Kuulumisia kesältä
Hei! Pitkästä aikaa kerron vähän kuulumisiani viimeisten kuukausien ajalta. Nykyään kerron elämästäni aika vähän, sillä jotenkin vaan ajattelen, että ketä kiinnostaa? Tiedän, että moni kuitenkin toivoo, että bloggaajat ja tubettajat raottavat verhoa elämäänsä bloggaamisen ulkopuolelta. Minusta on tullut vuosi vuodelta vähemmän puhuva. Ehkä syynä on se, että olen kauneusbloggaaja, en omasta elämästäni kertova bloggaaja. Mutta ehkä välillä olisi ihan itsenikin kannalta hyvä käydä läpi, mitä minulle kuuluu? Mitä minulle on tapahtunut ja missä mennään? Onhan elämäni muutakin kuin bloggaus.
Jotenkin vieläkin identiteettini ei käsitä, että en ole enää opiskelija. Olen valmistunut AMK:sta tradenomiksi. Huomasin, että edelleen blogini esittelykohdassa kerron olevani opiskelemaan lähtenyt. Olisiko Minna aika päivittää tuokin kuvaus? Olen paljon aikaansaava, mutta tuollaisia pieniä juttuja minulta jää helposti roikkumaan. Tosiaan keväällä valmistuin myynnin ja markkinoinnin tradenomiksi. Sain opinnot puoli vuotta nopeammin kuin tavoiteaika oli. Olen tästä saavutuksestani ylpeä. Viimeinen puoli vuotta meni ensin kolme kuukautta hunningolla, kun olin syksystä niin väsynyt ja opinnäytetyössä iski henkinen tenkkapoo (=pulmatilanne). Olin jo vähän sitä mieltä, että valmistuisinkin heti kesän jälkeen. Sukulaisnaiset sitten vähän potkaisivat minua persuksille. Päätin kääriä hihani ja puskin opinnäytetyöni loppuun. Minulla oli järjettömät paineet, sillä olin syksyllä 2018 lähtenyt tavoittelemaan nelosen arvosanaa. Lopulta päätin, että kolmonen riittää. Kaksi kuukautta puskin oppariani loppuun, eli hyvin tiukassa aikataulussa tein oppariani loppuun. Minulla oli prosessin lopussa musertunut olo. Se ilmeisesti kuuluu asiaan, kun jollekin kaikkensa antaa, mutta näkee vain sen puutteet ja virheet. Tämä on hyvin tyypillistä luovien ihmisten parissa – kun prosessi valmistuu, on henkisesti tyhjä. Melkein itkua väänsin, kun viimeisillä minuuteilla opparini palautin. Pelkäsin, että pääsenkö edes läpi, vaikka moni sanoi sitä vitosen arvoiseksi. Minä kuittasin, ettei vitosia saa kovinkaan moni, joten minulle mahdoton.
Kyllä hitsiläinen hymyilytti toukokuussa Kuusankoskitalolla. Olin saanut opinnäytetyöstäni arvosanaksi 5. Sen lisäksi valmistuin yli 4 keskiarvolla ja sain kaksi stipendiä. Minun uurastukseni huipentui tuohon tilaisuuteen. Nytkin menee kylmiä väreitä, kun muistelen sitä tunnetta, joka sisälläni oli.
Muistatteko, kun reilu 3 vuotta sitten pelkäsin, etten pääse sisään kouluun? Seuraavaksi pelkäsin, että en sieltä koskaan valmistu. Taas sain nähdä, että kyllä minä pärjään ja selviän. Onneksi en anna sisäisten pelkojeni liikaa hallita toimintaani. Uskallan poistua mukavuusalueiltani. Tämäkin kokemus rohkaisi minua lisää.
Vaikka opiskelu oli rankkaa ja kiristi hermojani, oli sen päättymistä juhlistettava. Oli muuten ihanaa järjestää juhlat omaan tyyliin. Minulla ei ole ollut ihan vähään aikaan ihan omia juhlia, joissa ei ole tarvinnut kysyä kenenkään toisen mielipidettä tarjottavista. Sain tarjota juuri niitä juttuja, joita halusin. Shampanjaa ja hattara-mansikkakakkua, ruusuboolia, pieniä cocktail-paloja ja viedä seurue illalla ravintolaan syömään kolmen ruokalajin illallisen juomineen. Laitoin stipendirahoja haisemaan kaikkien iloksi.
Kakut loihti jälleen kerran tätini. Minä esitin hänelle toiveet ja hän loihti ne juhliin. Halusin ”nakukakut” valumilla ja päälle kaikkea ihanaa, paljon! Oikein söpöt ja hempeät kakut toivoin. Juuri sellaiset sain!
Kesän minä käytännössä relasin. Olihan minulla mahtavia suunnitelmia, mitä kaikkea tekisin. Hah, eivät kyllä toteutuneet. Aivoni olivat narikassa ja pysyivät siellä koko kesä- ja heinäkuun. Toki heinäkuun lopun sairastinkin. Keräsin koko sarjan ja sairastin poskiontelon-, keuhkoputken- ja korvatulehduksen. Kaksi viikkoa kesti toipua siitä taudista.
Toki kävinhän minä kesäkuussa Kreetalla. Perheemme rakastui paikkaan. Kreeta oli kaunis, viihtyisä ja siellä oli todella mukavia ihmisiä. Haluan vielä jossain vaiheessa kertoa matkasta tarkemmin, mutta en vaan ole vielä saanut aikaiseksi. Kuvat ovat niin suuressa roolissa sen postauksen kanssa, että en ole vaan saanut aikaiseksi alkaa kahlaamaan omia ja mieheni ottamia kuvia. Niitä on valtavasti! Mutta reissukertomus vielä tulee. Olisiko lokakuu hyvä ajankohta, vai kenties marraskuu? Silloin voisi ladata itseään ihanilla kuvilla auringosta, kun täällä taas räntä vihmoo silmiin ja tuuli menee luihin ja ytimiin.
Heinäkuussa juhlin mieheni pikkuveljen ja hänen vaimonsa häitä. Kesään on mahtunut kaikkea ihanaa, joka ei liity mihinkään suorittamiseen. Myönnän, että kesällä todella paljon pohdin Glitz & Glamin jatkoa. Joskus vain tuntuu, että olen tämän alan dinosaurus, jolla ei vaan ole enää mitään annettavaa. Ehkä tuostakin aiheesta voisin avautua ihan kunnollisen postauksen kanssa ja kertoa, mitä välillä mielessä pyörii ja mistä ne ajatukset johtuvat. Nyt olen kuitenkin taas löytämässä bloggaamisen ilon. Hassua sinällään, kun en enää ole lomalla, vaan olen aloittanut työt alalla, jolle koulusta valmistuin.
Elokuun alussa aloitin työt alalla, jolle valmistuin juuri. Koen syvää kiitollisuutta, että minulle kävi näin. Ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, että heti pääsee juuri sellaiseen työhön, josta on haaveillut koulun penkillä paahtaessa – saati sitten edes saada töitä. Minulla on ollut onnea, kun olen aina valmistuttuani päässyt töihin. Yleensä nämä työt ovat sellaisia, että olen joko jotenkin jalka oven välissä tai minua kysytään töihin. Olen tässä ollut täysin omavaraisena (=”yrittäjästatuksella”) viime vuodelta asti, mutta nyt olen myös alainen eli palkansaaja. Toki olen ollut jo pitkään ko. yritykseen ”kiinnitettynä”, mutta en kiireideni vuoksi ole voinut ottaa vaativia työtehtäviä vastaan. Teen työtä, jossa ei ole selkeää raamia, johon menen suorittamaan, vaan teen työni itselleni ja monesti itsenäisesti, mutta toimin myös tiimissä. Ihan mahtavaa! Elän tällä hetkellä pientä ”kuherruskuukautta” uudessa työssäni.
Elokuussa alkoi myös lasten koulu. Meillä päättyi yksi vaihe elämästä, sillä meillä ei ole enää päiväkoti-ikäistä lasta. Meillä on koululaisia! Tämä on jotenkin niin outoa, että mun vauvakin on aloittanut koulun. Vauva, jota odotin Glitz & Glamin alkuvuosilla, aloitti koulun. Huhheijaa, kun aika menee siivillä. Jos joku kiinnitti huomiota lasteni risoihin farkkuihin, niin ne ovat kovasti muodissa taas. Kuulostan vähän omilta vanhemmiltani, kun ihmettelen, että miksi kuljetaan risoissa housuissa? 😂 Hauskaa, kun tyttäreni haluaa nyt samoja juttuja kuin itse suunnilleen samanikäisenä olen käyttänyt. Nimitykset vain niille ovat muuttuneet, mutta muoti on sama. Scrunciet olivat minun lapsuudessa ja nuoruudessa hiusdonitseja. Levi’s on myös kovasti tehnyt uutta nousua vaatebrändinä.
Tässä oli paljon mennyttä ja tätä hetkeä, mutta kerron teille vähän tulevastakin. Ensi viikolla minä ja mieheni aloitetaan yhteinen harrastus. Nyt kun lapset alkavat olla sen verran vanhoja, että heidät voi hetkeksi jättää kaksistaan kotiin, alkaa meidän yhteinen aika saada uusia kuvioita. Vuosia olemme puhuneet tanssiharrastuksesta. Nyt se taitaa toteutua! Ensi viikolla aloitamme ihan lavatanssien alkeista. Minun haaveeni olisi vielä joskus edistyä niin pitkälle, että voisimme lattareitakin harrastaa. Mutta nyt toppuutan itseäni ja lähden mieheni kanssa kokeilemaan, että kummalla se kaksi vasenta jalkaa olikaan? Minulla on show-tanssitaustaa lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta aikuisena tanssiminen on vaatinut ”rohkaisevaa” ja tahmeaa baarin lattiaa. Tosin viime vuosina minua ei enää sielläkään ole pahemmin tavannut. Joskus ollaan käyty yhdessä tanssimassa paritanssia laivalla ja aina häissä tulee tanssittua. Olen sen verran oppinut viime vuosien aikana, että osaan välillä seurata. Minulla on ollut paha tapa yrittää viedä miestäni tanssilattialla. Ihan mielettömästi jännittää tämä uusi harrastus – sillee hyvällä tavalla jännittää ja odotuttaa. Vihdoin ja viimein olemme aloittamassa sen!
Niin ja tällä viikolla pääsemme omassa pihassa paljuun! Päätin ostaa veronpalautuksilla (ja säästöillä) kauan haaveillun paljun. Mieheni on ollut kesälomalla nyt elokuun. Hän on päivittäin rakentanut terassilaajennusta paljulle. Siitä tulee kyllä hieno! Ehkä tänään saadaan vedet ja shokkikloori paljuun ja huomenna sitten koko perhe vetäytyy sinne viettämään yhteistä aikaa ja rentoutuu viikon päätteeksi.
Kommentit
Voi kiitos! ❤ Olen onneksi jälleen löytämässä ilon ja inspiraation. Vuosia kun jotain tekee, tulee sellaisia vaiheita, että ei enää tiedä, onko asia X minulle enää mielekästä? Onko minulla enää annettavaa asialle X? Kuten sanoit, mieltymykset kehittyvät iän myötä, mutta myös ilmiöt ympärillä muuttuvat ja muokkaavat ajatuksia. Olen ehkä kipuillut monen syyn vuoksi. Mutta ehkä tämän voisin ihan itsenikin vuoksi jäsentää tekstiksi asti. 😊
Kiitos kommentistasi, Taina!
Kommentit
Hei,
toivottavasti löydät jatkossakin iloa ja intoa bloggaamiseen. Olen nelikymppinen ja seuraan nykyään enemmän aikuisempien blogeja, ja se on tärkeää että niitä on. Omat mieltymykset kehittyvät iän mukana. On mahtavaa, kun teksteistäsi saan lukea hyviä tuote-esittelyitä. Sekin vielä, että esittelet sarjoja/tuotteita, joihin ei helposti törmää (Keune, Artdeco), kiitos.
Voi kiitos! ❤ Olen onneksi jälleen löytämässä ilon ja inspiraation. Vuosia kun jotain tekee, tulee sellaisia vaiheita, että ei enää tiedä, onko asia X minulle enää mielekästä? Onko minulla enää annettavaa asialle X? Kuten sanoit, mieltymykset kehittyvät iän myötä, mutta myös ilmiöt ympärillä muuttuvat ja muokkaavat ajatuksia. Olen ehkä kipuillut monen syyn vuoksi. Mutta ehkä tämän voisin ihan itsenikin vuoksi jäsentää tekstiksi asti. 😊
Kiitos kommentistasi, Taina!