
KSEY - eläintalo Kouvolassa sai pienen lahjoituksen
Tämän päiväisessä postauksessa mennään kauas kosmetiikan maailmasta ja pureudutaan tärkeään asiaan, joka on hyvinkin monen sydäntä lähellä, mutta eivät ole tulleet ajatelleeksi, kuinka voisi kantaa oman kortensa kekoon.
Päivän postauksessa käydään vierailulla Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolla.
Tämä söötti punainen tupa on lukuisten hylättyjen kissojen väliaikainen koti. Talon nimi on Villa Fuchs. Nimi Fuchs tulee pariskunnalta, joiden testamentin vuoksi talo voitiin ostaa löytöeläimille. Talo on kokenut laajennuksia vuosien saatossa, sillä itse vierailin talolla viimeksi joskus 2002-2003 ja tuolloin tilaa oli vielä hyvin vähän. Tällä hetkellä talolla on tilaa 50 kissalle ja 4 koiralle. Lisäksi kissoja, koiria ja muita pieneläimiä on yhdistyksen toiminnassa mukana olevien kotona kotihoidossa.
Suomessa oikeastaan kaikki, kuten tämä Kouvolan eläinsuojeluyhdistyskin, toimivat vapaaehtoistyöllä ja lahjoituksien varassa. Suomen valtio ja kunnat eivät juurikaan tue eläinsuojeluyhdistyksiä. Kuulin, että Kouvolan kunnan pieni tuki on niin pieni, että sillä saisi vain pari hassua viikkoa pidettyä taloa yllä. 🙁 Joten lukuisten eläinsuojeluyhdistyksien ainut toivo on meissä kansalaisissa, että välittäisimme.
KSEY:llä (Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys) on kaksi palkattua työntekijää ja kaikki muut lukuisat työntekijät ja auttajat ovat vapaaehtoistyöntekijöitä. Vapaaehtoisia tarvitaan aina! Kirjoitan postauksen loppupuolelle tapoja, joilla jokainen halukas voi auttaa.
Olimme kissatalolla antamassa pientä lahjoitusta. Syksyllä pidettiin Chicks’n’Cars 2013 -hyväntekeväisyyskalenterin julkistamisbileitä Kouvolassa ravintola House of Rock:ssa. Ko. paikan omistajan kanssa sovimme, että lipputulot menevät hyväntekeväisyyteen ja kohteena olisi Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys. Kuvassa vasemmalta: Kouvolan eläinsuojeluyhdistyksen jäsen (valitettavasti nimi on minulta unohtunut), Chicks’n’Cars -kalenterin ”äiti” Sofia Virtanen ja House of Rock -ravintolan omistaja Marko Hämäläinen.
Otin Millan myös mukaan katsomaan kissoja. Tässä kuvassa neiti jurottaa minulle. En olisi kuulemma saanut kuvata häntä. 😀
Lahjoitukseen kertyi mukavat 500 euroa. 🙂
Vielä ryhmäkuva meistä. Marko Hämäläinen toimi kuvaajana kamerallani. 🙂 Siinä muuten vilahtaa hieman takin alta minun suuren suuri vauvamasuni. 🙂
Kun ”virallinen” osuus oli ohi, niin minähän ryntäsin kissoja katsomaan ja kuvailemaan.
Nyt tulee paljon kuvia talon asukeista, jotka kaipaavat kipeästi rakastavaa ja huolehtivaa kotia! Kaikki kuvissa ja talon näissä tiloissa olevat kissat ovat luovutusvalmiita. Kissat ovat ensin talolle tullessaan eristyksissä odottamassa, että kaipaako heitä edellinen omistajansa. Tietyn ajan kuluessa kissat rokotetaan, matolääkitään ja mahdollisesti kastroidaan. Eläimen fyysinen ja/tai henkinen kunto määrittelee sen, koska kissa pääsee ”luovutushuoneisiin” odottamaan mahdollisesti uutta kotiaan ja perhettään.
Vaikka osa kissoista onkin häkeissä, niin se ei tarkoita, että kissa olisi agressiivinen ihmisille. Toiset eivät vain meinaa tulla toimeen toisten kissojen kanssa, joten heidät on jouduttu laittamaan yksinään suuriin häkkeihin, jotta suuria tappeluja ei synny.
Toiset kissat hieman vielä pelkäävät vieraita ihmisiä, mutta tottuvat kyllä uuteen omistajaansa, kun oppivat luottamaan. Toisilla on varmasti hyvin traumaattisia kokemuksia ihmisistä, joten ei mikään ihme, ettei sitä heti olla reippaana esittäytymässä isomahaiselle naiselle, joka hyörii valoa räiskivän mustan kapistuksen kanssa. 😀
Tämä sievä musta kisu oli sen verran rohkea, että halusi tulla lähelle hengailemaan, mutta silti hieman arasteli. Lisäksi hän hieman inhoaa muutamia muita talon kissoja, jotka joskus kiusaavat häntä.
Toisessa huoneessa sitten makoili päiväunilla kissoja hyllyllisen verran.
Yksi oranssinen veijari lepäili huussissa! Hän ilmeisesti halusi todella olla rauhassa tai sitten hänellä on vatsavaivoja. 😀
Näitä söpöliinejä riitti. <3
Paikalla oli monta mustaa kissaa. Ai, että kun tämä kuvan kissa on aika saman näköinen, kuin meidän edesmennyt Assimme oli nuorempana. 🙂 Vanhemmat lukijat varmaan muistavatkin, että vanhempi kissamme kuoli vanhuuteen viime vuoden elokuussa. 🙁 Assi on otettu Kouvolan Eläinsuojeluyhdistykseltä vuonna 2000. Jos joku haluaa lukea Assista, niin täältä löytyy se surupostaus. 🙁
Tässä on sitten Diiva. Kävin lunttaamassa KSEYn sivuilta hänen nimensä. Otin kuvan Diivasta ja Diivahan poseerasi…
Diiva selkeästi rakasti kuvaamista ja hän oikein intoutui vaihtelemaan asentoja ja keimaili, kuin mikäkin malli. 😀 Ihan totta! Hassu kissa!
Diiva oli aivan kuin hän ollut ”hei, jos mä oisin, niiku näin? Ja sitten voisin olla näin? Miltä näyttää? Enkös olekin UPEA?” 😀 Minä siinä sitten räpsin kuvia, kun Diiva poseerasi. 🙂 Hellyyttävä otus ja vailla kotia. 😉
Suurin osa kissoista inhosi kameraani. Moni oli tulossa tutustumaan, mutta kun minä räiskin salamavalon kanssa, niin moni kääntyikin ympäri ja katsoi minua murhaavasti, että ”oliko ihan pakko sokaista minut?”
Moneen kissaan tuli vipinää, kun meidän Milla tyttö saapui katsomaan kissoja. Tämä pieni tyttö kiinnosti monia kissoja.
En sitten tiedä koutsataanko kissat mielistelemään lapsia, jotta vanhemmat herkemmin ottaisivat sitten kissan mukaan? 😀 Onko heillä koulutus missä annetaan vinkkejä, kuinka parhaiten saat uuden kodin? Vitsi, vitsi! 😀
Tämä musta-valkoinen söpöläinen ei ollut alkuunkaan kiinnostunut minusta. En ollut huomannutkaan häntä, ennen kun Milla saapui huoneeseen. Eli lapsiystävällinen kissa. 🙂
Milla sai erään kissan esiintymään. Tämä Pikkarainen (nimi luntattu KSEYn sivuilta) alkoi vetämään omaa show’ta Millalle.
Hienosti kiipeilee kissat minne vain. Tuo oli hassun näköistä, kun Pikkarainen liikkui myös sivuttain tuolla verkolla roikkuen.
Tämä veijari halusi kanssa esiintyä. Milla sai hänetkin aivan riehaantumaan. Koska tämä kisuliini on hieman ärhäkkä toisten kissojen kanssa, niin häntä ei voinut laskea häkistänsä.
Kuten näette, niin hän teki kaikkensa saadakseen huomiota. 😀
Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen (KSEY) nettisivuilta löydät myös kotia kaipaavia kavereita ja yhteystietoja.
KSEY:ltä löytyy myös omat Facebook -sivut. 😉
Lisäksi KSEY:llä on myös oma blogi.
Suomessa on muitakin eläinsuojeluyhdistyksiä ja apua kaipaavia eläimiä. TÄÄLTÄ löytyy linkkejä muiden kaupunkien yhdistyksiin ja liittoihin.
Kuulin, että täältä Kouvolasta menee jonkun verran kissoja Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle, koska siellä kissat ”liikkuvat” paremmin, kuin täällä maalla. Täällä on niin paljon tarjolla kissoja, kun aina joku tuntee jonkun, jonka kissa teki pentuja jne.
Miettiikö kukaan, että otinko talolta meille uutta perheenjäsentä? En valitettavasti oikein voinut ottaa. 🙁 Tällä hetkellä tapahtuu paljon muutoksia perheessä, kun vauva tulee, joten kaikkia ajatellen nyt ei ole oikea aika. Meidän Vilma kissa ei ole toisten kissojen kaveri. Assi ja Vilma olivat erottamattomat, mutta muita Vilma ei siedä. Kun tässä jo vauvakin tulee, niin se olisi liikaa muutoksia kaikille kerralla. Mutta myöhemmin kyllä meinaan ottaa meille toisen kissan. Tosin sen on pakko olla pentukissa, sillä muuten tulee ”ruumiita”, kun Vilma kohtaa tulokkaan.
Löytyykö teistä lukijoista eläinsuojeluyhdistyksien jäseniä? Itse en valitettavasti pysty aikaani nyt antamaan, joten tästä syystä kaivan kuvetta auttaakseni. 🙂 Joulu on antamisen aikaa ja annan erityisesti jouluisin hyväntekeväisyyteen ihan rahaa. Sitä voisi sanoa, että ”ostan” sillä itselleni hyvänmielen, mutta on siinä muutakin. Valitettavasti raha ei tuo onnea, mutta sillä saa apua tarvitseville mitä he tarvitsevat. 😉
MUOKS. 18.12.2012
Tyttö ilman helmikorvakorua -blogin Sonia toimii Hämeenlinnan Kissakoti Kattilan hyväntekijänä ja vapaaehtoisena. Sonia kirjoittelee myös Kissakoti Kattilan blogiin postauksia, joten lisäilen tähän postaukseeni linkkejä.
Sonia kertoo aran Sisu-kissan kesyttämisestä
Sonia kertoo omassa blogissaan kuvin päivästään kissatalolla
Kommentit
Tietysti jäi unohtumaan jotain, mitä piti sanoa: kiitoksia Minna ihan älyttömän paljon aiheen nostamisesta esiin blogissasi! Kiitos Kattilan linkittämisestä myös, mutta ylipäätään se, että löytöeläimet saavat näkyvyyttä blogeissa… Loistoa! 🙂 Hyvät joulut!
Kommentit
ihana postaus, ja nuo kisut!!
itse olen allerginen, joten kisua en voi ottaa, muutenkin mua pelottaisi (ja ärsyttäisi) jos kissa rikkoisi paikkoja ja tavaroita 😀 tai ihan sama mikä eläin olisi niin pelottaisi:D
söpöjä kuvia oot saanut, tuli hyvä mieli 🙂
hmm, kissakummiksi voisin ryhtyä ! 😀
rahat meni kyllä todella upeaan tarkoitukseen ja kohteeseen .en ymmärrä ihmisiä jotka ottaa kissan tai eiäimen ylipäätänsä ja hylkää
HANI: Kummiksi ryhtyminen olisi yksi hyvä vaihtoehto, jos kissaa (tai koiraa) ei itselleen voi ottaa. 🙂 Yleinsä kummiksi ryhtyvät eivät voi itselleen kissaa ottaa.
eekku: En minäkään. 🙁 Hylättyjä kissoja on paljon! Onneksi tässä maailmassa on ihmisiä, jotka välittävät ja antavat kaikkensa eläinten puolesta. 🙂
Ihanaa, kun on ihmisiä jotka auttavat. Itse olen mukana pienen paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa. Juuri tapahtuma johon ihmiset saivat tuoda ruoka- ja tavaralahjoituksia jotka sitten jaettiin paikallisten löytöeläinkotien kesken.
Tuo kissatilanne on ympäri Suomea todella surkea. Kodittomia kissoja on paljon ja vapaana kulkevat kissat ovat usein myös leikkaamattomia. Meillä yhdistyksen ihmisiä kävi syksyn aikana loukuttamassa kymmeniä kodittomia kissoja joista osa sai uuden kodin ja osa oli liian huonokuntoisia 🙁 Lokakuussa oli myös ”Pallit pois” -tapahtuma jossa kaupungineläinlääkäri oli paikalla leikkaamassa uroskissoja ja antamassa rokotuksia. Myös mikrosirun sai laitettua lemmikilleen samassa tapahtumassa.
Itsellänikin on aikaa ja rahaa auttamiseen rajallisesti, mutta teen minkä pystyn 🙂 Ainakin täällä voi noihin löytökoteihin ja pieneläinrankkurille viedä kuka vaan lahjoituksena esim. ylimääräiseksi jääneitä peitteitä ja pyyheitä, ruokalahjoituksia ym.
Harmi, että tuo oma kissa on myös niin itsepäinen jäärä, että varmasti tekisi tuhoa kaikista muista kissoista 🙁 Mä en ole edes uskaltanut käydä tuolla talolla, kun kuitenkin raahaisin jonkun pienen tai kaksi söpöläistä kotiin mukana 😀
Taidan itsekin käydä lahjoittamassa heille hieman joulumieltä, joko rahaa tai ruokaa 🙂
Polishaholic: Itse olen ollut KSEY:n kannattajajäsen, joulusin laittanut rahaa yhdistyksen tilille ja yhden kerran vienyt ruokaa talolle. Nyt ihan viime vuosina olen hieman unohtanut, mutta oli hyvä käydä talolla muistuttamassa itseään, että ei kissojen tilanne ole muuttunut. Kissoja hylätään aivan liikaa!
Ihanaa, että olet mukana oman alueesi toiminnassa! 🙂 Itse tiedän kyllä minne kiikutan kaikki vauvan peitot ja makuupussit sitten, kun jäävät turhiksi. 😉 Täällä Kouvolassakin otetaan peitot ja viltit vastaan. Minä tyhmä kun en ole muistanut, että pyyhkeet kelpaisi hyvin eläintalolle, niin niitä ehdin heittää isot kasat roskiin pari vuotta sitten. 🙁 Oli todella paljon kertynyt pyyhkeitä ja tuli sitten hävitettyä turhat. Nyt muistan, että joku kissa tai koira voisi tarvita sellaista. 🙂
Mari: Hihii! Sun Sofia on kyllä melkoinen ärripurri kanssa muita kohtaan. 😀
Olisi kiva käydä vaikka yhdessä talolle viemässä, utta taitaa joulu tulla sieltä melkoisella vauhdilla.
Ihana postaus ja tuli ihan hyvä mieli kun luki tätä. Hyvään tarkoitukseen rahat menivät! Ja ”kissatalo” sai samalla kivasti huomiota. 🙂
Asun toisessa kaupungissa, niin ei ole tullut käytyä paikassa. Mutta moni tuttu on hakenut sieltä kissansa ja äitini tekee toisinaan lahjoituksia. Joten siinä mielessä tuttu paikka. Jos en olisi allerginen, niin olisin varmaan itsekin hakenut kissan juuri tuolta. 🙂
Wheatear: Toivottavasti postaukseni innosti ihmisiä hankkimaan kissan eläinsuojeluyhdistykseltä tai auttamaan jollakin muulla tapaa. 🙂 Ei väliä millä paikkakunnalla, sillä tilanne on oikeastaan sama muissakin kunnissa. 🙁
Monihan haluaa pennun, mutta kyllä aikuisestakin kissasta saa mahtavan kaverin. Heissä on kiehtovaa se, että ei tiedä mitä kaikkea se oma kaveri on ehtinyt nähdä ja kokea jo elämänsä aikana. Itse epäilin, että meidän Assin historia ei ollut niin ruusuinen. 🙁 Aluksi hän oli herkkä käden kohotuksille jne. Ilmeisesti häntä oli lyöty. Silti Assi oli maailman lempein ja ystävällisin kissa. 🙂 Hän oli kaikkien kaveri.
Ihanaa, että ihmiset ottavat kuitenkin aikuisiakin kissoja perheisiinsä. 🙂
Täältä liikeni opiskelijalta kymppi SEY:n toimintaan lahjoitettavaksi. Muuten olenkin aina osallistunut ruokakeräyksiin, jotka on kätevästi järjestetty suurten markettien yhteyteen. Viime keräyksessä oli ystävällisesti myös listattuna TOP3-listat kissojen ja koirien ruoille, ainakin tuli ostettua kisuja miellyttävää sapuskaa 🙂
Äidin kissa on otettu löytöeläinkodista. Kukaan ei ollut kaivannut tätä valtavan kokoista (8,5kg) kollia eikä kukaan tahtonut antaa niin isolle kissalle kotia. Meille se sopi kuitenkin paremmin kuin hyvin ja se onkin ihan paras kissa ikinä: ei liiku pihalta mihinkään ja käy aamulla äidin ja koirien kanssa hakemassa postin laatikolta 😀 Välillä se myös vähän raapii koiria, kun ne ovat ärsyttäviä 🙂
Elisa: Hei, tuo TOP3-lista olisikin kiva! Itse en sellaista ole vielä meidän alueen yhdistykseltä nähnyt. Voi olla, että on ollut, mutta en ole huomannut. Onhan se kenestä tahansa kiva saada lempiruokaansa. 🙂
Huh, on komian kokoinen kolli! <3 Ihanaa, kun toiset antavat kodin heille, joita muut eivät huoli. Noh, koirat osaavat kyllä ärsyttää kissoja. 😀 Äidilläni on kaksi koiraa ja minun vanha herra Verneri kisu. Verneri on jo 19-vuotias pappa. Sain hänet kun olin 10-vuotias. 😉 En vain voinut ottaa häntä mukaani, kun muutin pois kotoa, sillä muutin kerrostaloon. Verneri oli tottunut nuoresta asti kulkemaan ulkona ja käy se pappa vieläkin ulkona pikaisesti talvellakin. 🙂
Voi että, ihania karvanaamoja <3 Mulle tulee aina paha mieli kun haluisin niin kovasti auttaa kaikkia kodittomia eläimiä, mutta rahat ja rahkeet ei riitä aina kovin pitkälle 🙁 Ottaisin ehdottomasti kolmannen kissan jostain löytöeläinkodista, mutta mulla todettiin allergia joten ainakaan lisää kissoja ei tähän talouteen voi tulla 😀
Me haettiin meille kesällä kaksi kissaa Hämeenlinnan kissakodista. Molemmat ovat todella lutuisia ja lapsiystävällisiä. Musta on hienoa, että ihmiset auttaa ja ottaa niitä aikuisiakin löytyökissoja lemmikeiksi, me ainakin tahdottiin jo aikuisia, rauhallisia kissoja meille. Pieni pentu ei ois tullu kysymykseenkään, Helmi ois meillä retuuttanu sen ihan henkihieveriin 😀
Ihania kisuja, tulee vain surulliseksi kun näkee kuinka paljon kissoja siellä on kaipaamassa kotia.
Itse olen juuri aikeissa ottaa kissan ja nimenomaan löytöeläinkodista. Sopii paremmin omaankin elämään aikuinen kissa kuin pentu, joka vaatii enemmän huomiota ja koulutusta ja lisäksi saa antaa kodin sellaiselle kissalle, joka sitä ei muuten välttämättä saisi.
Pikkarainen ja Diiva sukelsivat ihan sydämeen =)
Meillä ollut vuosien varrella 4 löytökisua,nyt heistä kolme vielä porskottaa lujasti.
Osallistun pienillä raha-avustuksilla paikallisen kissatalon toimintaan.Vienyt muutamia kertoja vilttejä paikan päälle.
Ihana postaus! 🙂
Mun piti jo kesällä viedä meidän nirsoprinsessalta syömättömiksi jääneitä ruokia HESYlle, mutta se vähän jäi.. :/ Nyt ois entistä enemmän syömätöntä ruokaa kaapissa kun ruokavalio vaihtui teollisesta raakaruokintaan. Pitäis vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja saada se tehtyä!
Melli: Sepäs se! Itsekin olisin halunnut ottaa jokaisen kisun mukaani.
Tosi harmi, tuo allergian puhkeaminen. 🙁 Ei kannata kuitenkaan omaa terveyttään riskeerata.
Heyni: Joo, aikuisessa kissassa on se etu, että se on jo ne suurimmat leikkinsä leikkinyt ja riehumiset riehunut. Muistan vieläkin miten rankkaa meidän rasavillin Vilman kanssa oli. Assi oli aikuinen tulleessaan, joten oli niin seesteistä ja rauhallista. 😀
Johis: Oi, ihanaa jos päädyt antamaan kodin kodittomalle! 🙂 Kyllä se aikuinen kissa on helpompi, kuin pentu. Kuten tuossa ylempänä kommentoin edelliselle, että meidän Vilma oli aika rankka pentuna.
TylyMuija: Minä rakastuin mustiin kissoihin, kun ikävöin meidän Assia. 🙁 Harmi vain, kun en voi aikuista kissaa ottaa meidän Vilman takia, koska muuten syntyy ruumiita. On meinaa melkoisen reviiritietoinen kissa tuo meidän Vilma. Kamala tappelija naapurin kissojen kanssa.
Mä meinaan viedä meidän vauvojen viltit ja pyyhkeet sitten kissoille, kun jäävät tarpeettomiksi. 🙂
sinikilpikonna: Nyt yrität repäistä ja saada aikaiseksi. 🙂 Itsekin olen monesti niin muistamaton ja aikaansaamaton joissakin asioissa. 🙁 Viet joululahjan kissoille. 🙂
Pieni tarkennos: kunta on lain mukaan velvoitettu järjestämään löytöeläimille hoidon 15 vuorokaudeksi. Kunnalla harvemmin on omaa tällaista, joten se hankitaan usein ostopalveluna joltain löytöeläinyhdistykseltä. Tuki on kyllä pieni, sillä harvemmat löytöeläintalot lopettavat eläimiä tuon 15 vuorokauden jälkeen, ja useimmat myös leikkauttavat ja rokottavat kissat ennen luovutusta, jota sitäkään ei laki vaadi. Samoin laki ei velvoita kuntaa huolehtimaan villeinä syntyneistä kissoista tai villiintyneistä joskus jonkun lemmikkinä olleista kissoista, joita kuitenkin useat löytöeläinkodit ottavat vastaan ja kesyttävät (välillä onnistuneesti, välillä vähemmän onnistuneesti).
Käytännössä sitten esimerkiksi meillä Hämeenlinnassa kilpailutuksen yhteydessä sopimus kaupungin kanssa siirtyi Kissakoti Kattilalta naapurikuntaan. Siksipä meillä mennään puhtaasti lahjoitusvaroin, yhdistyksen jäsenmaksuin ja kissoista saatavalla tuotolla (joka ei riitä edes narttukissan leikkaamiseen, madottamiseen ja rokottamiseen, saati sitten muihin kissasta aiheutuviin kuluihin). Kädestä suuhun, ja tulevaisuus on aina epävarmaa.
Huomio hämeenlinnalaisille, meillä on järjetön pula vapaaehtoisista… Kirjoitinkin joskus blogiini vapaaehtoisen arjesta.
Sonia: Minäpäs muuten unohdin tuon, että kunnilla on ”velvollisuus”, mutta kuten tuossa kirjoititkin, niin sillä ei yksinään kaikkea pyöritetä. 🙁 Tuki on mitätön.
Sonia laittaisitko postauksesi linkin? Voisin liittää sen tähän postaukseen, sillä juttuni koskee koko Suomea, vaikka Kouvolaa tässä painotinkin. 😉
Kissakodin blogi: http://kissakotikattila.blogspot.fi/ Olen toinen kirjoittajista, omalla nimelläni kirjoitan silloin joskus, kun harvoin sinne kirjoitan. Mun tämän hetkisen kissan tarinaa siellä: http://kissakotikattila.blogspot.fi/2012/10/arkajalkapennun-kesyttaminen-sisu-kissa.html
Mun postaukseni aiheesta vapaaehtoistyö olikin aika vähätekstinen, kuvia on sitäkin enemmän: http://girlwithoutapearlearring.blogspot.fi/2011/01/sunnuntaipaivani-kuvina.html
Sonia: Kiitti! 🙂 Laitan linkit postaukseen. 😉
Tietysti jäi unohtumaan jotain, mitä piti sanoa: kiitoksia Minna ihan älyttömän paljon aiheen nostamisesta esiin blogissasi! Kiitos Kattilan linkittämisestä myös, mutta ylipäätään se, että löytöeläimet saavat näkyvyyttä blogeissa… Loistoa! 🙂 Hyvät joulut!