Vinkki Netflix-sarjoista - Black Mirror kannattaa katsoa!

Heinäkuu on alkanut sellaisessa säässä, että blaah! Melkein joka päivä sataa, aurinko vilahtaa vain hetken ja lämpötila on juuri ja juuri yli kymmenen asteen. Ei paljon huvita aikaansa ulkona viettää. Eilen, tiistaina, oli taas kurja sää. Minulla ja miehellä oli niin väsy ja viluinen olo, että meillä olikin sohvatiistai, jota viihdytti Netflix. Olen jo jonkun aikaa miettinyt, että haluan kirjoittaa yhden vinkkauksen Netflixin sarjoista, Black Mirrorista.

Jos sinua kiinnostaa scifi sekä sellaiset elokuvat ja sarjat, jotka haastavat sinua ajattelemaan ja pohtimaan omia moraalisia ja eettisiä rajoja, niin tässä sinulle täydellinen sarja sateiseksi kesälomaksi! Black Mirror ei ole valmiiksi pureskeltua, eikä tarjoa liian valmiiksi valittuja ajattelutapoja. Saat itse miettiä, onko jokin oikein vai onko se sittenkin väärin? Oma moraali ja eettisyys todella haastetaan tämän sarjan parissa. Ihan mahtavaa!

 

Netflix on lähinnä lastemme käytössä, mutta silloin tällöin, jos on aikaa, olemme miehen kanssa katselleet leffoja. Sarjoja en ole alkanut tuijottelemaan, koska ei minulla ole ollut aikaa niille. Kunnes sitten viime talvena, taisi olla joululomalla. Nollasin väsymystäni ja paineitani opparista tuijottamalla leffoja Netflixistä. Sitten jotenkin Netflixin ehdotuksen kautta päädyin Black Mirrorin erikoiselokuvaan, jossa katsoja pääsi vaikuttamaan tapahtumiin. Interaktiivinen elokuva, Bandersnatch, oli hauska kokeilu. En siinä kohtaa vielä tajunnut kyseessä olevan sarja, jolle on tehty erikoiselokuva tuotantokausien väliin. Kun elokuva loppui, tajusin Black Mirrorin sarjaksi, mutta mietin, miten se jatkuisi?

Black Mirror on siitä erilainen sarja, että jokainen jakso on oma itsenäinen tarinansa, vaikka toki jossain jaksossa viitataan toisiin jaksoihin ja niiden tapahtumiin. Keväällä ilmestyi 5. kausi, mutta harmillisesti sen 3 jaksoa olivat nopeasti katsottu. Sarjassa nähdään useita näyttelijöitä. Toiset esiintyvät useissa jaksoissa, toiset vain yhdessä. Mukana on nousevia tähtiä sekä jo valmiiksi melkoisia staroja, kuten näyttelijän töitäkin tehnyt, laulaja Miley Cyrus.

Kun aloin katsomaan Black Mirroria, myönnän, että jumituin telkkarin äärelle lasten mentyä nukkumaan. Black Mirror on hyvin koukuttava. Yksittäiset tarinat ovat hienoja ja ah, se miten tarinat haastavat minua ajattelemaan oikeaa ja väärää. Katsoin talvella olemassa olevat neljä kautta, mutta nekin menivät muutamassa päivässä. Viidennen kauden katsoin kerralla eräs yö, kun mies oli yövuorossa, lapset nukkumassa, niin me kissan kanssa valvottiin.

 

Jaksot ovat eri mittaisia, sillä tarinatkin ovat hyvin vaihtelevia. Ihan jokainen jakso ei ole ylistettävä – ei tietenkään. Mutta jokainen on vähintään ok-tasoa. Parhaimmat jaksot ovat niin hyviä, että jäät päiviksi miettimään sen sanomaa ja alat pohtia, näkyvätkö vastaavat merkit jo omassa elämässäsi? Sarja on scifiä, jossa on teknologiaa, jollaista emme vielä ole nähneet. Virallisemmin tyylilajia sanotaan spekulatiiviseksi fiktioksi. Moni teknologinen läpimurto, joita sarjassa on, eivät ole kaukana meidän todellisuudestamme. Ne ovat luultavasti lähempänä kuin meidän lapsuudessamme olivat videopuhelut ja televisio taskussa. Sarja esittelee teknologiaa hienosti juuri eettisestä ja moraalisesta näkökulmasta. Kysyt itseltäsi, mitä mieltä olen? Onko tuo nyt sitten hyvä vai huono juttu? Uskomattoman paljon läheltä liippaavia juttuja sarja pitää sisällään ja paljon sellaista, jonka uskon oman elinaikanani toteutuvan.

Osa jaksoista on hyvinkin väkivaltaisia ja raakoja, joissakin sisältö ei ole herkemmille. Mutta yhdenkään väkivaltaisen jakson kohdalla en kokenut ohjaajan mässäilevän liikaa väkivallalla. Ne olivat perusteltuja. Monissa jaksoissa ei ole väkivaltaa ollenkaan, mutta niissä sitten monesti on ihmissuhteisiin liittyvää sisältöä. Mutta joukossa on jaksoja, jotka voisin katsoa jopa lasteni kanssa. Niistä esimerkiksi jakso Nosedive, kaudelta 3.

 

Nosedivessä on korkeampaa teknologiaa kuin meidän nykymaailmassamme, mutta sosiaalinen median tärkeys ja status siellä alkaa olla jo oikeasti totta. Tässä jaksossa näen todella paljon sitä, mitä näen ympärilläni päivittäin sosiaalisessa mediassa. Millään muulla ei ole väliä kuin sydämien määrällä ja täydellisellä kuvalla cappuccinosta. Entä sitten, jos kaiken sen menettää? Näkisikö todellisen maailman uudella tavalla ja vaalisiko niitä asioita, jotka ovat oikeasti tärkeitä ja aitoja omassa elämässä? Hyvä aihe! Nykyään markkina-arvo mitataan Instagramin seuraajamäärillä. Onneksi sentään sen mukaan ei hinnotella tuotteita ja palveluja, mutta enpä tiedä kuinka kaukana Nosedive on enää tätä päivää. Katso ja pohdi itse!

Black Mirror on hyvin monipuolinen, vaikka se on teknologiakeskeinen. En voi kuin ylistää tätä sarjaa, mutta toki samalla harmittelen uusimman kauden kolmea jaksoa, joista vain yksi vetosi minuun. Mahtavasti jakso Striking Vipers haastoi katsojaa miettimään, missä menee pettämisen raja, mikä on ok ystävien kesken ja missä seksuaalinen suuntautuminen muuttuu, vai voiko se muuttua? Kaksi muuta olivatkin sitten sitä ok-tasoa, joista Miley Cyrus -jakson voisin hyvin katsoa lasten kanssa. Se oli niin Disneyn kokoperheen elokuvan oloinen, vaikka vähän raadollisempana versiona.

Black Mirror on todella suosittu ja kulttimaineen se hankki jo ensimmäisillä tuotantokausilla, kun sarjaa tehtiin Channel 4:lle Britteihin (2011 ja 2013). Yle Areenassa sarja oli vuonna 2014. Vuonna 2015 Netflix osti oikeudet sarjaan. Sieltä löydät kaikki viisi kautta sekä interaktiivisen elokuvan.

Moni teistäkin on saattanut jo Black Mirrorin katsoa. Minulla ei ollut mitään tietoa Black Mirrorista etukäteen, vaikka se niin suosittu on jo vuosia ollutkin. Onneksi sattumalta sitten päätin katsoa interaktiivisen elokuvan, jota kautta päädyin sarjan muihin jaksoihin. Nyt pohdin, että aloittaisinko Stranger Thingsin tuijottelua? En tiedä, kuinka monelle tulee yllätyksenä, että olen vähän tällainen nörtteilevä katselija. Tykkään scifistä, laadukkaasta kauhusta ja hyvistä tarinoista sekä juonista. Mikään ei saa minua pahemmalle tuulelle kuin huono elokuva, jonka koen minun aikani varastamiseksi. En kestä niitä leffakliseiden toistoja, enkä liikaa mässäilyä väkivallalla. Pelottavampaa on jättää näyttämättä kuin näyttää kaiken. Kaiken näyttäminen ja liika mässäily sillä, saa minut naurahtamaan, enkä enää jännitä.

Oletko katsonut Black Mirroria? Jos et ole, niin ota hyvä asento sohvalla ja katso! Black Mirror ei ole aivoja mössöttävää hömppää, vaan se todella on visuaalisesti ja tarinallisesti taideteos, joka herättää sinussa itsessäsi kysymyksiä omista mielipiteistäsi. Mikään ei ole mahtavampaa kuin se, kun ohjelmaa haastaa sinua miettimään omaa kantaa, joka onkin yllättävän haastava muodostaa. Jokaisella jaksolla on oma tunnelma, lataus ja perimmäinen kysymys, jonka voit itsellesi esittää. Jossain jaksossa on lämmin ja pehmeä piirto, seuraavassa saattaakin olla hyvin kylmä ja terävä. Jokainen jakso on yksilönsä.

Mitä suosittelisit minulle Netflixistä?