Ruoka

Söisitkö hyönteisiä? Hyönteisruoka tulee, oletko valmis?

16.11.2017 Teksti: Minna / Glitz & Glam

”Tarjoilija, tarjoilija! Keitossani on kärpänen!” Pian tuo lausahdus ei tarkoita huolimatonta kokkia, vaan hyönteiset lautasella ovat ravintoamme. Hyönteisruoka tulee, oletko valmis? Ajatus tähän postaukseen lähti koulutyöstäni, joka on vielä kesken. Kansainvälinen brändinhallinta ja markkinointiviestintä on kurssina ja siinä tehtävänä tehdä raportti brändinhallinnasta, markkinointiviestinnästä sekä luoda kuukauden markkinointisuunnitelma haluamalleen brändille. Minä inspiroiduin Fazerin hyönteisleivän kampanjasta, jossa Fazer vasta esimarkkinoi hyönteisleivän mahdollisuuksista.

Inspiroiduin kovasti aiheesta, joten ehdotin ryhmätyön aiheeksi Fazeria ja hyönteisleipää. Vaikka tuotetta ei ole vielä olemassakaan, uskon vahvasti sen vielä tulevan. Lisäksi tämä aihe haastoi mukavasti ryhmätyössä, sillä tällaista tuotetta ja sen markkinointistrategiaa ei pääse mistään kopioimaan tai katsomaan mallia. Pääse todella haastamaan itseään aiheen parissa ja pohtimaan asioita ihan toisella tavalla.

Koska olen tämän syksyn seurannut hyönteisruokaan liittyviä artikkeleita, keskustelua ja ennakkomarkkinointia, halusin ottaa aiheen esiin myös täällä blogissani. Tuntuuhan se vähän kaukaiselta, että kauneusbloggaaja kirjoittaa hyönteisruoasta, mutta onhan gastronomia lähellä sydäntäni sekä entinen ammattini. Mieheni ja minun harrastuksena on fine dining. Kaikenlaista olen syönyt, mutta hyönteisiä ei ole minulle tarjoiltu. Lähellä on kuitenkin ollut, sillä tallinnalainen Art Priori on tarjoillut muurahaisia suuta neutraloivan jäähileen kanssa. Tästä pääset kurkkaamaan postaukseni Art Priorista. Sillä kertaa ei ollut muurahaisia omenalumella.

hyönteisruoka

Hyönteisravinto ei ollut aikaisemmin ilmeisesti mahdollista. Tästä syystä kuvassa näkyvä Sirkkapussi ei ole nimeltään mysliä, vaan se kulkee nimellä keittiösomiste. Luokkakaverini on jostain hankkinut tai sitten saanut Sirkkapussin. Käytämme tätä rekvisiittana meidän parin viikon päästä esitettävään ryhmätyöhömme.

Nythän asia muuttuu, sillä hyönteiset sallitaan kaupallisesti ravinnoksi. Hyönteistuottajat voivat rekisteröityä elintarvikealan toimijoiksi. Jatkossa hyönteistuotteita voidaan somisteiden sijaan markkinoida elintarvikkeina. Hyönteisravintoa on siis ollut, mutta sitä ei ole voitu markkinoida elintarvikkeena. Jatkossa on ohjeet, säännöt ja elintarvikelaki sekä valvonta. Kun hyönteisravinto kaupallistuu, syntyy uusia toimijoita ja ala kasvaa. Olen aivan varma, että vuodesta 2018 tulee hyvin hyönteismäinen. Jos vuosi 2016 oli nyhtökauran vuosi, niin 2018 tulee olemaan hyönteisruoan vuosi.

hyönteisruoka

Mikä on minun suhtautumiseni hyönteisruokaan?

Sanotaan suoraan, että pelkään ja inhoan hyönteisiä. Olen aivan hysteerikko, jos minussa kävelee hämähäkki ja sekoaisin, jos jauhoistamme löytyisi matoja. Hyönteiset ravintona eivät saa minua hihkumaan innosta, vaan enemmänkin inhosta. Olen valmistanut ja syönyt etanoita, mutta jotenkin ne ovat aina tuntuneet luontevalta. Ovathan etanat olleet osa ravintolakulttuuriamme jo vuosia. Miksi sitten aihe kuitenkin inspiroi minua? Sanotaanko näin, että ymmärrän lihatuotannon kuormittavuuden. Ymmärrän ja sisäistän sen tosiasian, että tätä menoa on pakko kehittää vaihtoehtoja. Ihminen tarvitsee proteiineja, mutta se suurin proteiinilähteemme kuormittaa maapalloa ja ilmastoa valtavasti. En ole ehdoton, enkä koskaan ole pitänyt vastakkainasettelusta ja joko tai -ajattelutavasta, niin näen hyönteisruoassa yhden tulevaisuuden mahdollisuuden. Olen vakaasti sitä mieltä, että hyönteisruoan kaupallistuminen tuo tullessaan hyväksyntää. Suurin ongelma on korvien välissä – eikä vian tarvitse olla suuri, kun se on siellä. Ajatellaanpa asiaa toisen kulttuurin näkökulmasta. Me syömme pyhiä eläimiä toisesta kulttuurista katsottuna. Eräästä toisesta kulttuurista katsottuna, grillailemme saastaista eläintä. Moni asia on meidän tottumuksista ja ajattelutavasta kiinni. Hyönteinen on ollut ruokaa ja hyvä ravinnonlähde jo tuhansia vuosia. Meille se tulee vasta nyt. Hyönteisten hyödyntäminen ravinnoksi on meille uusi, outo ja vähän pelottava asia. On siis luonnollista, että suhtaudumme asiaan vastareaktiolla. Mutta jos kuten aina kaikessa, asiaan totuttuaan ajatustasolla, se muuttuu hyväksytymmäksi. Olihan naispappeus 80-luvulla hyvin outo asia. Tummaihoiset 60-luvun Helsingissä olivat kanssa kummallisuus. Avioliitto saman sukupuolen kanssa oli vielä joitakin vuosia sitten hyvin kummallinen käsite. Toki kaikki nuo ovat joillekin edelleen vaikeita paikkoja, mutta aina on vastustajia – aina. Valtaväestö hyväksyy ja muutos tuntuukin aivan tavalliselta ajan kuluessa.

Keskiverto suomalainen kuluttaa 79 kiloa lihaa vuodessa. Lähteenä tälle tiedolle Mad Cook Show. Lihatiedotus kertoo, että määrä on laskettu luullisesta määrästä. Määrä on silti ihan valtaisa, kun mietitään koko maailman lihatuotantoa. Tästä syystä meidän perheessä on pidetty kasvisruokapäiviä. Joskus niitä on 2-3 päivää viikossa, joskus vain pari kuukaudessa. Kuitenkin niitä on pyritty pitämään sekä olemme kokeilleet vaihtoehtoisia proteiininlähteitä. Emme kuitenkaan hyönteisruokaa, mutta veikkaan, että senkin aika vielä tulee.

Olen vakuuttunut, että 10 vuoden päästä heinäsirkat leivässä, jauhomadot härkäpapupihveissä ja muurahaiset muroissa ovat ihan tavallista. Hyönteisten käyttö ravinnossa normalisoituu. Muistelemme vain nihkeitä ja ennakkoluuloisia asenteitamme.

Olen tehnyt huomion, että mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse, sen voimakkaampi negatiivinen asenne hyönteisruokaa kohtaan on. Kun toin kotiin Sirkkapussin, niin esikoiseni pyysi saada maistaa sitä. Olen muuten kaivanut pussista yhden sirkan hänelle maistiaisiksi. Oli kuulemma ihan hyvää. Tyttäreni on aina ollut hyvin kokeilunhaluinen ja ennakkoluuloton erilaisia ruokia ja makuja kohtaan. Esikouluikäisenä hän tilasi äitienpäiväaterialla alkupaloiksi etanoita, koska on aina halunnut maistaa niitä. Hyvin tyttö söi etanansa, vaikka muu seurueemme otti vähän tutumpia alkuruokia. Vaikka itsekin popsin lapsena katkarapuja, simpukoita ja mustekalaa, niin hyönteisiä en olisi syönyt. Mutta sitten toisaalta, 80-luvulla katkaravut, simpukat ja mustekalat olivat vähän eksoottisempia kuin mitä ovat tänä päivänä. Sama tulee tapahtumaan hyönteisille. Niiden käyttö ja niihin suhtautuminen muuttuu tavalliseksi – hyönteisruoka on ihan tavallista.

Huomasin myös meidän luokkalaisten nuorten miesten asenteen olevan lähinnä kiinnostunut. Kerroimme muutamalle luokkalaisellemme aiheestamme ja vilautimme Sirkkapussia, joka välittömästi herätti kiinnostusta ja kysymyksiä sen proteiinipitoisuuksista. Huomaa, että nuorempi sukupolvi suhtautuu suuremmalla uteliaisuudella, kuin varttuneempi. En kuitenkaan yleistä, sillä ei koskaan voida sanoa, että kaikki sitä ja kaikki nuo tota. Ehei, mutta tällaisen huomion olen tehnyt keskustelemalla aiheesta ja seuraamalla sosiaalisen median keskusteluja.

Vaikka tarvitsenkin vielä tässä vaiheessa ajatustasolla totuttelua asiasta, en kuitenkaan sano, että en koskaan! Maailma muuttuu, minä sen mukana. Mikään ei ole pysyvämpää kuin muutos. Ennemminkin olen lähes varma, että jossain vaiheessa kokkailen perheelle friteerattuja sirkkoja viikonloppuna ja pyöräytän blenderissä muurahaissmoothien ennen töihin lähtöä. Huh, kyllä tässä vähän väristyksiä tulee ja iho nousee kananlihalle ajatusleikeistä. Silti uskon näin vielä tapahtuvan. Jos ja kun Fazer lanseeraa hyönteisleivän, olen varmasti ensimmäisenä ostamassa tuotetta maistettavaksi. Tässä meidän koulutyössä olemme antaneet kuvitellulle hyönteisleivälle brändinimenkin. Innolla odotan tuotteen lanseerausta ihan siinäkin mielessä, että pääsee vertailemaan Fazerin markkinointistrategiaa ja menetelmiä omiin suunnitelmiimme. Poikkeavatko ne täysin vai olemmeko osanneet suunnitella opiskelijoina heidän imagonsa mukaisia juttuja. Tavallaan meidän suunnitelman tulokulman voi päätellä tästä postauksestakin.

hyönteisruoka

Söisitkö hyönteisruokaa? Mitä ajatuksia hyönteisruoka sinussa herättää? Oletko valmis siihen?

Olisi niin kiva kuulla muiden ajatuksia. Myös niitä puolesta olevia. Negatiivinen kommentointi on voimakkaampaa, mutta se ei kerro totuutta, kun on kyse sosiaalisesta mediasta. Ihminen kokee suuremman tarpeen sanoa mielipiteensä, kun kyseessä on negatiivinen mielipide tai kokemus. Mutta jokaisella negatiivisesti asian kokevalla on tervetullut mielipiteen ilmaisu. Olisi kiehtovaa kuulla, että miksi olet sitä vastaan? Olisi kiehtovaa keskustella aiheesta sekä kuulla sinun mielipiteesi.

Oma suhtautumiseni on enemmänkin, että miksipä ei? Syönhän minä etanoita ja simpukoitakin. Tarvitsen vielä vähän aikaa totuttautua ajatukseen sekä rohkeaa kokeilua.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Laitan vielä yhden linkin, josta löydätte hyvin tietoa hyönteisravinnosta. Kurkkaa tänne, jos aihe kiinnostaa.

Lue myös

Suosittelemme