Kun saa selityksen kipuihin
Olen tässä pohtinut, että kertoisinko diagnoosista, jonka sain vuosia kestäneeseen vaivaani? Poikettaisiinko tällä kertaa lifestylen puolelle ja kertoisin itsestäni?
Aina silloin tällöin on saattanut jossain sivulauseissa pilkahdella minua vaivanneet rannekivut. Voimakkaat kivut ja käsien toimimattomuutta kivuista johtuen alkoi jo minun ollessani 19-vuotias. Tuolloin oletin kyseessä olevan jännetupintulehdus. Välillä kivut vähän hellittivät ja taas palasivat. Yleensä kipu oli yhdessä ranteessa kerrallaan. Pari kertaa niitä työterveyslääkäri tutki, mutta mitään selitystä ei löydetty. Jatkoin sitten elämääni vaihtelevissa ranteiden jumituksissa, säryissä ja käsien toimimattomuuksissa. Esikoistani varttuessa sitten pamahti. En kerta kaikkiaan kestänyt ravintola-alalla työskentelyä kipujeni kanssa ja jäin sairaslomalle, joka sitten jatkuikin äitiyslomaan asti. Silloin ei voitu tehdä mitään, eikä lääkitystäkään antaa. Kivut ja ranteiden jäykkyydet paranivat vasta vauvani ollessa noin puolivuotias.
Hoitovapaalla ollessani päädyin sitten alan vaihtoon ja silloin minusta sitten tuli meikkaaja-maskeeraaja. Ranteeni olivat myös yksi sysäys alan vaihtoon, sillä tiesin etten enää kestäisi ravintola-alaa. Alan vaihtaminen ei kuitenkaan tuonut lopulta helpotusta. Minua on tässä vuosien saatossa ranteet vaivanneet vaihtelevasti. Kampaajaopinnoissani kivut taas pahenivat. Lopulta huomasin ettei ole väliä mitä teen ja kuinka paljon, ranteet saattavat olla kipeät, jäykät ja käden voimattomat. Keväällä sain tarpeekseni ja vihdoin hakeuduin tutkimuksiin. Minulle sattui nuori naislääkäri joka otti minut vakavasti. On muuten mieletön tunne, kun lääkäri ottaa sinut vakavasti. Siinä muuten syy miksi menen lääkäriin vasta silloin kun pää on kainalossa ja sitten kuuntelen natkutusta, kun olisi pitänyt hakeutua hoitoon aikaisemmin. Kun menet aikaisemmin, niin sinua ei oteta vakavasti.
Kuva: Sofia Virtanen
(Heh, vieläkö muistatte mustahiuksisen Minnan?)
Minulla oli vahva epäily, että kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai sitten minua vaivaa joku/jotkut muut syyt mahdollisesti reuman lisäksi. Lääkäri laittoi minut kaikenlaisiin tutkimuksiin. Odotin innolla tuloksia. Ajattelin, että vihdoin saan vastauksia ja mahdollista apua sen myötä vuosi vuodelta pahentuvaan vaivaani. En tietenkään toivonut itselleni mitään reumaa tai kilpirauhasen häiriöitä, mutta tiedättekö sen, että haluaa löytää syyn, jotta asialle voisi tehdä jotain? Lääkäri sitten soitti tuloksia minulle, eikä missään mitään! Ei siis mitään! Reuma-arvo oli jotenkin hieman kohollaan, mutta ei hälyttävästi. Lääkäri laittoi minut sitten kuitenkin vielä reumapolille tutkimuksiin.
Hieman petyin, vaikka hyvähän se vain oli ettei minussa ole mitään vikaa. Se ei kuitenkaan parantanut ranteitani. Lopulta koitti aika reumalääkärille, joka totesi ettei minulla ole reumaa. Hän haastatteli minua ja minä vastailin kaikkeen mahdolliseen. Lopulta hänellä välähti ja jouduin tekemään kaikenlaisia juttuja lääkärin käskystä. Homma olikin selvä – minulla on yliliikkuvat nivelet, eli hypermobiliteetti.
Kopioin tämän liikkuvuustestin suoraan Reumaliiton sivuilta.
Yliliikkuvuutta katsotaan olevan, jos alla olevasta pisteluettelosta saadaan kokoon vähintään 5 pistettä.
– Pikkusormien tyvinivelen ojennus yli 90 astetta: 2 pistettä
– Peukaloiden taivuttaminen kyynärvarteen kiinni: 2 pistettä
– Kyynärnivelten yliojennus yli 10 astetta: 2 pistettä
– Polvien yliojennus yli 10 astetta: 2 pistettä
– Kämmenet tavoittavat lattian polvet suorina: 1 piste
Minä olen täyden ysin tyttö tässä testissä. Olen luullut näitä taipumisiani ihan tavallisiksi ja jos niihin ei pysty, on jäykkä ihminen.
Yliliikkuvat nivelet ovat tosiaan synnynnäinen rakenneominaisuus. Kyseessä on sidekudosten poikkeavasta rakenteesta johtuva sairaus. Nivelet venyvät ja liikkuvat epänormaalin laajassa liikeradassa.
Kuva: Sofia Virtanen
Olen tavallaan tiennyt olevani yliliikkuva, mutta en tiennyt sen aiheuttavan minun kipujani. Tämä kaikki selittää minun teiniaikojen lonkka- ja polvikivut ja mahdollisesti ne muutamat kantapään ongelmat parikymppisenä ja juuri kolmekymmentä täytettyäni. Ongelma oli ilmeisesti lähtöisin akillesjänteestä tai muualta nilkoista. Olen tosiaan luullut olevani vain notkea tyyppi, enkä ole tajunnut että minulla olisi rakenteellinen ”vika”, jota kauniisti ominaisuudeksi kutsutaan. Tämähän tarkoittaa sitä, että olen nyt saanut diagnoosin, mutta parannusta siihen ei ole. Minun vain tulee kiinnittää huomiota asentoihini, jotta nivelet eivät liikkuisi yli ”normaalin”. Voin myös vahvistaa niveliä tukevia lihaksia, mutta minun tulee tehdä se ammattilaisen seurassa, jotta en pahenna tilannetta. Tämä selittääkin sen miksi mikään liikunta ei pidemmän päälle maistu. Tulen aina jostain todella kipeäksi. Liikunnan tulisi olla mahdollisimman vähän niveliä rasittavaa. Tavallaan tässä nyt monta syytä selviää, että miksi jokin asia ei ole toiminut ja miksi on ollut sitä ja tätä.
Koska nivelten yliliikkuvuus on perinnöllistä, niin testautin tyttäreni, koska olen katsonut jo pidempään hänenkin tapaa seisoa suorana – polvet ovat aina ylikääntyneet. Hän on lapsi ja minä en ole lääkäri, mutta vähän vaikuttaisi siltä, että hän on perinyt tämän saman ominaisuuden. Olen onnellinen, että lapseni balettiharrastus on vaihtunut uintiin. Monilla balettitanssijoilla on yliliikkuvat nivelet. Yleensä tavallista taipuisammat päätyvät harrastuksiin ja aloille, joissa siitä on hyötyä, mutta samalla se työ tai harrastus kuluttaa niveliä niin, että iän myötä ongelmat ja kivut kasvavat. Ennustehan ei ole mitenkään erinomainen niillä joilla on yliliikkuvat nivelet. Nivelrikot ja muutkin vaikeat nivelvaivat pahenevat ikääntyessä. Tosiaan oikeanlaisella liikunnalla ennustetta voidaan parantaa, mutta mitään parannusta tähän ei ole. Jo nuorena kannattaa ottaa huomioon harrastus- ja uravalinnat. Ravintola-ala ei todellakaan ole ollut minulle hyväksi. Minä kaiken lisäksi aloitin sen alan jo 15-vuotiaana. Vaikeaahan näitä on havaita nuorena, jos ei ole lähipiirissä jo todettuna. Yleensä iän karttuessa ne todelliset vaivat alkavat vasta painaa – kasvavissa määrin.
Olen loppujen lopuksi aika alkutekijöissä tähän aiheeseen tutustumisessa. Aika ei anna myöten lukea niin paljon, kuin haluaisin. Mutta toki olen paljon uutta tietoa lukenut, jota lääkärini ei minulle kertonut. Olen niin paljon löytänyt mahdollisia selityksiä moniin muihin vaivoihini ja ominaisuuksiini. Tässä minulla on nyt edessä loppuelämän mittainen opettelu tämän asian kanssa. Miten pitää niveleni kunnossa, enkä venyttäisi niitä enää enempää? Aika hyvin tuo alkaa mennä alitajuntaan, että en kanna käsilaukkua käsivarsi ylikääntyneenä, enkä seiso polvet lukossa. En tiedä onko just nyt hyvä kausi vaan meneillään, vai onko huomioiminen jo tuottanut tulosta, mutta kahvipaketit ovat olleet taas helppoja avata. Tuossa keväällä ja alkukesästä en saanut kahvipakettejakaan auki, saati sitten purkkeja. Puristusvoimaa ei vaan ollut, enkä saanut käsiäni toimimaan. Siveltimetkin ovat muutaman viikon pysyneet paremmin sormissa, eikä ote tee kipeää, kuten alkukesästä se teki. Ehkä olen nyt tarkempi ranteideni asentojen kanssa tai sitten nyt on vaan parempi kausi meneillään.
Eli tällainen ”valuvika” minusta sitten löytyi. Meni 14 vuotta, että se selvisi. En tähän laskenut mukaan niitä muita vaivoja, joita teini-ikäisenä minulla esiintyi. Ne saattoivat johtua yliliikkuvista nivelistä tai sitten jostain muusta. Luin että hypermobiliteetti, eli nivelten yliliikkuvuus on Suomessa alidiagnosoitu. On siis paljon mahdollista, että moni muukin teistä omaa tuon tietämättään ja kärsii samalla tavalla reuman tai hermostollisten särkyjen tapaisista vaivoista, vaikka kyse onkin muusta. Hyvin ärsyttävä ominaisuus nivelissäni, mutta näillä nyt sitten mennään mitä on tähän maailmaan saatu. Asiat voisivat olla huonomminkin ja kyllähän ne tulevat olemaankin jos saan elää vanhaksi asti.
Loppuun kevennystä… Olen pohtinut liikuntalajia, jota alkaisin harrastamaan ja joka voisi sopia tällaiselle nivelvaivaiselle.
Onko joku onnistunut väistelemään Pokemon-manian? Minä menin ja latasin Pokemon Gon omaan puhelimeeni. En sitä vielä ole kokeillut ollenkaan, koska en uskalla. Pelkään että olen kuin meemin Jack Nicholson. Menen vielä kirveellä läpi ovista, kuin herra elokuvassa Hohto. 😀 Eli älkää siis ihmetelkö jos näette minut jossain hullun kiilto silmissä kännykkä kourassani. Olen päättänyt aloittaa uuden liikuntalajin – Pokemonien metsästys.
Jos muuten jollain teistä on kokemusta, tietämystä tai vinkkejä yliliikkuvien nivelten kanssa elämiseen, niin olisin enemmän kuin kiitollinen jakamastasi tiedosta.
Oikein kivaa tiistaita kaikille!
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
[…] lääkärin puoleen. Minulla saattaa syyt vatsavaivaan löytyä viime viikolla kertomastani nivelten yliliikkuvuudesta, mutta se voi olla muustakin johtuvaa. Sitähän ei voi parantaa, jos syy on tuossa saamassani […]
Kommentit
Täällä toinen kanssakumppani, mä oon vaan ollu niin hölmö että olen ajatellut sen olevan vain jaloissa 🙂
Sun kertomus sai mut heräämään ranteiden suhteen, olen ihmetellyt että puristusvoima on niin heikko ja ei edes pitkään jatkuvissa käsiliikkeissä tuntuu että peukalot hajoo ja voimat loppuu. Lääkärit on jonkun kerran sanonut jalkani venäytettyäni (usein) että toislla kyseisissä tilanteissa nilkka olisi murtunut, tiedä sitten ollakko onnellinen vai mitä. Olen opettelemalla opetellut istumaan oikein (olen aina istunut jalat koukussa yleensä myöskin tuolille nostettuna) nyt nämä istumiset aiheuttaa sen että kivut kävellessä on hirveet.
No mutta kyseinen vaiva ei oo kiva ja kaikkensa tekee ettei vaan pahenis. Mut nyt mä lopetan valituksen!
Tsemppiä sulle! Uinti ois muuten parasta nivelille!
Jep, kuulostaa näin maallikon korvaan, että sama vaivaa ranteitasikin. Just tuo puristusvoiman heikkous ja välillä ei kerta kaikkiaan edes löydä niitä lihaksia joilla tartutaan tavaroihin. Se on ihan hirveää! Minulla on vielä paljon opiskeltavaa, sillä diagnoosin sain kesäkuun alussa. Mutta nyt kun tiedän, niin älyän enemmän kiinnittää huomiota asentoihini ja tekniikoihin joilla teen. 🙂
Saa valitta. Tämä postaus nimenomaan oli sellainen, johon saa kommenteihin valittaa omia juttujaan. 🙂 (saa niitä muihinkin postauksiin, mutta nyt saa hyvällä omalla tunnolla.)
Uinti olisi. Siksi olen tyytyväinen, että tyttäreni vaihtoi baletin uintiin. 🙂 Nyt vaan pitäisi minunkin lähteä uimaan, mutku… ajatus minusta uikkareissa ei kiehdo. 😀 Nämä on näitä oman pään sisäisiä ongelmia ja häpeä juttuja.
Mua nauratti eilen sirkuksessa kun siellä oli nainen joka oikeesti vääntyi mitä ihmellisimpiin asentoihin, siis se oli uskomaton. Tais olla hieman yliliikkuvat nivelet tai jotain. No joo mut ei tän asian kans oo leikkiminen kun vielä tietää että vanhempana tila on vielä pahempi.
En tiedä liittyykö yliliikkuvuuteen mut mulla lisäriesana kysta rannenivelen välissä ja molemmissa polvissa, välillä tosi kipeitä niidenki takia.
Mä en kans voi kuvitella itseäni uimaan ainakaan halliin, en vaan voi kuvitella itseäni uikkareissa yleisellä paikalla. Mulla on vaatehuoneessa kolme vuotta sitten ostettu uimapuku mökkireissuja varten, siinä on vielä laput paikoillaan et niin paljon on käyttöä ollut.
Tosiaan nää on oman pään sisäisiä juttuja mut vaikka kuin ajattelen et mitä sitten vaikkei täydellinen ookkaa niin vaatteet pysyy päällä.
Aurinkoista ja lämmintä kesää!! 🙂
Heh, minulla on 10 vuotta sitten ostettu uikkari, joka on ollut käytössä vain mökillä. 😀
Aurinkoista ja lämmintä kesää sinullekin! 🙂
https://youtu.be/1uV9vQocFEw
Oli vielä pakko lisätä linkki ton naisen esitykseen!
Naisen nimi on Rich Metiku
OMG!!! Ihan pahaa teki katsoa. :O Hui kauhia! Joo, kyllä hänellä on pakko olla yliliikkuvat nivelet. 😀
Hienoa, että syy selvisi. Vaikka sitten onkin vähän hankalampi vaiva eikä suoraa parannusta ole. Hienoa silti, että osaat nyt itse rukata toimintaasi mahdollisimman vähän rasittavaksi. Toivottavasti se auttaa ja saat elää pitkät vuodet ilman kipuja. 🙂 Mulla on vähän samoja oireita. Oon syönyt kortisonikuurejakin reumaepäilyjen vuoksi ja saomin jotut reuma-arvot ovat koholla. Välillä huonompana olleet nilkat ja polvet ja välillä just ranteet. Noin selkeää diagnoosia mä en ole saanut mutta muistanpa teininä yhden lääkärin sanoneen, että mulla on yliliikkuvat nivelet. Ei sitä koskaan mikskään diagnoosiksi sanottu. Kunhan totesi noin ylipäätään enkä ole tajunnut, että sen vuoksi pitäisi jotain tehdä. Tai olla tekemättä. Samaa olen ajatellut, että tämä nyt on minun ominaisuuteeni ja voin hassuttaa muita istumalla omituisissa asennoissa, koska mun jalat nyt vaan taipuu. 😛
Mulle tärkeää on kiinnittää huomio kenkiin. Siis pitää olla tukevat kengät tai muuten kävellessä nilkat joutuvat liian kovalle rasitukselle ja nilkat on varmasti kipeät. Korkkareista on turha edes haaveilla. Juhlissakin pakko olla vaihtiskengät mukana, jos haluankin hetken alkuun fiilistellä korkkareilla. Tuo nyt ei tosiaan arjessa niin haittaa mutta juhlissa joskus harmittaa, kun vaate ei näytä ballerinoissa yhtä juhlavalta. Mutta aika pieni hinta kuitenkin tässä kohtaa. Toinen mihin kengät vaikuttaa on asento. Hyvässä asennossa polvet ja lonkat voivat paremmin sekä alaselkä. Ei siis mitään linttaan astuttuja vanhoja kangastossuja, joissa jalan asento on virheellinen jo jalkaterästä lähtien. Siinäpä sitten on vinkkurassa ihminen koko ylilikkuvien niveltensä matkalta! 😛
Lämpö on mulla toinen. Talvisin pitää joskus pitää ranteenlämmittimiä oikein kylmällä ilmalla. Sisälläkin siis toimistohommissa. Tosin en tiedä onko tämä nyt mitenkään ylilikkuvien nivelten ongelma vai taas ihan joku muu ongelm. 😀 Mutta liikunta on se yks tärkeä. Mä oon voinut aina paremmin, kun on voinut/ehtinyt/jaksanut liikkua useamman kerran viikossa. Tällä erää taas sellainen vaihe (pienen lapsen ja arjen yhdistäminen) että liikunta on jäänyt hyötyliikunnaksi, mikä sekin tietysti on hyvä mutta ei korvaa sitä selkeästi tavoitteellista liikuntaa. Että eikun Pokemoneja metsästämään! 😀 Mä en tiedä kyllä tosta mitään….tai siis Pokemoneista joku mielikuva ja otsikoita oon toki tästäkin villityksestä lukenut mutta sille asteelle on jäänyt…katotaan nyt kuin akan käy! 😀
Joo, kyllä tää syyn selviäminen helpottaa. Ja se, että moneen muuhunkin taitaa nyt olla löytynyt se syy. Uskomatonta miten paljon erilaisia ominaisuuksia/vaivoja yliliikkuviin nimeliin liittyy. Esimerkkinä just hammasongelmat, suoliston toiminta jne. :O
Minua piikitettiin polveen kortisonilla minun ollessani 17. Kun vaiva uusiutui vuoden päästä uudestaan, en hakeutunut lääkäriin koska olin kesäduunipaikassa, enkä halunnut joutua sairaslomalle. Lisäksi piikki polveen uudestaan ei houkutellut. Vaiva parani itsekseen parissa kuukaudessa. Syy ei ehkä ollutkaan tulehdus, vaan se on saattanut olla tätä nivelongelmaa.
Olen huomannut, että nyt iän myötä minusta on tullut mukavuudenhaluinen. Nuorempana sitä kipsutteli jalat suoraan sanotusti paskana, kunhan oli komiat korot. Nyt haluan stilettien sijaan tukevat ja matalat korot. Uusin ostokseni oli ihanat ”tohvelit”. 😀 Siis kengät joissa tuntuu kuin pumpulissa kävelisi, vaikka ovat kesäkengät. Niin pehmeät ja mukavat. Luin esitteestä sitten, että ko. merkin kengät ovat erikoistuneet jalkojen asentoihin jne. Maksoihan ne 75 euroa, mutta ovat sen arvoiset. 🙂 Kerrankin nätit, mutta hyvät kengät joissa jalat eivät väsy, mikään ei purista minun lättäjalkoja, eikä hierrä. <3
Tiedätkö, minä huomasin vasta viime talvena tuon vedon vaikutuksen minuun. Koskaan ennen kylmä ei ole aiheuttanut mitään, mutta nykyään! :O Niska on pakko suojata kaulahuivilla sisälläkin! Ranteisiin ei saa mikään puhaltaa, tai muuten ne kipeytyy. Noiden vuoksi minulla itselläni se reumaepäily vahvistui, mutta tää saattaa liittyä tähän meidänkin vaivaan.
Lähden kohta lasten kanssa katselemaan että löytyisikö täältä meidän nurkilta Pokemoneja? 🙂 Sanoin esikoiselleni, että se voi olla ettei mitään löydy, niin tiedätkö mitä fiksu tyttöni sanoi? "Ei se haittaa. Saadaanhan me kaikki liikuntaa kun lähdetään etsimään." 🙂
Vau kun fiksu tyttö sulla. 🙂 Hyvä villityshän toi, jos saa ihmiset liikkeelle!
Kyllä tässä vanhetessa kaikkea huomaa omasta kropasta ja tarkempana saa olla. Ja todellakin on tullut mukavuudenhaluiseksi! Toisaalta se on hyvä, jos sitten suojaa vaikka niitä niveliä. 😉
Joo, me taidettiin kävellä jotain 5 km. Meillä oli tosiaan pikkujäbä mukana, joka on vasta 3-vuotias. Löysimme 8 Pokemonia!!! Minä metsästin ja lapset aina nappasi Pokemonit palloon. 🙂
Toi on oikeasti ihan parasta, että selviää mikä on. Ihmiselle epätietoisuus on aina pahinta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan sopii tähän sun tapaukseen hyvin.
KYLLÄ! Epätietoisuus on kamalaa. Tässä sitten tuntuu selviävän syitä moneen muuhunkin juttuun. 🙂
Minäkin menin lataamaan tuon Pokemon-pelin puhelimeeni, katsotaan tuleeko tuohon koukututtua kunhan pääsee kunnolla testaamaan 😀
Minäkin olen nyt parit Pokemonit keräillyt. Kohta lähden lasten kanssa etsimään lisää. 😀
Hop, täällä kanssa yksi, jolla on nivelet yliliikkuvat. Hieroja totesi mulle pari vuotta sitten asiasta ja selitti, että miten se vaikuttaa yllättävään moneenkin asiaan. Nyt jotenkin kun jäin lukemaan tätä sun postausta, niin totta, on mullakin mm. lapsuudessa hämmästelty taipuvia sormia ja teini-iässä kuvattu lonkat (syytä kipuiluun/lonksumiseen ei löytynyt, yllättäen). Niveliä usein pakottaa ja kroppa ajautuu epämukaviin asentoihin huomaamattaan. Kunnollinen lihaskunto kropassa varmasti auttaisi ylläpitämään parempia työskentelyasentoja, etenkin kun niihin osaisi vielä itse kiinnittää huomiota. Hieroja naputti mulle ainakin siitä, ettei taistelulajit ole paras laji harrastaa, kun nivelet ei kestä niitä iskuja ja potkuja jne. Etenkin niskat ovat kovilla sparratessa, kun iskuja ja potkuja otetaan vastaan.
Jään seurailemaan kommenttikenttää, että tulisi hyviä vinkkejä itsellenikin 🙂 -klaudia taisikin jo kylmästä sanoa, oon huomannu itsekin, että veto alkaa kolottamaan hyvin herkästi, liittyneekö se nivelten yliliikkuvuuteen vai johonkin muuhun sitten.
Ja Pokemon Go ladattu täälläkin, en vain ole ehtinyt vielä pelaamaan, kun aina yrittäessäni koittaa peliä iltaisin, niin serverit on ihan tukkeessa enkä pääse sisään 😀 Ehkä se vielä tuosta lähtee, ensiviikolla alkavalla kesälomalla oon sitten varmaan 3 viikkoa Pokemon-jahdissa.. 😀
Joo, minullakin oli tuota lonksumista. Pahinta se oli aamuisin. Itse harrastin karatea lapsena. Mutta ei se lasten karate ollut niin iskevää. 😀 Eli emme taistelleet. Enemmän se oli vain tekniikkaa silloin vielä.
Joo, tuon kylmän huomasin itsekin vasta viime talvena. Oli ihan kamalaa kun koko ajan sai suojata sisällä ollessakin niskan/hartiat kaulahuivilla, jalat sukilla ja ranteet pitkillä hihoilla. Koko ajan olin tuntevinani vetoa jostain, eikä meidän talo edes ole ”vetävä”. Parit ikkunaluukut vetää vähän enemmän. Tuo vedon tunteminen vahvisti epäilyäni reumasta, mutta se ei ollutkaan sitä. Olen meinaan nauranut aikoinani kaikkille vedosta valittaville. En ole tajunnut miten avonainen ovi voi saada niskat kipeäksi. Nyt ovet ja ikkunat kiinni olevassa, ei vetoisassa talossa minä tunnen koko ajan vetoa. 😀 Hyväntahtoinen naureskeluni osui omaan nilkkaan.
Älä jää auton alle! Muista siis seurata ympärillä olevaa maailmaa. ;D Mutta ihan vakavasti sanottuna, lapseni ei tule saamaan omaan kännykkäänsä ko. peliä, koska pelkään että uppoutuu peliin liikaa, eikä muista seurata ympärillään olevaa ja tapahtuvaa. Kun teinitkin unohtaa tuollaiset, niin miten 7-vuotias voisi muistaa seurata ulkomaailmaa samalla?
Jäin tosiaan lukemaan näitä kommentteja ja vastauksiasi ja ei voi muuta todeta kuin huh huh, miten moni asia kuulostaakin tutulle.. 😮 Peukalon ja lavan lukittuminen, puristusvoiman olemattomuus, ruokaa täynnä olevan paistinpannun noston hankaluus, polvien yliojentuminen niin, että selkä notkistuu, vatsan turvotusta ja mitä kaikkea. Sullekin toivon kovin parempaa terveyttä, ja myös perheellesi <3
Tuosta Pokemon Go:sta on myös todettava, että Facebookin newsfeedissä näkyy sen verran kummallisia juttuja tähän peliin liittyen, että ei ne aikuisetkaan osaa ympäristöään seurata ja/tai erottaa oikeaa väärästä (mille alueille on sopivaa mennä jne.). Kuuluisa maalaisjärki tuntuu olevan jossain lomalla.. Saa nähdä miten pulassa opettajat ovat, kun koulut alkavat ja muksut vaan metsästäisi pokemoneja.. :'D
Kiitos samoin sinulle! 🙂 Sitä vaan jotenkin tottuu elämään kaiken kanssa, eikä sitten osaa edes ajatella niitä vaivoina, vaan pitää niitä ominaisuuksina. Sitten kun vaivat alkavat rajoittaa elämää liiaksi, niin alkaa havahtumaan oireiluihin.
No joo. On kaikenlaista. Kun joku muuttuu ilmiöksi, niin aina vähän ajattelemattomat ihmiset päätyy julkisuuteen ja ilmiö leimataan negatiiviseksi. Kouluissa on varmasti ongelmia, kun on ollut jo ilman Pokemon Go -peliäkin. 😀
Mulla on sama ominaisuus tai ongelma, ja ärsyttävähän se on välillä, hankalakin usein! Raskaus- ja imetysajat on olleet pahimpia kun nivelet löystyy vielä normaaliakin enemmän, nyt alkaa taas helpottaa. Mulla on myös ongelmana että tulehduskipulääkkeitä en voi syödä, minkä takia kipuja on hoidettava lähinnä liikunnan ja levon tasapainolla, parasetamolista kun ei juuri apuja ole kun oikein kunnon nivelkipu sattuu. Mutta kyllä se siitä sitten aina helpottaa, tärkeintä on keksiä ne just omalle kropalle parhaiten toimivat jutut. Tsemppiä, kun tietää mistä on kyse niin se aina helpottaa jo oman osansa! 🙂
Jep, raskausajat! 🙁 Pahin oli esikoistani varttuessa, mutta kyllä tämän toisenkin aikana minä vähän kärsin kivuista lonkissa ja ranteissa.
Minähän en voi syödä parasetamolia, kun saan siitä aina astmakohtauksen. Siksi raskausaikoina on tosi kenkkua kun mitään en voi syödä särkyihin. 🙁
Tässä tosiaan nyt on alkanut uudenlainen itsensä tuntemaan oppiminen. Kiitos tsemityksistä Linda! 🙂 Tämä tosiaan tuntuu nyt paremmalta, kun tiedän mistä on kyse, niin ei tarvi arvuutella ja miettiä. 🙂
Kyllä todellakin tiedän sen tunteen, kun lääkäri ottaa vakavasti! Itsekin olen aikoinaan ravannut lääkärissä selkäsärkyjen vuoksi, ja lääkärit totesivat aina tyyliin ”On siellä varmaan jotain, kirjoitan sulle särkylääkettä” Ja ongelmat jatkui. Lopulta vuosien jälkeen tuli kohdalle lääkäri, jota kiinnosti oikeasti mun vaivat! Melkein olisit tehnyt mieli halata ja sanoa, että kiitos kun jaksoit kuunnella! 😀
Onneksi sullakin lopulta tuli kohdalle kuunteleva lekuri 🙂
Joo, just toi! Tässä sulle tulehduskipulääkettä ja ulos kiitos! On tosi kiva mennä lääkäriin kun lähes aina tulee tunne ettei lääkäri usko. Jos ei näy kuvissa tai verikokeissa mitään, niin sitten oot keksinyt päästäsi kaikki vaivat. Siksi minulla on iso kynnys mennä lääkäriin. Joskus on tehnyt mieli sanoa, että katso sitä minun historiaa! Näkyykö siellä paljonkin asioita minusta? Ai ei näy? Voisko johtua siitä, että en ihan helposti ole täällä hakemassa apua? Puuh, anteeksi avautumiseni, mutta kun tää aihe on vaan niin monesti mennyt tunteisiin omakohtaisen kokemuksen vuoksi. 😀
Olen nyt huomannut, että nuoret lääkärit ottaa asiakseen ja ovat inhimillisimpiä. Ei sääntö, mutta jotenkin vaan nuoret eivät vielä mieti kustannuksia ja ovat vielä niin innokkaita, että tekevät työtään sydämellä. Mutta edelleen toistan, ei sääntö. Vanhoissa paatuneissakin lääkäreissä on niitä, jotka välittävät ja ottavat asiakseen potilaan vaivojen selvittämisen. Omalla kohdallani on nyt vaan usein sattunut niin, että aika vasta-alkajilta olen saanut parhaimman kohtelun ja asioihin saadaan liikettä. 🙂
Tervetuloa kerhoon! Mulla on mennyt ranteet paikoiltaan pikkuipanasta lähtien ja terveyskeskus tuli jo pienenä tutuksi. Silti mua ei koskaan tutkittu mitenkään tai edes yritetty auttaa, äitiä korkeintaan syytettiin pahoinpitelystä, kun kädet oli koko ajan rikki. Liikuntatunnit olivat tuskaa, kun ranteet paukkuivat ja open mielestä olin laiska. Kaverit taittelivat sormiani ja ranteitani ympäriinsä, kun ne niin hauskasti vääntyilivät kumimaisesti eri asentoihin.
Kolmenkympin tienoilla ranteet alkoivat kipuilla ihan kunnolla ympärivuorokautisesti ja etsin vastausta työterveydestä sekä yksityiseltä. Lopulta sain lähetteen Töölöön käsikirurgille ja siellä se rumba oikeastaan vasta alkoikin. En antanut asian olla vaikka yksi toisensa jälkeen lääkärit kyllästyivät tutkimaan kättäni (oikea käsi oli siinä vaiheessa se kipeämpi) ja lääkäri vaihtui aina uuteen kun palasin vastaanotolle. Yli vuoden sain osakseni lähinnä silmienpyörittelyä, koska en mahtunut oppikirjaesimerkkeihin. Eihän minuun voinut sattua, kun magneettikuvissa ei näy mitään. Väitöskirjatyönikin olin joutunut jo jättämään koska käsi ei kestänyt labratyötä.
Lopulta tapasin Töölössä lääkärin, joka heitti oppikirjan nurkkaan ja päätti avata ranteen. Siitä seurasikin sitten useiden leikkausten jatkumo, jonka aikana selvisi, että ranteessani on synnynnäisen yliliikkuvuuden aiheuttama vamma. Tällaista vammaa ei ole dokumentoitu missään, joten lääkäri joutui itse keksimään miten käden saisi korjattua. Lopulta ranne päädyttiin luuduttamaan tuosta nivelvälistä ja jatkuvat kivut jäivät sinne tielle. Käden liikkuvuus on edelleen hyvä eikä luudutus vaikuta mitenkään jokapäiväiseen toimintaan. Reumatologi naureskeli minua tutkiessaan, ettei ole koskaan nähnyt näin outoa yliliikkuvuustapausta. Joka toinen nivel on yliliikkuva ja joka toinen on jäykkä. Äidilläni on fibromyalgia, jonka taustalla on mm. nivelten yliliikkuvuuden aiheuttama nivelten ylivenytys ja jatkuva kipusignaali, josta aivot ovat menneet ”sekaisin”.
Olen todella kiitollinen, että löysin lopulta lääkärin, joka otti minut vakavasti. Töölön käsikirurgian ylilääkäri mm. tuijotti kättäni ongelmamiitillä halpamaisesti ja tokaisi jotain tyyliin ”kai siellä sitten jotain kipuilua oikeasti on”. Ikään kuin ihmiset ravaisivat erikoislääkärillä huvikseen ja saadakseen huomiota. Kyllähän sellaisiakin on mutta niille on sitten ihan oma diagnoosinsa eikä ole oikein lokeroida ihmisiä vain sen perusteella, ettei ongelma ratkea hetkessä. Luulisi lääkärien haluavan itselleen erikoisia ja hankalia tapauksia ennemmin kuin tavallisia ja helppoja oppikirjaesimerkkejä. Henkistä laiskuutta sanon minä!
Mutta mitä tästä opimme? Jos ja kun ensimmäinen lääkäri kääntää selkänsä ongelmallesi, käänny uuden puoleen. Todennäköisyyslaskelmienkin mukaan eteen on joskus tultava ihminen, joka ottaa asian tosissaan. Itse olen jo tottunut tähän hankalamman kautta kulkemiseen, kun yksinkertaisen juurihoidonkin toteuttaminen kestää 10 vuotta (hampaassani oli anatomisesti ylimääräinen juuri korkkiruuvilla ja täynnä mätää eikä se näkynyt röntgenkuvissa, minkä takia kärsin jatkuvista hammaskivuista ja antibioottikuureista vuosien ajan, kunnes pääsin Kirralle ja uuden teknologian hammasmikroskoopilla päästiin hampaan sisään ja löydettiin ylimäärinen juuri). Itse en saanut lapsena apua kipuihini eikä yliliikkuvuutta otettu huomioon liikuntatunneilla, minkä vuoksi sormeni menivät aina lentistunnilla sijoiltaan ja pesistunnilla ranteet saivat osansa. Onneksi nykyvanhemmat (kuten sinä) ovat asiantuntevampia ja tietoisempia asioista, eikä varmaan koulussakaan tällainen menisi enää vahingossa laiskuudeksi haukkumiseksi.
Olitpa muuten sattumalta valinnut juuri ranteiden ja käsien kannalta pahimmat uravaihtoehdot. Itse tiputtelin pahimpien rannekipujen aikaan kotona lautasia eikä kahvin kaataminen pannusta onnistunut millään yhdellä kädellä. Mietin monesti, että onneksi en ole ravntola-alalla. Saksia en voi käyttää muutamaa minuuttia pidempää edelleenkään ja omien rakennekynsien fiksaaminen kerran kuussa on tuskaa sormien yliliikkuvuuden takia. Tämä on tosi ikävää, koska voisin muuten jopa harkita tekeväni kynsihommia työkseni. Staattinen jännitysasento yhdistettynä liikkeeseen on pahinta mahdollista ainakin itselleni. Ennen leikkausta onnistuin saamaan ranteeni paikoiltaan heittämällä laukun olalle tai nostamalla voileipälautasen pöydältä :).
Tsemppiä hybermobiliteettisiskolle ja pahoitteluni pitkästä tekstistä. Tää oli tällainen osui ja upposi postaus sulta, joten pakkohan sitä oli vähän avautua. Toivottavasti ihmiset osaavat nykypäivänä hakea apua ja saavat sitä ennen kuin tilanne johtaa esim. fibromyalgiaan tai muuhun kroonisen kivun ongelmaan.
Minulta meni olkapää sijoiltaan ja se toistui useita kertoja lapsena. 🙁 Ensimmäinen kerta tapahtui, kun mummoni nosti minut syliinsä kainaloiden alta. Lapsilla ei pitäisi siitä mennä käsi sijoiltaan. Minä olen kaiken lisäksi ollut aika pieni tirriäinen, eli en mikään suurikokoinen lapsi.
Muistin tuosta kertomastasi, että minunkin kaverit vääntelivät käsiäni ja sormiani ja nauroivat miten ne vääntyi kummallisen paljon.
Oot ollut sitkeä! Minä en vaan ole jaksanut. Kun saat lekurilta kohtelua, jossa sinua pidetään vaivojen keksijänä, eikä kipuihin uskota, niin antaa sitten olla. Menee aina jokunen vuosi kun jaksan uudelleen yrittää saada apua.
Hyvä neuvo sinulta! Todellakin pitää vaan jaksaa jatkaa seuraavalle. Usein vaan sitä potilaana vaan luovuttaa, kerta alansa ammattilainen ei ota vakavasti. 🙁
Muistin kertomastasi myös lentistunnit! Minullekin ne olivat tuskaa. Rakastin kaikkea pelaamista, mutta lentis teki aina ihan hitsin kipeää. 🙁 Olin siinä hyvä ja olen aina pelannut tosissani, koska olin hyvä peleissä, mutta lentistuntien jälkeen kipu sormissa ja ranteissa oli mieletön, mutta en sitä kehdannut valittaa. Purin vaan hammasta, koska olin kova likka, joka ei pienistä valita.
No sanos muuta! Niin hassulta kun se kuulostaakin, niin meikkaustyökin on käsiä rasittavaa, kuten myös parturi-kampaajien. Meikkaajan työssä se sivellinote on sellainen, joka alkaa käymään ranteeseen, sormiin ja puristusvoimaan. 🙁 Minä aiheutin ravintola-alalla itselleni työtapaturman kerran, kun ranteet olivat todella kipeät. Kiehuvan kuuma vesi pääsi läikkymään varpailleni. Sain aika pahan palovamman, jonka parantumisessa meni kuukausi. Sitkeesti jatkoin päivän loppuun ja rasvalapuilla hoidin jalkaani seuraavan kuukauden, enkä jäänyt saikulle. Nyt kun mietin niin olen ollut hullu parikymppinen ja ihan liiankin työnanatajaan kallellaan. 😀
Minulla oli tässä keväällä ja alkukesästä niin pahana ranteet, että en voinut ottaa maitotölkkiä käteeni. Lapsilleni kaadoin maidon lasiin niin, että otin kahdella kädellä tölkistä kiinni ja kallistin koko kroppaani, että sain tölkin kallistumaan. Mies joutui nostamaan painavat paistinpannut, kun minä en vaan pystynyt, jos niissä oli ruokaa.
Minullehan omien kynsien viilauskin on aina rankkaa. Sormien ylin nivel lukkiutuu ja alkaa särkemään. 🙁
Hei, mahtavaa kun kerroit kaikkia juttuja. Mielenkiinnolla luin ja varmasti moni muukin tästä samasta kärsivä. 🙂 Kiitos Malle!
Kanssakumppani täällä hei. Itse sain diagnoosin lukioikäisenä kun en enää pystynyt kirjoittamaan kynällä. Toimintaterapian avulla pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää, vaikka minun aikoinaan käskettiinkin valita ammatti, jossa en käsiäni tarvitse. Yliliikkuvuus on ruumiissa kaikkialla, niskassa, selässä, käsissä, jaloissa… Ja aivan kuten sanoit, sukusairaus. Kannattaa muistaa, että apuvälineitä huonompiin aikoihin on olemassa, ja käsiä ei kannata rasittaa esim tavallisilla saksilla. Rannetuet auttaa minulla ainakin kipeimpinä aikoina nopeampaan paranemiseen ja sormia teippailen välillä. Aika ja kokemus opettaa toimimaan omien nivelten kanssa. Mutta apuvälineet, niihin kannattaa tutustua! 🙂 Tsemppiä! Hypermobiliteetin kanssa pärjää, vaikka aluksi se tuntuu aika kamalalta jutulta.
Joo, tajusin että minulla on aina ollut rankaa jos joudun paljon kirjoittamaan kynällä. Käsi väsyy ja ote alkaa painamaan koko kädessä. Nyt olen tajunnut syyn siihenkin. Tätä esiintyi jo lapsena koulussa.
Noita rannetukia olen joskus lainannut tädiltäni, jolla on reuma. Pitäisi nyt hankkia ihan omat. Reumalääkäri neuvoikin niiden käytöstä. Kunhan en vaan liikaa käytä, jotta ranteet eivät ala jäykistymään. Muistin tätä postausta kirjoittaessani myös sen erään kerran, jossa kantapään vaivani parantui teippien avulla. Fyssäri teki kuukauden verran teippaukset kantapäähäni ja se auttoi silloin. Sattui hyvä työterveyslääkäri sillä kertaa. Edellisen diagnoosi kantapään kipuun oli katsomatta ja koskematta, että minulla on saattanut olla flunssa tai vatsatauti ja siksi olen tuntevinani jalassani kipua. Tämä tarina on sitten tosi, eikä siinä ole tippaakaan liioittelua. 😀 Tuo samainen lääkäri diagnosoi muitakin vastaavilla tavoilla. 😀
Kiitos tsemeistä! 🙂 Nyt tässä on itseensä tutustuminen uudella tavalla. Enköhän minä ole parin vuoden päästä viisaampi ja tiedän itsehoidostani enemmän. Vinkit kyllä kelpaavat, joten kiitos sinullekin! 🙂
Luin jostain kommentista / vastauksesta kuinka meikkaajan ammatti ottaa käsiin. Tiedän tämän tunteen. Siveltimiä/kyniä/ihan mitä vain voi teipata suuremmiksi esimerkiksi apuvälineteipillä, myös valmiita paksunnosputkia on olemassa, jotka voi ottaa käyttöön vain ”huonona” päivänä. Itse käytän näitä teippejä ja paksunnosputkia siveltimiin, virkkuukoukkuun, haarukkaan yms. Toinen apuväline mitä ilman en pärjäisi on sakset. Puristusvoima ei riitä sekä avaamiseen että sulkemiseen, joten sakset jotka täytyy itse vain sulkea ja ne avautuvat itsekseen ovat puhdasta rakkautta. Kannattaa tutustua apuvälineisiin, niitä voi käyttää kuka vain ja mihin vain 🙂 Elämä opettaa itselle parhaat jutut, mutta kunpa jokaisen ei tarvitsisi kaivaa kaikkea tietoa itse.
Mä muuten yhdessä vaiheessa mietin, että teippaanko siveltimien varret paksummiksi, mutta aloin sitten miettimään, että auttaako se mitään? Silloin en tosiaan tiennyt mikä minua vaivaa.
Kiitos vinkeistä! Itse vielä kaivaisinkin tietoa, mutta kun ihan oikeasti ei kaikkeen edes älyä etsiä apuja. Siksi onkin just hyvä kun muut kokeneemmat jakaa omia vinkkejä ja kokemuksiaan. (Aiheesta, kuin aiheesta) 🙂
Sinäkin olet näköjään yksi meistä Minna ! Saman asian kanssa olen minäkin taistellut jo yli 30 vuotta. Jatkuva lihassärky säärissä, lonkasta nilkkaan. Onneksi sentään kipu on välillä poiskin ja särkylääkkeitä en käytä. Lääkärit eivät ota kipua todesta vaikka itse olisi kuinka epätoivonen tahansa. Vasta 10 vuotta sitten pääsin Meilahteen erikoislääkärin vastaanotolle ja silloin suhtauduttiin asiaan vakavasti! Tutkittiin kaikki mahdolliset harvinaiset lihassairaudet ja kävin magneettikuvauksessakin. Mitään ei silti löytynyt ja diagnoosi oli Fibromyalgia joka annetaan diagnoosiksi kuin ei mitään muuta löydy. Lääkärien piireissä tätä pidetään lähes luulosairautena ja syy olisi lähinnä korvien välissä. Yliliikkuvista nivelistä ei ole kukaan asiantuntija edes puhunut vaikka sitä se juuri onkin oman järjeni mukaan! Apua kipuihin olen hakenut lymfahoidoista Vacustyler alipainehoito tai lymfapuku joka nykyään löytyy kauneushoitolasta. Tätä hoitomuotoa voisin suositella. Rentouttaa lihaksia ja vie kireyttä pois kuin säännöllisesti käy. Samalla hoito tietysti vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Vähän tyhmältä tuntuu tätä hoitoa suositella pelkästään ranteiden ja käsien kipuun mutta hoitaa se samalla koko kehoa! Iän myötä
( 58 v )minulla särkee myöskin olkapäät, hartiat sekä kädet välillä. Ne päivät jolloin ei mikään paikka ole kipeä onkin juhlapäivä, sen verran kipujen kanssa olen elännyt.
Sinäkin oot tainut käydä melkoisen rumban lääkäreiden kanssa. On muuten jännä miten moni kertoo tuosta ettei kukaan ole aikaisemmin osannut diagnosoida yliliikkuviksi niveliksi. Ehkä siitä ei vaan tiedetä riittävästi täällä Suomessa. Kilpirauhasvaivat ovat olleet ja ovat edelleen vissiin sama juttu. Masennusta myöskään ei ole aikoinaan osattu havaita.
On minulla muuallakin vaivoja ollut, mutta ranteet ovat ne joissa eniten ja pahimmat. Nythän se on levinnyt myös sormiin asti, sillä nekin toisinaan särkevät.
Kiitos vinkeistä! Tiedän nyt tuollaisistakin vaihtoehdoista. 🙂
Niska ja hartiat minulla on reistaillut vuosia, mutta siihen tiedän auttavan kävelyliikunnan. Varsinkin sauvakävely auttaa.
Jep, kyllä se itselläkin on huikea päivä kun tajuaa, että tänään ei satu mihinkään. Varsinkin jos takana on pitkä kausi särkyjä.
Kiitos kommentistasi Rose-Marie! 🙂
Kiitos kivasta vastauksestasi Minna !
Hienoa, että kipuihisi löytyi syy! Varmasti helpottaa, kun tunnistaa ongelmalliset tavat/asennot jotka kipua pahentavat niin voi koettaa opetella eroon niistä 🙂
Kyllä! On helpottavaa tietää, kun nyt voi ainakin yrittää vähentää kipja, vaikka parannusta ei olekaan. Monta tekemääni virheasentoa olen jo keksinyt. Nyt vaan opettelen pois niistä. 🙂
Mä olen niin onnellinen, että vihdoinkin löytyi selitys sun kivuille! Harmi sinänsä ettei mitään suoraa pelastusta löydy, mutta eipä tarvi elää epätietoisuudessa! ❤️ Omilla toimilla voit onneksi helpottaa oloa ?
Niinpä! Nyt kun tietää, niin ei tarvi ihmetellä ja voi syventyä aiheeseen enemmän ja opetella itsehoitoa. 🙂 Vihdoin! otti tämäkin oman aikansa.
Voi Minna 🙁 Niin tiedän miltä tuo diagnoosin perässä juokseminen tuntuu! Mähän epäilin itselläni myös kilpparin vajista, mutta ei sitä multakaan löytynyt. Siihen viittaavat oireet liittyi lopulta mulla ihan vaan tuohon sairastelukierteeseen ja siihen astmaan.
Tavallaan metsästin diagnoosia viisi ja puoli vuotta. Sitä oikeaa sairautta aina välillä nenän edessä vilauteltiin, mutta en siihen tarttunut, koska en osannut pitää astmaa ollenkaan todennäköisenä. Jälkikäteen ajateltuna tämä johtuu ihan vaan siitä, että tiesin astmasta todella vähän. Lääkärit mainitsi astman aina vain sivulauseessa, mutta jättivät asian selvittämisen sikeen koska PEF-arvot oli aina niin hyvät.
Kyllä mua ottaa päähän se, että en itse aktiivisesti tarttunut siihen ainoaan sivulauseessa vihjattuun oljenkorteen, vaan viittasin sille kintaalla, koska kukaan lääkärikään ei astmaa alkanut vakavissaan tutkia. Toisaalta ketuttaa myös, koska ei sen niin pitäisi mennäkään, että maallikko kertoo minkä diagnoosin tarvitsee ja mitä pitää tutkia.
Lääkärissä käynti tuntuu olevan ihan arpapeliä. Ikinä ei tiedä mitä oven takana odottaa. Nyt mulla on onneksi aivan mahtava työterveyslääkäri jolta lopulta sain avun.
Tsemppiä ja jaksamista ”vikasi” kanssa. Oman kokemuksen mukaan jo pelkkä diagnoosia auttaa, kun ei tarvise elää epätietoisuudessa.
Joo, sullahan on tällaisesta paljonkin kokemusta. Minä muuten epäilin yhdessä vaiheessa, että minullakin olisi se ärtyvä suoli, mutta nyt olen lukenut, että nivelten yliliikkuvuudesta kärsivillä on heikkoa ja hidasta suolen toimintaa, sekä herkästi vatsan turvotusta. Se siis saattaakin olla siinä syy omiin vatsaongelmiin.
Minulla on ihan sekin, että en kerta kaikkiaan kehtaa mennä googlettelu-diagnoosin kanssa lääkäriin. Eli en kehtaa ilmaista mitä itse epäilisin. Lääkäri on kuitenkin koulunsa käynyt ja sen alan ammattilainen, joten minun koulutus- ja tietotaustallani en kehtaa mennä ”neuvomaan” ja ”pätemään”, vaikka välillä kyllä tuntuu, että pitäisi rohkeasti vaan sanoa omat epäilykset ja mielipiteet. Eli samaa mieltä kanssasi – ei maallikon pidä tai tarvi tietää.
Joo, tässä on vuosien aika osunut yhtä sun toista lääkäriä. 😀 On mahtavia, ihan hyviä ja sitten valitettavasti sellaisia, joita ei kerta kaikkiaan ”piippiäkään” kiinnosta potilaiden tilanne. Yhteen kommenttiin kerroinkin eräästä tapauksesta lyhyesti. Kun lääkäri koskematta ja kunnolla katsomatta pystyi tekemään melko erikoisen diagnoosin. 😀
Kiitos tsemeistä! Samoin sinulle! Minulla on hirveä vuosi, sillä tässä on kaikkea muutakin nyt ollut. Vuosi 2016 on sattumusta ja sairastelua. Pääaihe tälle vuodelle onkin terveys, joka reistailee ja jossa on nyt yhtä sun toista. Ehkä joskus avaan asiaa enemmänkin, mutta lyhyesti – viikonloppuna oli muutakin, kuin pelkkä lievä ruokamyrkytys.
Et ole yksin, täällä toinen jolla on kanssa yliliikkuvat nivelet. Joku kolmisen vuotta sitten selkäni meni niin pahaksi yliliikkuvuuden takia että jouduin käymään fyssarilla sekä syömään pitkän lääkekuurin jolloin lonkan ympäröiviä syviä vatsa- & selkälihaksia vahvistettiin, jotta kipulääkkeet voidaan jättää pois. Oma vasemman puolen SI- nivel oli löystynyt niin, että luut pääsivät hankaamaan yhteen saaden aikaan suuret kivut. Myös nykyään pyöräily välillä puuduttaa etenkin vasemman puolen kämmenen ja sormet pahasti jos asento on ollut huono. Sormissa tuntuu arkuutta joskus etenkin mikäli olen paljon konetta näppäillyt tai kanniskellut painavia tavaroida huonosti kiinni pitäen.
Tsemppiä, kipulääkkeet ja lämpö ovat joskus parhaat ystävät 🙂
hanna
http://www.hannamariav.com
Joo, minullakin pyöräily on aiheuttanut kipuja ranteisiin ja sormiin. 🙁 Koneella näpyttelyn en ole huomannut aiheuttavan minulle rannevaivoja tai sormiin. Kummallista kyllä! :O Voisi meinaan luulla, että se on pahin aiheuttaja.
Auts, kertomasi kuulostaa pahalta ja kivuliaalta. Aijai! 🙁
Kiitos, samoin sinulle hanna! Olen juu huomannut, että lämpö tekee hyvää ja kylmä nykyään pahentaa kipua. Veto varsinkin.
Hyvä, että syy löytyi. Jotenkin asian kanssa on helpompi elää kun tietää mistä kivut johtuvat – ainakin mun mielestä. Mulla on myös yliliikkuvat nivelet ja taipumus on periytynyt toiselle lapselleni myös. Nilkat ja polvet muljahtelevat ympäri, sormet taipuvat reippaasti yli jne mutta pahin on vasen kyynärpää, joka on tässä ajan mittaan ”venynyt” siihen pisteeseen, että jos kannan esim painavaa kauppakassia, kyynärpää lukittuu väärään asentoon ja menee välillä sijoiltaan. Saan käden taipumaan auttamalla toisen käden sormilla.
Toivottavasti löydät itsellesi sopivimmat tavat ja asennot työskennellä, jotta kädet jaksaisivat tehdä ihania taikojaan vielä vuosia ? Tsemppiä, Minna!
Niin on. Jännä juttu, mutta tieto helpottaa. 🙂
Minullahan on sormissa tuota lukkiutumista. Jos puristan jotain voimakkaasti, viilaan kynsiäni tai hinkkaan rätillä pöydästä tahraa, niin sormet lukkuituu. Joudun ottamaan toisen käden avuksi, että saan lukon auki.
Kiitos tsemeistä Mirveli! Samoin sinullekin. 🙂
Äitini on fysioterapeutti ja hän totesi minulla yli liikkuvat nivelet 5vuotta sitten (olen nyt 16) Oli tapana lyödä aina polvet lukkoon minkä seurauksena minulla on nykyäänkin viellä ns. Notkoselkä. Nykyään olen oppinut etten lyö polvia lukkoon. Mutta muutama vuosi sitten petti vasenpolveni alta teatteriharjoitusten jälkeen. Käytin polvitukea muutaman viikon ja vaiva helpotti. Sitten on ollu vain särkyjä sillon tällön ja käytetty kinessio teippiä. Nyt taas eilen vasen polveni petti kauppa reissulla ja pistävä kipu alkoi. Äitini tutki polveani, mutta ei pystynyt antamaan selkeää diagnoosia. Kuvauksiin on suunta seuraavana, että saisi tietoa mikä on ongelmana. Äitini uskoo että polvilumpion alla olevassa nivelessä/jänteessä on jotain vikana. Tällä setkellä toivon parasta, ettei ole mitään vakavaa, jotta ei tarvisisi leikata. Olen aina ollut liikkuva ihminen ja monta urheilulajia käynnyt. Uskon itse että polveen on vaikuttanut. Liikunta, yliliikkuvat nivelet ja lättäjalka. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Jep, minunkin käsitys suorana seisomisesta on heittää polvet lukkoon. Esikoiseni tekee ihan samaa ja hänellekin on luonnotonta seisoa pieni jousto polvissa. Olen päättänyt kitkeä tuon tavan lapsestani ettei päädy samaan kuin minä. Seisomatyössä vuosia jo seisonut väärin. 🙁 Minulla muuten on kanssa lättäjalat.
Toivottavasti ei ole vakavaa! 🙁 Pidän sinulle peukkuja Sanni! 🙂
Minä olen tienny jo pitkään omaavani yliliikkuvat nivelet, kun kaverit ja suku on kauhistellut taipuisuuttani. Edelleen minusta on silti hämmentävää, ettei kaikki ihmiset muka saa peukaloa ranteeseen kiinni tai käsiä maahan asti.. 😀
Nivelet on usein kipeät ja minulla myös naksuu kaikki paikat. Ongelmia on tuottanut myös venyttely, kun jumppa/tanssitunneilla venytykset joita muut tekee ei tunnu kuin vasta ihan ääriasennossa. Parisen vuotta sitten luinkin, ettei me yliliikkuvat saataisi hirveästi venytellä ettei tilanne pahene.
Hiukan olen neuvoja saanut lääkäriltä ja fysioterapeutilta, mutta jotenkin tuntuu ettei tähän ihan kaikkialta neuvoja saakaan.
Liikunnassa on ollut omat haasteensa ja esim. punnertaminen on ihan mahdotonta, kun kyynärvarret taipuu yli samoin kuin ranteet ja ne ei vaan kestä.
Liikuntalajeista olen päätynyt itse vatsatanssiin, se kehittää syviä vatsa ja selkälihaksia ja pitää korsettia kuosissa eikä kuormita ihan hirvittävästi niveliäkään. Suosittelen kaikille selkävaivaisille 🙂
Hah, osaan samaistua! 😀 Minustakin on ollut outoa, että kaikki eivät saa peukaloa ranteeseen, eikä tosiaan polvet suorana saa kämmeniä lattiaan. Olen miestäni nimetellyt tuon jälkimmäisen takia jäykkikseksi (leikkimielisesti). Mies pääsi minua leikkimielisesti näpäyttämään, kun sain diagnoosin. Hän vaan totesi olevansa sittenkin se ”normaali” ja minä olenkin se ”epänormaali”, eikä toisinpäin. 😀
Joo, ei minullekaan lääkäriltä paljoa neuvoja irronnut, vaikka yritin tivailla, että mitä minun tulee tehdä jatkossa? 🙁 Sen olenkin jo lukenut, että venyttelyt eivät ole hyväksi. Pitää tehdä riittävän kevyitä venytyksiä, jos tekee. Ja minä kun tosiaan olen ollut vähän muka ylpeäkin notkeudestani, vaikka vuosiin en ole liikkunut aktiivisesti ja venytellyt. Silti vaan taivun yllättävänkin paljon. Syykin on sitten selvinnyt, eikä venyvyyteni olekaan niin hyvä juttu enää. 😀
Tiedätkö, minä alkukesästä (olin just saanut diagnoosin) googletin paikkakuntani vatsatanssiryhmiä. 😀
Sama juttu, itsekin olen ollut ylpeä, että olen näin taipuisa vaikka ikä alkaa jo kolmosella enkä niin hirveän aktiivinen liikkuja ole ollut 😀
Lihaksia pitäisi vaan saada vahvistettua, mutta se tuottaa haasteita, kun lihakset jymähtää jumiin ja venytelläkään ei saisi niin, että se jossain tuntuu 🙁
Ilmeisesti aika rauhallisesti pitäisi edetä.
Vatsatanssi on kyllä ihan loistava harrastus! Suosittelen lämpimästi, se on haastava laji, mutta ehkä juuri siksi niin kiehtova. Paras tunne on, kun huomaamattaan edistyy ja tajuaa, että kroppa oikeasti tottelee käskyjä 😀 Sitä voi myös harrastaa omaa kroppaa kuunnellen eli niitä niveliä kuormittavia liikkeitä vähentäen.
Kuulostipa tutulta sinun ja monen muun kommentoijan vaivat!
Minun ”sairaskertomukseni” lyhykäisyydessään; relu vuosi sitten alaselkä meni todella huonoon kuntoon. Vihlovaa kipua koko ajan, jopa levossa, ja erityisesti paikallaan seistessä, maatessa ja mäkeä/portaita ylöspäin kävellessä ja työtuolilla istuessa. Työssäni olen jalkojen päällä lähes koko päivän, on kävelyä ja nostoja, eikä vain koneella istumista. Koitin itsehoitona lähes kaikkea mahdollista; kevyempää liikuntaa, raskaampaa liikuntaa, totaalilepoa (parin viikon loma). Ostin jopa uudet patjat sänkyyn ja uudet kalliit työkengät 🙂
Kun mikään ei tuntunut auttavan ja kipua oli kestänyt yli neljä kuukautta uskaltauduin työterveyslääkärin vastaanotolle (minähän en pienestä valita ja sairauslomalla ollut parinkymmenen vuoden aikana max. 5 päivää). Työterveyslääkäri sanoi: ”Oletko venytellyt?” ja määräsi särkylääkettä ja 2 viikkoa sairauslomaa!!! Siinä vaiheessa revin sairauslomatodistuksen ja sanoin, etten ole tullut tänne mitään sairauslomaa hakemaan, vaan tietoa.
Saman tien varasin ajan yksityislääkärille toiselle lääkäriasemalle. Sain lähetteet röntgen- ja magneettikuvauksiin, niistä sitten selvisi mm. skolioosi ja yliliikkuvuutta erityisesti selässä. Saman erikoislääkärin lähetteillä otettiin myös tarkemmat verikokeet lähinnä muiden oireiden vuoksi (mm. väsymys, huono aineenvaihdunta, kylmät kädet/jalat) ja kilpirauhasen vajaatoimintahan se. Aloitettiin tyroksiinilääkitys, joka paransikin oloa huimasti muutaman kuukauden ajan. Nyt aiemmat oireet on ovat taas palanneet ja uutena ”vaivana” nilkkojen ja jalkaterien jäykkyys. Aamulla on vaikea noista sängystä, tuntuu ettei jalat kanna. Ranteet ja sormet kipeytyvät ja väsyy helposti, välillä pelkkien papereiden selailu on hankalaa, vanhanaikaisen kännykän näppäily teki tosi kipeää jne.
Reuma tässä on tullut itsellekin mieleen, pitänee ottaa enemmän selvää. Miten sinulla se testattiin, verikokeillako? Pitkällisiä prosesseja nämä ja vaatii itseltäkin aktiivisuutta, erityisesti jos kohdalle sattuu tuollaisia minun kohtaamani työterveyslääkärin kaltaisia ”ammattilaisia”.
Ja kyllä on Pokemon Go ladattu! Kahden päivän ja yli 10 km kävelyn jälkeen tasolla 8 mennään, lähes 100 pokemonia kerätty 😀
Huh! On sinulla ollut paljon kerralla. Paljon sulateltavaa ja paljon uuden opeteltavaa, jotta vaivat parantuisivat ja/tai oireet helpottaisivat.
Minulla on ja oli niin paljon kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, että olin ihan varma, että niissä on vikaa, mutta ihan kohdillaan ne arvot oli. Olin todella yllättynyt, kun tosiaan kaikki mahdollinen täsmäsi ja lääkärikin alkoi sen vuoksi epäilemään.
Ensin reuma-arvo katsottiin verikokeella. Se oli vähän kohollaan. Ei hälyyttävästi, mutta sen verran, että pääsin reumalääkärille. Reumalääkäri sitten ultrasi ranteet ja nilkat, haastatteli jne.
Jep, minullakin oli kerran työterveyslääkäri, jonka diagnoosi oli ihan naurettava. Koska sen tohtorin maine oli jo kiirinyt korviini, niin tiesin etten ole piilokamerassa. Muuten olisin saattanut luulla olevani. 😀 Kuukauden päästä pyysin työterveydestä, että pääsisin toiselle työterveyslääkärille (joka oli aina ruuhkaisempi), koska edellinen ei ottanut tosissaan. Hoitaja ymmärsi välittömästi ”yskän” ja pääsin pian sille toiselle. Tuo toinen lääkäri sitten sai jalkani sillä erää kuntoon, eikä diagnosoinut minua humpuukilla ja tehnyt päätelmää koskematta ja katsomatta. 😀
OMG! No sinä olet ollut ahkera! Me käveltiin lasten kanssa about 5 km (kuopukseni on vasta 3) ja löysimme 8 Pokemonia! 🙂
Onneksi löytyi diagnoosi ja saat viimein apua! <3 Itellä ei oo yliliikkuvia niveliä, mutta kroppa muuten vaan kipuilee ja oireilee. Ja mulla sama ku sulla, että ei sitä nyt ihan vähästä lääkäriin lähetä.
Joo, ei sinne viitsi ihan helpolla mennä. Sitä odottelee vuosiakin, että josko tämä tästä itsekseen paranisi? Sitten kun lääkäriin menee (lähipiiri vuosien ajan tuhansia kertoja komentanut ja käskenyt varaamaan aikaa), niin sitä todellakin odottaa asiantuntijaa tai ainakin yritystä selvittää mistä vaivat johtuu. Ja erityisesti se, että lääkäri ottaisi vakavasti. Nyt onneksi oli sellainen lääkäri vastassa, joka halusi auttaa. 🙂