Kuvausprojekti: metsänkeiju

Sofia Virtasen ja minun kesäisien kuvausprojektien esittelyt jatkuvat tänään satumaisissa tunnelmissa. Olin jo kauan halunnut toteuttaa mieheni pikkusiskolle vihreää satumaista lookia, koska I:llä on punaiset hiukset, joten punainen ja vihreä antavat näyttävät kontrastit toisistaan. Kun päätimme Sofian kanssa tehdä huviksemme hienoja kuvia, niin minä sain mahdollisuuden toteuttaa tämän metsänkeiju visioni.

Kuvauspaikkana toimi ”oma” lähimetsä, jossa on ampumarata ja pururata, niin ja talvisin tietysti valaistu hiihtolatu. Lenkillä käydessä olen pongannut tämän tietyn kohdan metsässä, joka näyttää niin satumaiselta kesäisin. Synkkä, sammaleinen ja vihreä… ihanan satumainen. 🙂

Hirmuisen ihana kuva. 🙂 Keiju käskee lasten olla kertomatta aikuisille metsässä näkemästään keijusta.

Voitte varmaankin kuvitella miten paljon hyttysiä on tuollaisessa kosteassa metsikössä. 😉 Meitä pureskeltiin melkoisen paljon. 😉 Tässä taas niitä totuuksia näistä kuvaajan, meikkaajan ja mallin hommien varjopuolista. Vaikka kaikki aina niin hohdokkaalta ja glamourilta kuulostaakin, niin kyllä niitä varjopuoliakin löytyy. 😉 Tämä ei ollut mikään maksettu tai tilattu keikka, mutta ihan hyvin olisi voinut ollakin. Joskus ollaan auringonpaahteessa aivan järkyttävän pitkiä aikoja, toisinaan junaradalla saa pelätä ettei jää junan alle, hyttyset syö metsässä, toisinaan kuvauspaikalle on vaikea päästä… ja tulevana talvena palellaan sitten pakkasessa. 😉 Ei näitä hommia siisteiksi sisätöiksi voi kutsua, vaikka monien mielikuva voikin olla sellainen, että kivan leppoisaa ja rentoa hommaa. Edellisessä ammatissani olinkin jo tottunut työntekoon ja toisinaan epäinhimillisiin olosuhteisiin, joten siksi tässä meikkaajan ammatissa en helposti hätkähdä tai valita. En vaihtaisi näitä hommia mihinkään, sillä itse olen ihmisenä sellainen, että en kestäisi konttoritöitä paria päivää kauempaa. Minä tarvitsen tekemistä, toimintaa, vaihtelevuutta, toisinaan stressaavaa kiirettä, työtä jossa saa olla luova ja ihmisten kanssa tekemisissä. Siksi onkin ihanaa, että olen päässyt tekemään niin monenlaisia töitä kauneusalalla. Jonain päivänä olen Sokoksella myyntiedustajana, toisena työskentelen näyttelijöiden kanssa teatterilla maskeja ja kampauksia tehden, että myös pukijan töissä toimien, sitten taas joku päivä työstän kuvauksiin meikkejä mallille ja seuraavana teenkin meikkiä morsiamelle… välissä saatan tehdä muutamat geelikynnetkin. Ihanaa vaihtelevuutta! Juuri sitä minä kaipaan työltäni. 🙂

Tuli aiottua pidempi selostus tuohon väliin… pahoitteluni. 😉 Jatketaan kuvien katselua. 🙂

Ihanan eteerinen ja fantasiamainen kuva tämäkin.

Tässä kuvassa näkyy hyvin keijun korva. Käytin mallille korviin liimattavia suippokorvia antamaan fiktiivisempää ilmettä.

Hiuksiin käytin koristeeksi omasta piharuukustani otettuja hopeaputouksen -oksia.
Meikissä olen käyttänyt samoja Urban Decayn vihreitä luomivärejä, kuin mitä käytin Sinikilpikonnan meikissä blogimiittissä.

Iiik! Se olisi reilu viikko jouluaattoon ja minä en ole ostanut vieläkään yhtään joululahjaa! APUA! Tänä vuonna minulle tulee kyllä hoppu! Syynä on kaikenlaiset työkiireet ja nyt kun minulla alkoi joululoma, niin olin taas flunssassa. 🙁 Onneksi kuume on nyt ohi, mutta voimat on vielä aika heikot. Mutta toisaalta… yhtenä päivänä shoppailen kaikki lahjat, kun vain olen suunnitellut ne huolella, niin ei kaupoissa kulu aikaa niin kauan. Toisena päivänä teen joululaatikot, seuraavana leivon pipareita tyttäreni kanssa… ai juu… niin joulusiivokin pitäisi tehdä. :/ No siihen menee kyllä kokonainen päivä. Lahjojakin pitäisi ehtiä viemään ympäriinsä ennen jouluaattoa ja ym. ym… hmm… kyllä minulla kiirettä pitelee. 😀

Onko kukaan muu jouluhöperö näin myöhässä tänä vuonna? 😀