Glitz & Glam

Pelkoja, riittämättömyyden tunnetta - tänään olen valmis voittamaan itseni!

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Huh, mistähän aloittaisin? Kerroin aikaisemmin, että kouluni opettajat houkuttelivat minut osallistumaan Best Seller Competitioniin. Kilpailu käydään tänään Pasilan Haaga-Heliassa. Kyseessä on ammattikorkeakoulujen kaupallisen alan opiskelijoiden kilpailu. Tässä kilpailussa mitataan monia osa-alueita, ei niinkään myyntipuheita. Tässä kilpailussa mitataan sosiaalisia taitoja, asiantuntijuutta ja asiakaslähtöistä asennetta. Siksi minusta tuntui, että voisin vaikka osallistuakin kilpailuun.

Sitten minä hullu suostuin! Taustaa tässä kerrottakoon, että en suostunut kilpailemaan ravintola-alan kilpailuissa, enkä koskaan uskaltanut mennä meikkaajien kilpailuihin. Suostuteltu on! Minulla ei koskaan kantti riittänyt. Pelkäsin. En tiedä mitä nyt tapahtui? Ehkä tämä oli tällainen nyt tai ei koskaan. Lisäksi tiedän, että uskallukseni tulee opettamaan minua todella paljon. Pelkästään tämä matka ennen kilpailua sekä itse kilpailu. Opin itsestäni uutta. Tiedän, että mitä paremmin tuntee itsensä, uskaltaa kokeilla omia rajojaan ja heittäytyä tuntemattomaan, sitä vahvemmaksi tulee. Hyvä itsetuntemus on jokaiselle hyväksi.

Tuntemukseni ovat menneet melkoista vuoristorataa tämän viimeisen kuukauden. Yhtenä hetkenä olen varma, että selviän, koska olen tähänkin asti elämässäni selvinnyt kaikesta. Sitten toisena hetkenä syntyy tunne, että mokaan varmasti. Minulla ei ole vahvaa kokemusta face-to-face -myynnistä, eikä myynnistä ylipäätänsä. Minulla on kokemusta asiakaspalvelusta sekä asiantuntijuudesta. Kilpakumppaneissani on vuosien myyntialan kokemuksia, joten voitte kuvitella, miten maan matoselta itseni olen hetkittäin tuntenut. Jos olette katsoneet Maikkarin lauantai-iltaisin tulevaa Kingiä, missä sketsihahmot kilpailevat laulukilpailussa, niin minua kuvaa aika hyvin hahmoista se Lilli Pulli. Karikatyyri, mutta vähän samaa meissä on.

Mitä pelkään?

Tätä olen kysynyt itseltäni? Vastaus on epäonnistuminen. Kukaan ei tykkää epäonnistua. Vai mitä? Vaikka osaan aina kääntää epäonnistumiset opikseni, ja kestän niitä, niin silti kilpailut ovat aina sellainen paikka missä ei halua mennä oppimaan epäonnistumisen kautta. Toinen pelkoni on pettymyksen tuottaminen. En koskaan haluaisi tuottaa kenellekään pettymyksiä. Vaikka tiedän, että ei ne meidän koulun opettajat pety, vaikka en pärjäisikään kilpailussa, niin latasin itselleni sitten sellaisen oletuksen. Tunteet ja järki kun eivät aina kulje käsi kädessä. Minun järjen ääneni tietää, että olen vahvoilla, koska tietyt piirteet minussa on keskivertoa vahvemmat. En pelkää ihmisiä, olen sanavalmis, olen kekseliäs ja minun kanssa on helppo jutustella. Minulla on kuulemma vahva läsnäolon taito. Mutta sitten tunnepuoli panikoi vähäistä kokemusta ja kykyäni muistaa kaikki asiat, jotka tulee kilpailutilanteessa muistaa. Olen tässä kaikkien tenttien ja raporttien lomassa yrittänyt opiskella tuntemaan yrityksen ja digitaalisen tuotteen, jota kilpailun roolipelissä edustan. Lisäksi asiakasyritys ja sen toimiala on pitänyt opetella tuntemaan. Minulla on kuitenkin ollut niin vähän aikaa oppia tuntemaan taustat. Ja se on se, joka luo minulle epävarmuuden! Kun en ole varma tiedänkö ja muistanko kaiken, saan epävarman olon. Kun tunnen asian ja aiheen hyvin, olen itsevarma.

Mitkä ovat tavoitteeni kilpailussa?

Tätä olen pohtinut paljon. Olisi älytöntä sanoa, että kokemuksen vuoksi pelkästään kilpailuun osallistun. Joo, sitäkin haluan, mutta haluan kaikista eniten voittaa itseni ja omat mörköni mieleni syövereistä. Jo osallistumiseni oli yksi voittoni. Seuraava tavoitteeni kilpailussa on tehdä itsekriittisen tasoni ylittävä suoritus. Voin sanoa, että tuo on varmaan kilpailuvoittoa vaikeampi tavoite. Olen oppinut olemaan armollisempi, mutta minulle tärkeissä asioissa olen itselleni armoton. Huomaan, että tämä kilpailu on minulle tärkeä. En kestä, jos teen asioita huonosti. Minun pitää tehdä itselleni riittävä suoritus. Se on minun tavoitteeni kilpailussa. Saa nähdä pääsenkö tavoitteeseeni ja miten pitkälle sillä kilpailussa pärjää? Aamupäivällä on esikarsinnat, ja vain neljä pääsee iltapäivän finaaliin. Huh! Osallistujia on paljon, sillä meidän koulustakin lähtee neljä kilpailemaan.

Olen paljon pohtinut sitäkin, että olenko riittävän nälkäinen voittamaan kilpailussa? Voi olla, että kilpailussa on nälkäisempiäkin kuin minä. Minun suurin nälkäni vaikuttaa olevan itseni ylittäminen ja omien ”demonien” voittaminen. Niiden, jotka estävät minua tekemästä asioita. Ne, jotka kuiskivat minun epäonnistuvan kuitenkin. Tavoitteeni on hiljentää ne äänet ja keskittyä omaan suoritukseen.

Eilen kävin ostamassa uuden jakun ja mallailin kilpailuasuani. Päätin sitten räpsästä parit peiliselfiet tänne bloginkin puolelle. Huomasin välittömästi, että vaatteiden mallailu sai minut astumaan rooliin, jossa tänään olen kilpailussa. Näin tämän saman efektin lukuisia kertoja työskennellessäni teatterin maskeeraajana. Näyttelijät muuttuivat siinä vaiheessa, kun he saivat roolivaatteensa, peruukkinsa/kampauksen sekä meikin/maskin. He olivat roolissaan, vaikka näytöksen alkuun oli vielä aikaa. Näin se vain menee. Siksi kävin hankkimassa uuden jakun. Alle löysinkin kaapistani jo monta vuotta vanhan puseron, mutta minusta se istui tyyliini hyvin.

Olen tehnyt Saara Aallon Monstersista itselleni voimabiisin. Tätä luukutan junamatkani Kouvolasta Helsinkiin ja kävellessäni Pasilan asemalta Haaga-Helialle. Saara Aalto inspiroi minua ja vaikka tämä biisi onkin aika perusjenkka, sen sanoma koskettaa minua. Pelot rajoittavat elämäämme kaikista eniten. Meiltä jokaiselta jää monia asioita kokematta vain siksi, että pelkäämme. Minä heitän omat monsterini pois mielestä ja tänään menen voittamaan omat pelkoni ja itseni.

”You can try and scare me now, but I ain’t scared no more…”

Hei, minä olen valmis! Tänään kokeilen omia rajojani ja menen voittamaan itseni! Teen parhaani ja olen siinä hyvä. Illalla juhlin ravintola Kaarteessa omaa suoritustani ja voittajia.

Mahtavaa loppuviikkoa ja palaamisiin sitten sunnuntaina! Pidelkää peukkuja minulle!

X