Glitz & Glam

Joulu 2014

Teksti:
Minna / Glitz & Glam

Hengissä ollaan, vaikka vyö kiristääkin melkoisesti näin joulun pyhien jälkeen. Miten teidän pyhät menivät? Ajattelin tämän parin päivän blogitauon jälkeen postata meidän joulustamme. Olin todellakin poissa blogistani. Se oli toisaaltaan hyvin rentouttavaa, että pidin täydellisen some-loman, vaikka Instagramiin muutaman kuvan julkaisinkin.

Olen muistaakseni joka vuosi postannut joulustani lifestyle-postauksen, enkä riko tätä perinnettäni tänäkään vuonna.

Aattoaamu alkoi vilskeellä. Lapset heräsivät kahdeksan jälkeen, kun me mieheni kanssa jo kolistelimme keittiössä. Aamu alkoi kuusen koristelulla, jonka olimme edellisenä iltana nostaneet sisälle.

Tämä oli meidän pikkumiehen ensimmäinen kuusen koristelu, sillä viime vuonna hän oli vielä liian pieni osallistumaan. Oli niin jännää ja hauskaa.

Neitimme on jo niin iso, että tämä sujuu. Onhan tämä jo tytön kuudes joulu.

Kun kuusi oli koristeltu, niin löysimme pihalta tontun jättämät paketit. Meillä on tonttu käynyt aamulla lievittämässä jännitystä ja samalla helpottamassa vanhempien hermoja.

FROZENIN ELSA!!! Hyvin odotettu lahja, sillä Elsa-nuket ovat olleet monesti loppuunmyytyjä ja sen vuoksi tilasimme sen ulkomailta. Juuri ennen joulua niitä sitten löytyikin lelukauppojen hyllyiltä, mutta emme uskaltaneet ottaa riskiä ja odotelleet. Nämä nuket, kun ovat olleet pitkin vuotta loppuunmyytyjä.

Jäbälle tänä vuonna selkeästi oli valjennut lahjojen idea, kun niin omatoimisesti niitä yritti avata. Viime vuonna sisältö ei kiinnostanut ollenkaan, vaan ne lahjanarut. Nyt se sisältö oli se kiinnostavin.

Siskolla on jo monen vuoden kokemusta pakettien avaamisesta, niin jää tuota ylimääräistä aikaa ja sen vuoksi on pakko päästä ihan vaan vähän auttamaan veikkaa. 

Kun Elsa pääsi ulos laatikostaan, niin alkoi leikki.

On se hieno! Nyt Anna-nukke saa sen sisarensa mukaan leikkeihin. Jos Frozen -elokuva ei ole tuttu, niin Elsa ja Anna ovat sisaruksia.

Automies sai Salama McQueen autosimulaattorin. ”Mäkviin auto!”

Sitten meillä alkoikin kiire ja tohina, sillä piti lähteä mieheni sukulaisille aamupuurolle. Sieltä sitten haudalle viemään kynttilää ja takaisin kotiin ruokien paistoon ja laittoon. Äitini ja hänen miesystävänsä tulivat meille auttamaan ja mummoni tuli sitten vähän myöhemmin perässä meille.

Laitan muutamia somistekuvia joulustamme.

Köhöm… miehelläni lähti vähän mopo käsistä kauppareissulla. Muutama suklaarasia löytyi kauppakassista! Niistä tulikin sitten kiva koriste maljaan. Uskomatonta, mutta vain murto-osa tuosta maljasta on tyhjentynyt. Karkkikepit ovat kylläkin hävinneet ja siihen olen pääasiassa minä syyllinen. HUPS! 

Tänä vuonna joulukuusi oli ihan kuusi, eikä pihta. Voi vitsit, että mieheni löysi upean kuusen!

Halusin pitää toisena vuonna peräkkäin punaisen joulun, jossa koristeina karkkikepit. Meillä on vuosien aikana ollut kaiken värisiä jouluja, mutta olen nyt mieltynyt perinteiseen punaiseen. Voi olla, että ensi vuonnakin jatkan tällä värillä. 

Joulupukin odottelu on vakava asia. Odottavan aika on niin pitkä.

Oli kyllä ihana huomata, kuin tyttärestämme on jo kasvanut iso tyttö. Hän selkeästi osaa jo hallita tunteitaan ja osaa ottaa jännityksen rennommin. Mitään kiukkupuuskia tai aivan mahdotonta aktiivisuutta ei enää ollut neidissä. Hän osasi kertoa tunteistaan (että jännittää) ja hän hallitsee niitä.

Kun joululaatikot olivat paistuneet, niin pääsimme joulupöytään.

Olihan sitä ruokaa taas yllin kyllin ja aina jotain uuttakin pitää tuoda joulupöytään. Nyt meillä oli alkupaloina pieniä kylmäsavulohileipiä.

Ja hevosenpaistileipiä, joilla hillottua punasipulia ja mustaherukkahyytelöä. Lisäksi ne perinteiset savukala, silliä, rosolli, sienisalaatti, paria eri pateeta, uusia perunoita (mummoni esikeittää niitä kesällä ja pakastaa), joululaatikoita ja kinkkua. Teemme oikeastaan kaiken itse, koska niin ne maistuvat parhaimmalta.

Ruoan jälkeen vihdoin lasten odotus palkitaan. Joulupukki saapui kolmen suuren kassin kanssa.

Vaikka kuvassa pikkumies näyttääkin järkyttyneeltä, niin ei hän ollut. Joulupukki ei pelottanut, mutta toki häneen suhtauduttiin suurella kunnioituksella.

Neiti lauloi joulupukille oman lempijoululaulun, eli Kulkuset.

Sitten alkoikin lahjojen jakaminen. Tilanne oli hyvin vakava pikkumiehelle.

Lopuksi vielä joulupukin syliin ennen, kun joulupukki lähti jatkamaan matkaa. Sitten alkoikin hillitön lahjojen availu ja ilonkiljahtelut.

Aatto meni mukavasti. Pikkumies lähti ensin nukkumaan ja muutaman Afrikan Tähti pelin jälkeen oli neidinkin aika painua pehkuihin. Me aikuiset jäimme pelaamaan Trivial Pursuitia.

Joulupäivänä olikin meidän jäbän 2-vuotissynttärit, mutta niiden juhlinta siirtyy sitten alkuvuodelle. Toki lauloimme pojalle, mutta lahjat hän saa vasta sitten, kun synttäreitä juhlitaan. Joulupäivä meni rennosti kotona lasten kanssa leikkien ja joululahjaksi saatuja pelejä pelaillen. Tapaninpäivänä kävimme perinteisesti minun toisella mummollani syömässä.

Oli taas ihana joulu ja sydän täynnä uusia rakkaita muistoja. Olen aina rakastanut joulua, mutta kyllä nämä omat lapset tekevät joulusta vielä erityisempää.

Aikaisempia joulupostauksiani löytyy tunnisteella joulu. Oli aika hauska kurkata vanhoihin postauksiin ja katsoa, kuinka vuodessa lapset kasvavat.

Miten teidän joulu meni? Saitteko olla rakkaidenne kanssa ja saitteko lahjojakin kenties? Huomenna postailen saamistani joululahjoista.

X