Asupostaus - nahkahousut ja vihreä tunika
Mainitsin, että haluaisin tehdä asupostauksia, ainakin välillä. Olen niitä muutaman koko blogihistoriani aikana tehnyt. Pakko myöntää, että asupostaukset ovat kaukana minun mukavuusalueestani – siksi niitä niin vähän on tullut tehtyä. Yli 2500 julkaistua blogipostausta omassa blogissani, vain kourallinen asupostauksia.
Yksi syy näiden vähyyteen on ihan käytännön syyt. Kuka ottaisi kuvat? Mieheni nyt uhrautui, mutta hän ei ole mitenkään innokas. Kuinka moni teistä elää tai on elänyt parisuhteessa? Oletko pyytänyt kumppaniasi ottamaan kuvaa itsestäsi? Olitko tyytyväinen hänen ottamaan kuvaan? Ne, ketkä vastaavat, että eivät, tietävät, mitä minä tarkoitan. Kumppani ei ehkä siksi ole innokas kuvaamaan, kun toinen ei ole koskaan tyytyväinen kuviin, eikä itseensä. Tässä on yksi syy, miksi hyppään mukavuusalueeni ulkopuolelle. Haluan oppia katsomaan itseäni vähän ruusunpunaisemmin lasein. Sitä ei voi tapahtua, jos en koskaan opeta itseäni.
Lisäksi asukuvien ottamiseen tuo lisähaastetta se, etten oikein osaa olla kuvissa – varsinkin, jos oma puoliso kuvaa. Mutta jostain syystä, nyt meni ihan hyvin, vaikka kiireessä kännykällä otettuja ovatkin. Olimme lähdössä allekirjoitustilaisuuteen, jonka jälkeen juhlistimme asiaa ravintolassa. Taksi olikin pihassa ennen, kun ehdin takkia vetää päälleni kuvien oton jälkeen. Kerron jossain vaiheessa, mitä juhlistin viime perjantaina. Nyt en vielä viitsi blogissa mainita, kun siitä ei ole virallista tiedotetta.
Asukseni valitsin rentoa pukeutumista. Valitsin oliivinvihreän tunikan ja sen kanssa ”nahkahousut”. Yhdistin rentoon illallispukeutumiseeni Minna Parikan klassiset Jodiet. Nämä kengät ovat niin ihanat! Iltalaukkuna myöskin klassinen, nahkainen kirjekuorilaukku Michael Korsilta. Kengät ovat kohta kaksi vuotta vanhat ja laukku on 4-5 vuotta sitten ostettu. Paljon ollut käytössä molemmat.
Tunika on hauska, kun se on edestä lyhyempi ja takaa pidempi. Päällä on keveä sifonkikangas ja alla toppi, joka on lyhyempi kuin sifonki. Toimii todella kivasti nahkaleggareiden kanssa, mutta miksipä ei myös farkkujen tai muiden peittävien leggareiden kanssa.
Vihreä tunika on Zizzistä, kuten myös ”nahkaleggaritkin”. Älyttömän mukavat jalassa, eivätkä ollenkaan hiosta.
Yhdistin lookiin pehmeät kiharat ja meikistä löytyy oliivinvihreää. Hyvin monet teistä on kysynyt, miten teen kiharat? Lupaan, että yritän nyt oikeasti tehdä siitä postauksen. Koruina minulla oli lookissani Kalevalan Kosmos-sarjan riipus ja korvakorut.
Silmämeikissä totta kai Too Faced Natural Lust -paletin ihanat sävyt ja huulissa maanantaina postaamani MACin huulipuna sävyssä Fast Play.
Toisenlaisilla kengillä ja käsilaukulla, tämä menisi minun työasunakin asiakastapaamisiin. Pitkä riipus tähän sopisi myös, mutta nyt illalliselle en viitsinyt laittaa, kun helposti sellainen pitkä riipus ui lautasella tai laseissa – ja sen jälkeen sotkee vaatteen. Nimimerkillä, kokemusta on.
Tämä tyyli on aika minua, vaikka nahkapöksyt eivät olekaan olleet 2000-luvun alun villityksen jälkeen se oma juttuni. Vaikka olen lisännyt väriä elämääni, tykkään lähteä ”dinnereille” aika tummiin pukeutuneena tai jollain pienellä väripilkulla, kuten värillinen toppi. Kuosit kuuluvat päiväasuuni, mutta ilta-asuksi tykkään valita hyvinkin usein yksivärisiä vaatteita, maksimissaan raitaa tai pilkkua. Ehkä vähän tylsä pukeutuja jonkun mielestä, mutta kompensoin sitä sitten eloisalla luonteellani. 😂
Kommentit
Kiitos, Kaitlin! 💕
Hih, minä todella uskon, että sinullakin oli ”nahkahousut” silloin, koska todellakin ne hiostivat ja talvella ne jäätyivät kiinni reisiin ja peffaan. 😂 Nämä nykyajan keinonahkat ovat paljon mukavammat. Näissä oikeasti voi olla. 😉
Kommentit
Tosi hyvä ja monipuolinen asu! Voi käyttää monissa eri tilanteissa. Ja noi kengät.. ne on aivan ihanat <3
Oi kiitos, Mirveli! 💕 Nuo Jodiet ovat sellainen vuosien haave ollut. Kun ne lähes pari vuotta sitten sain mieheltäni lahjaksi, oli unelmien täyttymys tapahtunut.
Laitoin MACin huulipunan tilaukseen postauksesi innoittamana 🙂 Vaikutti just sellaiselta mitä olen tähän syksyyn kaivannut.
Olisi kiva saada enemmänkin asupostauksia jatkossa, Muutenkin on ihanaa, kun kaikki bloggarit ei ole yhdestä muotista, kun ei ne lukijatkaan ole. Minusta sulla on just se valttikortti, että et ole parikymppinen aloittelija. Turha edes vertailla sellaisiin. Kiva jos löydät blogille uusia juttuja ja sitä kautta motivaatiota.
Mä löydän myös yllättävän hyviä vaatteita just Zizziltä, kun olen rintava. Mulle niiden pienin koko on yleensä just passeli. Vaatteissa on jotenkin hyvät mittasuhteet mulle. Vihreä on mun lempparivärejä, kiva että sitä on taas vaatteissa.
Mahtavaa! Tää on ihan huippusävy! On muuten tässä yöllä sinulle vastatessa tätä ko. huulipunaa huulilla ne rippeet, jotka eivät ole kuluneet pois. 😉
Hih, asupostaus tulossa maanantaiaamuna klo 7.00. Sen tuossa muutama tunti sitten viimeistelin. Huulissa muuten se MACin Fast Play taas. 😅
Kiitos tsemppaavasta kommentistasi, Amilda! 💕 Minulla myös Zizzin pienin koko, mutta joskus joudun rintojen vuoksi ottamaan seuraavan. Joskus käy niin, että koko hyppää liikaa, etten voi ottaa sitten kumpaakaan. Olen kanssa huomannut, että mittasuhteet osuu hyvin. Kun olen lyhyt, tanakka ja rintava, on vaikea monista muista löytää mun mittasuhteilla sopivaa. Sitä ongelmaa on ollut myös lähes minkä kokoisena, eli ei tosiaan ole kiloista kiinni, vaan mittasuhteista. Kun ei osu standardiin, niin ei osu. Myös Vilassa on ollut minulle sovia mittasuhteita vaatteissa.
Minulle vihreä rantautui about pari vuotta sitten. Nyt minulla on aika paljonkin vihreää. Pääasiassa just tuollaista tummaa, oliviinvihreää. Se tuntuu hyvin omalta.
Tosi hyvältä näyttää! 🙂
Ja oih, fläsäreitä sinne 2000-luvun alkuun kun nahkahousut oli ihan pakkohankinta (tai siis ”nahka”, jotain hiostavaa muoviahan ne oli ja peffa oli ihan jäässä talvella ne jalassa :D)
Kiitos, Kaitlin! 💕
Hih, minä todella uskon, että sinullakin oli ”nahkahousut” silloin, koska todellakin ne hiostivat ja talvella ne jäätyivät kiinni reisiin ja peffaan. 😂 Nämä nykyajan keinonahkat ovat paljon mukavammat. Näissä oikeasti voi olla. 😉