Epäsuositut mielipiteeni

Miten niin liikaa -blogin Elisa avautui omista epäsuosituista mielipiteistä. Minä inspiroiduin tästä ja ajattelin, että uskaltaisinkohan minäkin kertoa omani? Silläkin uhalla, että saatan saada vihoja niskaani, kun kerron mielipiteeni. En halua kenenkään mieltä pahoittaa, joten pyydän ettei kukaan vetäisi herneitä nenään tai jotenkin muuten pahoittaisi mieltään epäsuosituista mielipiteistäni. Nämä ovat vain asioita, joita minä en ymmärrä ja ne on kirjoitettu vähän niin kun kieli poskella.

Huuh… mistähän uskaltaisin aloittaa?

Insta-meikit

Tämä sama löytyi Elisaltakin ja olen huomannut aiheen nousevan nyt esiin. Niin taidokkaita kuin ne tyypilliset ns. ”insta-meikit” ovatkin, niin itse näen ne yksitoikkoisina. Olen ennen puhunut tästä aiheesta pienessä piirissä ja silloin käyttänyt termiä tube-meikit. Sama asia on nyt saanut termin insta-meikit. Kyseessähän on paksuakin paksumpi pakkelikerros meikkipohjana, usein hyvin eri värinen, kuin käyttäjänsä oma iho. Contourissa ei säästellä ja muotoilu on hyvin karua, jos sitä face-to-face katseltaisiin. Silmissä aina jäätävän paksut ja geometriset rajaukset ja tekoripset. Kyseessä on enemmänkin editorial-fantasiaa tai draq queen -meikki. Kun näitä riittävän paljon tulee joka ”tuubista”, mielletään tyylisuuntaus tämän hetken oikeaksi tavaksi meikata.

Minä en ole huolissani, jos kadulla keskellä päivää kävelee vastaan insta-meikki. Minusta on ihanaa, kun ihmiset rohkaistuvat toteuttamaan itseään. Rankka meikki ei tee ihmisestä huonompaa, eikä sellainen ihminen ole vaarassa luiskahtaa minnekään väärille poluille. Sen aiheuttaa ihan joku muu kuin meikki ja sen määrä. En siis ole huolissani mistään meikkimuoti-ilmiöistä. Mutta silti en vaan tajua niiden suosiota. Ne näyttävät hienolta kuvissa ja videolla, mutta se joka oppii itsensä meikkaamaan sillä tyylillä, ei vielä ole itseoppinut meikkaaja.

Mutta sitä vastoin ihailen aina somessa niitä meikkikuvia, jossa luodaan inspiraatioita muille muillakin tavoin kuin vaihtamalla ”insta-meikin” sävymaailmaa. Ja mitä aina ihailen, on se, kun käytetään erilaisia tapoja ja tyylejä. Vaihtelevuus on luovinta ja inspiroivaa. Ihailen överiä, mutta pidän taidoikkaimpina pienieleisiä juttuja, sekä sitä, että bloggaaja/tubettaja/instagrammailija pystyy luomaan selkeästi erilaisia tyylejä pienemmillä eleillä kun maskeeraus. Minulla on sellainen tapa sanoa, että (kauneus)meikki pitää tehdä sellaiseksi, että se näyttää hyvältä ilman valtavia tekoripsiäkin ja kestää päivänvaloa.

MAC

Niin hyvä kuin MAC onkin, niin en vaan tajua blogeissa, Instagramissa ja tubessa sen ympärillä pyörivää hypetystä. Sorry kaikki mac-fanit. En vaan ole tajunnut merkin ylivertaisuutta, vaikka sitä ihan hyvänä pidänkin ja jonkun verran merkiltä tuotteita omistan. En vaan käsitä miten yksi merkki on onnistunut luomaan sellaisen joukkohysterian, että kausikokoelmien ilmestyminen aiheuttaa unettomia öitä, myyntiin tulemista vahdataan ja the päivänä sitten järjestellään elämässä asioita, jotta saadaan itseään toistava poskipuna tai luomiväripaletti. Sorry fellows, en tajua ja tiedän olevani hyvin epäsuosittu tämän mielipiteeni kanssa. Eipä tähän ole lisättävää, eikä tätä mielestäni tarvitse enempää perustella. Älkää kivittäkö. 😀

Kalliimpi parempi

Jokaisella on omat kriteerinsä ja aina palvelut ja tuotteet perustuvat arvoon, jota tuottavat käyttäjälleen. Jollekin arvoa tuottaa kaunis pakkaus ja se on prioriteetti number one. Toiselle saattaa olla eettiset arvot, jollekin luonnonmukaisuus, koska se tukee omaa arvomaailmaa. Joku saa arvoa siitä riittävästi, että hänen tuotteensa löytyvät lähes joka paikasta ja ovat hänen kukkarolleen sopivia. Kosmetiikka on kosmetiikkaa. Oli se kallis tai halpa, niin sen luoma illuusio päättyy siinä vaiheessa, kun sen käyttö lopetetaan tai tuote puhdistetaan pois. Se ei siitä muuksi muutu. Kalliskaan kosmetiikka ei nuorenna käyttäjäänsä, eikä se ole sen erilaisempi kuin halvempi. Luonnonkosmetiikka eroaa jossain määrin raaka-aineiltaan, mutta olisi muistettava, että sielläkin saralla on räikeää mainoshabitusta, vailla totuuden pohjaa ja luonnonkosmetiikkakin on bisnestä.

Minusta aika hyvin tämä nykyaika puhkoo kuplia ja tietoa on kaikkien saatavilla. Jos tietoa ei halua, niin se on jokaisen oma valinta. Minä olen epäsuosittu mielipiteeni kanssa siitä, että kalliimpi kosmetiikka ei ole automaattisesti parempaa. Tämä on myytti, joka elää edelleen. Se ei välttämättä ole niinkään mielipide, vaan enemmänkin uskomus. Loppujen lopuksi maailmassa on vain muutama raaka-ainetoimittaja ja sieltä samalta toimittajalta aika pitkälti kaikki valmistajat raaka-aineensa saa. Hintaa enemmän kannattaa keskittyä itseensä ja miettiä mitä minä haluan kosmetiikalta? Onko toiveeni realistinen? Ja sen jälkeen ryhtyä haeskelemaan avoimin mielin sitä oikeaa. Vähän kuin kumppaninkin etsiminen – ei se rikas puoliso ole automaattisesti ikuista onnea tuova. Ja löytyy niistä Alkon kyykkäreistäkin joskus hyviä viinejä, sekä ylähyllyltä epämiellyttävältä minun suuhuni. Nytpä vertaan kosmetiikkaa viineihin: pitää tuntea ruoka ja sen kanssa tarjoiltava viini, jotta yhdistelmä toimii ja on loistava. Sama kosmetiikassa, pitää tuntea itsensä ja etsiä sille sopiva. Niin lopputulos palvelee parhaiten.

Pakko tähän kuitenkin jatkaa, että on jotain juttuja, joita en ole löytänyt yhtä kivoina edullisemmista. On tiettyjä juttuja, jotka minusta kalliimmat brändit handlaa edullisempia paremmin, mutta sellaista automaattista jakoa ei vaan voida tehdä, jossa kalliimmat olisivat edullisempia parempia. Raaka-ainekustannukset kun eivät ole se, joka selittää hintaeron. Hintaero syntyy muista seikoista ja yksi sellaisista on se äsken mainitsemani arvo, jota brändi käyttäjälleen tuottaa.

Noin! Tulipa sanottua. Minkälaisia epäsuosittuja mielipiteitä teillä on sydämellä? Olisiko kukaan kanssani samaa mieltä? Ei olisi minulla niin yksinäinen olo näiden kanssa. 😀

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa