10 vuotta elämääni - mitä edellisellä vuosikymmellä tapahtui?
Tavallisesti sunnuntaisin on 5 parasta -postaussarja, mutta julkaisin tällä viikolla massiivisen Vuoden 2019 parhaimmat -listauksen, joten jätetään 5 parasta tältä viikolta väliin ja mennään muihin aiheisiin.
Olen välillä tehnyt yhteenvetoja edellisestä vuodesta, mutta näin vuosikymmenen vaihduttua, haluan käydä läpi koko edellisen vuosikymmenen. Minulla on ollut todella tapahtumien täytteinen vuosikymmen. Mukaan mahtuu iloa ja surua. Menestymistä ja menetyksiä. En nosta esiin vain niitä hyviä ja minua pönkittäviä onnistumisia, vaan käyn läpi myös ne raskaat vaiheet. Sitähän elämä on, yhtä vuoristorataa.
Olisinhan minä voinut tehdä 5 parasta tapahtumaa edellisellä vuosikymmenellä, mutta se postaus ei olisi ollut niin elämänmakuinen kuin tällainen kaikkia kokemuksia käsittelevä.
Tällainen oli minun vuosikymmeneni!
2010
Kihlaus 1.1.2010
Viime vuosikymmen alkoi kihlauksella. Uudemmille lukijoille kertauksena: aloimme seurustella 1998, olemme kihlautuneet, menneet naimisiin ja eronneet sekä palanneet yhteen vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Olin kotiäitinä meidän esikoisellemme, joten elämäni oli aika rauhaisaa.
Pikkuveljeni äkillinen kuolema
Iloisesti alkanut vuosikymmen kuitenkin muuttui hyvin pian tuskaiseksi, kun pikkuveljeni kuoli äkillisesti. Maailmani romahti, sillä veljeni oli todella läheinen minulle. Ilman lasta en varmaan olisi selvinnyt näin vähäisin kolhuin.
Vakava masennus, lääkitys & terapia
Kaikesta kriisiavusta ja tuesta huolimatta, sairastuin masennukseen syksyn 2010 aikana. Diagnoosina vakava masennus. Vastentahtoisesti lopulta aloitin myös lääkityksen, joka ei sekään nyt aivan mutkatonta ole. Mikään taikapilleri ei korjaa mieltä. Muistan aika sumuisesti nuo ajat. Olin vain turta kaikesta. Minun oli vaikea nähdä valoa. En hautonut itsemurhaa, mutta toivoin sairautta, joka veisi minut pois.
2011
Glitz & Glam näki päivänvalon
Jotain tapahtui, sillä innostuin hakemaan meikkaajan koulutukseen ja perustin sen vuoksi blogin, Glitz & Glam. Nukuin masennukseni vuoksi huonosti, eikä lääkityskään tietysti auttanut asiaa, päinvastoin! Minulla oli blogi jo muuten valmiiksi mietittynä, mutta nimi puuttui. Eräänä yönä olin melkein nukahtamaisillani, kun jostain mieleeni tuli tulevan blogini nimi. Se olisi Glitz & Glam! Siitä tämä blogi alkoi 3.2.2011. Kuvassa minun ensimmäisen postaukseni kuva. Tein alussa paljon kynsitaidetta.
Opiskelu meikkaaja-maskeeraajaksi
Opiskelin silloin Kouvolassakin toimineessa meikkaaja-maskeeraajakoulussa. Valmistuin hyvin arvosanoin ja paranin selkeästi uusien intohimonkohteideni vuoksi. Olen näin jälkiviisaana sitä mieltä, että alanvaihto meikkaajaksi ja bloggaus olivat yksi toipumistani tehostaneet tekijät. Sain niistä niin paljon onnistumisen kokemuksia ja ne toivat iloa elämääni, jotta vihdoin näin maailman mahdollisuuksina, enkä menetyksinä. Masennuksesta parantuminen ei kuitenkaan ollut vielä päättynyt, vaikka luulin noihin aikoihin, että olen toipunut. Olin vain paremmassa kunnossa.
Yhteistyö valokuvaaja Sofia Virtasen kanssa
Kotkalainen valokuvaaja Sofia Virtanen kuvasi meikkikoulussa näyttötyöni. Hän piti minun ahkeruudesta ja luovuudesta sekä hyvästä työnjäljestä. Sofia pyysi minua mukaan proggiksiinsa, kuten Chicks’n’Cars 2012 -kalenterin kuvauksiin. Siitä meidän yhteistyömme alkoi ja olimme parina useissa kuvauksissa, ja Sofian kautta minulle poiki paljon työkeikkoja kuvausmeikkaajana.
Vanha Assi nukkui pois
Loppukesästä meidän vanha Assi nukkui pois. Assi oli mieheni ja minun ensimmäinen ”lapsi”. Ihana, niin äidillinen ja huolehtivainen kissa. Assin otimme eläinsuojeluyhdistykseltä talvella 2000. Assi sai meiltä loppuelämänsä kodin, jossa sai elää turvallista elämää.
Kotkankaupunginteatterin kampaaja-maskeeraajaksi
Pääsin käytännössä melkein heti koulusta Kotkan kaupunginteatterille kampaaja-maskeeraajaksi. Hyppäsin pää edellä tuntemattomaan. Jestas, että minua pelotti! Olin todella stressaantunut, sillä olin oikeasti kokematon. Ensimmäinen proggikseni oli vaativa! Paljon näyttelijöitä, iso tiimi, mutta ihan huippu työyhteisö! Rakastin teatterilla työskentelyä ja ihmisiä siellä. Minulla oli yhteensä 5 proggista vuosien 2011-2016 aikana.
2012
Vauva tulossa!
Keväällä 2012 vihdoin tärppäsi! Plussasin muistaakseni huhtikuun 27. päivä. Aluksi ahdisti, sillä olin jo luovuttanut haaveet toisesta lapsesta. Ei tärpännyt, vaikka kuinka olimme yrittäneet. Keskityin vain uraani ja olin järjestänyt sillä rintamalla opiskelua ja lisää työkuvioita. Joten siksi plussaus ei heti tuntunut suurelta riemulta, vaikka onnellinen olinkin. Tuli pieni stressi, että mitäs minä nyt kaikille sanon?
Chicks’n’Cars 2013 -kalenterin päästailisti
Kesällä 2012 olin Chicks’n’Cars 2013 -kalenterin mallien stailauksista päävastuussa. Minulla oli assareitakin, mutta suunnittelin sekä myös itsekin toteutin mallien meikkejä ja joitakin kampauksia. Hankin sponsoreita ja yhteistyökumppaneita kalenterin mallien stailaukseen.
Haminan kesäteatterin Linnunradan laidalla
Suunnittelin Haminan kesäteatterin Linnunradan laidalla -musikaalin näyttelijöiden maskit ja kampaukset sekä konsultoin ne heille. Olin toki mainoskuvauksissa tekemässä maskit ja kampaukset.
Meikkaajaksi Hius- ja Kauneuspisteelle
Kun kiireeni alkoivat helpottaa kuvauskeikoilla ja kesäteatterilla, aloitin Lehtomäen Hius- ja Kauneuspisteen meikkaajana. Tein hää- ja juhlameikkejä sekä koulutin meikkaamista asiakkaille ja henkilökunnalle.
Parturi-kampaajaksi opiskelu oppisopimuksella
Aloitin myös parturi-kampaajan opinnot oppisopimuksella Lehtomäen Hius- ja Kauneuspisteellä. Pääsin käytännössä heti tekemään ”oikeita” töitä ja välillä kävin ammattikoulun teoreettisia opintoja.
Maskeeraajan assistentti Dome Karukosken elokuvassa
Eräs päivä minulle soitettiin ja pyydettiin Dome Karukosken elokuvaan päämaskeeraajan assariksi. Ihan huikea kokemus! Siellä minä sitten työskentelin Suomen tähtinäyttelijöiden parissa, kuten Peter Franzén, Jasper Pääkkönen, Laura Birn, Pamela Tola, Jussi Vatanen, Timo Lavikainen ja ym.
Oli minulla jaksamisen kanssa vaikeuksia, kun raskaana olin ja painoin hommia niin monessa jutussa yhtä aikaa. Olin siis kaiken aikaa myös Kotkan kaupunginteatterillakin.
Jouluvauva syntyi 25.12.2012
Jouluaaton sain viettää kotona, mutta joulupäivänaamuna heräsin polttavaan kipuun, joka aaltoili. Synnytys oli käynnistynyt. Joulupäivänä klo 14.15 syntyi meidän perheeseen potrea poika.
2013
Täytin 30 vuotta
Heti vuoden alkuun täytin 30 vuotta. Sitä ei juhlittu millään tavoin, sillä olin vasta saanut vauvan, joten elin vauvakuplassani. Bloggailin kyllä, mutta muuten elämäni pyöri imetyksen ja vaipanvaihdon ympärillä sekä esikoisen kanssa puuhaillen.
Ristiäiset
Poikamme sai nimen. Idylli oli täydellinen.
Matka Pariisiin
Mieheni vei minut 30-vuotislahjaksi Pariisiin. Olin haaveillut Pariisista niin kauan! Samalla tästä jo talvella saadusta lahjasta tuli etukäteishäämatka, sillä kuukautta myöhemmin meille olisi tulossa häät.
Naimisiin uudestaan
Kesäkuussa 2013 päätimme mennä naimisiin. Voimme molemmat sanoa, että rakkauden vuoksi toki avioiduimme, mutta tämä meidän toinen kertamme oli myös juridinen syy. Helpompi avioitua uudestaan, kun tehdä kaikki paperilla. Päätimme lopulta juhlia häitämme. Otin niin lunkisti, että hääpukua aloin metsästää vasta 2 viikkoa ennen häitä ja olin töissä meikkaamassa stressaantuneita morsiamia ennen omaa hääkampaustani. 😀
Glitz & Glam liittyi Indiedays Inspirationiin
Tuohon aikaan Indiedays Inspirationiin pääsi vain harvat ja valitut. Se oli silloin kunnia minulle ja merkki siitä, että olen jo merkittävä tekijä kentällä.
Esikoiseni sairaalakierteessä
Syksyllä 2013 alkoi esikoiseni sairaalakierre. Kaksi kertaa Kotkaan ambulanssilla lastenosastolle keuhkokuumeen vuoksi ja eräs tapaninpäivän yö vietettiin Spirassa hengitellen ja happisaturaatioita seuraten.
Burn out & opintojen keskeytys
Palasin loppukesästä täysipainoisesti työelämään ja jatkoin opiskelua parturi-kampaajaksi. Näin jälkiviisaana taas voin sanoa, että palasin aivan liian aikaisin. Olin jo ennen äitiyslomaani todella väsynyt. Oppisopimuksella opiskelu on kuitenkin aika erilaista kuin perinteinen oppilaitosopiskelu. Siihen päälle sitten muut työt ja vauvaikäinen kotona. Mieheni oli vanhempainvapaan loppuosan ja isävapailla useamman kuukauden. Sillä tavoin minua ei stressannut lasteni hyvinvointi, mutta mieleni oli edelleen väsynyt.
Lopulta tein ratkaisuni ja lopetin minua eniten rasittaneen, eli oppisopimusopiskeluni parturi-kampaajaksi. Koska en ikinä nähnyt itseäni rivikampaajana, ei minun ollut järkeä täydentää osaamista oman jaksamiseni kustannuksella. Siinä tein mokan, että en hakenut loppuunpalamisestani diagnoosia, sillä mustaa valkoisella olisi ollut minulle kannattavampi. Takkiin otin paljon, mutta en kadu. Kertaakaan ei ole mielessäni käynyt, että jatkaisin kampaajaopintojani, vaikka osaava ja lupaava olinkin. Tiesin, etten halua tehdä kampaajan työtä, tiesin jo aloittaessani. Halusin vain täydentää osaamistani.
Leijonasydän sai ensi-iltansa
Vuosi elokuvan kuvauksien jälkeen, Dome Karukosken Leijonasydän sai ensi-iltansa. Oli todella lähellä etten mennyt työryhmän ennakkonäytökseen. Olin niin väsynyt ja henkisesti rikki. Koin itseni epäonnistujaksi. Mieheni sai minut suostuteltua lähtemään, sillä tällaiset ovat once in a lifetime -juttuja. Menin, vaikka erästä ihmistä en olisi halunnut nähdä siellä tilaisuudessa.
Nyt kun vuosia on mennyt, voin jo rehellisesti sanoa, että vaikka kokemus elokuvamaailmassa oli huikea, ei se niin ihanaa ollut. Nyt kun taiteellisilla aloilla on alettu puhua avoimesti ahdistelusta, huonosta kohtelusta ja muusta sellaisesta, niin voin sanoa, että itse jouduin päämaskeeraajan simputtamaksi, enkä todellakaan ollut ainut! Hänen jäätävän huono käytös vain siedettiin ja hiljaa hyväksyttiin. Kerran olin niin rikki työpäivän jälkeen, että kotiin tultuani kaaduin sohvalle mieheni syliin ja vain itkin vuolaasti. Sanoin, että ”en jaksa puhua, anna mun vaan itkeä tää paska pois itsestäni”. Se auttoi. Sitten pystyin kertomaan miehelleni, mitä ne päivät olivat ja miten poikki olin.
2014
Konsulenttikeikkoja
Vuosi 2014 oli työelämässä hölläämisen vuosi, vaikka aloin tehdä Bernerin brändeille konsulenttikeikkoja. Oli mahtavaa päästä Kutsu Kauneuteen -tapahtumiin meikkaajaksi ja asiantuntijaksi.
Tein konsulenttikeikkoja tavarataloissa ja erilaisia kuvauskeikkoja valokuvaajien ja erään mainostoimiston kanssa. Kätteni jälkiä on näkynyt telkkarimainoksissakin, kuten erään SM-liigajoukkueen ja erään kauppakeskuksen mainoksia.
Esikoiseni sai diagnoosin ja toimivan lääkityksen
Juuri viisivuotissynttäreidensä alla esikoiseni joutui kolmannen kerran sairaalaan keuhkokuumeen ja hengitysvaikeuksien vuoksi. Vihdoin asiaa tutkittiin paremmin ja todettiin infektioastma, johon saimme lääkityksen. Edelleen käymme kerran vuodessa astmapolilla kontrollissa, mutta kaikelta vakavalta olemme sen jälkeen säästyneet. Oli hyvin raskasta aikaa, kun sen puolen vuoden aikana jatkuvasti lapseni sai pahoja hengitysvaikeuksia flunssan seurauksena.
Bloggaus uusille leveleille
Vuonna 2014 vein bloggauksen uusille leveleille ja aloin oikeasti tavoitella sillä enemmän. Halusin siitä ammatin, mutta olen aina halunnut tehdä työkseni muutakin kuin bloggausta.
2015
Glitz & Glam muutti Purkkimafiaan
Loppuvuodesta 2014 minut sitten kutsuttiin pian avautuvaan blogiportaaliin, Purkkimafia. Tuolloin kaikki muuttui. Glitz & Glam lähti kiitoon ja bloggauksesta tuli yksi työ minulle.
5 parasta -postaussarja alkoi
Aloitin 5 parasta -postaussarjan melko pian Purkkimafiassa aloittamisen jälkeen. Tänä vuonna tämä postaussarja täyttää 5 vuotta!
Virallinen I Love Me -messubloggaaja & LivBoxin osaston vetonaula
Koko vuosi 2015 oli yhtä nousukiitoa. Olin LivBoxin brändilähettiläs, tein kaupallisia yhteistöitä ja muutenkin minut huomattiin laajemmin. Taisin muuten olla Suomen ensimmäisten vaikuttajien joukossa, joilla oli granny hair. Sen jälkeen niitä alkoikin olla yhdellä sun toisella.
Glitz & Glam muutti Bellablogeihin
En loppujen lopuksi ollut pitkään Purkkimafiassa, sillä jo syksyllä 2015 portaalin omistajat kosiskelivat minua heidän isommalle blogiportaalille, Bellablogeihin. Päätin heittäytyä ja lähteä tuttujen ystävien joukosta Purkkimafiasta, ja siirtyä isommille vesille Belloihin.
2016
Itsensä tutkiskelua ja päätöksiä muutoksesta
Vuoden 2016 alku oli kriiseilyä. En oikein ollut tyytyväinen tilanteeseeni. Halusin olla muutakin kuin meikkaaja-maskeeraaja ja bloggaaja. Halusin tavoitella taas jotain sellaista, mitä en ollut ennen uskaltanut ajatellakaan. Lopulta päätin heittää hyvästit teatterimaailmalle ja vähentää meikkauskeikat ja lähteä tavoittelemaan uusia mahdollisuuksia. Päätin hakea myynnin ja markkinoinnin tradenomin koulutukseen ammattikorkeakouluun. Pääsin sisään!
Kohdunulkoinen raskaus
Kesällä ennen opintojen alkua sattui kuitenkin ikäviä. Minä olin tullut raskaaksi, mutta raskaus oli kohdunulkoinen raskaus. Luulin ensin saaneeni keskenmenon ja kävinkin sen myötä tarkastuksissa ja ultrassa. Kaiken piti olla kunnossa, mutta eipä ollutkaan. Eräs ilta munajohtimeni ”räjähti”. Tilanne oli vakava, eikä päivystyksessä osattu auttaa. Pelkäsin ensimmäistä kertaa elämässäni kuolevani, eikä pelko tavallaan ollut turha. Seuraavana päivänä minut kiidätettiin Kotkaan leikkaukseen.
Toivuin sekä fyysisesti että henkisesti. Koska raskaus ei ollut tiedossani ennen ongelmia, ei minulle syntynyt menetyksen surua. Meillä oli myös ns. lapsikiintiö täynnä, mutta jos raskaus olisi edennyt normaalisti, olisi meitä nyt yksi enemmän. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten en saanut tästä menetyksestä traumoja. Traumat syntyivät kipua kohtaan. Minulla on korkea kipukynnys, enkä ole pelännyt kipua, mutta tuo kokemus jätti minulle pelon kipua kohtaan. Myös huonoja ja epäempaattisia lääkäreitä kohtaan syntyi traumoja. Kun vaan en koskaan joutuisi niitä kohtaamaan yhtä puolustuskyvyttömässä tilassa kuin silloin. Olen kuitenkin kiitollinen pelastamisestani.
Äitini onnettomuudessa
Äitini kaatui moottoripyörällä pahasti melko pian sen jälkeen, kun minä selvisin kohdunulkoisen raskauden aiheuttamasta sisäisestä verenvuodosta. Siinä ei muistaakseni ollut edes kahta viikkoa väliä. Olen jo menettänyt isäni ja pikkuveljeni. Voitte kuvitella tuntemukseni, kun kuulin, että äidilleni sattui onnettomuus. Minä pelkäsin samalla sekunnilla pahinta. Onneksi näin ei ollut tällä kertaa. Äitini oli pitkään sairaslomalla ja kävi useita käsileikkauksia, mutta on kunnossa. Vähän tuo äitini moottoripyöräharrastus minua ahdistaa, mutta elämä on tarkoitettu elämistä varten. Pitää tehdä asioita, joista pitää, sillä elämä voi olla lyhyempi kuin luulet.
Esikoinen aloittaa koulun
Esikoiseni aloitti koulun elokuussa 2016. Minulla oli ihan tippa linssissä, kun saattelin hänet kouluun. Merkittävä kohta elämässä.
AMK-opinnot alkavat
Myös minun opiskeluni alkoivat. Olin intoa täynnä ja huomasin välittömästi, että olen juuri siellä missä minun kuuluukin olla. Olen löytänyt oman juttuni. Opiskelu vei mennessään ja minusta tuli erittäin kunnianhimoinen opiskelija.
Tapasin muotitalo Kenzon perustajan
Avon järjesti Kenzon kanssa yhteistyössä toteutetun tuoksun lanseeraustilaisuuden Puolan Varsovassa. Suomesta meitä lähti Ellen kauneustoimittaja Saara Ritvos ja minä. Matka oli huikea kokemus! Itse Kenzo Takada oli saapunut tapahtumaan. Tätäkin muistelen kiikkustuolissani.
2017
Glitz & Glam muutti Anna.fille
Alkuvuodesta 2017 Glitz & Glam muutti tänne Otavamedian Annalle. Olen todella tyytyväinen! Paras blogikoti, mitä minulla on koskaan ollut. Tänne pääsy oli sellainen, että alan olla saavuttanut kaikki tavoitteeni ja unelmani bloggauksen saralla. Bloggamisen lisäksi olen ollut mukana muutamassa Anna-lehden printtijutussa ja olen myös ollut verkkoartikkeleissa asiantuntijana.
Vanha Vilma menehtyi
Vuodet vierivät. Lopulta meille pentuna tullut Vilmakin vanheni ja menehtyi. Itkien pakkasin lapset ja kuolemaa tekevän kissan autoon ja matkasin eläinlääkärille hakemaan helpotusta kissalle. Minun piti olla vahvana, sillä mieheni oli iltavuorossa, eikä ollenkaan apuna ja tukenani. Hän auttoi sen minkä pystyi, eli soitti eläinlääkärille etukäteen, että lopetuspiikille tulee kissa. Itkin ihan järkyttävästi ja yritin lohduttaa lapsia.
Elämäntapamuutos
Keväällä 2017 tein elämäntapamuutoksen. Voin silloin niin pirun hyvin! Pakko myöntää, että kaikki kiire ja oman kapasiteetin laittaminen opintoihin ja uraan veivät lopulta, mutta kyllä minulla edelleen on opittua asiaa. Elämäntapamuutos ei ole laihduttamista ja treeniä, se on kokonaisvaltaisempi juttu. Tietyt asiat ovat nyt vähän epäaktiivisempia, mutta edelleen elämäntapamuutos on käynnissä ja siinä opettelen muitakin asioita. Prosessi on pitkä, koska kokonaisvaltaiset muutokset vaativat paljon.
Mutta olen onnistunut monessa asiassa ja olen oppinut pitämään yllä oppimaani, mutta en tietenkään kaikkea. En voi yhtä huonosti, kun voin silloin ennen elämäntapamuutoksen alkua. Homma jatkuu, vaikka en asiasta juurikaan nyt kirjoittele. Pitäisi varmaan. Silloin moni muukin asia aiheesta aktivoituisi elämässäni.
Erkka tuli taloon
Kun meidän Vilma kuoli pääsiäisen alla, päätimme olla ilman kissaa jonkun aikaa. Mutta jotenkin koko meidän perhe tunsi, että jotain meidän elämästämme puuttuu. Päätimme antaa kodin jollekin kodittomalle kissalle. Menimme Kouvolan Eläinsuojeluyhdistyksen avoimiin oviin. Siellä eräs alustavasti varattu kissa vaikutti meidän lapsiperheeseen sopivalle. Menin keskustelemaan KSEY:n henkilöiden kanssa kissasta ja tilanteestamme. Eräs heistä halusi näyttää meille vielä eritysosastolla olevan Erkan (tehosterokote oli vielä antamatta). Tämä mahtava nuori poikakisu sulatti sydämemme välittömästi. Niinpä Erkka lähti mukaamme saman tien ja kävimme muutaman päivän päästä ottamassa tehosterokotteen.
Erkka jäi taloon ja valloitti meidät kaikki. Tuo runttuiselta ja kulkurilta näyttänyt kisu on nyt hyvin siisti ja soma.
2018
Duunitreffeillä uratarinoissa
Tein erilaisia keikkoja puhujana ja koulutin. Yksi hienoimpia oli olla Kouvolan kaupungintalolla sinisellä matolla yhdessä Ville Kauniston (nyk. kansanedustaja), Aino Niemen ja Panu Poutasen kanssa. Meitä kaikkia yhdisti moni asia. Kaikki olimme kulkeneet omaa polkuamme, tehneet juttuamme intohimolla, vaikka muut eivät olisikaan uskoneet onnistumiseen. Teimme kaikki työtä, joka ei ole se ihan tavallisin, mutta ei se polkukaan ole ollut helpoin.
Best Seller Competition 2018
Jostain syystä heitin itseni todella likoon ja astuin niin kauas omalta mukavuusalueelta kuin vain ikinä voin astua. Minua on houkuteltu kilpailemaan niin ravintola-alalla ollessani kuin meikkaajana. Vasta liiketalouden myötä minut saatiin houkuteltua hyppäämään epämukavuusalueelle. Lähdin kilpailuun, Best Seller Competition 2018. Oppilaitokseni osallistui ensimmäistä kertaa, joten olimme koulumme pioneereja.
Kesätyö/työharjoittelu Xamkilla
Sain syventävään harjoitteluun kesäduunin oppilaitokseltani. Työ oli osuva, sillä pääsin tekemään mitä haluan ja sain verkostoitua tehokkaasti. Ihan huippu työ!
Strix Marketing syntyi
Nykyinen työpaikkani sai alkunsa ja minut kiinnitettiin freelanceriksi ja olin eri tavoin neuvonantajana. Minun piti vain hoitaa opinnot loppuun.
Ensimmäinen rantaloma
Kävin perheeni kanssa elämäni ensimmäisellä rantalomalla. Reissuhan ei mennyt ihan niin nappiin kuin olisin toivonut. Sain todella ärhäkän silmäluomentulehduksen, jonka seurauksena näytin niin pahalta, että en oikein meinannut kehtaa liikkua missään. Toinen silmä turposi melkein umpeen, niin paha se oli.
Tunnustuksia
Blogini on ollut lukuisia kertoja ehdolla kaiken maailman awardseissa, mutta ei koskaan voittanut mitään. Marrakuussa sain samana päivänä kaksi tunnustusta. Ensin minulle soitettiin ja kerrottiin, että Glitz & Glam on Paras nousija 2018. Iltapäivällä sain opettajiltani tunnustusta/palkinnon ahkeruudestani, opettavaisesta tiimin johtamisesta jne.
Glitz & Glam on Anna.fin suurin blogi kävijämääriltään. Huikea saavutus! Kiitos teille lukijoille siitä. ❤
2019
Väsymys & huilaus
Viime vuosi alkoi akkuja ladaten ja pohtien, mitä haluan? Syksy 2018 oli niin kova ja opinnäytetyö vaiheessa, että otin henkeä. Olin fyysisesti ja henkisesti todella väsynyt. Motivaatio oli kateissa. Olin melkein valmistunut, mutta ammatillinen identiteettini oli kateissa. Olin epävarma kaikesta ja koin voimakasta ahdistusta. Pelkäsin, että en osaa mitään.
Lepo auttoi, sillä loppuvuoden 2018 ja alkuvuoden 2019 huilaus teki minusta taas tarmokkaan.
Kaupallinen yhteistyö L’Oréalin kanssa
Olin jo lehti-/mediatalolla bloggaajana, palkittu bloggaaja, niin puuttui enää kaupallinen yhteistyö merkittävän suuren ja tarkan brändin kanssa. Sekin sitten tapahtui talvella 2019, kun toteutimme Otavamedian/Annan ja L’Oréalin kanssa kampanjan videona, blogina ja printtinä.
Valmistuminen tradenomiksi
Sain opinnäytetyöni loppuun, joten valmistuin lopulta puolivuotta etuajassa. Olin ja olen edelleen niin ylpeä itsestäni. Opiskelin ammattikorkeakoulussa tutkinnon puoli vuotta nopeammin, keskiarvoni oli yli 4, opinnäytetyöstäni sain 5 ja sain 2 stipendiäkin. Opiskelun ohella olen tehnyt paljon työtä ja rakentanut uraa bloggaajana sekä tulevaisuuden tekijänä. Minulla on myös perhe, joten olen ollut melkoinen tasapainoilija. En tajua, miten tuon kaiken tein, mutta olen kiitollinen läheisimmilleni avusta.
Löysin itseni tuon matkan aikana, jonka tein kolmessa vuodessa.
Matka Kreetalle
Uurastus tuli palkita. Lähdimme perheen kanssa viettämään juhannusta Välimerelle, Kreetalle.
Kuopus aloittaa koulun
Loppukesästä myös kuopukseni aloitti koulun. Kyllä, juuri se sama vauva, jonka vauvakuva näkyy vuosissa 2012 ja 2013. Minun molemmat vauvat ovat jo koulussa.
Osakkuus ja kokopäivä työ Strix Marketingissa
Aloitin kesän jälkeen Strix Marketingin Digital Marketing Specialistina ja syksyllä minusta tuli myös yrityksen osakas. Rakastan työtäni, vaikka välillä päivät venyvät pitkiksi, mutta pidän työstäni ja sen vaativuudesta. Työyhteisömme on hyvä ja se kasvaa samassa tahdissa kuin yrityskin.
Sain silmälasit!
Ja niin se ikä alkoi minuakin painaa. Tarvitsin silmälasit. Ne eivät ole vielä aivan välttämättömät, mutta olen huomannut lasien parantavan näkökykyäni ja vähentävän silmien väsymistä.
PING Helsingin seminaarissa puhujana
Olin PING Helsingin järjestämässä seminaarissa puhumassa vaikuttajamarkkinoinnista vaikuttajan näkökulmasta. Tämä oli kanssa huikea kokemus, että sali on täynnä yrityksien edustajia ja muita vaikuttajia, kun minä olen yksi tapahtuman puhujista. Huh!
2020 – mitä tämä vuosikymmen tuo tullessaan?
Sen aika näyttää, minkälainen vuosikymmen tästä kakskytluvusta tulee. Kuten näkyy, yhteen vuosikymmeneen mahtuu kaikenlaista. Vaikka välillä olen uinut todella syvissä vesissä, olen myös saanut kulkea pää pilvissä – tiedän kolikon molemmat puolet. Olen erittäin onnellinen tällä hetkellä, mutta valitettavasti tiedostan senkin seikan, että mikään muu ei ole yhtä pysyvää kuin muutos. Elämään kuuluvat myös ne vastoinkäymiset ja suru. Toivon, että tämä alkanut vuosikymmen sisältäisi vähemmän raskaita kokemuksia kuin kaksi aikaisempaa vuosikymmentä ovat sisältäneet.
Kommentit
Kiitos! Samoin sinulle, anne! ❤
Juuri tänään viimeksi totesin, että minun elämänkokemukseni on samaa luokkaa kuin 50-60 -vuotiailla. Ei paljon puutu.
Mutta pakko todeta tähän välittömästi, että tulen nauramaan tuolle mitä kirjoitin sitten, kun olen oikeasti 50-60 -vuotias. Niin se aina menee. Jälkeenpäin ihan huvittaa ne nuoren minän ajatukset ja luulot maailmasta. 😊
Kommentit
Aika huikean paljon on 10 vuodessa tapahtunut! Paljon muutoksia ja raskaitakin asioita. Nyt kun luin postausta, huomasin, että olen ollut lukija aika lailla alusta asti, hyvin muisti noita tapahtumia vuosien varrelta. 🙂 Luen nykyään aika harvoja blogeja, mutta edelleen käyn läpi postauksesi, vaikken muistaisi kommentoidakaan.
Toivon seuraavasta vuosikymmenestä sinulle helpompaa ja antoisaa! 🙂
Sanoppa muuta! 10 vuotta tuntui menevän nopeasti, joten olin aika ällikällä lyöty, kun aloin listaamaan ensimmäisenä mieleeni tulevia. Tässähän ei tosiaan ole kaikkia asioita. On myös ollut ystävän häät, joissa olin kaaso, yksi ystävä sai esikoisen ja minä kolmannen kummitytön. On myös vaaripuolen ja miehen äitipuolen isän kuolemia jne. Paljon ehtii tapahtua 10 vuodessa.
Kiitos, Belegwen! Toivon sinullekin hyvää vuosikymmentä. ❤
Mä oon muuten myös alkanut seurustella mieheni kanssa vuonna -98, sillä erotuksella, että me ollaan oltu yhdessä koko ajan. Kihlat oli vuonna -99 (ihka oikeat teinikihlat! :D), ja naimisissa oltu vuodesta -09. Lapsia tosin ei ole, itse oon odotellut koska se vauvakuume tulee, mutta ajatuskin on aivan jumalattoman pelottava, anoppi kovasti lapsenlapsia odottelee, mutta enpä mä niitä ajatellut muiden takia alkaa tekemään. En oo oikeen ollut lasten kanssa tekemisissä, ja vauvat vasta onkin pelottavia, ja alkavat yleensä huutamaan jos koitan niitä syliin ottaa. Ne kuulema vaistoaa pelon… 🙂
Myös me ollaan jouduttu saattamaan 3 lemmikkiä tässä viimeisen 3v aikana. Ensin lähti 12v koira nenäsyöpään, sen jälkeen 16v koira. 17v kissa jouduttiin marraskuussa lopettamaan. Mutta toisaalta on myös tullut uusia, 2 aivan mahtavaa koiraa on liittynyt perheeseen, ja viimeisin tulokas on tällä hetkellä 4kk ikäinen kissanpentu (riiviö!!).
Mä oon oikeastaan vähän kade tosta opiskelusta. Olen ollut samassa työssä jo yli 10 vuotta. Nyt kun vihdoin olisin keksinyt mitä haluaisin tehdä, ei se ole mahdollista. Opiskelu kyseiselle alalle kestäisi yli 5 vuotta, ja syventävä osa tulisi suorittaa eri kaupungissa. Taloudellinen tilanne ei salli mun opiskeluja, ei sitten millään ellen halua luopua unelmakodista (en halua), eikä sitä voi suorittaa opparilla. Katsotaan jos se lottovoitto joskus tulisi…
Meidän piti alunperin mennä kihloihin 20 vuotta sitten eli milleniumina. Noh, mies perui sen viime metreillä, joten ei menty. Siinä vierähti 3,5 vuotta, kunnes sitten mentiin. Minäkin olin sitten ehtinyt ylittää teini-iän ja asua muutaman vuoden mieheni kanssa. Mieheni on ollut nuoresta asti sellainen järjellä toimiva, kun itse olen ollut pelkästään tunteella menevä. Nyt vuodet ovat hioneet ja hitsanneet meitä yhteen, joten olemme sopivassa suhteessa järkeä ja tunnetta. 😊
Lemmikeistä luopuminen on aina niin musertavaa. Heistä tulee perheenjäseniä vuosien saatossa ja jokaisella on oma persoona.
Olin ravintola-alalla 13 vuotta, joista lähes 3 vuotta äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Vuonna 2005 aloin vakavasti pohtia alanvaihtoa, mutta en silloin kokenut sitä mahdolliseksi, enkä uskaltanut. Oli asuntolaina omakotitalosta jne. Elämä heitteli ja tapahtui asioita, joista selvisin. Lisäksi kodinhoitotuelle jäädessäni tajusin, että voimme tulla pienelläkin toimeen jonkun aikaa. Veljeni menetys, pienet tulot ja kaikista mahdollisista koettelemuksista selviäminen antoi minulle näkymän, että voisin aloittaa alusta työuralla. Siitä se sitten lähti. Polku on ollut aivan erilainen kuin kuvittelin siitä tulevan silloin 9 vuotta sitten. 😅 Haluan vain sanoa, että älä koskaan hautaa unelmiasi, pidä ovi raollaan niille. Vaikka aika ei olisikaan juuri nyt, voi sen aika tulla myöhemmin. Jos pitää ovensa raollaan, saattaa se mahdollisuus tulla yllättävän nopeasti eteen. 😊
Vuosikymmeneen kyllä mahtuu niin paljon kaikkea.. On samantyyppisiäkin asioita niin hyvässä kuin pahassa <3 Blogi toimii omalta osaltaan myös päiväkirjana ja muistojen vaalijana, riippuu toki kuinka henkilökohtaista tekstiä bloggaaja kirjoittaa. Muistan kyllä monia näistä tapahtumista lukeeni silloin, kun ne ”eetteriin” ovat tulleet, vaikken tarkkaa vuotta muistakaan, koska aloin seurata blogiasi aktiivisesti. Kaikkea hyvää ja menestyksen tuulia tulevaan vuosikymmeneesi! 🙂 Valitettavasti elämän väistämättömyytenä lienee myös siihen kuuluvat huonotkin asiat. Surut pitää surra ja ilot iloita sekä vaalia kaikkia kauniita ajatuksia/muistoja elämästä ja muistaa myös siellä jossain välissä itsensä <3
Todellakin! Pakko kyllä myöntää, että alussa oli helpompaa vuodattaa intiimejä asioita. Nykyään olen joka kerta kauhuissani, kun kerron jotain itsestäni – niin possitiivista kuin negatiivista. Onneksi pelko ei vielä ole ottanut valtaansa, mutta se kyllä suodattaa paljon ja jättää kertomasta.
Kiitos näistä vuosista, Vandaalia! ❤
Olipa ihanaa ja mielenkiintoista lukea sun viime vuosikymmenestä. Vaikka en ole kauaa seurannut sun blogia, ni mun mielessä sä oot aina ollut ”julkkis” eli tämä juontaa juurensa luultavasti siihen, kun oot vilahdellut mm Anna-lehden sivuilla ja muuallakin joita olen lukenut ennen kuin löysin blogit 🙂 Saat olla ansaitusti ylpeä itsestäsi, oot saanu hirveästi aikaan 10 vuodessa huomioiden paljonko kaikkea surullista oot joutunut kokemaan samalla. Eniten kosketti simputtamis-kertomus, mua ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä ihmisten ”pahuus” toista ihmistä kohtaan, miten toinen ihminen ylentää itsensä ja voi kohdella toista huonosti ilman että kokee näennäisesti huonoa omaatuntoa. Vaatii paljon terveellistä itsetuntemusta, että selviää simputtajan kohtelusta. Mullakin on tästä kokemusta, valitettavasti. Minä ja mun mies aloitettiin myös seurustelu vuonna – 98, kihlat – 99, naimisiin 2002 ja lapsi 2010 🙂 Tulen muistamaan ikuisesti viime vuosikymmenen, sen aikana sairastuin vakavasti, tervehdyin ja vuosi sitten sairastuin uudelleen. Tulevalta vuodelta toivon parempaa vointia ja jaksamista, onnenhetkiä perheen kanssa sekä voimia työssäkäymiseen. Toivotan sulle ihanaa vuotta ja vuosikymmentä, mitä kaikkea tuutkaan saamaan aikaan tuolla työnteolla, tarmokkuudella ja innolla 🙂
Tuo ”julkkis” on hassu termi. Olen tästä kuullut aikaisemminkin. En itse osaa mieltää itseäni julkkikseksi. Olen vain Minna Kouvolasta ja tavallinen perheenäiti, jonka elämänpolku on vähän vivahteikkaampaa sorttia. 😊
Vaikka elokuvaproggis on melko lyhyt projekti, olivat nekin viikot aika tuskaiset. Psyykkasin itseni aina aamuisin, kun lähdin ajelee toiseen kaupunkiin kuvauksiin. Koko ajan sai olla varpaillaan, jotta yksi henkilö on tyytyväinen. Ja ikinähän hän ei ollut. Se, että on stressaantunut, ei pitäisi omaa epävarmuuttaan kaataa muiden niskaan. Koin suurta myötätuntoa kampaajaa kohtaan. Huomasin, että kohteluni ei ollut henkilökohtaista, vaan se oli toimintatapa. Minä vaan uusimpana ja nuorimpana sain olla eniten simputuksen ja kiukun kohteena.
Kiitos, Tuuli! ❤ Minä toivon sinulle parempaa vointia ja jaksamista tälle vuodelle sekä nauti hetkistä perheesi kanssa.
On ollut ilo seurata sun matkaa bloggaajana. Onhan miä saanut nauttia myös sun tekemästä meikistä ja yhden boxin metsästyksestä asemalla 😉 Tykkään kovasti siitä että siä kirjoitat rehellistä, elämänmakuista blogia joka ei ole ainoastaan sitä glamouria vaan myös arkisia ja kipeitäkin asioita. Blogin sisältö on kasvanut sun elämänkokemuksen myötä ja toivon että jatkat sen parissa tälläkin vuosikymmenellä!
Kiitos, Sini! ❤
Ai niin, olen meikannut sinutkin! En tosiaan edes muistanut. Niin ja se boxi! Olen senkin jo ehtinyt unohtaa. Minähän piilotin silloin tuunatun LivBoxin. Jäin asemalle autoon katsomaan, tuleeko ketään etsimään. Olin oikeasti todella hämmästynyt, kun niin moni etsijää saapui asemalle välittömästi, kun vihjevideo oli julkaistu. 😱
Elämänkokemusta tuntuu välillä olevan enemmän kun ikäni puolesta edes pitäisi. 😅 Niin hyvässä kuin ”pahassa”. Kun uudet ihmiset tutustuvat minuun, kysytään minulta jossain vaiheessa, että minkäs ikäinen oletkaan? Moni on luullut muutaman vuoden nuoremmaksi, mutta sitten elämänkokemukseni ei meinaa osua ikään, joka voisin olla. 🙈
Onko siitä Look Fantastic beauty advent kalenterin viimeisistä tuotteista tulossa postaus.
Hauska, kun kysyit. Huomasitkin, että kysymykseesi tuli vastaus erittäin nopeasti. 😀
Huhhuh, en olisi itse kyllä jaksanut tuollaista tahtia. Melkoinen sissi olet 🙂
Kiitos. 😊 Sitkeä varmaan, mutta en murtumaton.
Vau, sä olet kyllä tehnyt ja ehtinyt ihan valtavasti kymmenessä vuodessa! Olet rohkeasti mennyt omaa polkuasi ja tehnyt tosi paljon töitä sen eteen. Tämä postaus tuli jotenkin hyvän hetkeen itselleni ja sain tästä inspiraatiota ja voimaa, kiitos! Ja kiitos blogistasi, monta vuotta olen ollut jo matkassa mukana. <3
Ihana kuulla, että inspiroiduit ja sait voimaa! ❤
En tiedä, olenko aina niin rohkea, mutta en pidättele itseäni enää yhtä paljon kuin nuorempana. No can do -asenne on käännetty can do -asenteeksi. 😊 Mitä enemmän onnistuu, sitä luottavaisemmaksi sitä muuttuu.
Kiitos ihanasta kommentista, Marija! ❤
Tàtà oli kiva lukea. Hienoja ja mielenkiintoisia tyòtilaisuuksia sulla on ollut ja olet ottanut suuria haasteita vastaan. Samaten ne surulliset asiat ovat olleet erittàin raskaita, varsinainen vuoristorata tosiaan. Ihanaa tàtà vuotta ja jatka samaan malliin, toivotaan ettà surua tulisi vàhemmàn…meille kaikille. <3
Kiitos! Samoin sinulle, anne! ❤
Juuri tänään viimeksi totesin, että minun elämänkokemukseni on samaa luokkaa kuin 50-60 -vuotiailla. Ei paljon puutu.
Mutta pakko todeta tähän välittömästi, että tulen nauramaan tuolle mitä kirjoitin sitten, kun olen oikeasti 50-60 -vuotias. Niin se aina menee. Jälkeenpäin ihan huvittaa ne nuoren minän ajatukset ja luulot maailmasta. 😊