Lifestyle

Kuulumiset stressin keskeltä & pieni ilmoitusasia

24.9.2018 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Opiskelut jatkuivat noin kuukausi sitten. Siitä huolimatta minun takki alkaa olla tyhjä ja olen hieman aika stressaantunut. Huhtikuussa viimeistelin kurssit ja niiden työt ja tentit, sivussa kilpailin Best Seller Competionissa yms. Heti vapun jälkeen alkoi palkallinen työharjoitteluni. Siinä samalla järkkäilin ystäväni polttareita ja olin kaaso. Toisen opiskeluvuoteni perään vauhdikas kesä verotti hieman voimavaroja. En palannut opiskelujen pariin levänneenä ja nollanneena, vaikka sain lomailla Turkissa. Toki silmä turvoksissa, mutta lomalla silti.

Kun palasin opiskelujen pariin, ei ollut mitään pehmeää laskua. Tämä syksy on opinnäytetyön syksy. Olin sen verran armollinen itselleni, että valitsin opparijuna 2:n. Siinä aikataulu ei ole niin tiukka kuin 1:ssä. Pikajunassa olisi seminaari tällä viikolla. Mutta tässä alussa aikataulu on ihan sama 1 ja 2 junalla.

Varmasti tuttuja kirjoja monille opparin kirjoittaneelle. Pitäisi ehtiä lukemaan lukuisia kirjoja, mutta en ole ehtinyt edes avaamaan. Pientä stressiä meinaa iskeä. Opparin lisäksi olen mukana eräällä kurssilla, jossa järjestetään Global Entrepreneurship Week -viikolla rekry- ja verkostoitumistapahtuma Kouvolassa. Lisäksi tapahtuman yhteydessä on myynnin ja markkinoinnin päivä. Puhujana myyntialan yksi tunnetuimmista kouluttajista ja valmentajista, Mika D. Rubanovitsch. Olen opiskelijaryhmän markkinointitiimin johtaja. Melkoinen vastuu ja työ, että homma pysyy kasassa ja langat ohjaksissa.

Opparissa minulla on jo onneksi toimeksiantaja. Siitä ei ole huolta. Tein tässä syksyllä vaihdon toimeksiantajasta, sillä aluksi olin kaavaillut tekeväni sen Xamkille, mutta mitään aihetta ei ollut sovittuna. Opinnäytetyön alkuinfossa tuli esiin sellainen toimeksiantaja, josta innostuin sekä heidän tarpeensa inspiroi ja motivoi. Nyt on palaveerattu heidän kanssaan. Siitä huolimatta kaikki on vähän epämääräistä höttöä. Vielä puuttuu opparini otsikko ja tutkimuskysymys. Rajaukset ja kaikki vaiheessa vielä. Näen monta juttua, mutta en vielä ole osannut rajata kohdetta. Lisäksi kun olen vähän kunnianhimoinen, en lähde opparissanikaan sitä kaikista helpointa reittiä toteuttamaan. Haluan oppia ja kehittyä. Haluan nähdä mihin minusta on.

Tämä viikko on enää aikaa tehdä omasta opparista tutkimussuunnitelma. Mitään konkretiaa ei vielä ole. Lisäksi tässä on vielä muutama pienempi tehtävä saatava loppuun. Myönnän, että olen todella stressaantunut tästä. Puren hammasta öisin, syke on kaiken aikaa vähän korkealla ja huomaan levottomuutta ja keskittymisvaikeutta.

Olen nykyään vähän muuttunut nainen. Sen sijaan, että pelkästään itkisin väsymystäni ja repisin itseni ja siinä sivussa perheeni hajalle, olen alkanut ihan pikkiriikkisen hölläämään. Minä nukun yössä vähintään 6 tuntia! En tingi siitä, kuten ennen tein. Minä olen päivittäin perheeni kanssa. En ehkä niin paljon kuin he haluaisivat minun olevan läsnä henkisesti, mutta olen enemmän kuin vielä ensimmäisenä opiskeluvuotenani. Olen oppinut jotain ja jatkan sitä oppimaani nyt sen verran, että pidän tämän viikon opintovapaata Glitz & Glamista.

Jotta minusta jäisi jotain jäljelle ja jotta saisin keskittyä juuri nyt kiireisimpään, minun tulee tipauttaa jotain pois. Haluan myös olla perheeni kanssa ja nukkua edes sen 6 tuntia yössä. En vaan suostu kokonaan mitään tipauttamaan, sillä eihän opiskelu ja opinnäytetyö ole koko elämääni kestävää. En kuitenkaan ihan koko opparini mittaista opintovapaata ota Glitz & Glamista, mutta olen nyt antanut itselleni luvan ottaa tarvittaessa vapaata. Ei ole koskaan helppoa myöntää, että en suoriudukaan kaikesta täydellisesti. Siksi onkin järkevää ottaa vähän jostain vapaata ja nyt se on Glitz & Glam.

Tämän viikon keskityn opparini tutkimussuunnitelman tekemiseen. Jotta saan sen palautettua Moodleen 30.9., on minun pakko päästä keskittymään vain siihen. Blogi ei ole ainut paikka josta irtaannun siksi aikaa. Myös GEW-viikon rekry- ja verkostoitumistapahtuman markkinointitiimin johtaminen jää viikoksi tauolle. Annan suunnittelutehtävän jokaisen vastuualueesta, joten minua ei tällä viikolla tarvita.

Elinen päivä kertoo hyvin minun päivittäisestä kaaoksesta. Sunnuntaiaamuna kello herättämässä. Sängyssä luin viestit Microsoft Teamsistä, WhatsAppista, sähköpostit, ilmoitukset Facesta jne. Siinä oli työ-, siviili- ja opiskeluasioita ennen kun olin aamupissalla käynyt. Aamulla kuvia ja kuvankäsittelyä tietokoneella. Sitten meikit naamaan, koko perhe autoon ja nokka kohti Vantaata. Miehen ajaessa, minä aloitin tämän postauksen kirjoittamista tabletillani. Juhlittiin lasten serkkujen 2- ja 4-vuotisjuhlat ja lähdettiin kotiin. Yritin keskittyä postaukseen, mutta en vaan pystynyt. Halusin jutustella mieheni kanssa kaikenlaisesta. Kun pääsimme kotiin, minä tein taas vähän töitä ja sitten hyppäsin Skype-palaveriin. Nyt olenkin tässä. Kello on jo 19.27. Minun piti tehdä muitakin töitä, mutta en ehdi. Haluan olla perheeni kanssa kohta. Mies tekee suolaisia vohveleita ja esikoinen tulee kohta kaveriltaan kotiin. Kuopus tulikin vartti sitten naapurista. Minun jokainen päivä on tällaista. Nyt tarvitsee saada keskittyä vain yhteen, siihen tutkimussuunnitelmaan. Kaikki muu pitää saada hetkeksi pois, jotta saan keskittyä vain yhteen.

En ole korvaamaton kenellekään, muulle kuin perheelleni. Joten te ihanat ja uskolliset Glitz & Glamin lukijat pärjäätte. Huomenna tulee viikon viimeinen postaus. Sitten palaan vasta lokakuun 1. päivä. Loppukuun keskityn tutkimuskysymykseen, rajauksiin ja sitä kautta tulee sitten viitekehykset ja syntyy se tutkimusraporttikin, joka pitää olla valmis 30.9.

Eli huomenna tulee postaus, mutta seuraavan kerran julkaisen postauksen ensi viikon maanantaina eli 1.10. 

Paistaa se aurinko risukasaankin. Toivottavasti! Jotenkin haluaisin uskoa, että ensi viikolla hengittäisin vapautuneemmin, eikä aamuisin tuntuisi leukapielissä niin kiristävältä. Jospa unissaan hampaiden pureskelu taas vähentyisi.

Noin! Nyt se on tehty! On vähän helpotettu kiirettä. Oliko se niin vaikeaa Minna? Ei ollut! Vinkiksi teille muillekin, jotka tuskailette kiireiden kanssa. Tipauta jotain pois. Edes pahimmaksi kiireeksi.

Mitä sinä teit viimeksi helpottaaksesi stressiä?

Kommentit (16)

Kiitos Salka! ❤

Juu, minä opettelen nyt sitä puolta. Ei ole minulta tavallista laittaa muita tekemään. Minä olen se joka tekee. Olen saanut psykologisesta testauksesta tulokseksi toimeenpanija. Toiseksi vahvana minulla on keksijä. Siksi en ole vahvimmillani johtamassa muita, koska olen tekijä ja keksijä. Mutta nyt treenaan tiimin johtamista. Tiedän jo nyt, että ei minusta esimiestä tule. Mutta olen ylpeä tästä, että annan tilaa muille ja tarjoan heille mahdollisuutta loistaa. Olen etsinyt henkilöiden vahvuuksia ja tarjonnut heille mahdollisuuksia harjoitella markkinointia. Tiimissäni on paljon henkilöitä, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta markkinoinnista, mutta haluavat päästä kokeilemaan sitä. 🙂

Hyvä, että osaat höllätä nykyään!! Mä oon niin ylpeä sinusta ❤️ Kyllä sun lukijat jaksaa odottaa.

Kiitos ihana! ❤ Niin kuule minäkin sinusta! 😉

Hei ihana Minna!
Oikea päätös, siitä iso hali sinulle <3
Olen hengessä mukana ja toivon sinulle jaksamista!
Minä en osaa helpotta stressiä. Minusta tulee lapsellinen kiukuttelija ja se vasta suututtaakin itseäni, oikein hävettää.

Kiitos JohannaG! ❤

Silloin kun vielä en huolehtinut unen määrästä ollenkaan ja saatoin nukkua 2-5 tuntia yössä, olin ihan mahdoton. Olin aivan omien lapsieni tasolla. Oikeastaan jopa haastavampi lapsi, kun oikein kiukustuin. Huomaan nyt, että kun ei tarvitse tällä viikolla huolehtia muusta kuin tutkimussuunnitelmasta ja viimeistellä kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien yksi tehtävä, on helpompi hengitellä. Kivi putosi sydämeltä. 🙂

Hepskukkuu! Hyvä juttu, että osaat hölläillä. Odotellaan seuraavaa postausta:). Tsemppiä hulinaan!!

Kiitos Erja! ❤ Tämän päivän postauksessa riittää viikoksi, kun mukana on video. 🙂

Hyvä, fiksu päätös! Tsemppiä kiireen keskelle, kyllä se sitten palkitsee, kun on oppari valmiina. Yöunet ja perhe on ehdottomasti ykkösprioriteetilla, muuten ei mistään tule mitään. Ihanaa, kun olet rehellinen tilanteesta.

Kiitos Sonja! 😊 Minä niin odotan sitä hetkeä, kun lähetän viimeisen kerran opparini Moodleen. Olen jo nyt päättänyt, että sitä juhlistetaan miehen kanssa kaksistaan risteilyllä.

Hyvä päätös. Ja se on totta, että me hyvinkin täällä hetki jos toinenkin pärjätään, muut asiat ovat prioriteettina korkeammalla 🙂 Tsemppiä opparin tekoon, muistan vielä minkälainen homma siinä oli!

Kiitos Mira! ❤ Onhan siinä kyllä melkoisesti hommaa. En varmaan vieläkään oikeasti tajua, kun en ole koskaan ennen opparia tehnyt. Haluan tehdä hyvin opparin. Minulla kun on vähän liikaa tuota tavoitteellisuutta ja itseni haastamista.

Todella hyvä päätös. Sä olet kyllä rautainen nainen, onneksi olet oppinut hölläämään. Tsemppiä oppariin!

Kiitos Henna! ❤ Kuin myös! Olen monet kerrat ihaillut sinun rautaisuuttasi.

Tsemppiä kovasti! Voin kyllä samaistua, sillä itsellä on kandisyksy menossa. Hauska että meillä menee opinnot vähän samassa tahdissa, usein itselläkin on kiireistä aikaa silloin kun itse valittelet opiskelukiireitä 😀 mun ratkaisu oli tiputtaa syksyltä yksi kurssi ja tehdä se keväällä avoimen puolella, onneksi tämä oli mahdollista. Meillä bilsalla siis aloitetaan tutkimussuunnitelman teko ym. 2. vuoden keväällä, jotta kesällä voi tehdä maastohommia/labraa. Nyt pitäisi jouluun mennessä saada koko homma kokonaisuudessaan kirjoitettua ja stressiä pukkaa, tuntuu juuri siltä kuin kuvailit: syke koko ajan vähän korkealla, levottomuutta, vaikea nukahtaa kun asiat pyörii mielessä… Ja tässä on kuitenkin muitakin kursseja samaan aikaan. No, tämän vuoden jälkeen voimme varmasti olla ylpeitä itsestämme paperit kädessä, vaikka se vaatisi paljon työtä ja stressiä! Ota rauhassa lomaa blogista sen verran kuin tarvitset, itsekin on pitänyt tiputtaa tiettyjä juttuja pois jotta ehtii keskittyä olennaisiin asioihin!

Meillä on muuttumassa oppariprosessi. Olen viimeisiä tällä prosessilla kulkevia. En tiedä miten tulevaisuudessa se tulee menemään, mutta veikkaan, että tästä alusta tipautetaan nämä tietyt kuormitukset pois ja ne tulee opiskella aikaisemmassa vaiheessa. Näin vähän luulen.

Meillähän se juna 1 on niille, jotka valmistuu jouluna. Niillä on kiire aikataulu. Minulla olisi ollut mahdollisuudet siihen, mutta en viitsi repiä itseäni. Ei ole sen arvoista. Nyt mulla menee se vähän reilu 2,5 vuotta saada tradenomin tutkinto. Minullahan ei ole hyväksilukuja edes, että kovalla tahdilla olen mennyt. Olen siis juna 2:ssa, jossa opparin seminaari on 18.1. ja sen tulee olla valmis 31.1.

Just tuo mitä sanoit, on kuitenkin muitakin kursseja. Sepä se! On aina muitakin kursseja, on siviilielämässä projekteja ja arkea, on myös työkuvioita jne. Kuinkahan aika kultaa meidän muistot? 😀 Muistammekohan parin vuoden päästä ollenkaan, että kuinka raskasta ja stressaavaa välillä oli?

Ihanaa, että olet oppinut hölläämään, minäkin toivotan tsemppiä opparijuttuihin! Luin myös ylpeänä tuosta delegoinnista, siis että olet jakanut tapahtuman järjestelemisen juttuja tiimiläisillesi. Sekään kun ei välttämättä ole aina itsestäänselvyys, että jokainen niitä hommia olisi delegoimassa vaan viimeiseen asti haluaa pitää ohjat omissa käsissään.

Kiitos Salka! ❤

Juu, minä opettelen nyt sitä puolta. Ei ole minulta tavallista laittaa muita tekemään. Minä olen se joka tekee. Olen saanut psykologisesta testauksesta tulokseksi toimeenpanija. Toiseksi vahvana minulla on keksijä. Siksi en ole vahvimmillani johtamassa muita, koska olen tekijä ja keksijä. Mutta nyt treenaan tiimin johtamista. Tiedän jo nyt, että ei minusta esimiestä tule. Mutta olen ylpeä tästä, että annan tilaa muille ja tarjoan heille mahdollisuutta loistaa. Olen etsinyt henkilöiden vahvuuksia ja tarjonnut heille mahdollisuuksia harjoitella markkinointia. Tiimissäni on paljon henkilöitä, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta markkinoinnista, mutta haluavat päästä kokeilemaan sitä. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *