Repovesi - huikeita maisemia, kaunista luontoa

Onko Repovesi tuttua aluetta? Oletteko koskaan vierailleet Repovedellä? Tämän päivän postauksessa vien teidät retkelle Repoveden upeisiin maisemiin. Tällainen matkailu on käytännössä ilmaista ja siinä samalla saa mukavaa yhdessä oloa, stressin lievitystä, liikuntaa sekä kivoja kokemuksia.

Repovesi on yksi kotipaikkakuntani suosittuja retkeilykohteita. Repoveden kansallispuiston huikeat maisemat ja kaunis luonto houkuttelevat väkeä ulkomailta asti. Matkailusta huolimatta alue on siisti. Itse olen käynyt joitakin kertoja. Kouluikäisenä täällä käytiin monta kertaa. Aikuisena olen käynyt Kuutinlahdella teatteriesitystä katsomassa, mutta viimeisimmästä Repoveden reissusta on vierähtänyt 8 vuotta.

Silloin 8 vuotta sitten ensimmäisessä kuvassa näkyvä tyttäreni ylitti riippusillan näin. Kantorepussa nukkuen.

Ja minä evästelin vauvaa olkapäälläni röyhtäyttäen.

Voi, että kun meidän neiti on ollut pieni!

Kuopuksen vauva-aikana emme käyneet Repovedellä. Keväällä keksin, että tulevana kesänä meidän täytyy käydä pienellä patikointi retkellä siellä. Lapset varmasti tykkäisivät ja olisihan se meistä aikuisistakin mukavaa.

Eilen sitten päätimme lähteä retkeilemään. Parkkialue oli hieman muuttunut viime kerrasta. En ole koskaan ennen nähnyt Lapinsalmen paikoitusalueella näin paljon autoja, että kadun varrelle joutuu autonsa jättämään. Onneksi metsään mahtuu ihmisiä, joten ei reiteillä ruuhkaa ollut. Paikoitusalueelle oli tullut kioski, josta saa jäätelöä, juotavaa ja jopa ruokaa pääsee nauttimaan suureen telttaan.

Parkkipaikalta lyhyen patikoinnin jälkeen saavutaan Lapinsalmen riippusillalle.

Saimme naapuriltamme suosituksen Ketunlenkistä. Se on 5 kilometriä pitkä reitti, jonka lapset jaksavat hyvin ja matkalle mahtuu paljon hienoja maisemia sekä kivoja juttuja. Itse en tuota reittiä ollut ennen kulkenutkaan. Opasteet reitillä ovat hyvät – seurataan kylteistä Ketunlenkkiä tai oranssia merkkiä. Reitille mahtuu taukopaikkoja ja kuivakäymälöitäkin. Oma suositukseni on, että nappaa paperia mukaan. Tällainen pikku vinkki heti alkuun. Itse kävin jo parkkipaikan huussissa, eikä sielläkään ollut paperia. Onneksi olen joka paikkaan lähtiessä kaikkeen varautuva.

Olen ylittänyt Lapinsalmen riippusillan monia kertoja. Silti aina minulla vähän puntti tutisee. Minulla on hieman korkean paikan kammoa. Onneksi silta on kuitenkin tukeva, vaikka onkin riippusilta.

Päivä oli mitä ihanin! Aurinkoista ja lämmintä, mutta ei tuskaisen kuumaa. Uskalsin ensimmäistä kertaa ikinä kuvailemaan riippusillalla. Wuhuu! Minulla on aina korkeissa paikoissa pelkona, että joko minä tai kamera/kännykkä putoaa. Tälläkään kertaa ei kumpikaan pudonnut.

Lapinsalmella on taukopaikka, jossa on myös mahdollisuus pulahtaa uimaan. Tällä kertaa emme pysähtyneet tänne tauolle, vaan päätimme pysähtyä Kapiaveden leiriytymispaikalle.

Sattui kivasti, kun risteilypaatti tuli torvet soiden riippusillalle. Minä sain kuvan paatista. Ja mieheni kertoman mukaan paatissa olleet saivat paljon kuvia hänestä riippusillalla. Repovedellä on tosiaan mahdollisuus risteilyynkin. Olen ollut joskus vuosia sitten sellaisella. Oli tosi mukava ja sillä tavoin tutut maisemat näki ihan uudella tavalla.

Jonkun verran matkasimme Ketunlenkkiä eteenpäin, kunnes saavuimme kunnon porrastreenille.

Portaita toki riittää, mutta ne jaksaa nousta oikein hyvin. Sanoin kyllä miehelleni, että keväällä aloitettu treenailu auttoi paljon rappuja noustessa. Matkalla voi toki pitää taukoja, sillä nousun aikana tulee tasanteita.

Ylös kavuttuamme saavuimme upeisiin maisemiin Katajavuorelle. Täällä Repovesi avautuu huikeana näkymänä.

Jälleen minulla vähän puntti tutisi näissä korkeuksissa.

Ketunlenkillä on todella mukavasti vaihtelevaa maastoa. Välillä kuljetaan kivikkoisella polulla, välillä juurakkoisella, joskus on tasaisempaa polkua, joskus noustaan rappuja tai kävellään puilla. Siksi tällaisella reitillä 5 kilometriä tuntuu huomattavasti raskaammalta, kuin kulkea asfaltoidulla jalkakäytävällä sama matka.

Saavuimme Kapiaveden taukopaikalle. Koska sää oli mitä mahtavin, oli ihmisiäkin jonkun verran taukopaikalla. Laiturilla palvottiin aurinkoa, grilleissä oli tulet ja ihmisiä kävi pulahtamassa Kapiavedessä. Mikään uimaranta paikka ei ole, mutta sen verran korkealla vesi on tällä hetkellä, että todella pienillekin lapsille löytyy kohtia, joissa päästä kahlaamaan.

Oli eväiden syönnin aika. Sillä välin kun minä olin ”uimavahtina”, mies grillasi meille makkarat.

Makkarat ja vihannespussit olivat näppärät eväät grillitulen ääressä, mutta Kapiaveden taukopaikalta löytyy monta pitkää pöytää, joille voi kattaa isommankin aterian perheelle.

Matka jatkui jälleen vaihtelevassa maastossa. Välillä noustiin ylös ja välillä kuljettiin alas. Joskus Ketunlenkin polut veivät meitä aivan Kapiaveden rantaviivaa pitkin, välillä olimme jylhissä ja karummissa metsämaisemissa.

Matkamme Ketunpolulla teki loppuaan. Saavuimme Ketunlossille.

Ketunlossilla ylitetään Kapiavesi. Ketunlossilta on enää muutama sata metriä matkaa takaisin lähtöpisteeseen. Eilinen sää oli mitä suotuisin. Mahtava! Jos nämä ilmat jatkuvat, niin kannattaa ehdottomasti käydä patikoimassa Repoveden kansallispuiston maisemissa. Meidän tekemä Ketunlenkki on oikein hyvä perheelle, jossa on alta kouluikäinen lapsi. Meidän 4-vuotias alkoi väsyä loppumatkasta (pientä kiukuttelua), mutta jaksoi hienosti loppuun asti. Maasto on mukavan vaihteleva, on pysähdyspaikkoja ja nähtävää sekä koettavaa lapsille ja aikuisille. Reitiltä löytyy tietyin välein tauluja, joista saa kivoja tietoiskuja luonnosta, historiasta ja Repovedestä.

Ylpeänä ja kotiseuturakkaana esittelen näitä maisemia ja suosittelen ulkopaikkakuntalaisillekin. Jos matkaatte Kouvolaan, kuten Tykkimäen huvipuistoon tai olette ohikulkumatkalla, niin käykää ihmeessä tutustumassa Repoveden upeisiin maisemiin ja hyviin retkeilyreitteihin. Niistä löytyy vaihtoehtoja lapsiperheistä aina enemmänkin vaeltelua harrastaneille. Minä haaveilen kanoottiretkestä. Jos vähän pikkumies vielä kasvaisi, niin sitten kyllä lähdemme kanoottiretkeilemään. Sitä ennen voisimme tehdä ihan telttaretken Repovedelle. Sellainenkin olisi kiva. Siitä on yli 20 vuotta, kun olen viimeksi yöpynyt teltassa luonnon keskellä.

Tässä linkki Repoveden virtuaalioppaaseen sekä linkki Repoveden kansallispuiston verkkosivuille. Ja tässä vielä Luontoon.fin hyvät sivut, joilta myös löytää paljon tietoa aktiviteeteistä, reiteistä ja paikoituksista.

Oletteko käyneet Repoveden maisemissa?