Työ

JOB WANTED – harkkapaikka hakusessa ja Duunitreffejä

1.2.2018 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Työttömyys, työnhaku ja työllistyminen ovat olleet viime päivien vuosien vuosikymmenien puheenaihe. Niin kauan kun olen jostain jotain ymmärtänyt, on työttömyys ollut vallitseva puheenaihe. Olin 90-luvulla koululainen, ja sen ajan lama ja työttömyys osuivat minunkin perheeseen – onneksi vain vähäksi aikaa. Nuoret vanhemmat olivat asuntovelallisia ja maksoivat hurjaa korkoa. Olen valmistunut ammattikoulusta vuonna 2002. Kaiken aikaa puhuttiin, että kun ne suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, niin sitten on töitä mistä valita. Olen nyt 35-vuotias ja uudelleen opiskelemassa. Valmistun mitä todennäköisimmin vuoden päästä keväällä. Odotan edelleen suurten ikäluokkien eläköitymistä – niin varmasti moni muukin. En kuitenkaan valita, sillä minulla on takana pitkä työhistoria (edelliseltä vuosituhannelta asti) ja hyvin erilaisia työtehtäviä sekä monelta alalta. Minulla on mennyt ihan hyvin, mutta siitä huolimatta vähän jännittää tulevaisuus.

Minulla on pari syytä, miksi puhun työhön liittyvistä asioista tänään.

Halusin ”mainostaa” Duunitreffejä, jotka ovat tänään Kouvolassa. Duunitreffit ovat rekrytointitapahtuma, jossa työnantajat ja työnhakijat kohtaavat. Tämä on vähän niin kun nuoremmille työnhakijoille suunnattu, mutta kun tiedän, että blogini lukijoissa on nuorien äitejäkin, niin kyllä tällaisesta kannattaa mainita. Päätin sitten, että pyhitänkin koko postauksen työasioille. Olen itsekin mukana Duunitreffeillä, kuten mainoksesta näkyy. Hieman on puntissa tutinaa, kun pääsee tangokuningattaren kanssa samaan tilaisuuteen uratarinaansa kertomaan. Toivottavasti saamme inspiroitua nuoria – erityisesti niitä nuoria, jotka ovat vähän vaarassa lipsua syrjäytymisen puolelle.

Tajusin muutama päivä sitten, että olen ollut aika paljon hommissa nuoriin liittyvissä jutuissa. Syksyllä 2016 ja 2017 olin koulun kurssien kautta KOUahead-messujen tehtävissä, joka on Kouvolan 9.-luokkalaisille järjestettävät ura- ja koulutusmessut. Sitten keväällä 2017 yhdellä kurssilla teimme ryhmämme kanssa tutkimusta ja uuden konseptin suunnitelmaa Ohjaamolle, joka on nuoria ja nuoria aikuisia asioissa kuin asioissa auttava, yhden ”luukun” palvelupaikka. Näiden lisäksi olen käynyt keväällä 2017 alakoulun 1. ja 6. luokan oppilaille pitämässä some-koulutusta ja kertomassa omasta tekemisestäni. Olen avannut heille vähän someen liittyvää sekä yrittänyt myös ujuttaa medialukutaitoa mukaan sekä nostanut esiin ilkeästä kommentoinnista keskustelua. Nyt sitten olen Duunitreffeillä.

Tosiaan Kouvolan kaupungintalolla Duunitreffit 1.2. klo 14-17. Paikalla on oikeasti monta yritystä ja montaa tekijää töille haetaan. Juhlasalin lämpiössä klo 16-17 pääsee tapaamaan ja esittämään kysymyksiä vähän erilaisten ammattien tekijöiltä.

Työnhaku on oikeasti aika haastavaa nykyään. Tämä aihe koskettaa minua hyvin läheisesti tällä hetkellä. Etsin itselleni harjoittelupaikkaa kesäksi. Tarkoitus olisi löytää syventävää harjoittelua ja mahdollisesti ensi syksyn opinnäytetyötä varten työpaikka. Paikka, jossa oppisin lisää juuri siitä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni. Paikka, josta mahdollisesti syntyisi minulle tulevaisuudessa työpaikka. Hakemuksien tekeminen on oma taiteenlajinsa. Niissä menee aikaa! Olen hyvä työhakemuksien tekijä. Tiedän sen, koska olen saanut niistä aina kehuja ja hyvää palautetta. Mutta se hyvä työhakemus vie aikaa ja resursseja. Yhtä ja samaa ei voi lähettää joka paikkaan, koska jokaisessa paikassa on omanlainen ja tyylinen rekrytointihakemus. Niihin pitää vastata uniikisti ja kohdistaa itsensä esittely juuri niihin puoliin, joita työnantaja hakee.

Mutta niitä rekrytointihakuja lukiessa meinaa kyllä alemmuuskompleksi iskeä. Moni paikka on saattanut olla opiskelijalle, mutta silti minusta tuntuu, että edellytykset ja toiveet työnantajien ilmoituksissa ovat sellaisia ettei vuosienkaan työkokemuksella niihin kaikkiin yllä. Tiedänhän minä, että käytäntö on nykyään se, että vaaditaan enemmän, kun odotetaan saavan. Tällä keinolla karsitaan ne ”turhat” hakijat. Tulee helposti ajatus, että kehtaanko edes laittaa hakemusta, vaikka tiedän ja sisäistän tämän nykyajan hengen. Olen nyt ehtinyt laittaa neljä hakemusta ja pian olisi kirjoiteltava lisää. Olen vastannut osaamistani vastaaviin työpaikkailmoituksiin. Sellaisiin, joihin ei tunnu häpeältä hakea.

Tämä hakemuksien lähettämisen jälkeinen aika on aina niin piinaavaa. Päässä pyörii kaiken aikaa, että tuleekohan edes kutsua haastatteluun? Minulla on ollut sellainen juttu, että aina jos pääsen haastatteluun, saan paikan. Viime keväänä sitten tämä putki katkesi. Hain kahteen paikkaan, pääsin molemmissa haastatteluun, sillä olin kolmen ja viiden parhaan joukossa. Ei sitten tärpännyt kuitenkaan. Vaikka sen tietää, että itsessään ei ole vikaa, vaan työnantaja haki jotain sellaista ominaisuutta, jota itsellään ei ollut, niin kyllä vaan aluksi on aika maassa. Pitää itseään viallisena ja huonona. Olen miettinyt, että miten musertavaa se on, jos et koskaan pääse haastatteluun tai jos pääset, niin ikinä ei tärppää? Miten se henkisesti hakkaa, kun kaikesta yrittämisestä huolimatta, et ”kelpaa” kenellekään? Kelpaamiselta se varmaan tuntuu, sillä itsekin olin viime keväänä vähän maissa.

Huomennahan otetaan kantaa aktiivimalliin. Itse en ole aktiivimallin kannattaja. Tiesin, että jotain työttömien kuritusta on tulossa, sillä viimeisen vuoden aikana sosiaalisessa mediassa on nostettu artikkeleita ja kolumneja, joissa kerrotaan, että töitä olisi, mutta ketään ei kiinnosta tehdä niitä. Nämä mitkään eivät ole olleet mitään tilastofaktaa, vaan lähinnä mielipidekirjoituksia. On selkeästi annettu ymmärtää, että kaikki työttömät ovat vain laiskoja lorvijoita ja yhteiskunnan loiselämiä. Kun vähänkin pysähtyy ajattelemaan, ymmärtää, että kansalle ajetaan vääristettyä käsitystä työttömistä. Ei siis ole ihme, että moni luulee, että kaikki työttömät ovat niitä veronmaksajien elättejä. Sieltähän se sitten tuli – aktiivimalli! Aika usein ennen jotain isoa muutosta on mediassa aiheita, joilla vaikutetaan meidän käsityksiin, jotta ne muutokset olisivat sitten hyväksytympiä meidän äänestäjien mielestä. En oikein enää jaksa uskoa sattumaan tässä asiassa. Työttömiä tulee joo aktivoida, mutta tässä aktiivimallissa on niin monta aukkoa ja asiaa, joita ei ole ajateltu tai ei ole edes haluttu ajatella. Ja mikä määrä niitä verorahoja tuonkin asian kehitykseen, käyttöönpanoon ja ylläpitoon menee? Mietin vain. Olisiko sillä rahalla voinut tehdä kehittävää työtä rankaisevan sijaan? Tyhjästä on paha nyhjästä. Jos töitä ei ole, niin minne ihmeeseen ihmiset menevät töihin? Se on aina niin hyvä huudella 3500 euron kuukausipalkalla, kun omakotitalon autotallissa kiiltää uusi auto. Jos ei ole koskaan elänyt toisen elämää ja tilannetta, luulee tietävänsä mitä se on, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Se että ei koskaan ole ollut työtön, ei valitettavasti lisää tietoutta siitä asiasta. Siksi en sano, että tiedän. Sen sijaan sanon, että ymmärrän. Ymmärrän sitä, joka peräänkuuluttaa veromarkkojaan somessa ja ymmärrän sitä, joka ei vaan enää jaksaisi ottaa henkisesti turpaansa työnhaussa. Molemmat ääripäitä ja tähän väliin mahtuu monta muutakin tallaajaa. Huomasitteko, että minäkin lipsautin yleistyksen? Verorahojen perään huutelevat muutkin kuin hyvätuloiset, mutta siitä huolimatta yleistin sen hyvätuloisen käytökseksi. Yleistäminen tapahtuu niin helposti.

Loppuun haluan sanoa tsempit kaikille muille työtä tai harjoittelupaikkaa hakeville! Toivottavasti tärppää teilläkin. Itse jatkan vielä hakemuksien kirjoittelua ja jään odottelemaan, että tuleeko kutsua haastatteluihin. Jos vaikka minullakin tärppäisi syventävän harjoittelupaikan saamisessa.

Tsempit myös kaikille joita huominen lakko hankaloittaa!

Kommentit (10)

Kyllä! Jännityksellä seuraamme seuraavia vaaleja. Tämä kaikki tulee olemaan niin tapetilla. Huomaa kyllä, että hallitus on ajanut kiireellä ja hutiloiden kaiken läpi. Tietysti sitä toimintaa ja rohkeutta ratkaisuihin tarvitaan, mutta valtio ei ole sama asia kuin yritys.

Joo, tätä ei vastusta pelkästään työttömät. Tämä kertoo siitä, että ei tässä ole kyse laiskojen lorvijoiden työhön pakottamisen vastustamisesta, vaan ihan järjettömyyden vastustamisesta.

Kiitokset tsemeistä! 🙂

Itsekään en aktiivimallia kannata ja minun on vaikea niellä myöskään sitä, että se oikeasti jotenkin työttömiä auttaisi – uskon kuitenkin, että enemmistö työttömistä jo tätäkin ennen aktiivisesti etsi työtä, mutta sitä kun ei aina löydy.. Eri asia on sitten nämä muutamat ”elintapatyöttömät”, jotka toitottavatkin suoraan sitä etteivät töihin edes halua, mutta miksi niin monien muiden henkisesti (ja rahallisesti!) hankalassa tilanteessa olevien pitää kärsiä? Veikkaanpa, että aktiivimalli tulee näkymään myös seuraavissa vaaleissa, oppositio saa tästä mitä parhaimman lyömäaseen nykyhallitusta vastaan, koska kuitenkin aika monet työssäkäyvätkin ovat aktiivimallia vastaan – ei pelkästään ne työttömät..

Tsemppiä harjoittelupaikan hakuun 🙂

Kyllä! Jännityksellä seuraamme seuraavia vaaleja. Tämä kaikki tulee olemaan niin tapetilla. Huomaa kyllä, että hallitus on ajanut kiireellä ja hutiloiden kaiken läpi. Tietysti sitä toimintaa ja rohkeutta ratkaisuihin tarvitaan, mutta valtio ei ole sama asia kuin yritys.

Joo, tätä ei vastusta pelkästään työttömät. Tämä kertoo siitä, että ei tässä ole kyse laiskojen lorvijoiden työhön pakottamisen vastustamisesta, vaan ihan järjettömyyden vastustamisesta.

Kiitokset tsemeistä! 🙂

Mä en kans ymmärrä tuota aktiivi-mallia. Viime vuoden lopulla työttömiksi jäänyt ystäväni on ihan maassa, mistä löytää edes pientä työnpätkää tai yhtäkkiä perustaa yritys. Itse mietin kohdalleni samaa, vähänkö ahdistais moinen tilanne. Toisaalta myös ymmärrän jos annetaan piiskaa.. Eritoten mietityttää työelämästä jo syrjäytyneet, ne jotka haluaa mennä töihin vain paraatipaikalle eikä ”mikään kelpaa”. Onko tullut jo pelkokin lähteä/hakea töitä? Ihan hyvä on usein jo henkisen jaksamisen kannalta lähteä johonkin jossa olet tarpeellinen, eikä mytkyttää pleikkaa kotona. Mikä siis auttaisi? Ei tämä aktiivi-malli ainakaan. Ehkä ”paskaduuneista” pitäisi saada parempaa palkkaa?
On niin monimutkainen koko asetelma, että onneksi ei tarvitse olla päättämässä.
Tsemppiä harjoittelupaikan hakuun! Haaveilen itsekin uudesta työstä.. Ihan hinkuan uusia kuvioita.. Mutta vakituisesta paikasta lähteminen, tässä rahatilanteessa ja muutenkin tuntuu benji-hypyltä. Kestääkö naru?

Meillä Suomessa on ihan rakenteellisia ongelmiakin. Jos työ ei vaan kannata, niin miksi tehdä sellaista. Ymmärrä todella hyvin, jos työmatka syö ison loven palkasta sekä lasten päivähoitokulut. Palkka on silloin surkea, sillä pitkäaikaistyöttömän tuet eivät kyllä ole liian hyvät. Siitä ei ole kyse. Tää on niin monisyinen ja -ulotteinen ongelma, että tällainen pieni ihminen saa vain päänsä kipeäksi, kun yrittää miettiä mikä olisi sitten parempi? Aktiivimalli ei kuitenkaan sitä ole. Se ei muuta rakenteita, joissa se vika on.

Kiitos tsemeistä! Nyt on 7 paikkaa haettu. Jatkan hakua kun saan nämä kiireellisimmät koulujutut hoidettua. Ihminen on yllättävän rajalllinen. Ei voi keskittyä kaikkeen täysillä ja täydellisesti. 🙁

Minähän irtisanouduin vakiduunista ja hyppäsin benji-hypyn ilman narua. 😀 Onneksi minulla oli laskuvarjo, joten selvisin. Kannattaa tutkia ja pitää mielen avoimena. Tehdä vähän suunnitelmaa ja sitten toteuttaa ja tehdä se mitä eniten haluaa. Onko se vanhaan malliin jatkaminen, vai onko se riskinotto ja mahdollisuus paremmasta itselleen? Minä luulin jääväni ravintola-alalle. Hyppäsin pois. Kauneusalalla ollessani jo tiesin, että minä pystyn halutessani vaihtamaan edelleen. Ei tarvitse niin paljon pelätä, että se lamauttaisi jämähtämään. Uskallusta kaikki vaatii, mutta tietysti vähän käytännön järjestelyäkin. Kunhan muistaa, että oma onni on tärkeitä. Tekee niin, että on itse onnellinen ja tyytyväinen valintaan. Elämä on lyhyt.

Itse sain ensimmäisen kesätyöni vasta 19-vuotiaana viime kesänä. Alle 18-vuotiaille tarkoitetut työpaikat menee usein arpajaisilla ja itselle ei koskaan tärpännyt. Ensimmäisen työn sain sitten suhteilla, kun töihin oli vaan pakko päästä. Nyt haen itsekkin ensimmäistä harjoittelupaikkaa, haalarihommia raksalta. Monissa alan lehdissä työnantajat hokevat, että hakevat nuoria joilla on ollut jo useita kesätöitä ja ovat sitä kautta aktiivisia. Itsellä usko horjuu oman alan kesätyön suhteen…

Minusta tuntuu, että nykyään lähes kaikki hyvät työt menee suhteilla. Työnantaja ottaa mieluiten sellaisen, jonka joku hänen tuttu tai talon sisällä joku tuntee/tietää. Harmi. 🙁

Toivotan sinulle paljon tsemiä ja ennen kaikkea uskoa itseesi. Tiedän miten se on välillä koetuksella, kun ei meinaa löytyä sitä, joka sinut haluaisi näyttämään kykynsä. Muista aina hakiessa tuoda esiin kaikenlainen aktiivisuus. Jos olet tai olet ollut mukana jossain hyväntekeväisyydessä, järjestössä, kirjoitat blogia tai ihan mitä vaan, jolla osoitat aktiivisuuttasi ja tarmokkuuttasi. Ei nuorella voi olla kilometrin mittaista ansioluetteloa. Minulla oli vähän poikkeavampaa samanikäisenä, mutta olin aika harvinaisuus. Kaikki millä voit näyttää sinun aktiivisuuttasi, niin kehiin vaan työtä hakiessa. 🙂

Ylempänä tulikin hyvä idea käydä vähän läpi blogin historiaa ja kulmakiviä 🙂

Paljon onnea seitsemänvuotiaalle! <3

Kiitos Tiltu! <3

Olisiko siinä mitään ideaa, että tekisi ihan perinteikkään synttäripostauksen jossa jotain arvontaa ja tuote-esittelyhässäkkää, mutta tekisi myös jotain extraa, jotain hyvää. Esim. Olisiko jokin keino, millä saisi vaikkapa kerättyä rahaa johonkin sulle tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseen blogin kautta? (Itse kannattaisin paikallista löytöeläinyhdistystä.)

Kiitos toiveestasi. 🙂 Tämäkin juttu on pyörinyt mielessäni. Jo aikaa ennen kun Karkkipäivässä oli tällä idealla joulukalenteri. Olin syksyllä vähän miettinyt tällä idealla synttäreitä, mutta sitten Sanni oli keksinyt joulukalenterin sillä idealla. Ihan mahtava juttu! Mutta sitten itselleen tuli sellainen, että ei enää pääse olemaan ajatuksen keksijä, kun joku toinen sen hienon idean jo toteutti. Ei siksi heti perään viitsinyt samaa ottaa omaan käyttöön, vaikka itsekin olin asian keksinyt. Mutta tuo tulee aivan varmasti joskus jotenkin näkymään Glitz & Glamissa. Oli vain niin ihanaa kuulla, että lukijoissakin tällaiselle nähtäisiin potentiaalia. Kiitos siitä! Vahvistui mielipide siitä, että tulen sen vielä toteuttamaan. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *