Viihde

Pakohuoneilua, taikuriesityksiä ja hypnoosia

7.6.2018 Teksti: Minna / Glitz & Glam
Palvelu testattu: ElämysBunkkeri

Tänään vien teidät vähän erilaisempaan aiheeseen ja kokemukseen. Kokeilimme ystäväni polttareissa ElämysBunkkerin Room Escapea, eli pakohuonetta, sekä saimme nähdä hienoja temppuja silmiemme edessä. Taikuri Jukka Varpenius vedätti porukkaamme aivan 6-0, mutta se oli todella hauskaa!

Kuva: ElämysBunkkeri

Minua on jo pitkään kiinnostanut kokeilla pakohuonetta. Niin moni on sitä kehunut. Valitettavasti pakohuoneista ei saa ottaa kuvia. Syy on aivan selvä, sillä muuten pilaa muiden kokemuksen. Olin käynyt tutustumassa ElämysBunkkeriin etukäteen sekä tapaamassa yrittäjää. Tämä tapaaminen liittyy myös työhön, jota tässä kesällä teen. Yrittäjä suositteli, että en kurkkaa huoneeseen etukäteen, vaikka muuten sain esittelykierroksen ElämysBunkkerin erilaisista elämyksistä. Näin jälkeenpäin ymmärrän hyvin, sillä tunnelma oli jännittävämpi, kun en ollut nähnyt huoneita etukäteen.

Jos pakohuoneen idea on vielä tuntematon, niin kerron idean. Siinä mennään tunniksi huoneeseen, josta yritetään päästä ulos tunnissa. ElämysBunkkerilla on kaksi huonetta, ja molemmissa omat tarinat sekä teemat. Huoneessa on tehtäviä ja vihjeitä, joita ratkomalla yritetään päästä ulos huoneesta ennen 60 minuutin ajan umpeutumista. Jännää, eikö vain?

Kuva: ElämysBunkkeri

Room Escape

Mutta siirrytäänpä polttaripäivän fiiliksiin. Meitä oli kahdeksan hengen seurue, joten meille suositeltiin kahteen huoneeseen jakautumista. Tällä tavoin pienemmissä ryhmissä pääsimme jokainen toimimaan aktiivisemmin. Meille kerrottiin teemat, jonka jälkeen tuli tarina omaa huonetta kohtaan. Toinen oli ”hullujen huone” ja toinen paikallishistoriaan perustuva Kustaan sota. Minä pääsin hullujen huoneelle. Se osui minuun lujaa, sillä se tuntui kivan pelottavalta. Heitin vitsilläni toiselle porukalle, että he ovat sitten drinksut velkaa meille, kun me voitetaan ja päästään huoneesta tunnissa.

Huone oli teeman mukainen. Se todella sai fiiliksen päälle. Kuului ääniä ja tapahtui asioita. Ensin olimme vähän hukassa, mutta lopulta tehtävien ratkominen ja yhteistyö lähti käyntiin. Tämä oli todella kiva tapa saada päivään yhteishenkeä ja tutustua itselleen uusiin ihmisiin. Sen verran paljastan, että ElämysBunkkerin Room Escapessa tulee yllätyksiä. Ne olivat niin siistejä, kun oli eläytynyt juttuun mukaan.

Miten sitten kävi? Kuulimme, että toinen ryhmä pääsi ulos, sillä neljän hengen tuuletus oli aika äänekäs. Meidän aika loppui kesken. Jäimme junnaamaan loppupään erään tehtävän kanssa. ”Nolona” sieltä sitten tulimme ulos, kun valvoja päästi meidät. Emme ratkaisseet kaikkia tehtäviä. Blääh! Siitä huolimatta oli aivan järjettömän hauskaa! Kyllähän siellä sai laittaa aivonsa jumppaamaan. Rakastan mysteerejä ja tehtäviä, joita pitää ratkoa. Olen joskus ollut murhamysteerissä, joka sekin oli mielettömän kivaa.

Pakohuoneesta pääsee ulos halutessaan. Ahtaanpaikankammoisen ei tarvitse pelätä, sillä huone on suuri. Olen nähnyt pienempiä olohuoneita. Minulla ei ole ahtaanpaikankammoa, mutta omassa ryhmässäni muistaakseni oli henkilö, joka vähän jännitti asiaa. Ei syntynyt ahdistusta huoneessa. Sieltä kun tosiaan voi poistua ihan missä vaiheessa tahansa.

Kävimme välillä muualla ”hummailemassa”, mutta palasimme takaisin ElämysBunkkerille ottamaan skumpat ja katsomaan, mitä ohjelmaa taikuri meille esittäisi. Pakko kommentoida, että emme oikeasti olleet näin vakavia. Tiedän vain, että kukaan ei tykkää, että käytetään kuvia, joissa on kunnon naurunremakka meneillään. Tämä porukka ei ollut hiljainen, eikä tylsä!

Close-Up Taikuri Jukka Varpenius

Morsian on polttareiden keskipiste, joten kouvolalainen taikuri Jukka Varpenius jekutti tulevaa rouvaa. Ensin Jukka Varpenius teki pienen hypnoositempun ystävälleni. Sain itsekin näytteen hypnoosista aikaisemmin aamulla. Se ei ole samanlaista kuin elokuvat antavat ymmärtää. Se on mieleen vaikuttamista, mutta sitä pystyy vastustamaan, jos niin haluaa. Se oli jännä kokemus. Vaikka kaiken aikaa tiedostin, että teen tämän kaiken itse ja tämä on minun tuntema kokemus, joka minut on johdateltu kokemaan. Siitä huolimatta tällainen pikahypnoosi on jännä kokemus, jos antaa mennä. Ystäväni ei ollut helppo tapaus. Minä olin helposti vietävissä. Tosin, annoin sille mahdollisuuden. Tunsin kaiken aikaa, että voin tätä vastustaa, mutta annoin mennä, koska olen kokeilunhaluinen. En siis kotkottanut tai haukkunut. Tässä pikahypnoosissa oli kyse mielikuvista, jotka vaikuttivat oman kehon tuntemuksiin. Sormet tuntuivat raskailta tai ne olivat kuin yhteen liimatut.

Olisi kyllä hauska kokeilla sellaista kunnollista hypnoosia. Olen keskustellut ja ollut erään hypnotisoijan koulutuksessa, mutta kyseessä ei ollut hypnoosikoulutus. Aihe kiehtoo minua, koska tykkään kokeilla asioita ja haen elämyksiä.

Saimme nähdä hauskoja temppuja. Temput tehtiin aivan silmiemme edessä ja Jukka Varpenius hauskuutti naislaumaa samalla. Oli niin hauskaa, kun skeptinen ja epäileväinen ystäväni yritti pysyä tarkkana ja nähdä kohdat missä taikuri paljastuisi. Mehän katselimme silloin lapsena David Copperfieldia ja Iiro Seppästä telkkarista. Yritimme ymmärtää, miten taikurit temppunsa tekevät. Emme koskaan keksineet niitä oikeasti. Emme nytkään huomanneet, miten Jukka Varpenius temppunsa tekee. Saimme uusintoja ja ”mukapaljastuksia”, jotka olivat osa esitystä sitten kuitenkin. Vedet silmissä sai nauraa ja samalla hämmästellä. Miten joku voi olla niin taitava? Vaikka itsekin olin tunnistavinani ne kohdat, joissa huomiota tarkoituksella viedään väärään kohtaan, en silti huomannut mitään vilunkia. Vieläkin tässä kirjoittaessa naurattavat ne temput ja Jukka Varpeniuksen jutut.

Ystäväni sai muistoksi kortin, jolla temppuja tehtiin hänelle. Toisella puolella sen nimi jota vedätettiin, ja toisella puolella korttia sen nimi joka vedätti. Näin Jukka Varpenius päätti esityksensä. Tuo taikurin nimmari ilmestyi korttiin jossain välissä. Hah! En tiedä missä välissä, koska ystäväni nimi oli kortissa alusta lähtien, mutta kortin toisella puolella ei ollut mitään.
Kun jäin vaihtamaan pari sanaa Jukka Varpeniuksen kanssa ja pyysin käyntikorttia, syttyi taikurin lompakko tuleen silmieni edessä. Säikähdin, jonka jälkeen repesin aika remakkaan nauruun. Olin ollut mukahauska ja vitsaillut hetkeä ennen, että onhan minun lompakko vielä tallessa? Sain aivan oikeutetusti nenilleni sillä tempulla. Naurattaa niin vietävästi vieläkin, kun muistelen esitystä tätä postausta kirjoittaessa.

Close-Up Taikuri Jukka Varpeniuksen esitys oli mahtava! Se ylitti odotukseni täysin. Oli ihan eri asia päästä ihan läheltä katsomaan temppuja ja olemaan esiintyjän kanssa vuorovaikutuksessa, kuin että katselisi kauempaa temppuja. Näin jälkeenpäin mietin, että pelottaakohan close-up taikureita koskaan mokaaminen? Ovat kuitenkin niin lähellä, että varaa pienillekään virheille ei ole. Tällaista olen jäänyt pohtimaan.

Minua jäi kaivelemaan se, että en päässyt ryhmäni kanssa ulos pakohuoneesta, eli Room Escapesta. Ehdotin miehelleni, että kävisimme kokeilemassa sitä. Samaan huoneeseen en voi mennä, mutta siihen toiseen, jonka toinen ryhmä selvitti. Pääsen sitten arvioimaan, että oliko se helpompi? Ei varmaankaan ole, mutta nyt haluan tuudittautua siihen ajatukseen. 😀 Minua kyllä houkuttelisi myös Anjalan kartanoon juuri avattu Room Escape. Siihen luvataan paljon erilaisia elementtejä, kuten virtuaalista sisältöä sekä tietysti miljöössä on omanlainen tunnelmansa.

Toivon nyt kovasti ettei mieheni lue tätä postausta, sillä olen ajatellut yllättää hänet. Jos vaan lapsenvahti onnistuu, niin voisin meidän 5-vuotishääpäivän ja hänen synttäreiden kunniaksi tehdä pienen elämyksen. Jos veisin hänet yllätyksenä Room Escapeen Anjalan kartanoon.

Täältä löydät ElämysBunkkerin Room Escape valikoiman ja täältä erilaisia elämyspaketteja.

Oletteko kokeilleet pakohuoneita? Älkää nyt vaan sanoko, että kaikki muut olette päässeet niistä ulos. Tulee tyhmä olo muuten.

Lue myös

Suosittelemme