Loman jälkeinen maanantai
Pahaääninen herätyskello pärähtää soimaan. Havahdut hereille ja kiirehdit sammuttamaan kelloa, joka sijaitsee niin kaukana sängystä, että on pakko nousta ylös sammuttaaksesi sen. Kännykään ajastetut herätykset huutavat samalla, mutta et herännyt niihin aikaisemmin. Kello on jo niin paljon, että kiirehdit herättämään esikoistasi, jonka koulukyyti lähtee 20 minuutin päästä naapurin pihasta. Itse suunnistat suihkuun ja toivot, että esikoisesi keittäisi sinulle kahvia.
Heität meikit naamat, kuivaat hiukset ja maalaat huulesi fuksialla ennen kun juokset ovesta huutaen heipat perheesi miespuolisille. Katsot kelloa ja kiroat jälleen maanantaiaamun satunnaisia jahkailijoita, joiden autot eivät meinaa ikinä kiihtyä sallitun nopeusrajoituksen rajoille asti. Rauhoitat itseäsi ja toteat, että ehdit kyllä ajoissa kouluun, vaikka vähän myöhässä (taas) lähdit.
Säntäät räntäsateessa parkkipaikalta koululle. Mietit kuinka turhaan föönasitkaan hiuksesi. Koulussa ammatillisen viestinnän tunnit eivät olleetkaan päärakennuksen kieltenluokassa. Olisiko pitänyt katsoa lukujärjestystä tarkemmin? Säntäät räntäsateessa viereiseen rakennukseen ja ehdit viimein paikalle. Et myöhästynyt.
Koulusta kotiuduttua kirjoitat tärkeän sähköpostin. Yrität keskittyä siihen ja antaa itsestäsi mahdollisimman ammattimaisen kuvan. Luet sähköpostin ääneen koulusta kotiin saapuneelle esikoisellekin ja jatkan sen hiulaamista. Lopulta vain päätät, että nyt kiireen vuoksi se saa olla tässä ja painat lähetä. Samalla sekunnilla huomaat kirjoitusvirheen sähköpostisi otsikossa… haluat vajota maan alle ja tiesit siinä vaiheessa tehneesi kunnon kompastuksen. Ei naurata, tänään et osaa nauraa tälle.
Hoidat kouluun ja blogiin liittyviä sähköposteja ja katselet kelloa. Tulee kiire kaiken kanssa. Miksi menitkään lomailemaan syyslomalla? Lähdet hakemaan nuorimmaistasi päiväkodista.
On aika maskeerata esikoisesi ystävänsä halloween-synttäreille. Uppoudut kampauksen ja maskeerauksen tekoon niin syvästi, että unohdat ilmoittaa lapsen taidekouluun, että hän ei tällä kertaa pääse synttärijuhlien vuoksi. Lapsesi oli siitä kyllä muistutellut jo useampaan kertaan. Kun rakas lapsesi on kaunis hämähäkkitär, hän halaa ja kiittää vuolaasti. Liikutut ja tunnet kuinka lapsesi pitää sinua maailman parhaana äitinä – samaan hengenvetoon toteat mielessäsi, että kun rakas ei tiedä paremmasta.
Kun on lähdön aika, alkaa nuorimmainen kinuamaan jääkaapista jotain, joka on hyvää hänelle. Yrität asiallisesti ilmaista, että on kiire, on lähdettävä viemään siskoa synttäreille. Nuorimmainen saa raivarit kun ei saa just nyt syödä, saa raivarit kun ei pääse mukaan synttäreille, raivoaa kun kengät eivät mene jalkoihin helposti… raivoaa, raivoaa, raivoaa… huomaat lähteneesi leikkiin mukaan ja raivoat, raivoat ja raivoat takaisin.
Automatkalla häpeät taas itseäsi – raivosit taas lapsillesi. Saattelet esikoisesi sisälle asti ja koet olleesi vähän parempi äiti kuin hetkeä aikaisemmin. Suuntaat nuorimmaisesi kanssa kauppaan hakemaan maitoa ja jotain iltapalaa, kun jääkaappi kotona ammottaa tyhjyyttään. Teit diilin nuorimmaisen kanssa. Jos hän käyttäytyy kaupassa hyvin, saa hän Kinder-munan. Kaikki menee mallikkaasti ja kaupassa iäkkäämpi herrasmies kehuu poikaasi niin vahvaksi ja hyväkäytöksiseksi. Olet ylpeä pojastasi, joka työntelee pikkuisia ostoskärryjä ja on avulias.
Mites teidän vappuriehat? Meillä nyt jo tässä vaiheessa. Öitä! #vappu
A photo posted by Minna / Glitz & Glam (@glitz8glam) on
Saavut kotiin lapsesi kanssa. Purat kauppakassit ja yrität olla kompastumatta kaikkiin nuorimmaisesi leluihin ja nälkäisenä huutavaan kissavanhukseen. Annat jälleen vanhuuden höperölle ja niin äänekkäälle kissallesi ruokaa. Katsot sen luisevaa olemusta ja mietit, että vietämmeköhän enää yhdessä seuraavaa joulua? Ainakin ruoka maistuu, vaikka se ei enää näytä imeytyvän kunnolla.
Nappaat kännykkäsi ja kirjoitat WhatsAppsiin ryhmätyön porukalle tiedotusta. Vaadit kuittausta kaikilta kaikesta informaatiosta – saat vain yhden kuittauksen. Päätät että et enää ikinä ota johtoroolia yhdessäkään ryhmätyössä, vaan olet muiden tapaan se, joka odottaa käskyjä muilta.
Saat tiedotteesi tehtyä ja komennat nuorimmaistasi laittamaan tube-videon pois ja vetämään takkia niskaan. Lähdetään hakemaan siskoa bileistä. Saavut hakemaan prinsessaasi, joka on surullinen. Hänen ylpeydellä kantamansa halloween-tyyli oli pelottanut paria kaveria. Lapsesi itkee kotona asiaa. Sinua itkettää ja harmittaa, mutta yrität olla kannustava ja empaattinen. Ihmettelet mielessäsi, että kuinka muovihämähäkit hiuksissa, kajalilla piirretty seitti kasvoissa glittereineen ja timantteineen ovat olleet niin pelottavia, kun toisien verimaskit eivät olleet pelottaneet? Tiedät mokanneesi äitinä – jälleen kerran. Lapsesi yrittää lohduttaa ja sanoo, että vika ei ole äiti sinussa, vika on hänessä kun hän halusi sellaisen itselleen. Yrität näyttää lapsellesi, että harmisi ei johdu siitä, vaan siitä, että lapsesi harmi tuntuu sinustakin pahalta.
Saat lapset nukkumaan, myös sen kiukuttelevan nuorimmaisen, joka ei kuulemma nukkunut päiväkodissa päikkyjä – sen kyllä huomaat viimeistään tässä vaiheessa iltaa. Talo hiljenee. Hiljaisuuden rikkoo vain vanha kissa, jolla on taas nälkä. Yrität keskittyä koulutehtäviisi, mutta sen sijaan käyt vastaamassa muutamaan blogikommenttiin. Mietit, että miksi lomailit syyslomalla, kun olisit voinut silloinkin tehdä kaikki nämä. Päätät kirjoittaa blogiin valitusvirren maanantaistasi. Sormet käy, mutta päätät, että huominen postaus on avautuminen. Et sytytä virtaa aivoihisi, vaan annat kaiken soljua virtaviivaisesti blogiin. Päätät, että et mieti miltä kuulostat kirjoittaessasi paskasta päivästäsi. Pakotat itsesi keskittymään huomisiin koulutehtäviin, vaikka blogiteksti on edelleen kesken.
Kurkit vähän somea välillä ja ahdistut kaikesta siitä negatiivisuudesta. Mietit miksi aikuiset ihmiset käyttäytyvät huonosti? Tuntuu pahalta toisten puolesta.
Mies tulee kotiin iltavuorosta. Kerrot päivästäsi hänelle. Raportoit lastenne päivästä. Yrität jatkaa koulutehtävän valmistelua huomiselle. Muistat, että ensi viikon päiväkotipäivät ovat edelleen ilmoittamatta. Teet hetken hommia. Olet saanut eräässä projektissa tunnukset Webropoliin, jossa on lista ensi viikon messujen näytteilleasettajista ja muuta tietoa huomista messukartan rakennusta varten. Salasanasi ei olekaan oikea! Tässä kohtaa näet sielusi silmin itsesi heittämässä läppäriä seinään ja itkupotkuraivareissa lattialla. Sen tuhannesosasekunnin mielessä käyneen toiminnan sijaan ryhdistäydyt ja pyydät sovellukselta uutta salasanaa. Näin se homma etenee!
Mies on menossa nukkumaan ja muistuttaa niistä päiväkotipäivistä. Kello on muutamaa minuuttia vaille puolen yön. Saat vihdoin kirjoitettua tekstarin päiväkotiin. Mies tulee antamaan suukon ja painuu nukkumaan.
Kahlaat läpi kaikkea sitä materiaalin tulvaa ja yrität palauttaa mieleesi konkreettisimmat asiat, jotka tähän työhön liittyivät. Muistat jossain vaiheessa, että messukartan pohja on vielä etsimättä. Hetken panikoit, kun et ole varma, että missä paikassa se on? Muistat tikun, jonka sait suunnittelun alkuvaiheessa. Löydät tikun täydeltä materiaalia ja pääset ne vihdoin lataamaan verkkotyötilaan. Kaikki huomista varten valmiina, ainakin uskot niin.
Menet ja kirjoitat postauksesi loppuun, jotta pääset nukkumaan miehesi viereen ja toivot, että huomenna sinulla olisi elämä paremmin hallussa. Päätät mennä huomenna yhdessä puolisosi kanssa nukkumaan. Päätät myös, että huomenna et huuda lapsille. Huomenna olet jälleen parempi ihminen, etkä enää huomenna murehdi kirjoitusvirhettä sähköpostin otsikossa.
Että sellainen loman jälkeinen maanantai. Toivottavasti teillä on ollut seesteisempi.
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
Kiitos! Huomenna kohti uutta maanantaita. 😀 Teen siitä hyvän maanantain. Olen päättänyt niin.
Kommentit
Voihan maanantai – onneksi se on vain kerran viikossa!
Ja huomenna on taas! :O
Ja minä kiukkusin, kun kuukausraportissa ei summat menneet tasan millään. Otan osaa. Taisin sittenkin päästä helpommalla. (etenkin kun se saamarin summa oli selvästi näkyvillä, jostain syystä vain laskin jatkuvasti väärin…) *halaus*
Halaus sinullekin huomista varten. On jälleen maanantai! :O Minä taistelin aikoinaan tilinpäätöksen kanssa (olin liiton osastomme taloudenhoitaja kaksi kautta). Yhtenä vuonna oli pieni heitto. Kävin läpi lukuja moneen kertaan, enkä vaan nähnyt. Kunnes äkkiä tajusin laittaneeni pilkun väärään kohtaan yhdessä summassa. Virheen ei tarvitse olla suuri, mutta se heittää heti alarivillä, eikä täsmää.
Tiesithän että nuo puhelinlangoissa/sähkötolpissa roikkuvat lenkkarit edustavat sitä, että lähistöllä on huumeita myynnissä? 😀 ainakin ennen vanhaan
Heh, meinasin ensin olla mukavitsikäs ja kysyä, että mistä sinä sen tiedät? 😀 Mutta joo, näin minulle on kerrottu aikaisemmin, kun käytin ko. kuvaa postauksessa. Nuo lenkkarit on kuvattu sellaisesta paikasta, jossa on autiotaloja, joten… 😉
Alkujaan lenkkarit langalla ovat olleet jengien reviirien merkkaamista. Tosin… tuon kuvan kengät voivat olla myös läppä nuorisolta.
Minulta kuva vain symboloi sitä, että heitän juoksukenkäni kattoon ja relaan. 🙂
Välillä maanantait on kyllä niin maanataita! Mun vanhemmilla on kans vanha kissa, joka mouruaa 😀 Pepita oli aika hiljainen poika, kunnes vajaa pari vuotta sitten hänen kissabestiksensä kuoli. Sen jälkeen alkoi mouruaminen. Kukaan ei oikein tiedä, miksi. Kaipaako hän kaveriaan? Kokeeko hän yksinäisyyttä? Vai onko hänellä huono kuulo, eikä hän ymmärrä pitävänsä kovaa ääntä? Hän siis saattaa mouruta esim. hiekkalaatikolla käymisen jälkeen. Tai muuten vaan. Hassuja ja jotenkin liikuttavia nuo vanhat lemmikit! Äitini kans mietti, että onkohan tämäkin viimeinen kesä, minkä kissa näkee. Eläinlääkärin vinkistä hän aloi antamaan kissalle kalaöljyä ja oikeasti, ihan kuin kissa olisi saanut uuden elämän, sen verran virtaa vanhaan pappaan ( hän on nyt 20-vuotias ) tuli ja turkkikin on melkein kuin nuorella pojalla 😀 Kissa lisäksi on ihan hulluna siihen öljyyn, ja hyvä niin 😀
Siinä voi olla monta syytä. Se mitä olen elämäni aikana huomannut, niin huonontunut kuulo on saanut kaikki kissani kovaäänisiksi. Eivät rassukat enää kuule omaa ääntään, niin pistävät volyymin kovemmalle. 😀
Senkin olen huomannut, että vanhuuden höppäryydessä kissat alkavat tekemään mouruamista muuten vain.
Hmm… minäpäs otan neuvosta vaariin. Annoin yhdessä vaiheessa rypsiöljyä, kun kakka oli aika kuivaa, eikä vanhus suostu juomaan vettä. Nuorena lipitti sitä aina suihkun lattialta, ulkona lasten leikkiämpäreistä ja vessaan tunki aina mukaan juomaan lavuaarille. Kupista ei ole koskaan tykännyt juoda muuten kuin pakkotilanteessa. Nykyään syökin vaan märkäruokaa, niin saa edes jotain kosteutta. Mutta minäpä kokeilen tuota kalaöljyä. 🙂
<3 oot ihana
😀 No kiitos!
Auts – ihan hengästyin jo tätä lukiessa! Toivottavasti tämä päivä on ollut jo parempi 🙂
Onneksi seuraava päivä oli vähän parempi. 😀 Olin kyllä vielä tiistaiaamuna vähän pahantuulinen, muta meni siinä sitten päivän aikana ohi. Muutenkin loppuviikko oli parempi. Huomenna jälleen maanantai, mutta en usko siitä tulevan yhtä kaameaa. *koputtaa puuta, eli päätänsä*
Kyllä kuulostaa juuri sellaiselta loman jälkeiseltä maanantailta ja niin tutulta…Kiireinen arki saa monesti pinnan kireälle ja tulee itsekin huudettua olemattomista asioista. Onneksi kuitenkin huumori auttaa ja ihanat ihmiset ja kun yksi päivä menee päin persettä, niin seuraava päivä on yleensä parempi. ??
Onneksi! Huumorilla selviää. Yleensä sen voimalla selviänkin, mutta viime maanantaina ei naurattanut mikään. Nyt jo naurattaa. 😀
Voi ei, mikä päivä….Jaksamista sulle!
Kiitos! Huomenna kohti uutta maanantaita. 😀 Teen siitä hyvän maanantain. Olen päättänyt niin.