideota varten. Kuva on pari vuotta vanha. Olen varjostamalla syventänyt omia uurteitani ja syvennyksiä. Suunnilleen tuolta minä taidan näyttää sitten 10 vuoden kuluttua. Kuvan silmälasit eivät ole oikeat, ne on lapseltani lainatut ”lelulasit”.
Jäin tässä pohtimaan, että näytänköhän silmälaseissa ja vanhennuksella ihan äidiltäni? 😅
Minulta löytyy enemmänkin tällaisia kännykkäräpsyjä, joissa minulla on silmälasit. Tämä kuva on kanssa parin vuoden takaa, kun leikin jonkun sovelluksen filtterin kanssa. Olen siis jo leikitellyt sillä, että minulla olisi silmälasit.
Minulla on aina ollut todella hyvä näkö. Äitini sai silmälasit reilu parikymppisenä, isälläni oli neljäkymppisenä selkeästi ikänäköä, kun käsissä ei meinannut mitta riittää sanomalehteä lukiessa. Olen tässä jo jonkun aikaa epäillyt tämän perusteella, että minä tulen tarvitsemaan ”apusilmiä” jossain neljänkymmenen hujakoilla.
Kävin keväällä 2014 näöntarkastuksessa, kun minua vaivasi toistuvasti päänsärky ja migreeni. Olin myös kokenut, että en enää näe yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Näöntarkastuksessa ei kuitenkaan ilmennyt minkäänlaista tarvetta silmälaseille. Ongelmani johtuivat sitten jostain muusta, mutta näöntarkastuksen tehnyt silmälääkäri suositteli kuitenkin 2-3 vuoden päästä uutta tarkastusta, koska olin kuitenkin kolmenkymmenen paremmalla puolella.
Olen tässä vuosi vuodelta huomannut, kuinka vaikeaa on tihrustaa huulipunahylsyistä ja luomivärinapeista sävyjen nimiä sekä tuotteiden milli- ja grammamääriä. Joskus pyydän lapsiani kertomaan, mikä numero tuotteessa lukee ja joskus googletan tiedon. Bette Boxeissakin tuotekortin teksti on välillä niin pientä, että rivit heittävät sekaisin ja joutuu todella tarkasti katsomaan. Myös autolla ajaessa olen huomannut, että en näe katujen nimiä tienviitoista enää yhtä kaukaa kuin ennen. Hämäränäön olen huomannut heikentyneen jo vuosia sitten. Kun 6 vuotta kuljin teatterilla työskennellessäni Kotkaan ja takaisin Kouvolaan, huomasin, kuinka aina vaan oli vaikeampaa nähdä ajaa autoa pimeässä.
Kun sunnuntai-iltana kirjoitin maanantain blogipostausta Bette Boxista, tuli mitta täyteen tihrustamista. Yritin lukea Sweetyn kasvosuihkeen INCI-listaa, enkä pinnistelyistäni huolimatta enää pystynyt näkemään sitä. Varasin ajan näöntarkastukseen seuraavalle päivälle eli maanantaille. Kävin näöntarkastuksessa tutulla optikolla ennen asiakastapaamista. Osasinkin arvata, mitä optikkona työskentelevä kaverini sanoisi, sillä huomasin itsekin linssien vaikutuksen lähi- ja kaukonäköön tarkastuksen aikana. ”Tuomioni” oli, että silmälasit helpottaisivat elämääni. Pystyisin vielä sinnittelemään ilman, sillä tarve ei ole niin välttämätön. Apua silmälasit kuitenkin toisivat päätetyötä tehdessä ja onhan sekin mahdollisuus, että yksi päänsärkyjen aiheuttaja voi poistua.
Asiakastapaamisen vuoksi, en voinut jäädä laseja valitsemaan ja pokia mallailemaan heti maanantaina. Siispä tänään olen menossa elämäni ensimmäistä kertaa silmälasiostoksille. Vähän jännää! Minulla oli nyt syy seurata, minkälainen silmälasimuoti on meneillään ja pyysin eräässä WhatsApp -ryhmässä kavereitani laittamaan kuvia omista silmälaseistaan. Vielä vähän mietin, otanko päätelasit vai yhdistelmälasit. Täytyy tänään vielä vähän keskustella optikon kanssa ja sitten tehdä päätös. Vielä ehtii kertoa omia kokemuksia minulle tipsinä, jos tulee mieleen jotain. Iltapäivällä olen silmälaseja mallailemassa.
Olen oikeastaan aika innoissani, että saan silmälasit. Saan apuvälineen, jotta päätteen äärellä ja pieniä tekstejä lukiessa ei tarvitse pinnistellä nähdäkseen. Toinen innostumiseni syy on siinä, että saan uutta huomioitavaa ja perspektiiviä meikkauksiin ja tuotteiden testaukseen, josta sitten taas on hyötyä silmälasit omistavalle Glitz & Glamin lukijalle. Eli tulen saamaan aivan uudenlaista sisältöä blogiini. Tästä postauksesta syntyi ensimmäinen silmälasit -avainsana. Tulevaisuudessa silmälasit tulevat kategorioihinkin tyylin ja meikit tagien alle.
Että tällainen yllättävä, mutta ei sitten kuitenkaan niin yllättävä muutos elämässäni. Muistan kuinka joskus nuorena vannoin, että jos joskus silmälasit tarvitsen, haluan piilarit. Nyt olen aivan eri mieltä, ainakin tässä vaiheessa. Silmälasit ovat kanssa yksi osa tyylinsä ilmaisua, joten mielenkiinnolla odotan, miten uusi identiteettini rakentuu. Minkälainen minun tyylini tulee olemaan?
Kommentit
Kyllä vaan, se oli sitä aikaa kun kaikki silmälaseja käyttävät oli mm. Rillihirmuja tai nelisilmiä, ja vaan tyttöjä kiusattiin, pojille lasit oli ihan ok. Itse muistan, kun mm. Kummityttöni pienempänä huomasi minun lasit ja halusi itsekin. No nyt hän sai ihan oikeat lasit koulukäyttöön (täyttää 4 kk päästä 13 vuotta), eikä suoranaisesti kiljunut ilosta tästä silmälasien saapumisesta 😀
Muillakin lasit olisi vaan kaukonäköä varten, mutta en jaksaisi aina niitä vaihdella, joten pidän koko ajan. Ja nykyään kehyksiä on hurjasti, saa myös painavia tai kevyitä. Silloin 2002, kun itse olin ekoja kehyksiä valitsemassa, niin Harry Potter -tyyli oli in ja niitä näkyi eniten valikoimassa 😀
Kommentit
Samanlainen tarina täällä! Oma näkö on aina ollut erinomainen, vielä neljänkymmenen kieppeillä silmälääkärin mukaan poikkeuksellisen hyvä. No, tämän vuoden tammikuussa oli pakko taipua lukulasien hankintaan – kesäkuussa tuli 45 vuotta mittariin. En käytä laseja töissä, koska näen päätteellä hyvin, mutta illalla lukiessa ovat ihan korvaamattomat. Kun silmät ovat päivästä jo väsyneet ja on ehkä hämärääkin, niin kyllä vaan on ihanaa nähdä kunnolla 🙂 Myös minusta oli tosi jännää valita kehyksiä ensimmäistä kertaa elämässäni!
Hei ihana Minna!
Minä hankin ensimmäiset lukulasit 45-vuotiaana, vaikka mitään suurta tarvetta ei niille vielä ollut. Ne vain helpotti sanomalehden lukua. Tänä vuonna hankin monitehot, vaikka tarvetta on vain lukulaseille. En jaksa jatkuvasti hakea laseja laukustani, kun kaupassa luen tuoteselostetta, joten koko ajan päässä olevat lasit tuntuivat hyviltä. Niin…jos niitä vain viitsisi käyttää 😉 Koen näköalani rajoittuneen laseja käyttäessäni. Ennen riitti vain silmiä pyöritellä, nyt pitää nostaa ja kääntää koko pää. Monitehoja en käytä koneella ollessani, minusta ne vääristävät ja tulee tunne tunne, että olen merellä. Vanhat lukulasit nytkin ovat nenälläni.
Tämä kaikki on täysin omaa syytäni. En vain viitsi opetella käyttää monitehoja, kun tarve ei ole niin vahva.
Aikuinen tyttäreni hankki hiljattain lasit, jotka rauhoittavat silmiä. Hän alkoi saada voimakkaita migreeni kohtauksia palattuaan töihin hoitovapaalta ja aloimme epäillä töissä olevia kirkkaita led-valoja. Lasit ovat auttaneet ja hän käyttää niitä vain töissä (kampaaja) ja koneella ollessaan.
Onnea sinulle uusien lasien kanssa!
Mie jouduin hankkimaan lukulasit pari vuotta takaperin, kun sängyssä lukeminen sai tekstin muuttumaan sössöksi. Silmäni leikattiin liki 10 vuotta sitten, ja muutos -16 & -19 luvuista nollaan oli järkyttävä. Suurimman osan ajasta lasit viettävät laukussa, mutta taas hetki sitten olisin ollut pulassa Sokoksella tiiratessani incejä, jos lasit evät olisi olleet mukana. Mutta aurinkolaseihin voimakkuuksilla en ole vielä suostunut. Kattoo nyh, milloin on pakko. Kiitos Cachet-linssileikkauksen, mun mykiö ei enää supistu kuin ennen, eli todennäköisesti edessä on muutaman vuoden sisällä pakko jatkuvaan käyttöön.
Minulla on nyt alkanut sumentuminen ja tosiaan oikein pientä tekstiä en enää näe. Hiljakseen tätä on tapahtunut ja nyt sitten oli add 0,75. Vielä 5,5 vuotta sitten se oli 0.00.
Mulla on ollut silmälasit käytännössä aina, jostain 10vuotiaasta. Identiteettini on siis vahvasti silmälasipäinen ja omaan silmään näytän ihan pöljältä ilman 🙂
Nyt on kaukonäkö alkanut paranemaan, mikä on optikon mukaan ikänäöstä johtuvaa, eli odotettavissa on lähinäön huononemista ja monitehot, iik. Nykyään en omilla laseilla pysty lukemaan läheltä incejä tai muuta pientä tekstiä, vaan mun on otettava lasit pois. Ilman näenkin sitten vallan mainiosti lähelle. Vielä 😉
Minulle varmaan tulee sama sitten jossain vaiheessa, näytän mielestäni oudolta ilman laseja. 😅 Nyt vielä en ihan kaiken aikaa laseja tarvitse, mutta tulevien vuosien aikana lasit varmasti tulevat olemaan enemmän ja enemmän päässäni. Parin viikon päästä saan lasit. Saa nähdä, miten hassua se tulee olemaan.
Hei! Optisena myyjänä annan vinkin: panosta linssiin. Monet säästää linssissä ja eivät pidä laseja koska ei tunnu hyviltä. Niissä hinta ja laatu kulkevat tiukasti käsi kädessä. Mitä parempi linssi, sen mukavammat käyttää! Lähilasissa kannattaa suosia syväterävää 🙂
Nyt vasta silmälasien maailmaan hypänneenä, en vielä osaa termistöä, mutta linseihin panostin. Eivät ole todellakaan halvimmat ja otin juuri ne, mitkä optikko suositteli. Otin myös sinivalosuojan, kun niin paljon päätteiden äärellä töideni vuoksi aikaani vietän.
Mie sain lasit alakoulun lopussa, eli kuudennella luokalla (2002). Se oli sitä aikaa, kun tyttöjä kiusattiin lasien vuoksi. Selityksenä lasien tarpeellisuudelle oli liian nopea kasvu (:D), jota yhäkin naureskelen, sillä aika lailla samoissa mitoissa olen vielä alle kolmekymppisenäkin.
Isä sai jo ennen kouluikää, samoin siskonsa. Miun äidille tuli lasien tarve, kun täytti 50.
On niin yksilöllistä, koska lasit tarvitsee. Äitini sai lasit muistaakseni 25-vuotiaana. Minä nyt sitten 36-vuotiaana. Jos en tekisi päätetyötä, ja tehnyt jo useita vuosia, en varmaan tarvitsisi tai en olisi havainnut tarvetta. Yritän saada ensi viikolle kuvia minusta laseissa, jotka hankin.
Voi, onko silmälaseista kiusattu vielä 2000-luvulla? 😣 En itse muista, että omassa lapsuudessa (80-90 -luvulla) silmälaseista olisi kiusattu, mutta ei kukaan olisi niitä halunnut. Hammasraudatkin oli nolo juttu. Tyttäreni sai hammasraudat loppukesästä. Hän oli todella innoissaan niistä. Oikein toivoi rautoja. 😄 Onneksi ajat ovat muuttuneet parempaan. Silmälasit ovat tyylikkäät ja niistä on tehty muodissa kulkevia asusteita, joita voidaan vaihdella fiiliksien ja päivän tyylin mukaan, jos niin haluaa.
Kyllä vaan, se oli sitä aikaa kun kaikki silmälaseja käyttävät oli mm. Rillihirmuja tai nelisilmiä, ja vaan tyttöjä kiusattiin, pojille lasit oli ihan ok. Itse muistan, kun mm. Kummityttöni pienempänä huomasi minun lasit ja halusi itsekin. No nyt hän sai ihan oikeat lasit koulukäyttöön (täyttää 4 kk päästä 13 vuotta), eikä suoranaisesti kiljunut ilosta tästä silmälasien saapumisesta 😀
Muillakin lasit olisi vaan kaukonäköä varten, mutta en jaksaisi aina niitä vaihdella, joten pidän koko ajan. Ja nykyään kehyksiä on hurjasti, saa myös painavia tai kevyitä. Silloin 2002, kun itse olin ekoja kehyksiä valitsemassa, niin Harry Potter -tyyli oli in ja niitä näkyi eniten valikoimassa 😀