”Haaste vastaanotettu” - Facebookissa kiertävä nuoruuskuvahaaste

Moni teistäkin on jakanut Facebookissa omia nuoruus- ja lapsuuskuvia. On ollut hauskaa katsella ihmisistä vanhoja kuvia. Kuinka tyyli ja muoti ovat vaihdelleet sekä aika on tehnyt tehtävänsä, mutta silti ihminen on tunnistettavissa. Päätin siirtää haasteen tänne blogini puolelle, ja jakaa vanhoja kuvia itsestäni.

Kuva on ilmeisesti otettu pikkuveljeni 1-vuotiskuvauksissa. Jos näin on, minä olen kuvassa 3-vuotias.

Kuka muistaa Karate Kid -elokuvat? Minuun ne tekivät syvän vaikutuksen. Olin lapsena vähän poikatyttö. Näissä kuvissa minulla on vielä polkkamittaiset hiukset, mutta myöhemmin hiukset lyhenivät.

Toisella luokalla ollessani aloitin karaten. Kuvassa treenaan kataa ensimmäisen eli keltaisen vyön saavuttamiseen. Karatea harrastin kesään 1994 asti, mutta sitten se jäi, kun esiteinillä alkoi olla muita kiinnostuksen kohteita.

Kuka muistaa etuheitot? Minulla oli sellainen aina hiuksissani toiselta luokalta kuudennelle asti. Tämä koulukuva alkaa olla niitä viimeisiä, joissa minulla vielä oli etuheitto ja luonnollisen väriset hiukset. Kuudennen lopulla värjäsin hiukset mustiksi ja keskipään jakaus tuli käyttöön.

Meikkaaminen oli tullut jo viidennen luokan koulukuvaukseen, mutta se oli vielä maltillista. Vähän ripsaria ja huulissa rusehtavaa kuultopunaa.

Meikin määrä alkoi lisääntyä yläasteen lähestyessä.

Farkut ja farkkutakit olivat edelleen muodissa. Isojen T-paitojen tilalle tuli niukat pikkutopit. Minulla ei ollut napapaitoja, koska pidin itseäni läskinä. Huoh! En kyllä ollut! Mutta kun joku joskus sanoi läskiperseeksi ja läskiksi, niin sen kaiken sitten tietysti uskoi.

Kun yläasteelle siirryin, niin kulmat olivat paksut ja meikkasin ne silloin mustalla kajalilla!

Olin bestikseni kanssa luokkamme ainoat meikkitytöt. Eli innostus meikkaamiseen on alkanut minulla jo varhain, vaikka äitini ei käyttänyt ripsiväriä enempää meikkiä.

Tässä vaiheessa seurustelin jo mieheni kanssa. Tuohon aikaan käytin ylpeänä mieheni armeijan tunnuslaattaa, se oli silloin kova juttu. Ihan naurattaa tässä nyt vanhempana.

Muodissa olivat liituraitahousut, niukat topit ja eläinkuosit. Kaarevat ja ohuiksi nypityt kulmakarvat ja ruskealla rajatut huulet olivat kova juttu.

Tällä hetkellä nuoriso suosii verkkopaitoja. Minulla oli sellainen ysärillä. Huomatkaa kulmakarva- ja huulimeikkimuoti! Nythän vaikuttaisi siltä, että ruskealla rajatut huulet ovat muodissa, mutta odottakaas vaan, nuo viivakulmat tulevat kanssa vielä. Kun joku Kardashianeista tai Jennereistä vetää viivakulmat, niin nuoriso seuraa perässä. ☺

Nuorena olin kova juhlimaan ja olin todella sosiaalinen. Toki aina vähän sellainen, joka ei halunnut liian ”diipisti sceneen”, mutta olin mukana monesti kaikessa. Eli sosiaalinen ja ihmisten kanssa viihtyvä, mutta kuitenkin loppujen lopuksi aina vähän etäällä muista.

Otsari oli ja meni välillä. Tässä kuvassa näyttäisi olevan kasvatusvaihe käynnissä. Ammattikoulun aikoihin olin välillä punapää ja sitten taas palasin mustaan.

Tämä on ihan mahtava kuva! Se kertoo niin hyvin siitä, millä välineillä sitä ennen meikattiin. Olin tarkka kulmista ja rajauksista. Niiden piti aina olla luodinsuorat ja tarkat.

Meikkausjärjestys onkin muuttunut noista ajoista ja toki ammattilaisuuden myötä myös taidot meikkaamiseen. Tuohon aikaan tein aina ensin muun meikin ja lopuksi vasta luomivärit.

Pitäisiköhän tehdä meikkipostaus, jossa tekisin meikin samalla tavalla kuin parikymppisenä? Olisi kiva katsoa, miltä se näyttäisi nyt. Täytyy vaan odottaa, että viisaudenhampaan poiston aiheuttama turvotus poskessa ja leuassa laantuu.

Jos joskus mietit, miksi blogini nimi on Glitz & Glam, niin se tulee nuoruusajoiltani. Olin oikea harakka. Glitteriä oli meikissä, hiuksissa ja vaatteissa. Se oli minun juttuni. Vielä vuonna 2006 Madonna vaikutti vahvasti trendeihin, joten minullakin oli baarilookissa ulospäin taivutuksia hiusten latvoissa.

Parikymppisenä rakastin kaikkea näyttävää. Korsetit, isot kaulakorut ja korvikset, olin ihan hulluna niihin.

Sitten 26-vuotiaana minusta tuli äiti. Luonteeni ja tyylini alkoi hiljakseen muuttua pehmeämmäksi.

Vaikka monissa nuoruuskuvissani hymyilin onnellisen näköisenä, olen nykyään onnellisempi kuin silloin. Ihanaa katsella omia nuoruuskuvia  ja vähän hymähdellä sen ajan tyyleille, mutta en silti haluaisi elää niitä aikoja uudestaan.

Oliko tuttuja muoti-ilmiöitä ja tyylejä? Mitä sinulla oli nuoruudessa?