5 parasta...

5 parasta asiaa yli kolmekymppisenä olemisesta

22.1.2017 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Heipä hei! Tällä kertaa 5 parasta -postauksen aihe ei käsittele parhaimpia vinkkejä tai kosmetiikkatuotteita. Näihin on joskus kiva tuoda joku yleismaailmallisempi aihe. Arvaatteko miksi aiheena on tänään parhaimmat syyt yli kolmekymppisenä olemisesta? Minä täytän tänään vuosia. Tuntuu, että vähän väliä tässä on se päivä, kun mittariin tulee lisää. Tästä päivästä lähtien merkkaan iäkseni 34 vuotta. Kunnes taas tasan vuoden päästä pitää yrittää muistaa lisätä tuohon yksi vuosi lisää.

ikaantyminen

Kolmekymppisenä sitä alkaa huomata ne ikääntymisen ensimmäiset merkit. Peilistä katsoo päivä päivältä tummemmat silmänaluset, maanvetovoiman merkit silmäluomilla, näet nauramatta alueet, joille syntyy poimut sinun nauraessa, iho ei olekaan yhtä pinkeä ja hehkuva, kuin vielä joitakin vuosia sitten. Konkretisoituu tosiasia, että ei tässä enää nuorru. Ikääntyminen, tai oikeastaan sen merkit ahdistavat meitä naisia – ainakin jollain tasolla. Kait on niitäkin, jotka innoissaan odottavat ensimmäisiä merkkejään, mutta itse en tunne ainuttakaan sellaista. Vaikka ikääntymistään ei hysterioisi, se ei kuitenkaan ole mikään ilo itselleen. Eikö vain? Joskus asian kanssa on täysin fine. Hyväksyy luonnollisen faktan. Toisinaan iskee ahdistus ja kriisi niistä ikääntymisen merkeistä. Se on elämää.

Nyt olen muutaman vuoden ehtinyt olla 30+. Glitz & Glamin alkaessa olin vielä parikymppinen. Mitä asioita koen paremmaksi nyt kolmekymmentä ylitettyäni? Mikä minussa on parempaa, kuin parikymppisenä? Miksi on ihan jees olla yli kolmekymppinen? Vaikka vielä kolmekymppisenä en pääse sanomaan, että olen niin seesteinen ja sinut itseni kanssa, niin on tässä selkeää edistystä monessakin asiassa. Sitä neljäkymppisen seesteistä aikaa odotellessa siis… Onko se totta vai myytti? Sen näen sitten muutaman lisävuoden päästä.

kahvimuki

Tyyli

Yli kolmekymppisenä alkaa kiinnittää enemmän huomiota yksilöllisyyteen. Tietää paremmin mikä näyttää itsellään hyvältä – tai jos ei vielä tiedä, niin on kiinnostuneempi aiheesta. Välttämättä jokainen muotivillitys ei päädy omaan kaappiin, eikä illanviettoon lähde ystävänsä kanssa identtisinä kaksosina. Entistä enemmän etsii ja hakee omaa tyyliä. Yksi syy tälle sysäykselle voi toki olla se, että tajuaa vanhojen, parikymppisenä ostamien vaatteiden olevan a) liian pieniä b) täysin pois muodista c) liian paljastavia, liian glitterisiä, liian kaikkea d) kaikkea näitä.

Ehkä kolmekymppisenä miettii paljon, että onko liian vanha johonkin tyyliin tai meikkiin? On tavallaan sellaisessa murrosvaiheessa monenkin asian kanssa. Kuitenkin uskallusta oman itsensä löytämiseen on lisääntynyt.

pinklash

Arvostus/vakavasti otettava

Ennen joutui nuoren ikänsä puolesta puolustautumaan hyvin monessa tilanteessa ja oli vaikeuksia tulla vakavasti otetuksi. Aika harvoissa ovat tilanteet työelämässä, lastenneuvolassa jne., että joutuu enää kuulemaan sitä: voi, kun sinä olet vielä niin nuori. Joka on noissa tilanteissa suomen kielellä: voi, kun sinä et vielä tiedä mistään mitään. Toki kolmekymppisetkin sitä joutuvat kuulemaan, mutta se ei ole enää niin yleistä, kuin parikymppisenä se oli.

Tytöttely on harvinaista, tai se on loppunut kokonaan. Tiedättehän sen halventavan/alentavan tytöttelyn tai likattelun? Parikymppisenä, ja sitä nuorempana niitä joutui kuuntelemaan tämän tästä. Kolmekymppisillä on jo oikea etunimi, jolla kutsutaan. Mutta toisaalta, tässä vaiheessa saattaisi jo tykätä ystävällisestä tytöttelystä – se saa tuntemaan itsensä nuorekkaammaksi.

taideruukki7

Elämännälkä

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin tavallaan tajuaa, että elämä on tässä ja nyt. Et saa tätä elämää enää uusintana. Hyvin monella kolmekymppisellä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet. Sanalla on ikävä kaiku, vaikka se ei aina tarkoita negatiivista. Vaikka on kiire ja väsymys painaa, niin elämässä on paljon sisältöä. Moni perustaa perheen, joku saavuttaa urallaan unelmiaan, joku uskaltaa vihdoin toteuttaa unelmaansa jonkun muun, kuin työn tai perheen kautta, ja joku yrittää tehdä näitä kaikkia yhtä aikaa – on kiireistä elämää, mutta niin antoisaa. On halu elää ja kokea. Jokainen päivä on mahdollisuus. Tiedät, että voit tehdä melkein mitä vaan, jos vain uskallat. Katsot maailmaa erilaisin silmin. Näet toisinaan vastoinkäymisissäkin mahdollisuuksia ja haet asioista ehkä sitä valoistakin puolta.

ikaantyminen1

Itsetutkiskelu

Vaikka sieltä peilistä katsookin ihminen, jossa näkyvät elämän merkit ja jäljet, ehkä jopa kivut ja kyynisyydetkin, niin silti peilistä katsoo pohtivampi nuori aikuinen. Peiliin katsotaan entistä enemmän muista kuin ulkoisista syistä. Sinne katsotaan, kun halutaan miettiä itseään syvällisemmin. Naiset ovat tutkitustikin parempia itsetutkiskelijoita. Siinä on hyvä ja huonot puolensa. Naisilla saattaa asiat mennä ylianalysoinnin puolelle ja syyllistämme itseämme kohtuuttomasti. Hyvää on kuitenkin se, että opimme tuntemaan itseämme ja reaktioitamme vuosi vuodelta paremmin. Jos parikymppisenä koimme itsemme huonoksi jossain, kolmekymppisenä ehkä mahdollisesti pohdimme, että miksi koen itseni huonoksi? Ehkä sitten neljäkymppisenä pohditaan, että miksi nuorempana edes koin itseäni huonoksi?

laskimyytinmurtajat (2)

Sietokyky

Huomaa kritiikin sietokyvyn paremmaksi, kuin nuorempana. Pystyy vastaanottamaan negatiivistakin palautetta ja joissakin tilanteissa toivoo kehittävää sellaista, jotta voisi siitä ammentaa omaa osaamistaan vieläkin paremmaksi. Hiljalleen kasvaa vahvempi ymmärrys siitä, että kaikkia ei voi miellyttää, vaikka tekisi mitä. Jos ennen vastasi negatiiviseen palautteeseen hyökkäämällä, nyt sen saattaa jopa vastaanottaa, sekä tehdä asialle parannusta, jos kokee tärkeäksi.

Jos olet somessa näkyvä tai teet hoitoalan/asiakaspalvelutyötä, ja saat kuulla henkilökohtaisia haukkuja yleisöltä/potilailta/asiakkailta, et enää välttämättä ahdistu ja loukkaannu kaikista. Sinua saattaa jopa naurattaa ja jäät enemmän pohtimaan sanojan hyvinvointia. Pahiten sinua satuttavat sinun omat ajatukset itsestäsi. Niistä et ole päässyt täysin eroon. Et enää usko ulkopuolisten loukkauksia samalla tavalla, kuin ennen, mutta ehkä omia ajatuksia edelleen vähän liiankin hyvin.

avonwarsaw2

On aika jees olla kolmekymmentä ja jotain. Vaikka tässä kaiholla muistelee 10 vuoden taakse, niin olen nyt tyytyväisempi itseeni, kuin silloin. Vaikka olen 20-30 kiloa painavampi, enkä enää yhtä hemaiseva, niin tämä on parempi. Pään sisällä on tapahtunut niin paljon, että elämä tuntuu paremmalta. Olen ollut fiksu ja vastuullinen parikymppinen, nyt olen huitshapeli kolmekymppinen, joka ei tiedä oikein mistään mitään ja yrittää olla fiksu.

Loppuun vielä muutama hömppähuomio 30+ iästä:

  • nuoruusaikojen muoti on tullut takaisin
  • radio soittaa nuoruusaikojen hittejä
  • jalat ovat harvemmin kipeät huonojen kenkien vuoksi, koska et enää käytä huonoja kenkiä
  • sinulle tulee krapula aina vaan harvemmin – niin, koska et enää juo niin usein tai paljon
  • nauru pidentää ikää, siksi olet alkanut nauramaan itsellesi.

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita! Olisiko teillä lisättävää aiheeseen? Osalle teistä aihe on jo ollutta ja mennyttä, osalle vasta edessä ja osalla parhaillaan päällä. Mikähän mahtaa olla paras vuosikymmen vanhuksien mielestä? Oletteko muuten koskaan pohtineet asiaa? Mikä vuosikymmen tulee olemaan omasta mielestä se paras, siellä kiikkustuolissa sitten muistellessa.

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa

Kommentit (20)

Onnea! <3 Mää tuun perjantaina samalle vuosikymmenelle. Musta on ihanaa vanheta. <3 En kaipaa yhtään menneitä aikoja ja vuosia takaisin. En ees ymmärrä ihmisten menneiden kaihoa. Elämä on sitä parempaa, mitä vanhemmaksi tulee. Elämäni ensimmäiset 25 vuotta elin zombina, sitten tapahtui raju muutos ja viimeset 5v oon heränny henkiin. Elämä on nykyään elämisen arvoista!

Hyvää syntymäpäivää Minna! <3 Tämä oli hauska kirjoitus 😀

Kiitos tästä postauksesta! Kolmekymppiset lähestyvät ja olen havainnut pientä kipuilua, erityisesti tuon ”tässä elämä on” ja ”en enää nuorene”-teeman kanssa. Tosin tajusin myös säilöväni edelleen vaatekaapissa sellaisia luottovaatteita, jotka nyt eivät vain ole enää luottoystäviä.
Minusta sinä olet upea ja kaunis nainen! Hyvää syntymäpäivää!

Siitäkin havahtuu olevansa ”vanha” kun retropuodeissa ym. vanhojen lelujen ja tavaroiden museoissa on leluja , jolla on itse leikkinyt pienenä. Olen siis jo museokamaa, eli saman ikäinen kun sinä 🙂 Näitä on tullut yllättävän paljon vastaan!!

Paljon onnea! Vaikka itselläni on kolmekymppisiin vielä useampi vuosi, huomaan kyllä jo noita juttuja itsestäni mitä mainitsit. 😀 Pitäisi vaan itse muistaa välillä tuo että elämä on tässä ja nyt, ei sitten kun on kesä, olen hyvässä kunnossa..

Ihanaa syntymäpäivää serkulle! ♡

Onnea synttäripäivänäsi, olethan sinä nyt hemaiseva edelleen! 🙂 Tekstissä oli hyvää pohdintaa, jota itsekin olen huomannut käyneeni pääni sisällä ja ystävieni kanssa viime vuosina 🙂 Mulla tulee tänä vuonna se maaginen 30 eteen muutaman kuukauden päästä, ja tuntuu, että on nuori ja vanha yhtä aikaa 😀 Että vielä on mahdollisuuksia, mutta aika elämän suuriin päätöksiin on käsillä nyt; että mihin suuntaan haluan itseäni lähteä viemään (haluanko kenties perhettä, omaisuutta, kokemusta, koulutusta ymsyms) 🙂

Paljon onnea Minna ?Itse täytän tässä kuussa 40. En nyt sanoisi että nyt eletään seesteistä aikaa ? Kai se riippuu ihmisestä. Tässä iässä ei enää jaksa vatvoa jotain olemattomia asioita mitä vatvoi joskus nuorempana. Suhtautuu asioihin jotenkin rauhallisemmin. Toki välillä mietin että hetkinen täytyisikö mun olla jotenkin ns. ”Järkevämpi” jo tässä iässä. Kuitenkin intohimolla toteutan joitakin asioita ja haluan elämästä nauttia täysillä ja mennä eteenpäin pilke silmäkulmassa. Fyysisesti ei olla enää parikymppisiä, se on tullut huomattua kaikkien kremppojen myötä ja jotenkin tajuaa, että kunnostaan on pidettävä huolta.Sitä mietin välillä että kun lapset kasvavat, niin kaiholla välillä ajattelen, että apua ei ne ole koskaan enää pieniä. Niin se elämä muuttuu ja pitää osata nauttia niistä elämän muutoksista jotka väistämättä tulevat eteen iän karttuessa.? Toisaalta monesti ajattelen myös, että ikä on vaan numeroita enkä enää aikuisena kiinnitä ikään sen enempää huomiota.

Onnittelut syntymäpäivänä!
Aloin vastata syntymävuodella jostain 23 v. eteenpäin, jos joku kysyi ikää. Se kun on ollut helpompi muistaa 🙂

Oikein ihanaa synttäriä Minna ? Pikkusen piti pyöritellä silmiä ja naurahtaa ääneen, kun tokaisit ettet muka olisi enää yhtä hemaiseva kuin vuosia sitten. Mitä höpöhöpöä sä siellä horiset, kaunis nainen! Tekstistä välittyy mukavasti, miten olet kehittynyt ihmisenä. Itsevarmuutta tullut lisää. Täytyy myöntää, että hieman liikutuin, ihana teksti.

Miten niin monella bloggaajalla onkaan synttärit tammikuussa (itsekin kuulun joukkoon iloiseen). Onnea! Ja tämä kirjoitus oli niin totta, vaikken vielä ole yli 30v, mutta pystyn samaistumaan 🙂

Onnea! Kiva lukea vaihteeksi mietteitä ja allekirjoitan täysin. Oli tosi rankkaa olla parikymppinen, nyt huomattavasti seesteisempää ?.

Mulla oli perjantaina synttärit ja tämä vuosi olikin sitten ensimmäinen, kun melkein unohti, että taas pitää täyttää vuosia. Parikymppisenä sitä vielä odotti omia synttäreitään, mutta nyt yli kolmikymppisenä vanheneminen tuntuu olevan vain pakollinen paha 😀

Onnea!

Onnea

Mahtavat syntymäpäiväonnittelut Minnalle!
Kyllä noita samoja ajatuksia pyöritellään vielä näin neljänkympin kynnykselläkin 🙂

Onnea Minna 🙂 Itse myös löytänyt mielenrauhaa täällä kolmenkympin kieppeillä. Joskus mietin, että olisi kiva olla hetken huoleton parikymppinen, mutta siihen aikaan liittyi kuitenkin niin paljon kipuiluja. Näin on parempi 🙂

Ihanaa synttäriä! <3
Kyllä tuolta hyvinkin monen ellei peräti kaikki pystyy allekirjoittamaan 😀

Onnea! ?

Haha, mä niiin allekirjoitan joka kohdan 😀 Mäkin olen ollut hirveän vastuuntuntoinen jo nuoresta alkaen, mutta huomaan kyllä että vasta nyt + 30-vuotiaana ihmiset pitää vakuuttavampana, kuin silloin + 20-vuotiaana. Mikä on kyllä jännä juttu, silloin kyllä välillä niin ärsytti mutta harmitus oli vaan yritettävä niellä 😛

Onnea Minna! Ihanan positiivinen kirjoitus iästä. Itse painiskelen jäätävän ikäkriisin kanssa. Olen 40v ja elämä on mallillaan; nuorin lapsi kuukauden päästä 18v, olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan ja elämässäni on paljon hyvää. Mutta apua mikä kuristus ja ahdistus silti velloo sisällä. Tutkin naamaa kauhun vallassa! Onks mulla jo hamsteripussit leukapielissä, näytänkö vanhalta, eihän musta tule veemäinen keski-ikäinen nainen, tätäkö elämä nyt on jajajajaja… 😀 Ärsyttävintä on et tähän ei järjen ääni auta. Ajatukset pomppii päähän vaikka kuinka yrittäis olla ajattelematta.

Onnea! <3 Mää tuun perjantaina samalle vuosikymmenelle. Musta on ihanaa vanheta. <3 En kaipaa yhtään menneitä aikoja ja vuosia takaisin. En ees ymmärrä ihmisten menneiden kaihoa. Elämä on sitä parempaa, mitä vanhemmaksi tulee. Elämäni ensimmäiset 25 vuotta elin zombina, sitten tapahtui raju muutos ja viimeset 5v oon heränny henkiin. Elämä on nykyään elämisen arvoista!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *