Rennompi fine dining

Reilu viikko sitten olimme mieheni kanssa pikaisella Helsingin visiitillä. Yövyimme hotellissa ja kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan, koska se on meidän yhteinen harrastus. Aika usein kirjoittelen teille näitä pieniä ravintolaesittelyjä paikoista, joissa olen käynyt syömässä. Tämä aihe on meinaan minun suuri intohimoni. Olen joskus kertonutkin, että se on ollut pienestä kiinni ettei minusta tullut ruokabloggaajaa. Minusta tuli kauneusbloggaaja, mutta se ruokablogin perustaminen pyöri pitkään mielessä ennen, kun sitten aloitin kauneusblogin kirjoittamisen. Entinen ammattini oli ravintola-alalla, joten ei koira karvoistaan pääse. Vaikka alalla ei enää työskentele, niin rakkaus ruokaan on säilynyt… ja sen kyllä huomaa.

Kattoterassi, cappucino ja vapaapäivä. ❤️ #klausk #klauskhotel #klauskskylofts

A photo posted by Minna / Glitz & Glam (@glitz8glam) on Oct 1, 2016 at 5:32am PDT

Mieheni tutki netin kautta erilaisia ravintoloita Helsingistä. Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta meidän tyylisuuntaus on hieman fine diningiin kallellaan, koska sen tyylisistä löytyy hyvin usein ihania maistelumenuja. Kun meillä ei muuta ohjelmaa illassa ole, niin syöminen on se ohjelma. Se on ravintoa sielulle ja ruumille, se on elämystä ja uusien kokemuksien hakua.

Kaikista hyvistä vaihtoehdoista päädyimme Kasarmikadulla sijaitsevaan Gastrobar Emoon. Emo tarjoaa keskieurooppalaistyylistä ruokaa, jonka raaka-aineet ovat pientiloilta ja pientoimittajilta Suomesta ja Euroopasta. Emo on saanut Michelin-oppaan Bib Gourmand -maininnan. Tuo maininta annetaan ravintoloille, jotka tarjoavat erinomaista ruokaa kohtuuhinnalla.

Ravintolassa tarjotaan perinteisesti à la carte -annoksia, mutta vaihtoehtoisesti voi valita Classic Three, High Five tai Seven Up -menukokonaisuuden, jonka sisällön kokki valikoi. Menuun voi valita lisäksi juustoannoksen. Menuille on kaksi viinipakettivaihtoehtoa. Voi valita edullisemman tai arvokkaamman, joka sisältää ”kellarin herkkuja”, eli ns. parempia viinejä.

Ravintolan yleisilme on hyvin rento. Emo on paikka jonne ei kenenkään tarvitse stressata pukeutumistaan – tule sellaisena kuin olet. Yleisilme on siisti, ehkä vähän pelistetty, mutta kuitenkin hyvin trendikäs ja ideologialle sopiva.

Huomioin myös senkin seikan, että pöydät eivät ole liinoitettuja, eikä niitä ole valmiiksi katettu. Tämä luo välittömästi rentoutta meidän suomalaisten ruokailijoiden mieliin. Pöydissä on koristeina yrttiruukkuja, joita löytyy lisää ravintolan seinältä. Kaikki nämä yksityiskohdat lisäävät ravintolan rentoa ja sellaista pienen tuotannon ilmentämistä.

Päädyimme lopulta kokeilemaan Emon tarjonnan kaikkien hienouksien kanssa, eli otimme Seven Up -menun, lisäksi juustot, sekä viinipaketiksi kellarin herkut. Meiltä tiedusteltiin ruokarajoitteita, jotka kokki olisi ottanut huomioon menuamme valmistaessa. Koska meillä ei sellaisia ollut, niin kokki sai kokonaisuuden rakentamiseen vapaat kädet.

Ensimmäinen alkuruokamme oli kasvisruokaa. Pikkelöityä porkkanaa, kypsennettyä porkkanaa, rapeaa kaalia ja kastiketta.

Ah, rakastan nykyään kasvisruokia, joissa on raikkaita makuja.

Toisena alkuruokana meille tarjoiltiin sinisimpukoita ja näkkileipälastuja.

Kolmantena alkuruokana härän kieltä, suolakurkkuja ja sinapinsiemeniä.

Uuh, miten mureaa ja hyvää.

Sitten pääsimmekin ensimmäiseen lämpimään ateriaan. Maa-artisokka on hyvin trendikäs raaka-aine. Meille tarjoiltiin maa-artisokkaa eri tavoilla valmistettuna.

Ihana lempeä, maukas ja toimiva. Yksi parhaimpia kokeilemiani kasvisruokia.

Toisena lämpimänä ateriana meille tarjoiltiin lohta ja mätikastiketta.

Pakko sanoa, että lohi oli täydellinen. En itse osaa kypsentää lohta niin optimaalisesti, kuin tämä oli. Lohta ei kuulu kypsentää täydellisen kypsäksi, koska siitä tulee rakenteeltaan kuivaa. Täydellisessä kypsennyksessä keskiosa jää aivan hentoisesti kiiltäväksi, mutta rakenne silti lohkeaa ja kalassa on kosteutta. Minä olen päättänyt luovuttaa ja kypsennän loheni aina kunnolla kypsäksi, koska hakiessani sitä täydellistä kypsyysastetta, olen jättänyt vähän liian kiiltäväksi ja se maistuu aavistuksen raa’alta.

Viimeisenä lämpimänä ateriana saimme kyyhkyn rintaa, punajuurta ja luumuja.

Upea annos. Vahvanmakuisen kyyhkyn kanssa makeat ja mehukkaat luumut toimivat.

Juustojen kanssa tarjoiltiin kirsikkahilloa ja paahdettuja pähkinöitä. Juustoista löytyi pari kovaa, joista toista on kypsytetty 12 kuukautta. Pehmeänä juustona oli vahva sinihomejuusto. Olisikohan se ollut gorgonzolaa?

Jälkiruoka kruunaa lopun. Perinteinen kaura-omenapaistos uudella tavalla. Pohjalla oli kanelilla ja sokerilla maustettua, hilloontunutta omenaa, sekä rapeita kaurarouheita. Päällä vaniljakreemiä, jonka sisällä kirpeästä omenasta sorbettia. Päällä kuivatusta omenasta valmistettuja koristeita.

Aaah, minä rakastan kaura-omenapaistosta! Mieheni ei pidä omenajälkiruoista. Arvatkaa kuka sai syödä kaksi annosta?

 

Emo oli oikein miellyttävä kokemus. Ruoka on hyvin maukasta ja puhtaan makuista. Maut tuntuvat selkeinä ja tietää mitä syö. Puhtaita raaka-aineiden makuja ei ole piilotettu minkään peittävän alle. Rakastimme erilaisia tekstuureja, joita annoksissa oli hyödynnetty. Suutuntuma on yksi tärkeä seikka ruoassa. Sen pitää olla miellyttävä, sekä vaihteleva.

Minä luokittelen Emon maanläheiseksi ja rennoksi tavaksi syödä fine dining -illallinen. Ravintolassa on hyvin viihtyisä tunnelma. Ehkä se suurin wou jäi kokematta, mutta silti koimme Emon hyvin laadukkaaksi ravintolaksi. Meillä oli miehen kanssa omat lempparimme menussa, mutta olimme yhtä mieltä maa-artisokan erinomaisuudesta. Sitä nyt ainakin kannattaa maistaa. Suosittelen olemaan rohkea ja kokeilemaan jotakin menuvaihtoehtoa, jonka kokki kokoaa. Niitä on tosiaan saatavilla kolmen, viiden ja seitsemän ruokalajin kokoisina. Classic Three maksaa 42 €, High Five 53 € ja Seven Up 63 €. Laitan vielä uudestaan linkin Emon verkkosivuille, josta löytää menun ja muuta tietoa.

Onko kukaan teistä käynyt Emossa?

Puhtia alkavaan viikkoon!

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa