Perheloma Turkin Sidessa
Lupasin kertoa Turkista ja Sidesta vähän lisää. Perheemme ensimmäisen rantaloman vastoinkäymisistä jo kerroinkin heti tuoreeltaan. Kuukausi sitten löhöilin tuolla auringossa, siemailin kylmää juomaa ja… stressasin lähes umpeen turvonnutta silmääni, jossa oli luomitulehdus. Voin muuten kertoa, että sitkeä tulehdus, sillä olen käynyt lääkärissä myös täällä Suomessakin. Silmäluomessa on edelleen pieni pahkura ja hieman punoitusta. Silmässäni on jokin jälkitila tulehduksesta. Niin lääkäri sitä minulle selitti. Tulehduksen syy voi olla mikä vaan. Toinen silmä ei ole sitä saanut, joten mistään meikeistä, siveltimistä tmv. ei löydy syyllistä. Olen nyt sitten päättänyt jatkaa elämääni ja antaa silmäluomelle aikaa. Ehkä se siitä vielä palautuu entiselleen.
Mutta se silmäluomeni raportoinnista. Kuten huomasitte uutta hiustyyliäni esittelevästä postauksesta, ei silmäluomeni ole enää niin paha kuin siellä Turkissa ollessani oli. Tänään tehdään katselmus meidän matkakohteeseen, joka oli Turkin Sidessa. Side sijaitsee aika tarkalleen Antalyan ja Alanyan välissä. Bussimatka Antalyan lentokentältä kestää noin tunnin. Liikenteestä riippuen, voi mennä vähemmänkin aikaa tai enemmän. Se alue Sidessa, jossa me olimme, ei ole suomalaisten valloittama lomakohde. Kuuleman mukaan (pari matkaopasta mainitsi) meitä suomalaisia oli siellä aika vähän. Taisimme olla silloin ainoat suomalaiset siinä hotellissa. Venäläisiä perheitä on kaikista eniten, mutta myös ruotsalaisia oli paljon – tai saattoivat osa olla tanskalaisia ja norjalaisiakin.
Asuimme Barut B Suites hotellissa. Hotelli on oikein viihtyisä ja lapsiystävällinen. Pääasiassa hotellin vieraat olivat lapsiperheitä, mutta oli asiakkaissa aikuisiässä olevia pariskuntiakin. Mikään rymy- tai bilekohde tämä osa Sidea ei selkeästikään ole. Nuoria aikuisia isolla kaveriporukalla ei ollut.
Hotelli on oikeastaan huoneistohotelli. Alueella on useita rakennuksia. Huoneita löytyy yksiöitä, kaksioita ja kolmioita. Meillä oli parvekkeellinen kolmio allasnäkymällä. Jokaisessa huoneessa oli ilmalämpöpumppu. Mitä luksusta! Vaatteiden säilytykseen oli paljon tilaa. Lisäksi oli todella paljon henkareita. Iso plussa siitä, sillä minulla ja miehellä on nykyään paljon sellaisia vaatteita, jotka pitää säilyttää henkarissa roikkuen.
Uima-altaita hotellin alueella on yhteensä neljä. Suuri uima-allas on toisesta päästä syvempi. Ihan pienemmille lapsille oli katettu allas, jonka syvyys vain 30 cm. Toinen kahluuallas lapsille oli 50 vai 60 cm syvä. Neljännellä uima-altaalla oli kaksi vesiliukumäkeä. Uima-allas itsessään ei ollut mikään suuri. Silti se oli meidän suosikkimme. Vesiliukumäet olivat auki vain tiettyinä aikoina. Silloin altaalla oli ruuhkaa, mutta silloin kun vesiliukumäet eivät olleet auki, oli altaalla rauhallista. Kivan väljää suomalaiseen makuun. 😀 Perheellämme oli oman huoneistomme vieressä priva-allas.
Hotellissa oli pieni market, josta sai makeisia, sipsejä, juomia, jäätelöä ja jotain elintarvikkeita ja kosmetiikkaa. Marketissa oli myös leluja ja kaikkea kivaa vesileikkeihin! Ehkä maailman epäkäytännöllisin uimalelu, mutku yksisarvinen! Vikurin selkään oli vaikea päästä ja siellä oli vaikea pysyä, mutku yksisarvinen! Whiii! Näitä yksisarvisia oli hyvin monella parvekkeella ja terassilla.
Otimme all inclusiven. Tämä on näin lasten kanssa matkatessa kätevää. Saatavilla olisi ollut puolihoitoa ja pelkästään aamiaista sekä ei mitään. Huoneissa on jääkaappi ja hella sekä mikro. Siellä voisi valmistaa itsekin ruokaa, mutta… jostain syystä all inclusive oli houkuttelevampi vaihtoehto. All inclusiveen kuului aamiainen, lounas ja päivällinen sekä välipaloja ja yöpalaa sai tietyistä paikoista. Melkein kaikki juomat kuuluivat all inclusiveen. Jos halusi maksullisia drinkkejä, ei siellä maksettu rahalla. Edes marketissa ei makseta rahalla. Rannekkeella meni huoneen laskuun, joka maksetaan respassa sitten uloskirjautuessa.
Barut B Suitessa ruoka oli hyvää. Buffassa oli todella laaja valikoima, joten jokainen kyllä löytää jotain mieleistä. Ruoka myös mielestäni aika laadukasta. Toki jotkut maut ja raaka-aineiden yhdistelmät ovat vähän eksoottisempia, mutta mielestäni yllättävän paljon oli helppoja vaihtoehtoja suomalaiseenkin makuun. Mehän toki olemme aika vapaamielisiä ruoan suhteen sekä tykätään kokeilla. Mutta uskoisin vähän nirsompienkin löytävän niin laajasta valikoimasta aina jotakin. Sitä en sitten tiedä miten ruoka-aineallergisena siellä pärjäisi. Ei ole allergiamerkinnät aivan samalla tasolla kuin meillä Suomessa usein on.
All inclusiveen kuului yksi illallinen à la carte ravintolassa. Voin sanoa, ettei à la carte ollut yhtään parempaa kuin buffa. Ihan samaa tasoa. Hyvä taso buffassa, mutta á la carten taso oli keskiverto.
Turkkilaiset jälkiruoat ovat todella, todella makeita! Huhheijaa! Huomasin, että turkkilaiset jälkiruoat olivat usein todella kosteita ja makeita. Lehteviä taikinoita suositaan paljon. Toki jälkiruokapöydässä oli aina muitakin herkkuja kuin perinteisiä turkkilaisia jälkiruokia. Oli perinteistä ranskalaiseen gastronomiaan kuuluvia jälkiruokia sekä italialaista perää olevia. Tässä kuvassa á la carten annos turkkilaisista herkuista. Vähän hampaissa vihloo vieläkin se makeus, mikä näissä oli. Maku oli toki hyvä, mutta makeasta pitävänä minullekin vähän liian makeita.
Henkilökunta Barut B Suitessa oli pääasiassa ystävällistä. Kuvassa näkyvä tarjoilija osasi muutaman sanan suomen kieltä. Hän sitä kovin ylpeästi meille esitteli aina meidät nähdessään. ”Mitä kuuluu kukkuluuruu? Hyvää ruokahalua!” Kielitaito oli vähän heikko joillakin hotellin henkilökunnasta. Esimerkiksi siivoojat eivät oikein meinanneet ymmärtää englantia. Myös allasbaarissa oli jotkut tarjoilijat sellaisia, että eivät oikein sanaakaan meinanneet ymmärtää. Terveydenhoitajakaan ei osannut, mutta hän soitti tulkille tai käytti Googlen kääntäjää. Lääkäri onneksi osasi.
Turkkilaiset tykkäävät lapsista todella paljon – varsinkin alle kouluikäisistä. Siksi Turkki on miellyttävä kohde perheelle. Lapsia huomioidaan, eikä heitä koeta huonoiksi asiakkaiksi, päinvastoin! Mutta on sillä varjopuolensakin. Poikani sai erityisen paljon huomiota paikallisilta. Niin paljon, että raukka aluksi ihan järkyttyi ja välillä ahdistui. Eräässä basaarissa naismyyjä piti poikaamme söpöliininä ja hymyili hänelle, selitti turkiksi jotain sekä lähetti lopuksi lentosuukkoja. Minun poikani ei oikein osannut ottaa vastaan sellaista ja pahastui. Tuntemattomat ihmiset olivat liian tuttavallisia ja jopa koskivat. Selitin asiaa lapselleni kulttuurieroilla ja heidän tavoilla. Totesin, että tämä on omalla tavallaan hänen #metoo -juttunsa. Olisi muuten voinut luulla, että blondi suomalaisnainen olisi jotenkin saanut huomiota. Ehei! Kyllä sain olla rauhassa, jopa hotellin ulkopuolella. Toki mieheni ja lapseni olivat lähelläni aina. Hotellilla kyllä pari flirtimpää tarjoilijaa vinkkasi silmää ja sellaista, mutta hyvin viatonta, josta en vaivaantunut ollenkaan.
Barut B Suites hotellilla on merenrannalla oma rantabaari, Beach Club, josta all inclusive -asiakkaat saivat juomia ja pientä syötävää maksuttomasti. Hotellilta on muutama satametriä matkaa merenrantaan.
Kävimmekin pari vai kolme kertaa syömässä lounaan rantabaarissa. Toasteja, pizzaa, hamppareita, ranskalaisia jne. Salaattia en uskaltanut siellä syödä. Sen verran kuumat oltavat ja pienet tilat rantabaarilla, että en riskiä viitsinyt ottaa. Vain kuumennettavia ruokia söimme.
Barut B Suitesin asiakkaille oli maksuttomat rantatuolit käytettävissä. Emme lepotuoleissa pitkään jaksaneet loikoilla. Mereen oli päästävä vilvoittelemaan ja ihanissa aalloissa leikkimään. Hiekka on niin kuumaa, että se polttaa jalkoja. Suosittelen tossuja!
Barut B Suites hotellin ranta-alueella on myös makean veden suihku sekä jaloille huuhtelupiste.
En tiedä miten lämmintä merivesi tarkalleen oli, mutta varmaan ainakin 30-asteista. Se ei oikeastaan edes tuntunut viileältä. Ilma oli varjossa joka päivä 34-36 -astetta. Kuumimpana päivänä oli 37-astetta ja ”viileimpänä” 33-astetta. Keskipäivällä merenrannalla auringossa oli melkein kuumempi kuin saunassa. Silti rakastin tätä kokemusta! Välimerelle oli niin mahtavaa päästä. Vaikka oli elokuu ja sesonki vielä korkealla, mereen mahtui uimaan. Olihan siellä joinakin päivinä väkeä enemmänkin, mutta kyllä sinne oikeasti sekaan mahtui.
Rannalla oli kaikenlaisia aktiviteettejä sekä pari merirosvolaivaa lapsiperheiden merirosvoteemaisia retkiä varten.
Emme olleet aivan kaupungin ytimessä, vaan Siden reunamilla. Keskustaan oli jotain 8 kilometriä matkaa. Koska minulla oli se luomitulehdus, en ollut halukas lähtemään minnekään kauas. Tosin, niin kuumalla kuin Turkissa elokuussa oli, ei halua poistua kauas hotellihuoneen viilennystä.
Seutu jolla olimme, on oikeastaan hotelleja täynnä. Täysin turistialue.
Hotelleja vieri vieressä, toinen toistaan näyttävämpiä.
Alueella oli myös muutamia basaareja, jotka ovat kyllä enemmänkin ostoskeskuksia. Minä niin petyin, kun siellä ei ollut ainuttakaan kunnon basaaria. Olisin halunnut nähdä sen meluisan, hämärän, sotkuisen ja suorastaan vähän pelottavan basaarin. Ilmeisesti ne ovat menneisyyttä tai sitten niitä ei enää ole turistialueilla. Harmi, sillä olisin halunnut vilkaista sellaiseen.
Hotellimme läheisyydessä oli kaksi suurempaa ja kaksi pienempää ostoskeskusta.
Basaarit/ostoskeskukset olivat viileitä ja siistejä. Myyjät eivät olleet aggressiivisia tuputtajia. Herkkukaupassa tarjottiin maistiaisia. Ostin sieltä vähän turkkilaisia herkkuja ja teetä. Tämä herkkukauppa oli kauppakeskuksessa, jonka katolla keikkui vain nimi ”Shopping Center”.
Turkissa olisi pärjännyt euroilla. Kovasti he toivoivat maksuksi euroja. Turkin liira on niin epävakaa tällä hetkellä ja sen arvo on laskenut todella nopeasti. Siksi he suosivat euroja. Meillä oli kuitenkin liiroja vaihdettuna, joten niillä pääasiassa maksettiin.
Kadut ja liikkeet olivat todella, todella hiljaisia. Ei ollut montaa turistia, eikä ollut kaduilla paikallisiakaan, ei edes autoliikenne ollut kummoinen. Yksi syy voi olla uhrijuhla, joka on hyvin tärkeä juhla muslimeille. Se vähän vastaa meidän joulua ilman sitä kaupallista humputusta.
Yöt olivat myös rauhallisia. Ainoastaan jonkun ihan vieressä olevan hotellin allasalueella oli ravet. Ne kestivät vain pari tuntia ja loppuivat usein klo 22.00-23.00. Biletys ei kuulunut sisälle kovaa, mutta parvekkeella ollessa kyllä musa pauhasi ja DJ:n spiikkaus raikasi. Mutta kuten sanoin, ne pool partyt päättyivät aina hyvin aikaisin.
Turkin Side oli kiva kokemus. Suosittelen erityisesti lapsiperheille. Rauhallinen ja lapsiystävällinen paikka. Kaikki on siinä lähellä ja helposti. Jet lag ei myöskään pääse iskemään, kun aikavyöhyke on sama. Tämä on kanssa etu lapsien kanssa matkustaessa.
Aah, näitä kuvia on ihana katsella näin syyskuun pimenevinä iltoina, kun vesisade raikaa peltikattoa vasten ja tuulikin välillä pöllyttää pihalla. Kohta sieltä tulee se kamalista kamalin marraskuu. Yhyy! Tankkaan itseäni näillä aurinkoloman kuvilla silloin. Ei tässä muukaan auta, kun ei ole aikaa eikä varaa lähteä Suomen marraskuuta pakoon. 🙁 Olen sitä mieltä, että marraskuu olisi paras aika lähteä rantalomalle.
Kommentit
Side ei ilmeisesti ole niin pitkään ollut turistirysänä, joten siellä voi sen vuoksi olla erilainen kulttuuri. Olin oikeasti todella häkeltynyt mieheni kanssa siitä miten rauhassa siellä saa olla. Yksi ainut myyjä oli vähän sitkeämpi ja pyysi meitä liikkeensä alakertaan tutustumaan tuotteisiin (=rihkamaan). Minä en olisi mennyt, mutta kun mieheni on sellainen ystävällinen ja huomaavainen, niin hän menee kohteliaisuudesta. Hän vähän esitteli muutamia juttuja, mutta ei sillä tavalla tuputtanut ja tyrkyttänyt. Onneksi! Ja se miten hiljaista siellä osassa Sidea oli missä olimme. Jos haluaa rauhaa, niin sinne! Venäläisiä on paljon, jonka vuoksi vähän luulen siellä kulttuurin olevan vähän kallellaan Venäjän suuntaan. Moni turkkilainen työntekijä osasi venäjää, mutta ei englantia.
Kommentit
Huomenta! Heti aamun alkajaisiksi GlitzGlamia.. :D. Olen pahemman luokan tapoihini paatunut:D. Näyttääpä kivalta paikalta! Toisinaan itseäni himottaa lähteä reppureissulle Nepaliin tai junalla Euroopan halki, mutta kyllä se vaan niin on, että turistipaikkoihin yleensä menee. Koska lapset. Itse olen sen verran stressaaja, että käytännössä pitkät kävelyt ja odottelut jne saa lapset marisemaan ja siinähän on äkkiä ”lomafiilis” kohdillaan. Myöskään maisemien tai museoiden kiertely on nounou. Ehkä joskus vanhana miljonäärinä sitten..
Mekin mietittiin Turkkia seuraavaksi lomakohteeksi, joten kiitos esittelystä! Vaikuttaa soppelille! Lomakärpänen kyllä pörrää, mutta voi olla että ensi kesä kuitenkin lomaillaan Suomessa.
Hehhee .. Luin joskus jostain, kun joku (..hyvä muisti..) ihmetteli mistä ihmeestä joka maailmankolkassa on opittu tuo ”Mitä kuuluu? Kukkuluuruu!” , kun eihän sitä suomalaisetkaan juuri käytä:D.
Lasten kanssa on helppoa ja mutkatonta näissä turistirysissä. Jos aikuisten kesken menee, niin onhan nämä sellaisia hermolomia, joissa nollataan ja ladataan. Meidän reissu ei nyt mennyt ihan niin, kun silmäni ja viimeisenä päivänä paha aurinkoihottumani (antibioottien vuoski) aiheuttivat stressiä. Ei päästy nollaamaan kuten piti, mutta sellaista elämä välillä on.
”Itse olen sen verran stressaaja, että käytännössä pitkät kävelyt ja odottelut jne saa lapset marisemaan ja siinähän on äkkiä ”lomafiilis” kohdillaan.”
Jep! Jos haluaa rentoutua, ei kannata lapsiaan laittaa joka paikkaan kävelemään pitkiä matkoja ja odotuttamaan. 😀 Edes minä en pystynyt menemään Louvren jonon päähän odottamaan, että pääsen sisälle museoon. :O Ihan järkyttävä jono! Pariisi ei edes ollut tukkoinen turisteista toukokuun alussa, mutta silti jono Louvreen oli ihan järkyttävä. Ei minusta ole sellaiseen. Eiffel-torniin pääsimme vip-passilla, kun olimme sellaisella kierroksella, jossa oltiin jokilaivassa ruokailemassa, käytiin Eiffel-tornilla ja kierros päättyi Moulin Rougen näytökseen.
Tuosta reissustakin postailin. Tuosta kierroksesta kertova postaus löytyy täältä:
https://anna.fi/glitz8glam/yleinen/matkalla-pariisissa-osa-2/
”Luin joskus jostain, kun joku (..hyvä muisti..) ihmetteli mistä ihmeestä joka maailmankolkassa on opittu tuo ”Mitä kuuluu? Kukkuluuruu!” , kun eihän sitä suomalaisetkaan juuri käytä:D.”
Samaa olen miettinyt! 😀 Sitten aina vähän harmittelen, kun suomalaiset tuntuu opettavan kirosanoja ulkomailla. Ne perinteiset v…, p…. ja s…. Niitä osaavat monet suomalaisturistien kanssa tekemisissä olleet sanoa.
Ihania kuvia ❤️ Tulee ihan Marmariksen reissu kahdeksan vuoden takaa mieleen. Siellä oli kyllä tuputtavia myyjiä yllin kyllin!! Muistan sen tuskaisen kuumuuden ja kosteuden… ja todella lämpöisen meren… meilläkin kyllä oli hotellissa ilmalämpöpumppu, onneks oli vähän parempi hotelli, siihen aikaan kaikissa ei ollut!!
Jokos on uusi matka suunnitelmissa? 😉
Tuolla ei tosiaan ollut tuputtavia myyjiä. Eräs herra halusi kaupassaan viedä meidät myymälän alakerran osastolle, jossa krääsää riitti. Ehdotteli kyllä muutamia juttuja, mutta tajusi antaa olla kun Finnish lady ei innostunut, että hänen miehensä ostaisi karsean rihkamakorun hänelle. 😀
Ei vielä, mutta kyllä minun ja Peten pitää päästä kahdestaa jonnekin viimeistään silloin kun minun opparini lähetetään Theseukseen. Olen sen ansainnut! Olen siitä etukäteen varma. Mutta se tuskin on mikään risteilyä ihmeellisempi reissu. Saa nähdä minne ja milloin seuraavaksi, sekä millä kokoonpanolla. Sinne Italiaan meidän Peten kanssa pitäisi kahdestaan päästä.
Kyllähän tästä postauksesta välittyy oikein lämmin ja rento lomatunnelma 🙂 Kuulostaa siltä, että hotelli/huoneistovalinta osui todella nappiin! Millä perusteilla päädyitte ko. hotelliin, ihan nettisrvostelujen, saatavuuden vai suositusten perusteella? 🙂 Ja itseasiassa mistä myös paikkavalintana tämä Side?
Me oltiin avomiehen kanssa viime kesänä (2017) Bulgariassa Nessebarissa, ei ollut ihan mun juttu pelkkä rantaloma, joten tänä kesänä vietettiin viikko Barcelonassa, ja kyllä osui nappiin <3 Paljon tekemistä ja näkemistä, mahdollisuus rantaan ja useampi Sephora :’D Saa nähdä mitä ensi kesänä keksitään (tai mihin asti budjetti riittää) 🙂
Tsemppiä opintoihin, pian on ohi! 👍🏻
Monen sattuman summa. Meillä oli pari tiettyä ajankohtaa, joilla pystyimme lähtemään. Noh, eipä sitten osunut niinä aikoina montaa vaihtoehtoa loppujen lopuksi. Meillä oli kriteereinä: palmupuut, kolme huonetta, all inclusive, riittävän korkea taso hotellissa, hyvät uima-altaat ja tietty hinta ei voinut alkaa millään vitosella, ei mielellään nelosellakaan. Mies ei olisi aluksi halunnut Turkkiin. Espanjasta ei löytynyt osumaa meidän aika rajatulla ajankohdalla kriteereineen. Katselimme Bulgariaa ja Kroatiaakin. Melkein Bulgariaan päädyimme, mutta sitten Turkin Side osui kohdalle ja vei voiton. Mies tutki tosi paljon hotellin arvosteluja ja kuvia. Tämä reissu natsasi hyvin ja hinta-laatusuhde oli näin jälkeenkin päin mietittynä erinomainen. 🙂 Tässä vähän taustaa että miksi Turkki, Side ja Barut B Suite. 🙂
Kahdestaa emme tällaisia reissuja tekisi. Tällainen on just lapsiperhemeininkiä, kun vanhemmat haluaa lomailla ja rentoutua lastensa kanssa. 🙂
Kiitos tsemeistä! Ihan kujalla tässä kaikesta. Mutta kyllä minä tämän vielä rutistan ja revin itsestäni. Kohta olen valmis!
Kävin itse elämäni ekan kerran Turkissa tämän vuoden keväällä. Kohteeksi valikoitui Alanya, josta ei jäänyt mitenkään hurjan lämpimät muistot (paitsi sään suhteen). Sidea olen harkinnut vielä joskus kokeilevani ja tämä sun postaus vahvistaa halua kokeilla vielä Turkkia uudestaan 🙂
Heitän tähän linkin mun Turkkipostaukseen
http://tuubitoleranssi.blogspot.com/2018/04/ihana-kamala-alanya.html
Oho! Kokemuksesi oli sellainen kuin luulin minua Sidessa odottavan. Todella voin suositella Sidea. Siellä sai olla rauhassa. 😂 Ainoastaan poikani ahdistui aluksi liiallisesta tuttavallisuudesta, kun tosiaan turkkilaisessa kulttuurissa rakastetaan lapsia. Se todella näkyi.
Anna Turkille mahdollisuus. Kiitos sinun postauksestasi. Kävin sen lukemassa. Jätän suosiolla Alanyan väliin.
Puhuit postauksessasi toppatakeista. Minä tosiaan olin Sidessa silloin kun siellä oli se 34-37 astetta joka päivä. Silloin paikallisillakin oli hiki, mutta he tekivät töitä. Anoppini kertoi joskus, että Egyptissä paikalliset kulkivat toppatakeissa, kun oli 25-astetta lämmintä. Turistit löyhyttelivät kuumuudessa kesävaatteissa, kun 20-asteen pakkasesta hyppää 25-asteen lämpöön.
Täytyy kyllä antaa vielä Turkille mahdollisuus. Luulen, että Alanya on liiaksi ”rakennettu” turismille ja siellä ei voi tutustua aitoon turkkilaiseen kulttuuriin ja meininkiin, mutta näinhän se on missä tahansa turistirysässä. Alanyassa se vain jotenkin on mennyt ihan överiksi.
Alanyassa oli silloin parhaimmillaan mukavat 25 astetta ja tosiaan se voi tuntua eteläisessä Turkissa asuvasta aika viileältä, jos keskikesä huidellaan lähes 40 asteessa 🙂 Sitä on vain niin vaikea käsittää suomalaisesta näkökulmasta 😀
Side ei ilmeisesti ole niin pitkään ollut turistirysänä, joten siellä voi sen vuoksi olla erilainen kulttuuri. Olin oikeasti todella häkeltynyt mieheni kanssa siitä miten rauhassa siellä saa olla. Yksi ainut myyjä oli vähän sitkeämpi ja pyysi meitä liikkeensä alakertaan tutustumaan tuotteisiin (=rihkamaan). Minä en olisi mennyt, mutta kun mieheni on sellainen ystävällinen ja huomaavainen, niin hän menee kohteliaisuudesta. Hän vähän esitteli muutamia juttuja, mutta ei sillä tavalla tuputtanut ja tyrkyttänyt. Onneksi! Ja se miten hiljaista siellä osassa Sidea oli missä olimme. Jos haluaa rauhaa, niin sinne! Venäläisiä on paljon, jonka vuoksi vähän luulen siellä kulttuurin olevan vähän kallellaan Venäjän suuntaan. Moni turkkilainen työntekijä osasi venäjää, mutta ei englantia.