Opiskelemaan aikuisena? Älä haaveile, toteuta unelmasi!
Olen jonkun verran puhunut opiskelemisesta näiden bloggausvuosieni aikana. Olette myös päässeet seuraamaan valmistumisiani, mutta myös nähneet yhden opiskelun keskeytyksenkin. Olette olleet mukanani alanvaihdoissa, joista ensimmäisen vaihdon seurauksena syntyi myös tämä blogini, Glitz & Glam.
Kun tein vuosikymmenen vaihtumisen kunniaksi katsauksen elämääni edellisellä vuosikymmenellä, sain kommentteja opiskeluun liittyen. Olen saanut teiltä ihania kommentteja, jopa ihailua. Ajattelin, että mitäs jos kirjoittaisin blogipostauksen, jossa inspiroisin ja vinkkaisin tekemään haaveista totta.
Kevään yhteishaut ovat jo alkaneet joihinkin koulutuksiin ja parin kuukauden päästä alkaa kevään toinen yhteishaku. Siksi tämä postaus on ihan ajankohtainen, jotta haaveiluvaiheessa olevat ehtivät reagoimaan jopa nyt kevään yhteishakuun. Muista myös kevään lisähaku!
Omien esteiden selätys
Minä jos kuka tiedän, että pelko voi olla esteenä tai jarruna omien haaveiden tavoittelussa. Olen kuitenkin lopulta päättänyt kohdata kaikki pelkoni ja lähteä tavoittelemaan haaveitani. Se ei ole niin helppoa, mutta minulla on yksi hyvä vinkki karistamaan pelkoa, joka yrittää estää sinua toimimasta.
Mieti, mikä olisi kamalin skenaario, jos päättäisit uskaltaa? Mitä hirveää siitä voisi seurata, jos hakisit kouluun, jonne pääsystä haaveilet?
Aivan, keksitkö mitään sellaista, joka tuhoaisi jotain lopullisesti?
Mieti seuraavaksi, mitä mahdollisuuksia opiskelusta saattaisi seurata? Voit aloittaa niistä villeimmistä mahdollisuuksista ja edetä siitä realistisimpiin sekä arkisempiin. Tai toimia toisinpäin – mieti ensin arkisemmat ja realistisemmat, sitten ne kaikista villeimmät haaveet.
Onko listasi tässä vaiheessa pidempi kuin ensimmäisen kysymyksen? Joko rohkeutta ja tahtotilaa unelmien toteuttamiseen alkaa löytyä?
Joskus on vain kirkastettava itsellensä hurjalta tuntuvia asioita. En väitä, että tällaisen pohdinnan jälkeen olisit rinta rottingilla ja itsevarmuutta puhkuva, tuleva opiskelija. Mutta ensimmäinen askel on omien esteiden selätys. Yleensä on niin, että oma mielemme kahlitsee ja rajoittaa meitä. Syitä siihen voivat olla mm. luonteenpiirre, saatu kotikasvatus, lannistava lähipiiri, aikaisemmat epäonnistumiset, heikko itsetunto (joka on yleensä seuraus edellä mainituista) jne.
Kerron nyt itsestäni lyhyesti. Kun 4 vuotta sitten aloin konkreettisesti pohtia alanvaihtoa ja opiskelua ammattikorkeakoulussa, vatsaani väänsi ja alkoi oksettaa. Pulssi kiihtyi ja tuntui kuin olisin alkanut ihan hikoilla. Työstin asiaa mielessäni ensin vain itsekseni. Kun ajatus ei enää saanut fyysisiä reaktioita, aloin puhua pohdinnoistani miehelleni. Siitä sitten äidilleni ja ystävälleni. Aluksi heille kertominen aiheutti fyysisen reaktion minussa – pulssi kiihtyi, tuli paha olo ja vatsassa väänsi. Hiljakseen asia alkoi normalisoitua minulle. Kun haaveensa kertoo muille, se konkretisoituu itselleenkin.
Opiskelumahdollisuudet
Sähköistyvä ja digitalisoituva maailma tuo kaiken lähemmäs. Opiskelut eivät enää tänä päivänä pakota lapsiperheellistä muuttamaan opiskelupaikkakunnalle. Opiskelu siirtyy vuosi vuodelta enemmän itseohjautuvaan ja digitaaliseen muotoon. Opiskelu ei enää ole aikaan ja paikkaan sidoksissa samoissa määrin kuin aikaisemmin. Toki tietyt alat ja/tai kurssit vaativat edelleen runsaasti fyysistä läsnäoloa. Käsityötä on myöskin vähän haastavaa etäyhteyden avulla harjoittaa. Joten tietysti on vähän alakohtaista, miten runsaasti opiskelua voi suorittaa etänä.
Minulla oli hyvä onni, kun haluamani koulutus löytyi omalta kotiseudultani. Minulla oli jopa vaihtoehtoja opiskelumuodoista, sillä kevään yhteishaussa oli niin päivätoteutus kuin monimuotototeutus. Hain molempiin, mutta päivätoteutus oli ensimmäisenä vaihtoehtonani, koska se sopi minun elämäntilanteeseeni paremmin.
Mieheni opiskelee parhaillaan monimuotototeutuksessa ja oppilaitos sijaitsee toisella paikkakunnalla. Hän käy lähipäivillä 2 päivää kuukaudessa, muuten opinnot toteutetaan verkossa.
Ystäväni opiskelee monimuotototeutuksella toisella paikkakunnalla. Hänellä ei ole lähipäiviä opintosuunnitelmassa, mutta toki hän voisi halutessaan ottaa kursseja, joissa on lähiopetusta. Hän oli myös äitiyslomalla opintojensa välissä.
Toinen ystäväni on pyrkinyt AMK-koulutukseen, mutta niin korkean hakuprosentin omaavaan koulutukseen on ollut vaikea päästä sisään. Siksi hän opiskelee nyt avoimessa AMK:ssa ja pyrkii sisään polkuopintojen kautta.
Hypätään sitten vielä vähän kauemmas menneisyyteeni. Olen myös opiskellut yksityiskoulussa (meikkaaja-maskeeraaja) ja oppisopimuksella (parturi-kampaaja).
Yksityiskoulu on kallista, mutta usein nopeaa. Valitettavasti nopeus ei aina ole paras tie. Vaikka ajatus 2-3 vuoden opiskelusta tuntuisi liian pitkältä, voin sanoa, että siitä on työelämässä enemmän hyötyä. Oppiminen on prosessi. Jos sitä oikoo, ei lopputulos voi olla yhtä hyvä kuin oikomatta.
Oppisopimus on hyvä vaihtoehto, jos haluaa tekemisen kautta oppia ja samalla kartuttaa ammatillista osaamistaan sekä jo tienata jotain. Tämä opiskelumuoto on joillekin aloille erinomainen, sillä työpaikka on käytännössä varma. Joillakin aloilla tarvitaan kipeästi uusia osaajia. Joillekin aloille ei välttämättä oikein löydy mahdollisuutta oppisopimusopiskeluun.
Oppisopimusopiskelussa tulee itse hakea paikka, jossa sen suorittaa. Jos ja kun sellaisen löytää, käynnistetään prosessi virkamiesten kanssa. Jos koulutus on tutkintoon tähtäävä, saa siitä tukea niin opiskelija kuin työnantaja. Pääasiassa opiskelussa tehdään työtä ja opitaan sitä kautta, mutta koulutukseen usein kuuluu myös teoriaopintoja ja lopuksi näyttötyö.
Opintojen rahoitus
Taloudelliset syyt ovat luultavasti yleisin syy, mihin haaveet opiskelusta kaatuu. Ainakin epäilen näin. Valitettava fakta on, että kokopäivätyön ansioihin tottunut joutuu tekemään suurimpia taloudellisia muutoksia, jos opiskelu työn ohella ei onnistu. Onneksi kuitenkin verkko-opiskelu/etäopiskelu mahdollistaa monille työn ohella opiskelun. Rankkaa se on, mutta jos sitä haluaa, sen myös jaksaa.
Onneksi työsuhteessa olevat voivat myös saada opintovapaata, mutta se tekee loven ansioihin. Harva työnantaja maksaa palkaa opintovapaan ajalta, mutta on se varmasti joissakin tilanteissa mahdollista. Luultavasti työnantaja on valmis maksamaan opintovapaan ajasta palkkaa, jos työntekijä lisäkouluttautuu omaan toimeensa/virkaansa.
Aikuiskoulutustuki on myös vaihtoehto monille. Sen saaminen kuitenkin edellyttää vähintään kahdeksan vuoden työhistoriaa.
Vuorotteluvapaan hyödyntäminen opiskeluun on myös mahdollista, mutta kaikilla aloilla tai työtehtävissä ei ole mahdollisuuksia löytää pätevää työtöntä työnhakijaa tekemään vapaan sijaisuutta. Kannattaa kuitenkin selvittää tämäkin mahdollisuus.
Jos olet työtön tai osa-aikatyössä/pätkätyösuhteissa ja saat ansiosidonnaista tai Kelan työttömyysetuutta, sinulla on mahdollisuus hakea työttömyystukea opiskelujen ajaksi. Kyseessä on omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella.
Tukea on mahdollisuus saada enimmillään 24 kuukautta, vaikka koulutus kestäisi pidempään. Jos teet palkallisen työharjoittelun, voit katkaista tuen siksi ajaksi ja jatkaa sitä taas opintojen jatkuessa.
Jos et ole oikeutettu mihinkään näistä mahdollisuuksista, muita rahoitusvaihtoehtoja ovat Kelan opintotuki ja opintolaina. Vinkiksi tätä vaihtoehtoa harkitseville: korkeakoulututkintoa opiskelevat ovat oikeutettuja opintolainahyvitykseen. Lue siitä lisää Kelan sivuilta!
Kaikkiin mahdollisiin koulutuksen rahoituksiin kannattaa tutustua opintopolku.fissä.
Miksi kannattaa opiskella?
En keksi yhtään syytä, miksi minun olisi kannattanut unohtaa haaveilut opiskeluista ja alanvaihdoista. En yhden yhtäkään. Koko urapolkuni on lähtenyt rakentumaan ensimmäisestä päätöksestäni lähteä opiskelemaan toista alaa. Se synnytti monivuotisen prosessin, joka ei ole edelleenkään päättynyt. Luultavasti jatkan vielä opiskelua, mutta en ihan heti. Nyt keskityn työelämään ja opin sitä kautta. Sitten kun tuntuu siltä, että tarvitsee oppia lisää, lähden täydennyskoulutukseen tai jatkan ylemmän AMK:n opintoihin tai yliopistoon tavoittelemaan kauppatieteiden maisterin tutkintoa.
Mikään opiskelu ei ole hukkaan heitettyä, sillä aina opiskelusta on jotain hyötyä. Merikapteenin koulutus ei välttämättä auta työnsaannissa aivan eri alalle, jossa ko. ammatin taitoja ei edes tarvita, mutta jokainen koulutus täydentää meihin jotain – aina!
Haluan kannustaa jokaista haaveilijaa, sillä sinusta varmasti on siihen! En todellakaan väitä, etteikö tie olisi kivikkoinen, mutta matkalle mahtuu paljon hyvää. Lisäksi annat itsellesi mahdollisuuden muuttaa tilannettasi, johon olet tyytymätön. Vaikka elämä olisi kivaa ja turvallista sekä tasaista, joskus sitä vaan kaipaa muutosta. Toisilla tilanne saattaa olla pakottava, koska työtä ei löydy ja kouluttautuminen parantaisi mahdollisuuksia.
Jos muuten opinnäytetyöni kiinnostaa, niin se löytyy Theseuksesta. Ei todellakaan mitään kevyttä iltaluettavaa. 😀
Oli syysi opiskeluhaaveistasi mikä tahansa, tärkeintä on, että pohdit ja selvität vaihtoehtojasi. Jos juuri nyt ei löydy haluamaasi koulutusta tai koet rahkeesi liian vähäisiksi opiskeluun tällä hetkellä, älä hautaa ajatusta!
Käy säännöllisin väliajoin keskustelua itsesi kanssa sen hetken tilanteesta. Kysy itseltäsi, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Pohdi sen jälkeen, mitä mahdollisuuksia elämääsi voisi opiskelun kautta avautua?
Muista puhua ajatuksiasi myös lähipiirissäsi. Verkostot ovat parhaita tieto- ja vinkkilähteitä. Minä hyödynnän niin työssä kuin siviilissäni omia verkostojani. Aina joku tietää jotain tai osaa vinkata jostain. Sain aikoinaan vinkin meikkikoulusta omalta verkostoltani. Siitä se silloin lähti… se ajatus meinaan. Tuo 9 vuoden takainen vinkkaus on lopulta kuljettanut minut tähän. Olen nyt työkseni digitaalisen markkinoinnin asiantuntija yrityksessä, jossa olen myös osakkaana ja pidän blogia Anna-lehden verkkosivuilla.
Kommentit