Syntyi ajatus: mitä jos lähtisin taas opiskelemaan?
Aina kuullessani tai lukiessani jonkun pohtivan opiskelemaan lähtemistä, olen paikalla kannustamassa. Opiskelu kannattaa aina! Oli sitten ajatuksissa alanvaihto, osaamisen syventämistä tai ihan vain mielenkiinnosta, niin jo se, että joku pohtii opiskelua, kertoo henkilön sisäisestä tarpeesta.
Taustoitan ensin omaa tilannettani.
Valmistuin toukokuussa 2019 tradenomiksi. Opiskelin liiketaloutta ja erikoistuin myyntiin ja markkinointiin. Työskentelen koulutustani vastaavassa työssä tällä hetkellä.
Heti valmistumiseni jälkeen sanoin, että jatkan vielä jossain vaiheessa opiskelua. Ajatuksissani oli opiskella joko YAMK-tutkinto eli ylempi tutkinto ammattikorkeakoulussa tai KTM eli kauppatieteiden maisteri yliopistossa.
Joskus loppusyksystä tai talvella sitten tuli sellainen fiilis, että tuskin tässä vielä moneen vuoteen tulen sittenkään jatkamaan. Tavallaan poistin sen ajatuksen, tai ainakin siirsin sen sellaiseksi ”sitten joskus” -haaveeksi. Sillä hetkellä vähän jopa ahdisti ajatus opiskelemisesta.
Ehkä yksi syy on kanssa siinä, kun katselen mieheni uurastamista insinööriopinnoissaan. Kun itse pääsi irti siitä opiskelusta valmistumisen jälkeen, mutta mies oli juuri aloittanut, niin aika ei pääse kultaa muistoja. Näin siinä kaiken aikaa mieheni samoja haasteita kuin mitä itsellänikin oli – pääasiassa ajanpuute ja jaksaminen.
Tällä hetkellä teen monien töiden lisäksi myös koulutus- ja opetustyötä. Olen mukana opettamassa ammattikorkeakoulun parissa opintojaksossa. Tietenkin nämä aiheet ovat digitaalista markkinointia.
Huomautus: kuvituskuvasta poiketen, opetus tapahtuu tällä hetkellä vain etänä. Kuvituskuva on ajalta ennen koronaa, kun olin kertomassa koulutuksestani ja urastani opiskelijoiden erikoistumisalaninfossa.
Epäilen, että tämä opetus- ja koulutustyössä oleminen sai sisälleni palavan halun jatkaa opiskelua. Kävin jo katsomassa Xamkin YAMK-tutkintoja. Siellä olisi parikin kiinnostavaa tutkintoa. Kiinnostuin niistä kahdesta tutkinnosta ihan siksi, että niistä olisi hyötyä minulle työssäni. Osaamiseni syvennettyä ja laajennettua, pystyisin tekemään omaa työtäni entistä paremmin ja voisin rohkeammin laajentaa tekemistäni.
Heitin huvikseni meidän toimarille tekstiviestillä tutkintoja, joita katselin, kun vastasin erääseen häneltä tulleeseen viestiin. Toimari näytti vihreää valoa, että anna mennä vaan! Tiesinhän minä hänen suhtautumisensa, opiskelua kannatetaan.
Sitten pohdin, millä ajalla minä opiskelisin. Nyt jo menen aikani kanssa äärirajoilla, kun teen kokoaikatyötä ja sen lisäksi olen osa-aikainen freelancer bloggaajana. Eli teen töitä yhteensä 60-70 h / vko, joskus enemmänkin.
Sitten muistin myös, että olemme miehen kanssa sopineet, että odottelen, että hän valmistuu. Sitten jatkan opiskelua. Meillä kun ei ole pelkästään kahden työssäkäyvän aikuisen talous, vaan meillä on lapsiakin. Aika on niin kortilla muutenkin.
Niin ja sitten se olennaisin. Jos meinaan opiskella YAMK-tutkinnon, tulee minulla olla 2 vuotta työkokemusta valmistumiseni jälkeen, jotta täyttäisin hakukelpoisuuden. Nythän minulla on vähän reilu vuosi.
Pöh, aika monta kapulaa rattaissa, mutta yksikään ei ole minulta opiskelua poissulkeva.
Mutta minkä oivalluksen minä teinkään! Tajusin, että minussa syttyi mieletön kipinä, joka odottaa roihuun lehahtamista. En ole vähään aikaan taas kokenut tällaista sisäistä paloa. Haluan tavoitella jotain niin mielettömästi, että vietän vapaa-aikaani tutkien ja lukien kaikkea mahdollista siitä.
Tästä sain varmuuden, että minä todella haluan taas opiskelemaan ja olen motivoitunut siihen. Tajusin, että vuoden päästä voin hakea. Silloin täytän hakukelpoisuuden YAMK-tutkintoon, mieheni toki vielä opiskelee, mutta alkaa olla loppusuoralla. Eihän hakeminen ole vielä tae opiskeluun pääsystä, mutta täytyy olla valmis opiskeluun, jos saa paikan.
Koska juuri nyt ei ole mahdollista lähteä YAMK-tutkintoa opiskelemaan, ajattelin ottaa tälle syksylle vaikka yhden avoimen AMK:n kurssin. Ja ensi keväänä vaikka toisen. Sytyin suorastaan liekkeihin, kun keksin avoimen opinnot. Ei tule montaa kurssia päällekkäin, vaan voin suorittaa vain sitä yhtä valitsemaani kurssia. Samalla pääsen kokeilemaan melkein parin vuoden tauon jälkeen, mitä se opiskelu olikaan.
Sanoin parin vuoden jälkeen siksi, että viimeinen vuosi opiskeluissani oli opinnäytetyötä ja enemmän muuta suorittavaa työtä kuin sitä perinteistä kurssiopiskelua luentoineen, opiskelumateriaaleineen ja palautettavine tehtävineen sekä raportteineen.
Haluan sanoa, että jos opiskelu kiinnostaa, niin siihen löytyy mahdollisuuksia. Toki spesifit alat ja niiden koulutukset ovat toki vähän haastavampia päästä toteuttamaan, mutta luulen, että verkko-opintojen mahdollisuus on laajentunut tämän vuoden aikana. Moni opetus on edelleen etämuotoista ja koulutuksia on pakko siirtää verkkototeutuksiksi. Verkkokurssit poistavat maantieteelliset rajoitteet.
Jos se kipinä opiskeluun on, niin etsi ja hae polttoainetta sille kipinällesi. Älä vähättele omia kykyjäsi. Minä tein sen virheen aikoinaan, kun en uskonut itseeni.
Onko sinulla juuri nyt halu opiskelemaan? Mihin haluaisit? Kerro se ääneen, niin asiasta tulee sinulle konkreettisempi.
Lue myös:
Opiskelemaan aikuisena? Älä haaveile, toteuta unelmasi!
Työ- ja harjoittelupaikan haku voi olla haastavaa ja musertavaa
Mitä kaikkea olen tehnyt työkseni
Opiskelijoiden kilpailuun osallistuminen oli kokemus itsensä ylittämisestä
Kommentit
Minä kirjoitin vastausta, kunnes oikein pysähdyin miettimään, että olikohan kommenttisi pelkästään minulle. En viitsinyt pyyhkiä pois, niin laitoin kysymyksen. 😉
Kommentit
Opiskelu on koukuttavaa. Yhdeksän vuotta täysipainoista opiskelua takana ja silti aina vaan yhteishaku ja avoin houkuttaa. Mietin itsekin YAMKia mutta olen tehnyt jo kolme eri opinnäytetyötä ja YAMKissa niin iso osa opinnoista menisi oppariin. Jos voisin vaan tehdä tutkinnon kursseilla, tekisin varmaan jo viidettä tutkintoani. Mutta aina voi onneksi avoimessa tehdä pelkkiä kursseja.
Itselläni on nyt sellainen ”plääni”, että otan avoimen kautta YAMK-tasoisen kurssin, niin voin sen sitten hyväksilukea, jos pääsen 1-1,5 vuoden päästä opiskelijaksi. Ensi keväälle otan sitten jonkun toisen kurssin, jonka kanssa voisin hyväksilukea, jos opiskelemaan hakiessani sitten pääsen.
Sinun taustaasi lukiessa pohdin, että olet varmasti taitava opiskelemaan. Niin kokenut. 😊
Kyllä tekisi mieli opiskella näin aikuisena, mutta ei ole mahdollisuutta osallistua lähiopetukseen ja en tiedä mihin ottaa yhteyttä. Ja tosiaan täyspäiväinen työ, sivutyö ja perhe kyllä pitää huolen että aika on kortilla.
Samaistun! 😅 Silti nyt syntyi mieletön inspiraatio, että on jo päästävä jotenkin kiinni tavoitteeseen. Siksi avoimen AMK:n kurssille meinasin osallistua.
Jos et halua nyt tai milloinkaan ihan tutkintokoulutusta, niin pohdi ihmeessä avoimen AMK:n tarjontaa sekä erilaisia täydennys- ja diplomikoulutuksia.
Mainitsit, ettei ole mahdollisuuksia osallistua lähiopetukseen. Nykyään on todella paljon verkkototeutuksia tai monimuotototeutuksia, joissa on hyvin vähän lähipäiviä. Joissakin voi olla, että lähipäivät ovat vapaaehtoisia.
Lisätietoja koulutuksista voi kysellä esimerkiksi ammattikorkeakouluilta. Linkkaan tässä näin entisenä xamkilaisena ja nyt siellä myös opetustyössäkin vierailevana Xamkin koulutusmahdollisuuksiin.
https://www.xamk.fi/koulutus/
Itsehän opiskelin tutkinnon päivätoteutuksessa, koska se sopi sillä hetkellä paremmin elämäntilanteeseeni. Nyt otan avoimen puolelta yhden kurssin, joka on täysin verkkototeutus ja omassa tahdissani saan tehdä.
Tutki siis eri koulujen tarjontaa. Sinähän voit opiskella verkko-opintoina vaikka Lapin tai Helsingin ammattikorkeakoulussa, maantieteellisiä rajoituksia ei ole, jos sinua kiinnostavat kurssit voi toteuttaa verkossa. 😊
Oli joo suunnattu annepalle, mutta kännykällä ainakaan ei enää näy ”vastaa” -nappia näissä kommenttien kommenteissa 😀 tämäkin tulee nyt väärään kohtaan, koska jälleen käytän puhelinta…
Minä kirjoitin vastausta, kunnes oikein pysähdyin miettimään, että olikohan kommenttisi pelkästään minulle. En viitsinyt pyyhkiä pois, niin laitoin kysymyksen. 😉
En tiedä voiko tuota valmistavien kurssien vaatimista nähdä varsinaisesti syrjintänä YAMK-tutkintolaisia kohtaan. Yliopistossa vain ainakin omalla alallani painotetaan _todella_ paljon tieteellisyyttä ja tutkimusta (ehkä jopa liian paljon! Itsestäni tuntuu tässä maisterintutkinnon paremmalla puolella ollessa, että minulta puuttuu juuri niitä käytännön työelämätaitoja). Jos tulee käytännöllisemmältä amk-pohjalta tekemään tohtorin tutkintoa eli käytännössä tutkijaksi, niin eikö se ole vain hyvä että saa yliopistopohjaisia ”kiinni” näissä taidoissa? Siitä olen samaa mieltä että jos on vaikeampaa päästä YAMK-pohjalla tekemään tohtorintutkintoa, niin sitten se on syrjintää.
Itsehän en pysty ottamaan kantaa kokemuspohjalta tai oikeastaan edes näkemyspohjalta, koska en ole näiden asioiden äärellä. Havainnoin vain, mitä sosiaalisessa mediassa puhutaan ja mitä olen lukenut. Siksi linkkasin Ylen artikkelin, johon suurimmaksi osaksi oma tietopohjani nojautuu maisterintutkinnon ja YAMK-tutkinnon eriarvoisuudesta käytännössä.
Vai oliko kommenttisi suunnattu enemmänkin annepalle? 🤔
Mulla on alla AMK- ja YAMK-tutkinnot ja nyt opiskelen lähiesimiestyön ammattitutkintoa. Teen sen kokonaan etänä koulun suhteen, mutta suoritettavat opinnot tai lähinnä näytöt tehdään oman työn ohessa. Tai siis teen työtäni ja vähän ekstraa ja siitä tulee sitten aina yksi näyttö. YAMK-tutkinnon suoritin lähinnä etänä, n. kolmen viikon välein oli aina 2 lähipäivää. Se oli minulle hyvä tapa suorittaa tuotkinto ja sain koko tutkinnon tehtyä n. 10 kuukaudessa. Tähänhän vaikutti se, että töissä oli silloin hiljaisempaa. Jos olisi ollut kiire ja stressi töiden suhteen, tutkinnon suorittamiseen olisi varmasti mennyt pidemmän aikaa. Tosiaan kaikenlaisia toteutustapoja opinnoissa on, täysin etäopiskelusta aivan lähiopetukseen.
Minua himottaisi tohtorintutkinnot tuon YAMK-tutkinnon päälle, mutta en ole sen kummemmin asiaa vielä tutkinut ja edistänyt. Jotenkin tuntuu kauhean vaivalloiselta siirtyä yliopiston puolelle ja suoritella ensin jotain valmistavia kursseja, joita maisterin tutkinnon suorittaneilta ei vaadita. Olen ymmärtänyt, että yliopistot ovat tällä tavalla vähän nihkeitä YAMK-tutkinnon suorittaneita kohtaan, kun aletaan puhua tutkijakoulutuksesta. Voin olla väärässäkin, tämä on tosiaan vain oma mutuni.
Itse otin strategisen johtamisen kurssin avoimen puolelta. Sen saa hyväksiluettua, jos pääsen YAMK-tutkintoa opiskelemaan sitten, kun hakukelpoisuuteni täyttyy. Täytyy sitten alkuvuodesta katsella, mitä YAMK-tason kursseja keväällä olisi tarjolla. Jos ottaisi siinä sitten toisen.
Enempää en uskalla kursseja ottaa, kun kuitenkaan tuota aikaa ei ole mistään siunaantunut lisää. Sitten jos tutkintoa pääsen opiskelemaan, on pakko tehdä jotain muutoksia. Mutta se on sitten sen ajan mietintä.
On kyllä ollut nopea tahti sinulla! Luulen, että päädyn johonkin 90 op:n tutkintokoulutukseen. Tuntuu paljon vähemmältä kuin se minun edellinen, 210 op. Sen sain kasaan kolmessa vuodessa, mutta periaatteessa minulla meni 2,5 vuotta. Opparin lopussa tuli se minun nuukahdus kaikesta, kun olin 3 kk tekemättä yhtään mitään!
Wau, tohtorintutkinto kuulostaa huikealta! Itse en uskalla tuollaista vielä haaveillakaan. Katsotaan nyt ensin, riittääkö naisen rahkeet ja äly ylempään AMK:hon. Ei pitäisi sortua itsensä vähättelyyn, mutta se on minussa pinttynyt tapa. Onneksi kuitenkin siitä jo vähän oppinut pois.
Niin, maisterintutkinto ja YAMK-tutkinto ovat samantasoisia, mutta edelleen yliopistokoulutus arvotetaan korkeammalle. Tästähän tehdään valistustyötä jatkuvasti, mutta eihän siitä pinttymästä voi eroon päästä, jos yliopiston puolelta jo lähtökohtaisesti arvotetaan eritasoisiksi. Näen paljon erilaisissa Facebook-ryhmissäkin, miten kouluttautuneet ihmiset puhuvat yliopistokoulutusta parempana kuin ammattikorkeakoulutusta. Maisterintutkinnolla on niin vahva status, ja YAMK-tutkintoa ei tunneta vielä riittävästi.
Linkkaan tähän sen vanhan artikkelin, jossa aiheesta lisää: https://yle.fi/uutiset/3-9614787
No minähän se täällä heti komppaan, että opiskelemaan vaan, jos kutkuttaa yhtään 😀 Eikä aina tarvitse opiskella tutkintotavotteisesti, vaan myös avoimen puolella korkeakouluissa on tarjontaa ja samoin esim. kansalaisopistoilla. Mun mielestä kaikenlainen itsensä kehittäminen on positiivista eikä varmasti ole hukkaan heitettyä aikaa koskaan 🙂
Mulla jatkui avoimen yliopiston opinnot taas syyskuussa ja on kyllä niin tiivis paketti tulossa ensi lukukaudelle, että katsotaan miten selvitään :’D Onneksi opinto-oikeutta on ko. opinnoissa kaksi lukuvuotta, mutta jos suinkin mahdollista, niin koetan runnoa kurssit kasaan ensi kesään mennessä! Katsotaan sitten kiinnostaako vielä hakea tutkinto-opiskelijaksi vai riittäiskö opinnot tällä erää taas muutamaksi vuodeksi 🙈
Nykyään on ihan mielettömät mahdollisuudet opiskella. Toki kaikkea ei voida rakentaa kaikkia palvelevaksi ihan 100-prosenttisesti, mutta uskomaton määrä mahdollisuuksia on tarjolla.
Minun lapsenihan ovat kansalaisopiston koulutuksissa, vaikka harrastuksiahan ne ovat heille. Molemmat ovat taiteen perusopetuksissa, kuva- ja näyttämötaiteen opinnoissa. Jos he ovat harrastuksensa parissa peruskoulun ajan, saavat he todistuksen siitä. 😊
https://www.kouvolankansalaisopisto.fi/etusivu/taiteen-perusopetus/
Palan halusta kuulla kokemuksiasi avoimesta yliopistosta ja yliopistossa opiskelusta muutenkin. Kun sinullakin on taustalla ammattikorkeakoulu, niin siksi mielelläni kuulisin kokemuksiasi. 😊
Hirveesti tsemppiä opintoihin! 💖
Kiitos 🙂
Mullahan siis on tradenomikoulutus Kyamkilta vuodelta 2009 ja sosionomitutkinto Xamkilta 2018. Näidenkin opintojen väliin mahtui paljon muutoksia, mutta loppujen lopuksi yhden amk-tutkinnon jälkeen oli helpompi jatkaa toisella tutkinnolla amk-opintoja. Paljon sain hyväksilukujakin vielä ekasta tutkinnosta toista varten (mm. perusopinnoissa, kielissä, valinnaisissa ym.).
Nyt olen käynyt avoimessa yliopistossa sosiaalityön perusopinnot vime vuonna ja nyt tänä syksynä alkoivat aineopinnot, joihin liittyy myös harjoittelu. Nämä yo:n kurssit suoritettuani minulla olisi sijaispätevyys tehdä sosiaalityöntekijän työtä, jota ei nyt esim. sosionomin Yamk-tutkinnolla voi suorittaa ja josta jatkuvasti myös alalla yleisesti käydään keskustelua.
Siirtyminen yliopistomaailmaan on ollut ihan oma taiteenlajinsa.. Itsestä ainakin tuntuu, että välillä olen niin pihalla käytännön asioista, mutta onneksi meillä on hyvä porukka samoissa opinnoissa. Opinnot toteutetaan UEFin ja Kymenlaakson kesäyliopiston yhteistyönä, joten kesäyliopistoltakin saatu paljon apuja. Sinänsä opinnot vaikuttavat samanlaisilta tähän mennessä kuin amkissakin, mutta yo:lla painotetaan tieteellisyyttä opinnoissa, joten kurssit tuntuvat toisinaan olevan todella kaukana käytännön työstä :’D
Jos tästä vielä tosiaan opintoja haluaa jatkaa, saa amk-tutkinnolla jotakin hyväksilukuja. Myös nyt perus- ja aineopinnoissa jotakin etua on ollut amk-tutkinnosta ja työkokemuksesta, mutta esim. Yamk-tutkintolaiset eivät ole saaneet sen enempää helpotusta kuin amk-laiset, vaikka heidän tutkintonsa ovat paljon samaa jo sisältäneet kuin yliopisto-opinnoissa käydään läpi.
Kun kerran kysyit, niin tässä lyhyesti 😀 En varmaan kaikkea huomannut sanoa ja/tai syvällisemmin selvittänyt, mutta tässä nyt tosiaan vähän ensiajatuksia 🙂
Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi! 🥰
Tuo on varmasti totta, kun on yksi amk-tutkinto, niin vaihtaessaan toisen alan, saman tason tutkintoon, saa ne peruskurssit hyväksiluettua.
Yliopiston ja ammattikorkeakoulun erohan taitaa olla siinä, että amk kouluttaa työelämälähtöisemmin, kun yliopisto on taas enemmän siellä teoreettisella tasolla pohtimista. Näin niin kun karrikoidusti ja mustavalkoisesti ilmaistuna. Tuo meinaan mitä sanot, niin olen kuullut monen muunkin sanoneen.