Glitz & Glam

Saanen esitellä uuden perheenjäsenemme, Erkka!

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

”Talo ei ole koti ilman kissaa.”

Muistatte varmaankin, että huhtikuussa meidän kissavanhus Vilma nukkui pois. Kerroin tuosta perheemme surusta silloin pääsiäisen alla. Minulla on aina ollut kissoja. Rakastan kissoja. Kotimme tuntui vähän tyhjältä, vaikka sen täyttää kaksi eläväistä lasta. Hyvin pian huomasimme kaipaavamme kissaa. Kun pahin suru Vilman poismenosta helpotti, alkoi ajatus uudesta perheenjäsenestä houkuttaa.

Olimme miettineet syksyä ajankohdaksi, mutta lopulta päädyimme siihen, että kun mieheni nelikymppisjuhlat on vietetty, voimme antaa kodin kodittomalle. Toissailtana kurkimme koko perheen voimin Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen verkkosivuja. Sivuilla ei ollut montaa kissaa, eikä niistä oikein ollut meidän perheenjäseneksi. Kurkkasimme KSEY:n Facebook-sivuja ja sieltä löytyikin tieto, että 5.7. on avoimet ovet kissatalolla.

Mehän sitten lähdimme kissatalon avoimiin oviin. Lapsille toitotimme, että tuskin meidän mukaan vielä ketään lähtee, mutta käydään nyt katsomassa ja tekemässä varausta tai ilmoittaudutaan jonoon sopivaa varten.

Avoimissa tiloissa ei tällä hetkellä ollut montaa kisua, mutta muutamia kuitenkin. Nämä veljekset Asmo ja Lynx eivät oikein nauttineet ihmispaljoudesta, vaikka muuten näyttivät ystävällisiltä herroilta. Antoivat meidän pikkumiehenkin silitellä.

Paikalla oli kyllä silitystä kaipaaviakin yksilöitä. Tämä Niilo vaikutti iskeneen silmänsä minun mieheeni. 😀 Niilo olisi ollut hyvä meille, mutta hänellä on tyttökamu, joka pitäisi ottaa samalla. Tällä hetkellä haluamme vain yhden kissan. Joten jouduimme jättämään Niilon ja Netan odottamaan kotia, jonne pääsevät yhdessä. Niilo ja Netta ovat tulleet eläintalolle hyvästä kodista, itsestään riippumattomasta syystä.

Sibelius herätti kiinnostustamme. Musta herra vaikutti ihmisläheiseltä ja sieti lapsiakin.

Tämän pojan olisimme ottaneet mukaamme, mutta Salomon (toivottavasti muistan herran nimen oikein) oli jo varattu.

Päätimme sitten, että menemme jonoon Salomonista ja jos hänet olisi haettu seuraavana päivänä, olisimme ottaneet Sibeliuksen. Kun tätä lopullista päätöstämme kerroimme eläintalon henkilökunnalle, eräs naisista kertoi meille Erkasta, joka on toisella puolella taloa.

Siirryimme katsomaan vielä Erkan, joka oli ”eristysosastolla” vielä.

Erkka tuli heti lasten kanssa juttuun ja sylissäkin viihtyi. Erkka oli selkeästi valmis meille. Erkka valitsi meidät.

Erkka on tosiaan käynyt eräässä kodissa ja palannut sieltä eläintalolle. Syy ei ollut Erkan käytöksessä, vaan Erkka ei ollut heidän kadoksissa oleva kissa. Samannäköinen, mutta Erkka ei ollut se heidän kissansa.

Me saimme Erkan heti mukaamme. Periaatteessa Erkka ei vielä ollut vapaa lähtemään, mutta hoitaja halusi antaa hänet mukaamme ja vannotti meitä hakemaan Erkalle tehosterokotuksen parin viikon päästä. Tietenkin sen hoidamme Erkalle.

Kurvasimme kaupan kautta kotiin. Erkalle vaan kävi pieni vahinko kantokopassa autossa ollessa. Erkalla tuli kurakakka sinne, joten mieheni pesi ensitöikseen pienen kakkapyllyn. Yllättävää kyllä, Erkka oli hyvin helppo tapaus pesulla.

Minä olin ällistynyt miten nopeasti Erkka kotiutui.

Herra leikki lasten kanssa.

Ja vähän sellaisia kiellettyjäkin leikkejä. Kun Erkka alkoi repiä sohvaa, minä hain sumutepullon siivouskaapista. Sitä ei tarvitse kuin näyttää Erkalle, niin herra kyllä tietää. Eli Erkka on selkeästi ollut jonkun kissa joskus, mutta edellinen omistaja ei ilmeisesti ole kaivannut tai sitten on jokin muu syy.

Erkka on äärimmäisen seurallinen. Minulla on koko ikäni ollut kissoja ja lapsuudessani niitä oli todella paljon toisella mummollanikin. Yksikään kissa ei ole ollut näin tuttavallinen ja seurallinen. Mietimme hetken, että vaihdammeko Erkalle jonkun muun nimen? Jonkun meidän keksimän. Päädyimme pitämään Erkan, koska nimi on hauska ja Erkka on ihan Erkan näköinen.

Erkka on syönyt, juonut, leikkinyt, nukkunut, pessyt itseään ja puskenut lukuisia kertoja meitä kaikkia. Hiekkalaatikolla herra ei vielä ole käynyt, mutta ulos kovasti pyytää. Erkka on niitä kissoja, jotka eivät anna olla rauhassa tietokoneella. Herra tunki tähän näppäimistölle eräätkin kerrat. Onneksi hetkeksi nukahti, niin sain rauhassa kirjoitella tätä postausta ja kertoa hänen upeudestaan muulle maailmalle.

Voisi siis todeta, että Erkka on kotiutunut välittömästi. Tästä arviolta 2-5 -vuotiaasta miehestä lähtee karvaa ihan järkyttävästi. Ehkä hänen karvanlähtönsä pian helpottaa. Nyt olemme harjanneet turkkia ja loput karvat onkin sitten meidän housujemme lahkeissa, joita Erkka kiehnää kaiken aikaa. Minulla ja miehellä on pöksyt, jotka ovat ihan aitoa Erkkaa.

Vielä emme tunne toisiamme kunnolla, mutta tässähän me tutustutaan. Meidän kodin sääntöjä tässä vielä tarvitsee Erkalle opettaa. Säännöt ne kissallakin on oltava. Toivotaan, että Erkka omaksuu ne nopeasti. Nyt jo vaikuttaa aika lupaavalta. Yhden pienen vaaratilanteen Erkka ehti itselleen järjestää sääntöjen rikkomisessa. Herra hyppäsi keittiön työtasollle ja siinä samalla tassu meni suoraan kahvikuppiin. Onneksi siinä kupissa oli minun kahvini eikä mieheni. Minun kahvissa oli maitoa, joten kahvi ei ollut kuumaa. Mieheni kahvi olisi polttanut kisua.

Erkka valloitti meidän sydämet välittömästi. Ihana herra! Hän siis on meidän uusi perheenjäsen. Ehkä nyt lopetan höpöttelyn tästä hurmurista, sillä minua tuijotellaan sohvalla vähän nyreissään sillä ilmeellä, että meneekö vielä kauan? Eikä se tällä kertaa ole mieheni. 😀

Tässä välissä se sohvalla ollut tuijottelija hermostui ja hyppäsi läppärille kirjoittamaan teille terveisensä: ”ööööööööölllllllllllllll” T: Erkka

En nyt sitten tiedä onko Erkka ruotsinkielinen vai mitä tuo meinaa? 😀

X