Avautumisia

Ensimmäinen kuukausi takana

24.9.2016 Teksti: Minna / Glitz & Glam

Toissapäivänä tuli kuluneeksi kuukausi siitä, kun aloitin opinnot tradenomin myynti ja markkinointi puolella. Miten ensimmäinen kuukausi on sujunut ja miltä opiskelijan elämä maistuu?

taideruukki6

Tiesin kyllä opiskelun olevan rankkaa ja vaativaa, mutta myönnetään, että yllätyin koulutehtävien määrästä. Siis niistä joita tehdään kouluajan ulkopuolella. Lisäksi minulla on tietotekniikassa sellainen opettaja, että lähitunnit ovat luentomaisia ja joka viikolle tulee kotitehtävä. Kotitehtävät arvostellaan, vaikka niissä olevia tehtäviä ei olisi ollut luennolla aiheena. Jos Word ei olisi ennestään tuttu, niin pulassa olisin. Vaikka nyt vähän marmatan, niin hyvin olen silti tähän asti pärjännyt. Kolme arvosteltua tehtävää ja arvosanat ovat olleet 4/5 (Word), 4/5 OneNotes, jota käytin ensimmäistä kertaa tehtävää tehdessä. Piti tehdä esittely jostain verkko-ohjelmasta OneNotesiin. Minä tein Google Mapsista. Kolmannessa sain 9,5/10 (Word). Maanantaiaamuksi pitää tehdä Power Pointilla referaatti jostain atk-aiheisesta artikkelista. Eihän siinä mitään kun saan aiheeni selville. Ongelma on se, että en ole löytänyt riittävän laajaa artikkelia, josta löytyisi referoitavaa. Linkkivinkkejä saa heittää minulle, jos tulee mieleen. 😉

Nooh, aika hyvinhän minulla on mennyt, vaikka täytyy kyllä myöntää, että tiukkoja tehtäviä ko. aineen opettaja antaa. Hieman kyseenalaistan hänen opetusmetodia, mutta kerta tehtävieni arvosanat ovat hyviä, en lähde vaihtamaan opettajaa. Paljon vaan joudun pinnistämään, jotta saan hyviä arvosanoja.

kyamk

Kuten aina, toiset opettajat sitten taas ovat niin inspiroivia, että heidän tuntejaan odottaa innolla. Minulla on yritystoiminnassa ihan mahtava ope. Toivottavasti Kirsi Rouhiainen ei tästä kuvan käytöstä suutu. Mutta tässä on opettaja jonka tunneilla ei ole tylsää, eikä silmä ala luppaamaan, vaikka aiheena olisi jotain äärimmäisen tylsää. Minulle vaan sopii parhaiten hänen harjoittama opetusmetodi. En kestä monotonisia luentoja, vaan nautin vuorovaikutuksellisesta opiskelusta. Lisäksi jos opettaja tarinoi esimerkkejä aiheesta ja tekee aktiivista työtä opetuksessaan, se into tarttuu minuunkin. Energia, sitä tarvitaan luokkiin. Hyvää energiaa!

taideruukki5

Yritystoiminnassa meillä onkin ollut jo monta tehtävää ja yksi suuri työn alla. Koska olen ihan aikuinen opiskelija, niin itsehän otan nämä ryhmätehtävät tosissaan. En varmaan ole se rennoin luokkakaveri ryhmätöissä ja sanoinkin ryhmäläisilleni, että minun kanssa ei varmaan ole kivaa ja rentoa tehdä näitä, kun joutuu oikeasti tekemään töitä niissä. 😀 Onneksi vaikuttaisi siltä, että ryhmäläiseni ovat loppujen lopuksi hyvillään, että ryhmässä on se vähän heitä vanhempaan ikään ennättänyt aikuinen, joka ei halua mennä sieltä mistä aita on matalin. Kunnianhimoisena ja tavoitteellisena ihmisenä en vaan kestä huonosti tekemistä. Sen lisäksi, että opiskelen alaa ja opin tekemään asioita paremmin ja ammattimaisemmin, minun oppini tulee olemaan myös se, että alkaisin ihan oikeasti olemaan armollisempi itselleni. Kävin tästä sähköpostikeskustelua opettajani kanssa. Hän sanoi kuukauden jälkeen minulle asioita, joita olen kuullut aikaisemmin äidiltäni, sekä teiltä lukijoilta. On ihan ok höllätä ja tehdä vähän kevyemmin. Aina ei tarvi olla priimaa ja keskeneräisyyttä pitää oppia sietämään. Itselleen pitää olla armollisempi. Saattoi vähän kolahtaa, kun tosiaan kuukauden opiskelun jälkeen kuulen samoja asioita, kuin olen kuullut muiltakin ihmisiltä.

kouahead

Kuva: KOUahead

Henkilökohtaisen myyntityön kurssi alkoikin vauhdikkaasti. Opiskelijat jalkautuvat erilaisille messuille ja tapahtumiin töihin. Itse innostuin KOUahead-messuista ja pääsin siihen tehtävään harjoittelemaan sitä oikeaa tekemistä. Olen ryhmämme tiimivetäjä/koordinoija, sekä yhteyshenkilö. Paljon tiedottamista joka suuntaan. Olen niin innoissani tästä tehtävästä. Tässä meidän ryhmän tehtävässä ei olla messupisteellä töissä messujen aikana, vaan saamme toimia kulisseissa, eli työskentelemme messujen järjestäjien kanssa. Sijoitamme näytteilleasettajat messualueelle, teemme opiskelijoille otantakyselyn, pidämme infopistettä messujen aikana, sekä toimimme messujen aikana kaiken näköisissä juoksevissa asioissa ja olemme näytteilleasettelijoille yhteyshenkilöinä. Todella kiintoisa tehtävä. Tällaisessa en ole ollut aikaisemmin mukana.

nordicbusinessforumkymenlaakso

Kuva: OP Kymenlaakso

Sitten juttu josta olen ihan liekeissäni. Osuuspankki, eli meillä OP Kymenlaakso järjestää (eli maksaa), asiakkailleen tänne Kouvolaan Nordic Business Forum -seminaarin. Kyseessä on vuosittain järjestetty, kaksipäiväinen liike-elämän tapahtuma. Nordic Business Forumissa luennoi suuria nimiä. Aikaisempina vuosina luennoimassa ovat olleet mm. nämä lähes koko maailman tuntemat Arnold Swarzenegger ja Al Gore. Lisäksi liike-elämän suuria nimiä ja vaikuttajia ulkomailta ja Suomesta ovat luennoimassa. Tänä vuonna yksi luennoijista on Tony Hawk! Mielenkiinnolla odotan hänen luentoa brändäämisestä ja siihen liittyvästä. Itse päätapahtuma on Helsingissä ja muilla paikkakunnilla luennot tapahtuvat live streamattuna tahoille. Tapahtuma on iso juttu ja huikea mahdollisuus verkostoitumiseen. OP tarjoaa kyamkilaisille muutamia lippuja ko. seminaariin tänne Kouvolaan.

taideruukki30

Kaikkea mielenkiintoista sitä pääseekin kokemaan opiskeluissa. Jos minulla olisi aikaa, niin olisin mukana paljon muussakin, mutta tämä blogi on minulle niin tärkeä, että olen valinnut sen. Elämä on valintoja. Pakko sanoa, että minulle ainakin opiskelu näyttäytyy suurina mahdollisuuksina. Kaikenlaista on tarjolla niin opiskeltavina aineina, kursseina, tekemisen kautta oppimisena, sekä toimintana järjestöissä. Osallistuin myös sellaiseen kuin eMentorointi. Tämä on ihan EU-rahoitteinen juttu, jossa alemman ammattikorkeakoulun opiskelija saa itselleen ylemmän ammattikoreakoulun opiskelijan mentorikseen. Molemmat suorittavat opintopisteitä eMentorissa. Minä aktorina saan oppia, apuja ja henkistä tsemppausta mentoriltani. Mentori auttaa minua löytämään suuntani ja ohjaa minua siihen suuntaan. Tämä on vasta niin alussa, että en siitä osaa tarkemmin kertoa, mutta puolen vuoden päästä olen paljon viisaampi. Lisäksi olemme pilotteja tässä ohjelmassa. Valitsin mentorikseni hieman itseäni vanhemman, miespuolisen it-ammattilaisen. Digitaalisuus erityisesti kiehtoo minua. Ennen mentorien valintaa, meidän aktorien piti valita kolme ehdokasta mentorien tekemien esittelyvideoiden perusteella. Mentorointiohjelman käynnistyessä meillä kaikilla oli tapaaminen ja Skype-lähetys muiden hankkeessa mukana olevien ammattikorkeakoulujen kanssa. Selvisi sitten kun tein valintani, että projektipäällikkö oli alustavasti omalle listalleen ehdottanut juuri meitä pariksi. Tästä voisin päätellä, että valitsin juuri sen mentorin, jota nyt tarvitsenkin.

taideruukki7

Tällaista minulla opiskelujen parissa. On rankkaa, minä pingotan ja yritän enemmän kuin mitä minulta odotetaan tässä vaiheessa. Muutenkin tuntuu, että toimin koulumaailmassa vähän kuten työelämässä. Kyselen lupaa poissaoloon ja ilmoitan niistä aina. Olen siis joutunut olemaan pois koulun tunneilta opiskeluun liittyvien päällekkäisyyksien vuoksi. Vaikka on raskasta tasapainoilla ajan kanssa, niin silti olen innoissani. Tietenkin tiedän, että nyt elän tavallaan kuherruskuukautta opiskeluni kanssa. Tiedättehän sen kun kaikki on ihanaa, vaikka olisi rankkaa. Arki tulee tähänkin ”suhteeseen” ja varmasti tulee eteen vielä hetkiä kun ei tiedäkään mitä haluaa.

Huh, minulle alkaa todellakin valjeta opiskelujen viemä aika. Se vie paljon enemmän, kuin mitä lukujärjestyksessä lukee. Olisihan se vienyt jo silloin nuorempanakin, mutta totaah… minulla taisi silloin olla jotain ”tärkeämpää” kuin koulu. Nykyään sitä tulee tehtyä niitä kotitehtäviä, itseopiskeltua ja työskenneltyä koulutöiden parissa.

Iloa lauantaihin ja tsemppiä kaikille muille opiskelijoille!

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa

Minna / Glitz & Glam

Instagram

Unable to communicate with Instagram.

glitz8glam

Kommentit (20)

Kiitos! <3 Ai hitsi! Yhtään hajukumia ei ole tullut hankittua. :O

Ihan mahtavaa, että olet noin innoissasi opiskelustasi! Kuulostaa kyllä että siellä on mahdollisuuksia vaikka kuinka. Uskon, että opit tasapainoilemaan ja vähän hölläämäänkin, kun huomaat että pärjäät ja totut opiskelun rytmiin. Itse kaipaan myös vähän jotain uusia tuulia elämään.. 🙂 Oppiminen, kaikki uusi kiva, on hienoa ja virkistävää.

Taidat kuulua siihen ryhmään, jolta pukkaa priimaa kun hyvää yrittää..? 😉 Niitä ihmisiä tarvitaan, tycker jag. Muut hyötyvät sellaisista ihmisistä usein paljon, mutta tämän ihmistyypin tarvitsee juuri pitää itsestään huolta, että jaksaa.

Sori tää keittiöpsykologiaosuus… 😉

Jep, olen niitä. Olen keittiöpsykologioinut (mikä sana! 😀 ) itseäni paljonkin. Saan tyydytystä vain silloin kun koen tehneeni kaikkeni. Siis ihan kaikkeni. En tiedä milloin muutuin tällaiseksi, vai olenko aina ollutkin? Tämä ihmistyyppi, joka minä olen, ei koskaan itse koe tekevänsä priimaa, vaikka siihen pyrkii. Tunteissa päällimmäisenä on aina se, että tuon olisin voinut tehdä paremminkin. Siinä että aina näkee tekemisissään parantamisen ja kehittämisen varaa, on kaksipiippuista. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Se kuluttaa paljon, mutta se vie eteenpäin ja kehittää. Sitä ei jumahda, vaan aina pyrkii kehittämään itseään. Huonoa tosiaan se ettei koskaan riitä itselleen.

Ei taida Nordic Business Forum olla kuitenkaan OP:n järjestämä tapahtuma, vaan ihan oma brändinsä/firmansa? 😮 Onko OP Kymenlaakso kenties yhteistyökumppani?

Mieheni on NBF-perustajan vanhoja tuttuja, joten hän koki tarvetta korjata asiavirhe, mutta tämä tulee nyt minun käsieni kautta koska kosmetiikkablogi. 😀

Btw kiitos mahtavasta blogista!

Ah, en ajatellut, että asian ymmärtää noin. OP tosiaan järjestää asiakkailleen sen live streamatun seminaarin. Eli siis maksaa viulut siitä.

Voin tarkentaa vielä ettei ymmärrettäisi väärin. Itse kun tosiaan tiedän mikä on NBF, eikä siitä ollut tarkoitus syvällisemmin kertoa, ja OP on täällä meidän päässä se, joka sen on tänne järjestänyt, eli tilannut/maksanut jne.

Mietin ja tavasin tekstiäni moneen kertaan enkä oikein löytänyt kohtaa missä sanoisin NBF-seminaaria OP:n jutuksi. Joten lisäsin että se on seminaarin maksaja Kouvolassa. Koska OP on se joka sen tänne järjestää, vaikka itse seminaari onkin Nordic Business Forum ja oma juttunsa.

Olipas kiva, että kirjoitit opiskeluistasi! Tiedän niiiin, mistä puhut. Opiskelu korkea-asteella todellakin on paljon rankempaa kuin töissä käynti. Lisäksi tekemättömiä ”töitä” ei voi jättää kouluun, kun sieltä lähtee, vaan ne seuraavat illalla ja viikonloppuna kotiin, ja ovat mukana henkisenä apinana niskassa vapaa-ajallakin. Mielestäni tuo ”pingottaminen” liittyy enemmän luonteenpiirteisiin kuin aikuisuuteen tai ikään. Itse olin nuorempana opiskelijana ihan samanlainen, perfektionisti. Yritän vieläkin opetella siitä eroon ja olisin toivonut osaavani ottaa opiskelut vähän rennommin, ja niistä vielä enemmän nauttien. Vietin itse kauppakorkeakoulun penkillä 7,5 vuotta (viimeisen puolikkaan ajasta kokopäiväisesti töissä käyden), ja nyt valmistumisesta on jo jonkin aikaa. Silti kirjoituksesi toi hyvin elävästi mieleen tuon ajan ja sen vaativuuden, mutta myös hienouden.

Tsemppiä, jaksamista ja oikein mukavaa opiskelusyksyä!

Joo, se liittyy luonteenpiirteeseen. Aikuisena olen alkanut opiskeluissa pingottajaksi. Nuorempana opiskelu meni siinä sivussa, eikä kiinnostanut. Halusin vain päästä töihin. Töissä nuorempana pingotin. Nyt olen huomannut, että iän myötä taas töissä en pingota samalla tavalla, vaan olen osannut ottaa rennomminkin. Eli ovat vaihtuneet päikseen. 😀

Miten se sanonta menikään? Olemme itse itsemme suurimpia vihollisia. Jos sinulla on antaa hyviä vinkkejä miten päästä eroon tällaisesta liiallisesta täydellisyyteen tavoittelusta, niin kerro ihmeessä. 🙂

Pakko vielä sanoa näitä kommentteja lukeville, että perfektionisti ja täydellisyyden tavoittelija ei pidä itseään mahtavana ja erinomaisena, päinvastoin! Se on sitä kun ei riitä itselleen, mutta yrittää tavoitella sitä itsensä miellyttämistä. Oletko Epsu samaa mieltä kanssani? 😉

KYAMKista valmistuin metodilla copy n paste ? rankin juttu oli ont laatiminen. Kyllä sulla hyvin menee. ?

En halua edes ajatella tässä vaiheessa ont:tä. :O Kun it-tunnilla käytiin läpi sen tarkkoja määritelmiä ulkoasusta, ahdistuin! 😀

Siihen on varmasti syynsä miksi toisilla se valmistuminen jää ont:stä kiinni – järkyttävän vaativa, jos haluaa tehdä hyvän. Moni taitaa olla työelämässä, mutta se viimeinen työ, eli ont on tekemättä.

Saa nähdä kuin tämän akan käy. Tulenko koskaan saamaan sitä ont:tä tehtyä? 😀

Hehe, kuulostaa tutulta tuo pingottaminen. Olen ajautunut erinäisiin selkkauksiin opiskeluaikana, kun ryhmätyötilanteissa olen arvostellut aika rankoinkin sanakääntein muiden työpanosta, kun halusin muidenkin täyttävän standardini. Onneksi DI-opinnot olivat lähinnä itsenäistä opiskelua. Samoin yhdistystoiminnassa saattaa perfektionismini tehdä muiden olon ikäväksi… Ystävien kesken olen mitä leppoisin jeesjees-nainen, mutta kun pitäisi suorittaa jotain, tulee minusta… noh, vähän ikävä ihminen. Viime keväänä tein avoimessa opintoja ja tein ihan tietoisen valinnan, että nyt annan muiden tehdä omat hommansa ja tyydyn siihen. Toki otin sen puuhanaisen roolin ryhmässä ja tein vähän enemmän kuin muut. Varmasti ryhmätyö olisi ollut parempi, jos se olisi tehty minun standardeillani, mutta kyllä se kolmonen saa joskus riittää. Ehkä toi kokemuksena opetti enemmän kuin se, että työstä olisi tullut taas se vitonen.

Minäkin olen ystävien kesken mitä leppoisin ja rennoin tyyppi. Mutta kun jotain aletaan tekemään, siihen panostetaan. 😀 En arvostele toisten työtä tai sen laatua. Syy on siinä, että en koskaan koe, että mulla olisi varaa, mutta arvostelen herkästi panostamista. Siis sitä jos joku ei edes yritä.

Ryhmäläiseni vähän vinoilivat hyväntahtoisesti minulle, että ovatkohan heidän tekstinsä minun kriteerien mukaiset? 😀 Minä kyllä kehuin heitä. 🙂 Ymmärrän sen, että minulla on ikäni puolesta sellaista toisenlaista tietopohjaa. He ovat kirjaälykkäämpiä kuin minä. Minulla on sitten se kokemus tekemisestä ja siitä miten ne ryhmätyöt rakennetaan. Se on varmaan sitä organisointikykyä, jota ei minullakaan ollut heidän ikäisenä.

Tsemppiä sinne lujasti! Minäki hain nyt opiskelemaan tradenomiksi, saa nähä pääsenkö kouluun ja mitäs sitten. 😀

Oooo… Mahtavaa! Minne, jos saan udella?

Tänne Ouluun. 🙂

Kerrothan miten sitten kävi? 🙂 Sinulla taitaa olla sama epäily itsensä suhteen, kuin minullakin oli keväällä. Minulla on tunne, että pääset opiskelemaan. Jos yhtään haluat perusteluja, niin esimerkkinä nyt se, että haet syksyllä. Nyt ei ole kaikki ammattikoulujen ja lukijoiden valmistujat samaa aikaa hakemassa. Keväällä on varmaan enemmän hakijoita.

Siihen päälle vielä sinä ja sinun fiksut ajatukset, niin heittämällä sisään. 😉

Kiitos, Minna! <3 Epäilyksiä kyllä riittää, vaikka ehkä turhaan. Mää kerron sitte, miten mulle kävi. Marraskuun alussa on pääsykoe, kääks.

Näin nuorempana yliopisto-opiskelijana hieman särähti korvaan tuo kohta ”Koska olen ihan aikuinen opiskelija, niin itsehän otan nämä ryhmätehtävät tosissaan. En varmaan ole se rennoin luokkakaveri ryhmätöissä ja sanoinkin ryhmäläisilleni, että minun kanssa ei varmaan ole kivaa ja rentoa tehdä näitä, kun joutuu oikeasti tekemään töitä niissä. 😀 Onneksi vaikuttaisi siltä, että ryhmäläiseni ovat loppujen lopuksi hyvillään, että ryhmässä on se vähän heitä vanhempaan ikään ennättänyt aikuinen, joka ei halua mennä sieltä mistä aita on matalin.” Opiskelen itse alaa, jossa opiskelijoista suurin osa on aikuisopiskelijoita. Varsinkin ryhmätöissä olen useasti joutunut kohtaamaan juuri kuvaamasilaista asennoitumista minuun ainoastaan ikäni perusteella. Kuvitellaan etten ota opiskelua niin tosissaan, eikä minulla ole samanlaista kokemuspohjaa. Tietystikään kokemusta työelämästä ei ole voinut nuoren ikäni takia kertyä niin paljoa, mutta toisaalta taas uskon että tyhjältä pohjalta lähtemisessä on puolensa, sillä asioista ei ole yhtä vahvasti ennakko-oletuksia ja asioita on helpompi kyseenalaistaa. Mitä asennoitumiseen ja motivaatioon tulee, olen todella kunnianhimoinen ja haluan hoitaa hommat kunnolla, nuoresta iästäni huolimatta.

Et varmastikaan ajatellut asiaa noin kärjistäen, mutta halusin vain tässä kohtaa tuoda kokemukseni esille, sillä tiedän kuinka kurjalta tuntuu tulla vähätellyksi iän perusteella. Mukavaa alkanutta viikkoa! 🙂

Ei, en tarkoittanut niin. 🙂 Luulen, että sanani särähtivät sinun omien huonojen kokemuksien vuoksi.

Lähinnä tarkoitin sitä, että aikuisia kaikki ovat ammattikorkeassa, koska eihän siellä voi olla alaikäisiä.

Omat sanomiset eivät sillä tavalla olleet asennoitumisesta, vaan siitä miten asiat ovat menneet. Eli en puhunut yleisesti, vaan omasta elämästä. 🙂 Omat ryhmäläiseni eivät ehkä olleet kaikista kunnianhimoisimpia ja halunneet suuria alkuvaiheessa. Nyt kuitenkin olen alkanut huomaamaan muutosta, jonka tavallaan sanoinkin tuossa tekstissäni.

Ei se ikä kerro kaikkea, eli en ole ikärasismi ja sitä minulle on sanottukin. Töissä ja opiskelussa olen vaan vähän tiukka, joka saatetaan tulkita sellaiseksi.

Sanoit tuossa kokemuksesta jne. Joo, aikuisena on enemmän kokemusta kaikenlaisesta ja tietää miten alkaa tekemään asioita, mutta nuoremmilla on vielä nii mahtava kyky oppia, jota hyvällä tavalla kadehdin. 🙂 Huomaan, että en opi enää yhtä tehokkaasti kuin silloin 15 vuotta sitten.

Pahoitteluni jos sain kurjan fiiliksen sinulle. Ei ole ollut tarkoitus ketään loukata. Ehkä sanavalinnoissa olisin voinut vielä hiulata, mutta onhan se niin, että aina vastuu jää loppupeleissä lukijalle. Ei voi koskaan tietää missä mielentilassa kirjoituksiani luetaan. Sekin meinaan vaikuttaa siihen miten tekstin ottaa. Minulle ainakin käy sellaista.

Mukavaa syksyä sinulle! Ja tsemiä opiskeluun. 🙂

Tuhannet tsempitykset täältä!!! Ja monta uutta hajukumia ja värikynää!!

Kiitos! <3 Ai hitsi! Yhtään hajukumia ei ole tullut hankittua. :O

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *